Itse näkisin, että nimenomaan maahanmuuttopolitiikan järkeistämiseksi Persut tarvitaan hallitukseen. On pakko olla valikoiva. Toisaalta EUn maahanmuuttopakti sisältää käytännössä samat asiat mitä nyt kiireellisinä ajetaan eduskunnassa läpi. Käytännössä EU on jo päättänyt, että valvomattoman maahanmuuton aika on ohi ja luvattomat oleskelijat poistetaan Schengen alueelta. Myös välineellistettyyn turvapaikanhakuun puututaan. Persujen asiosta Suomi saa sopeutua uuteen aikaan muuta Eurooppaa pidempään.
Kansallisesti on keksittävä miten täsmärekrytoidaan sopivia tulijoita ja toisaalta miten palautetaan tehokkaasti sellaiset, jotka eivät kuitenkaan sopeudu, eli eivät pysy töissä ja/tai eivät opi kieltä ja kulttuuria.
Toisaalta myöskin pitää alkaa vastuuttamaan kansalaisia ja yrityksiä ylisukupolvisesta jatkuvuudesta huolehtimiseksi. Lapsien saamista tulee tukea teoissa ja puheissa. Todennäköisesti tarvitaan lainsäädäntömuutoksia lisäämään joustavuutta, niin että lapsia voi nykyistä paremmin saada eri elämäntilanteissa. Vanhempainvapaa ajan korvausta tulee edelleen nostaa. Yhteiskunnan jatkuvuudelle ei ole tärkeämpää investointia ja sen on alettava näkymään.
Parisuhdetasollakin Suomessa on ongelmana jos se pelkkä perheiden sisäinen "kilpailu". Eli ei nähdä taloutta perheissäkään yhtenä kokonaisuutena, vaan pidetään edelleen yllä sellaista sun rahat ja mun rahat ajattelua, jossa taas toinen osapuoli ei koskaan uskalla jäädä pois työelämästä hetkeksikään. Ja jos ja kun ei jäädä, niinlapset menevät jo pienestä alkaen heti hoitoon, jotka nekin ovat todella pitkiä päiviä usein, eikä vanhempia juurikaan kiinnostele vastuu lapsena suhteen.
Moni nuori alkaa kokemaan sen lapen siten enemmän elämää rajoittavaksi kun rikastuttavaksi asiaksi, ja kun siihen vielä listään pelko ajautumisesta yhteiskunnallisesti asemaan, joka ei tue edes sen lapsenkaan tulevaisuutta, niin lienee turhaa odottaa mitään ryntäystä lapsien tekoon, kun ei ole joko resursseja tai vaan sitä aikaakaan.
Kun lisäksi samaan aikaan poliittiset päätökset johtavat kiihtyviin kriiseihin siinä taloudessakin, ja joissa voittajiksi vielä usein jäävät ne pääosin kriisistä vastuulliset tahot, niin veilä vähemmä varmaankaan innostaa tuomaan lapsia tähän maailmaan. Ja rahahan liene edelleen se suurin syy myös parisuhteiden kriisiytymiseen, ja kiihtyvässä tahdissa parinsuhteiden ytimeen iskenyt "narsismi" osaltaan aiheuttaa lasten käyttöä lyömäaseena niissä erotilanteissakin, niin jälleen on yksi syy olla innostumatta erityisemmin lapsentekoharrastuksesta.
Lisääntyvä epätasa-arvoisuus jo alkaen sieltä parisuhdetasolta aina koko yhteiskuntaan, tekee kyllä tulevaisuuden ajattelemisesta monelle eittämättä hankalaa, eikä seinähullu asuntopolitiikkakaan asiaa tue.
Joten vaikeaa on nähdä, että täällä isommin innostuttaisiin aiheesta, ja esim itsekin voin todeta, että tässä maailmantilanteessa en itsekään välttämättä näillä tiedoin tuohon hobiin lähtisi, sillä ei vähääkään alusta innosta ajatella sitä, millaisen tulevaisuuden heille voisin turvata.
Ehkä siis joudumme jatkossa nimenomaan maahantuomaan väkeä, joka keskittyy tekemään niitä lapsia, kun eivät vielä ymmärrä mihin sotkuun ne lapsena asettavat, tai eivät vaan välitä.
Ennen niitä tehtiin, kun ajateltiin että sillä turvataan se oma elämä sitten vanhana, mutta nyt ei sekään enää kanna, sillä oikein kellään ei ole mahdollista panostaa työnsä ohella huippuunsa hiottuun vanhustensa hoitamiseen, ja yhteiskuntakaan ei sitä halua tehdä, koska se vaatisi todella rohkeita päätöksiä koko terveydenhuollon kentässä.
www.hs.fi
www.suomenmaa.fi
www.mtvuutiset.fi
www.ts.fi
