Suomalaisten edesottamukset Riossa

[koukku]

Eiköhän Kinnunen lähde perinteiseen Suomalaistyyliin hyviin tarkkailuasetelmiin tekemään omaa suoritusta ja sitten "lopussa voi poimia sijoituksia". Eli siis luovuttaa heti ensi kilsalla sen mitalin tavoittelun ja toivoo, että sieltä sippaa 30 jätkää edestä. Hyviä sijoituksia tuolla saa, kultaa ei koskaan.

Eikä millään pahalla ketään kohtaan, mutta tuo taktiikka on aivan helvetin paska. Pelaan oppii pelaamalla parempiaan vastaan, ei menemällä junnusarjoihin. Sama pätee noihin kestävyyslajeihin, jos ei ole valmis menemään sinne kärkiryhmään ja repimään kaikkea irti itsestään, vaikka sitten katkeisi totaalisesti, niin ei koskaan voi edes tietää mitä se vauhti on. Näillä omilla kello-juoksuilla/kävelyillä ei ikinä saavuta sitä kärkeä.

Tätä olen itsekin miettinyt. Lapsuuden sankarini Mika Myllylä oli esimerkki päinvastaisesta taktiikasta, alusta asti aina mentiin täysillä, ei tiedetty mistään rauhallisista aloituksista Mikan pelikirjassa. Albertvillen olympialaisissa lento kesti muistaakseni ensimmäiselle väliaikapisteelle ja loppusijoitus taisi olla 39. Mutta jo Lillehammerissa taktiikka tuotti useammankin mitalin. Ei siis lähdetty tekemään mitään oman kunnon mukaista suoritusta, vaan mentiin voittamaan koko paska.

 

[BlackWolf]

Tätä olen itsekin miettinyt. Lapsuuden sankarini Mika Myllylä oli esimerkki päinvastaisesta taktiikasta, alusta asti aina mentiin täysillä, ei tiedetty mistään rauhallisista aloituksista Mikan pelikirjassa. Albertvillen olympialaisissa lento kesti muistaakseni ensimmäiselle väliaikapisteelle ja loppusijoitus taisi olla 39. Mutta jo Lillehammerissa taktiikka tuotti useammankin mitalin. Ei siis lähdetty tekemään mitään oman kunnon mukaista suoritusta, vaan mentiin voittamaan koko paska.

Mielestäni kyse on siitä, että kun huomaa miten saamarin kovaa ne muut menee ja miten itse sippasee, se ajaa urheilijan reenaamaan 100 kertaa kovempaa. Sillä, että vetelee omaa vauhtia ja lopussa saa kivasti pistesijoja, niin saa toki varmasti johtoportaalta kiitosta. Se vaan ei koskaan pakota näkemään sitä oman tason surkeutta.

 

[Salama44]

Monesti tulee miettineeksi, kun seuraa meidän tv-katselijoiden kommentteja suomalaisista urheilijoista, että onkohan mitään käsitystä siitä, miten nämä harjoittelevat ja miten paljon uhraavat uransa eteen. Totta kai on aina oikeus kritisoida. (Puuttumatta tietenkään kehenkään kirjoittajaan JA:ssa - täällä nyt varmaan ollaan vähän paremmin hollilla kuin monilla muilla sivustoilla ja monet itsekin urheilullisia.)

Kyllä uskoisin monen kriitikon tietävän miten paljon moni harjoittelee ja monella meistä on omiakin kokemuksia kovasta harjoittelusta vaikka kaikki ei olla oltu yhtä lahjakkaita tai ei ole ollut samanlaista tukea tai olosuhteita kuin missä nämä nykyurheilijat monasti pääasissa vain urheilevat.

Moni on ennen harjoitellut kovaa ja tehnyt sen lisäksi vielä täyspäiväistä työtä. Kyllä silloin tietää mitä kova harjoittelu ja elämä on vaikka urheilijat vain urheilisivat ja lopun aikaa lähinnä palauttelisivat ja tankkaisivat.

Sen vuoksi ei voi olla välillä ihmettelemättä miksi menestys vaan huononee ja sitten nämä ressukkaurheilijat eivät kestä kritiikkiä vaan melken syyttävät tulosten huononemisesta penkkiurheilijoita.

Vanha sanonta sanoo:"Se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön". Tämä pätee myös urheilijoiden kohdalla. Turha silloin on kirjoitella että "mikään ei riitä" jos tulokset ovat huonompia kuin koskaan ennen.

Yleisö tulee katsomoihin ja kannustaa jos urheilijat onnistuvat ja antavat elämyksiä joita penkkiurheilijat toivovat. Ei niin että sanotaan että "hys, hys" olkaa hiljaa vaikka kuinka huonosti menisi.

Suomalainen urheiluyleisö on rehellistä ja suoraa ja sen reagoinnista kannattaa tehdä johtopäätökset siitä miten hyvin on itse onnistunut tekemisissään.

Tämä periaate että urheilen arvokisoissa vain omien tavoitteiden eteen enkä maan yhteisten tavoitteiden eteen pitää heittää romukoppaan.

Seuraaviin kisoihin selkeä mitali- ja pistetavoite ja jokainen joukkueeseen valittu sitoutuu joukkueen johtoa myöten tekemään kaikkensa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.

Ensin se voi olla pyrkimys minimitavoitteeseen ja sen jälkeen kun onnistumisia alkaa tulla niin se yleensä poikii lisäonnistumisia ja tavoitetta voidaan tarkistaa ylöspäin. Vähitellen päästään tavoitteelliselle nousujohteiselle linjalle ja heikompina vuosina tavoitetta voidaan myös tarkistaa alaspäin, mutta aina on olemassa jokin selvä tavoite ja päämäärä ja päästään eroon nykyisestä "toivotaan, toivotaan" asenteesta.

 

[Pekkis]

Mielestäni kyse on siitä, että kun huomaa miten saamarin kovaa ne muut menee ja miten itse sippasee, se ajaa urheilijan reenaamaan 100 kertaa kovempaa. Sillä, että vetelee omaa vauhtia ja lopussa saa kivasti pistesijoja, niin saa toki varmasti johtoportaalta kiitosta. Se vaan ei koskaan pakota näkemään sitä oman tason surkeutta.

Ihan tosta "100 kertaa kovempaa treenaamisesta" esimerkki. Eräs maajoukkuetason hiihtäjä saapui huonon alkutalven kisan maaliin, kun näppärä naistoimittaja kysymään, "Etkö ole harjoitellut tarpeeksi, kun noin huonosti nyt meni?" Siihen hiihtohirmu vastaamaan, "Jos se olisikin siitä kiinni, että kuka treenaa eniten, niin kyllähän tämä kovin helppoa olisi."

Löytyy paljon lajeja, joissa menestymisen yksi ehdottomista edellytyksistä on helvetinmoinen harjoittelu. Paljon löytyy myös lajeja, joissa helvetinmoinen harjoittelu ei ole menestymisen ehdoton edellytys.

Jos esim. maratoonari on ollut kaksi kertaa EM-kilpailuissa kahdeksas ja olympialaisissa kerran 11. , niin onko kyseinen urheilija mielestäsi surkea?

 

[Salama44]

Tänään muuten ensimmäisen kerran Finland niminen valtio löytyi kisojen pistemaiden joukosta 4 pisteellä. Ohitettiin Islanti pisteellä kun Tuula Tenkasen 5. sija tuli taulukkoon. Asia huomiotiin mairittelevasti: "Finland have sailed into the points table"

101 pistelle päässeen maan joukossa ollaan nyt jaetulla 86. sijalla. Mira Potkosen pronssista tulevilla ja Petra Ollin lisäpisteillä noustaan n. sijalle 70.

Mitalitaulukossa puolestaan on 76 maata ja yhdellä pronssilla Suomi nousee viimeiselle jaetulle sijalle 68.

YLE:n mainostamasta Suomen super keskiviikosta tuli melkoinen pettymys. Mira Potkosen mitali ei enää kirkastunut, mutta hän on silti tähän asti Suomen suurin yllättäjä ja onnistuja.

Petra Ollin kisat oli fiasko. Pistesija ei ole mitään, koska hän oli kansaivälisten vedonlyöntitoimistojen ja ennusteiden mukaan Suomen joukkueen todennäköisin mitalisti jopa 40 % todennäköisyydellä. Hän käytti kuitenkin 60 % todennäköisyyden sille ettei ole.

Olli tuli puolivälierään yllättävän huonosti valmistautuneena ja antoi vastustajan yllättää alussa eikä päässyt sitten enää niskan päälle oikein missään vaiheessa.

Joku tuhma vee alkuinen sanakin tuli suuta. Sen näyttää viime aikoina yleistyneen varsinkin naisilla pieleen menneen kisan jälkeen

 

[vitozzius]

Ohitettiin Islanti pisteellä

Islannilla on 6. ja 8. sija, joten eikö se tee 4 pistettä?

 

[tomageeni]

Eiköhän Kinnunen lähde perinteiseen Suomalaistyyliin hyviin tarkkailuasetelmiin tekemään omaa suoritusta ja sitten "lopussa voi poimia sijoituksia". Eli siis luovuttaa heti ensi kilsalla sen mitalin tavoittelun ja toivoo, että sieltä sippaa 30 jätkää edestä. Hyviä sijoituksia tuolla saa, kultaa ei koskaan.

Eikä millään pahalla ketään kohtaan, mutta tuo taktiikka on aivan helvetin paska. Pelaan oppii pelaamalla parempiaan vastaan, ei menemällä junnusarjoihin. Sama pätee noihin kestävyyslajeihin, jos ei ole valmis menemään sinne kärkiryhmään ja repimään kaikkea irti itsestään, vaikka sitten katkeisi totaalisesti, niin ei koskaan voi edes tietää mitä se vauhti on. Näillä omilla kello-juoksuilla/kävelyillä ei ikinä saavuta sitä kärkeä.

Erittäin hyvin sanottu. Ymmärrän kyllä esim. Kinnusen näkökulmasta sen, että lähtemällä kärkivauhtiin sippaus hyvin todennäköisesti tapahtuu jossain vaiheessa, ja pahimmassa tapauksessa kisa jää kesken. Mutta toisaalta minun on vaikea nähdä, mitä kokenut urheilija saavuttaa arvokisoissa sillä että lähtee tavoittelemaan sijoja sieltä 10-20 väliltä. Nuorten urheilijoiden kohdalla hyväksyttävää, jos odotusarvo on että suoritustaso tulee reilusti nousemaan tulevaisuudessa, ja on ns. opintomatka kyseessä. Tällöin "järkevä taktiikka" palvelee urheilijan kehitystä. Mutta kun nyt Kinnusesta oli puhe, niin hän on 32-vuotias, ja noita 15. sijoja löytyy jo uran varrelta useita. Olisiko aika nyt lyödä kaikki munat yhteen koriin ja lähteä kärjen matkaan? Voi olla että katkeaa, mutta onko sillä oikeasti jotain merkitystä, onko uralla neljä vai viisi 15. sijaa arvokisoissa?

Periaattessa urheilijan tavoite pitäisi olla aina voitto. Kenellekään ei lähtökohtaisesti mennä häviämään, joten tavoite on voittaa kaikki muuut. Se on sitten eri asia, onko se voitto aina kuinka realistinen, ja tyytyväinen suoritukseen saa olla aina, kun oma suhteellinen taso on noussut. Ei keihäänheitossa pidä tähdätä 90 metrin viivaan, jos joku toinen on jo heittänyt 91m. Sitten pitää pyrkiä heittämään 92m - riittää mihin riittää, mutta tahallaan ei pidä hävitä.

 

[Raid76]

Suomalainen urheiluyleisö on rehellistä ja suoraa ja sen reagoinnista kannattaa tehdä johtopäätökset siitä miten hyvin on itse onnistunut tekemisissään.

Kaikkea sitä saa lukea. :D Jos esim. Jatkoajan liveseurannan perusteella joku tekisi johtopäätöksiä, niin useamman urheilijan kannattaisi nuoresta iästään huolimatta lopettaa ja mennä töihin "verorahojen" kuluttamisen sijaan...

Onneksi suomalainen urheiluyleisö kilpakenttien katsomoissa osaa arvostaa suomalaisia urheilijoita edelleen ja tukea riittää vaikka suoritustaso ei maailman kärkeen riittäisikään.

Vanha sanonta sanoo:"Se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön". Tämä pätee myös urheilijoiden kohdalla. Turha silloin on kirjoitella että "mikään ei riitä" jos tulokset ovat huonompia kuin koskaan ennen.

Myös Potkosen suoritusta arvosteltiin ja vähäteltiin. Ei ainakaan tässä kohtaa mielestäni tulokset olleet huonompia kuin koskaan.

 

[Salama44]

Islannilla on 6. ja 8. sija, joten eikö se tee 4 pistettä?

Pitää paikkaansa. Tässä näyttää oleva virhe, koska ei ole jaettuja sijojakaan.

Islanti on siis jalkapallon lisäksi selvästi Suomea parempi myös uinnissa olympiakisojen kahdella finaalipaikalla.

Ruotsissa muuten arvokisoihin lähtö on paljon tavoitteellisempaa kuin Suomessa.

SOK:s medaljmål har ingen siffra: "Ser det som en begränsning" » Viasatsport.se

Vaikka silläkin voidaan jättää sanomatta mitalimäärä niin epäsuorasti se sanotaan jos halutaan olla prempia ja vahvempia kun edellisissä kisoissa Silloin Ruotsi sai 2 mitalia.

Nyt kasassa on jo 6 mitalia ja sen lisäksi naisten jalkapallossa on finaalipaikka joten juna porskuttaa hyvin kohti tavoitetta.

Suomessa ei laitettu tavoitteeksi edes edellisten kisojen 3 himmempää mitalia eikä ollut pyrkimystä olla vahvempia ja voimakkampia kuin edellisissä kisoissa. Siinä meillä on kulttuurillinen ero.

 

[BlackWolf]

Ihan tosta "100 kertaa kovempaa treenaamisesta" esimerkki. Eräs maajoukkuetason hiihtäjä saapui huonon alkutalven kisan maaliin, kun näppärä naistoimittaja kysymään, "Etkö ole harjoitellut tarpeeksi, kun noin huonosti nyt meni?" Siihen hiihtohirmu vastaamaan, "Jos se olisikin siitä kiinni, että kuka treenaa eniten, niin kyllähän tämä kovin helppoa olisi."

Löytyy paljon lajeja, joissa menestymisen yksi ehdottomista edellytyksistä on helvetinmoinen harjoittelu. Paljon löytyy myös lajeja, joissa helvetinmoinen harjoittelu ei ole menestymisen ehdoton edellytys.

Jos esim. maratoonari on ollut kaksi kertaa EM-kilpailuissa kahdeksas ja olympialaisissa kerran 11. , niin onko kyseinen urheilija mielestäsi surkea?

En ihan ymmärtänyt viestiäsi. Jos se hiihtäjä olisi reenannut, se olisi voittanut, sen sijaan sortui siis selittelyyn, itselleen. Minusta tuo on aika huolestuttavaa jos urheilija alkaa väittää reenanneensa niin kovaa, että kyseessä ei ollut se, että toiset oli reenannut enempi, vaan jokin muu. Mikä?

Ja se maratoonarin sijoittuminen sijalle x tai y ei, edelleenkään, ole mikään yksiselitteinen asia. Jos se maratoonari juoksee 20 kisaa ja aina omaa vauhtiaan sitä kelloa vastaan ja on kerran 8 ja kerran kymmenes, niin onko se parempi kuin se joka juoksee 20 kisaa ja on kerran ykkönen ja kerran kolmonen? (kärjistetysti) Kelloa vastaan voi jokainen reenata, ei maksa paljoa paskaakaan. Siis ihan jokainen voi tehdä tuon, perse ylös sohvalta ja kello käteen sen se vaatii, ei yhtään enempää. Niitä muita vastaan et voi kilpailla joka päivä, se vaatii sitä että sä kanssa kilpailet, etkä vain pyllistä.

 

[Ostoskassi]

En ihan ymmärtänyt viestiäsi. Jos se hiihtäjä olisi reenannut, se olisi voittanut, sen sijaan sortui siis selittelyyn, itselleen. Minusta tuo on aika huolestuttavaa jos urheilija alkaa väittää reenanneensa niin kovaa, että kyseessä ei ollut se, että toiset oli reenannut enempi, vaan jokin muu. Mikä?

Lyhyesti: ei se määrä vaan se laatu.

 

[-pasi-]

Vähän huolestuttavaa tuo että niinkin kokenut kilpailija kun Tero Pitkämäki sanoo tuolla ettei ollut itseluottamusta ja kaapista kuitenkin löytyy 7 arvokisamitalia...

Kyllähän jos tässä ei nyt Ruuskanen vedä kultaan ja joku muu vielä jotenkin yllätä niin nää on niin floppikisat kun olla ja voi.

 

[BlackWolf]

Lyhyesti: ei se määrä vaan se laatu.

Höpö höpö. Jossain menee aina se kultainen keskitie, mutta tuo laatu väite on ihan höpö höpöä. Ilman tarvittavia toistoja ja riittävää määrää ei auta vaikka vetäisi kuinka helvetin laadukkaasti. Keskimäärin kovempi urheilija tulee jos toistoja on 5x viikko, kuin tekemällä kerran oikein laadukkaasti.

 

[Kirjoittelija]

Parasta Neziriä nähdään jos juoksee hyvissä oloissa alle nykyisen SE:n, joka on 12.81 tai sen tuntumaan ja sillä ajalla ei tietenkään olympiafinaaliin voi päästä...

Iso-Britannian Tiffany Porter meni aikavertailusta olympiafinaaliin ajalla 12,82.

 

[Raid76]

Iso-Britannian Tiffany Porter meni aikavertailusta olympiafinaaliin ajalla 12,82.

Paremmalla startilla olisi voinut melkoinen sensaatio toteutua.

 

[Ostoskassi]

Suomen super-keskiviikko sitten päättyi. Saldona Söderbergin ja Ruuskasen finaalipaikat. Petra Olli ei valitettavasti päässyt mitaliotteluihin, Potkonen hävisi oman ottelunsa, Pitkämäki ja Mannio karsiutuivat. Aikamoinen pannukakku tästä keskiviikosta tuli, näin suomalaisittain.

Suomen urheilun tila olympialajeissa on hälyttävä. Suuntaus on ollut nähtävissä pitkään, mutta pistesijojen vähyys kertoo mielestäni sen parhaiten. Suomella on todella vähän aivan maailman kärjessä urheilevia urheilijoita, jotka olisivat oman lajinsa kympin kärjessä ja taistelisivat näin ollen mitaleista. Jos tilastoissa on parikympin tienoilla, niin sieltä on todella pitkä matka mitaleille, vaikka suorittaisikin omien taitojen ja kykyjen ylärajoilla.

Toki vielä on mahdollista, että Kinnunen kävelee Suomen maailman kartalle sekä Ruuskanen ja Söderberg halkaisevat heitoillaan kentän ja Suvi Mikkonen kaappaa mitalin taekwondosta ja kirsikkana kakun päälle Ursula lyö palloa koloon niin vähillä lyönneillä, että mukaan tarttuu mitali, jolloin kisat ovatkin suuri menestys. Tällä hetkellä tuo ei vain vaikuta kovin todennäköiseltä.

Kuten joku urheilupomo joskus totesi, meidän tasomme nyt vain on tämä. Siihen ei tule tyytyä. Muutostyöryhmän alaisuudessa muutosta parempaan ei oikeastaan ole nähtävissä, melkeinpä päinvastoin. Tästä heidän tulee kantaa vastuu, eikä selkääntaputtelua voi enää jatkaa, jossa jatketaan hyvillä fiiliksillä ja kokemuksilla eteenpäin.

 

[SamSal]

Hyvää tekstiä tuossa yläpuolella. Suomi tuntuu menestyvän juniorikisoissa ihan kohtalaisesti melkein lajissa kuin lajissa. Jostain syystä liian isolla prosentilla
menetetään lupaukset täysin tai ei saada jalostettua näistä menestyjistä huippuja aikuisten tasolle. Onko resursseissa pulaa vai mitä tehdään väärin.
Valmennetaanko liikaa pelkästään talkoilla? Olisiko Saksan malli parempi? Siellähän käsittääkseni suuriosa urheilijoista on poliiseja etc. ja saavat ihan ammatin mukaista palkkaa uransa ajan. Mene ja tiedä.

 

[Salama44]

Nyt on Suomi ajettu ahtaalle. Vain Ruuskasen kulta pelastaa enää siltä että nämä ovat Suomen kesä- ja talviolympiahistorian KAIKKIEN AIKOJEN HUONOIMMAT OLYMPIAKISAT. VOIDAAN JÄÄDÄ JOPA SIIHEN YHTEEN PRONSSIIN ja 3-4 pistesijaan

Keihään taso on odotetusti kova ja finaalissa tullaan näkemään hurjia tuloksia. Keihään nykyiset suurmaat kolmella edustajalla ovat Saksa ja Tsekki. Walcott ei ole enää ylättäjä vaan ehkä suurin voittajasuosikki. Myös Yego on tulossa.

Vieläköhän urheilujohto ja positiivisimmat fanit keksivät jonkun selityksen että kyllä nämä olivat ihan hyvät kisat ja oli paljon positiivisia suorituksia 10 sijan paikkeilla Vai olisiko jo aika tunnustaa tosiasiat jotka moni urheilua seuraava on jo nähnyt pitkään.

 

[Individual]

Vai olisiko jo aika tunnustaa tosiasiat jotka moni urheilua seuraava on jo nähnyt pitkään.

Ja mitkähän nämä tosiasiat on? Muuta kuin se, että samalla kun kentälle astelee joku kilpasisko, joka on pystynyt harjoittelemaan täyspäiväisesti, niin sinne painaa suomalainen käytännössä suoraan yövuorosta makkarapalkka-valmentajansa kanssa.

 

[Konnamuori]

Nyt monoa vaan useammalle urheilujohtajalle, kyllä kait näilläkin joku tulosvastuu täytyy olla?
Mitkä ovat Mika Kojonkosken näytöt urheilujohtajana?

Uskomaton farssi.

 

[M@rko77]

Kuten joku urheilupomo joskus totesi, meidän tasomme nyt vain on tämä. Siihen ei tule tyytyä. Muutostyöryhmän alaisuudessa muutosta parempaan ei oikeastaan ole nähtävissä, melkeinpä päinvastoin. Tästä heidän tulee kantaa vastuu, eikä selkääntaputtelua voi enää jatkaa, jossa jatketaan hyvillä fiiliksillä ja kokemuksilla eteenpäin.

Jossei ole geenejä juosta, niin mitä mielestäsi pitäisi tehdä? No-Lo voi jossain MM-kisoissa voittaa kultaa tai saada peräti mitalin. Siihen on tyytyminen. Kuten täällä jossain ketjussa ennakoin, niin omassa erässäkin oli kolme häntä tilastollisesti nopeampaa. Realisti kannattaa myös yleisurheilutouhuissa olla. Sen harmaan kiven läpi ei vaan voi puskea, ellei ole siihen työkaluja.

 

[Keltainen]

Ehdottaisin seuraaviin isoihin kisoihin suomalaisten sloganiksi "Itkulla kotiin".
Samaa voi käyttää euroviisuissa.

 

[Tim Callahan]

Suomi on eurooppalainen hyvinvointiyhteiskunta, joka on päättänyt jo aikoja sitten, että kansallistunnetta ei tulla nostamaan enää urheilun toimesta. Tämä siis näkyy urheilijoiden saamissa tuissa, sekä muissa avuissa joita valtio voisi urheilijoille taata.

Kehitysmaista/muista paskamaista nousee koko ajan kovia urheilijoita ja valtiot panostavat urheilijoihinsa, jotta pystyisivät näyttämään maailmalle oman hyvyytensä. Osa on toki doupattuja päästä varpaisiin, mutta nämä unohtuvat nopeasti, kun testaustulokset tulevat parin vuoden päästä.

Jos jotain lajia ruvetaan harjoittamaan ammattimaisesti useammassa maassa tulee Suomi aina tippumaan kelkasta, oli kyse yksilö- tai joukkue-urheilusta. Keihäässä näkyy tällä hetkellä tämä nykysuuntaus hyvin. Vanhat jäärät vielä kiusaavat nuorempia, mutta kun Pitkis ja RONSSI lopettavat, niin keihäässä ei ole enää yhtään heittäjää oikeasti potentiaalista heittäjää tulossa. Näin kävi myös mäkihypyssä, kun elettiin Ahosen ja Hautamäen huumassa ja huomattiinkin, että ei vittu kukaanhan näistä muista ei pärjää -> yleisön mielenkiinto kuoli -> rahat loppui -> potentiaaliset junnut siirtyivät liimanhaisteluun.

 

[M@rko77]

Viekö esim. jääkiekkoon satsaaminen varoja pois esim. yleisurheilulta? Onkohan tätä tutkittu? Suomi on talviurheilumaa, ainakin jääkiekkoilun "mahtimaa" väestömäärään suhteutettuna.

 

[Väsyneet Kädet]

Periaattessa urheilijan tavoite pitäisi olla aina voitto. Kenellekään ei lähtökohtaisesti mennä häviämään, joten tavoite on voittaa kaikki muuut. Se on sitten eri asia, onko se voitto aina kuinka realistinen, ja tyytyväinen suoritukseen saa olla aina, kun oma suhteellinen taso on noussut. Ei keihäänheitossa pidä tähdätä 90 metrin viivaan, jos joku toinen on jo heittänyt 91m. Sitten pitää pyrkiä heittämään 92m - riittää mihin riittää, mutta tahallaan ei pidä hävitä.

On vain hivenen eri asia eri lajeissa. Heittäjä heittää täysiä ja voi hävitä 10 metriä. Ja joka kerta olla kärjestä sen 10 metriä jäljessä. Vaikka kuinka heittäisi tosissaan. Juoksulajissa taas voi tosiaan lähteä kärjen mukaan ja hyytyä sitten viimeiselle sijalle. Senhän toki tietää, että täälläkin huudettaisiin: "saatananan heikkokuntoista paska! Menis suolle juoksemaan!" Se urheilija ei kuitenkaan ole sinulle tai minulle missään vastuussa, vaan lähtee luonnollisesti tekemään parasta mahdollista tulosta.

Sinun mielestäsi siis esimerkiksi maratonilla olisi parempi, että suomalainen olisi kärjessä 10km ja lopulta sijalla 84, kuin olisi koko kisan siellä 15. sijan paikkeilla maaliin asti?