Suomalaisten edesottamukset Riossa

[Roger Moore]

Petra taisi olla ainoa suomalainen urheilija, joka tosissaan lähti voittamaan kultaa eikä mitään muuta.

Matti Mattson lähti hei kanssa!

 

[MikGo]

Matti Mattson lähti hei kanssa!

Totta! En muuten löytänyt Mattsonia instagramista, joten hänellä on ainakin keskittyminen ollut kunnossa.

 

[Pavlikovsky]

Totta! En muuten löytänyt Mattsonia instagramista, joten hänellä on ainakin keskittyminen ollut kunnossa.

Onneksi näin, sillä Kojonkoski yhdessä muun herraseurueen kanssa otti tavoitteeksi hyvät fiilingit. Joko niitä on saatu, millä niitä on mitattu? Mikä maa johtaa fiilinki-taulukkoa? Hakiko aikanaan Arhinmäki myös Sotshista hyvää fiilinkiä?

 

[MrOrange]

Petra taisi olla ainoa suomalainen urheilija, joka tosissaan lähti voittamaan kultaa eikä mitään muuta.

On se Ruuskanenkin tainnut painokkaasti tokaista, että kulta on se juttu. Miehellä on kuitenkin jo olympiahopeaa, miten muutenkaan siitä voisi parantaa?

 

[Nick Neim]

Olli tulee odotuksiin nähden olemaan melkeinpä suurin suomalaispettymys, mitä paskasti menneet alkukisat vielä vauhdittavat. Mikäli Mäkelä-Nummela tai kumppanit olisivat napanneet jo mitalin tai kaksi lisää, ei Olliinkaan varmaan olisi kohdistettu näin järjettömiä odotuksia. Mitalisuosikki kyllä, mutta erään asiantuntija "paskoi housuun" analyysi kuvaa odotuksia aika hyvin, mitä penkkiurheilijalla Ollia kohtaan oli.

 

[Alamummo]

Minusta tuntuu, että suomalaiset urheilijat eivät keskimäärin ole valmiita tekemään karua määrää työtä saavuttaakseen tavoitteensa. Tämä tuli mieleen, kun luin Hesarin kuukausiliitteestä tarinan siitä, miten Jouko Salomäestä tehtiin voittaja. Näin Jouko Salomäestä tehtiin olympiavoittaja: suolla lyijyliivit niskaan, bunkkerissa painittiin pää hämäräksi | Olympialaiset | HS

Toinen, mikä täällä tuntuu mättävän on mentaalipuolen valmennus. Liekö sitä ollenkaan? Urheilijan tukena pitäisi olla silloinkin, kun ei ole niin kivaa ja saada se kivafiilis takaisin mieleen. Ehkä Kojonkosken fillarin hinnalla olisi saanut Suomen joukkueeseen jonkun ammattilaisen mukaan. Nyt siellä taitaa olla vain kisapappi kuuntelemassa murheita.

 

[BlackWolf]

Onneksi UL:n ja Kupilan hehkuttama vakio-arvokisakortti, Jarkko Kinnunen, odottaa jo pääsyään ketkuttelemaan lantiotaan kisakylille ja faveloille haiseville kaduille. Suomen on pitänyt huutaa jo monet kerrat eri arvokisoissa, kun maalia on lähestytty Kinnusen toimesta ja varmasti on huudetukin, mutta eri syistä ehkä mitä alunperin sensaatiojutut ovat antaneet ymmärtää.

Eiköhän Kinnunen lähde perinteiseen Suomalaistyyliin hyviin tarkkailuasetelmiin tekemään omaa suoritusta ja sitten "lopussa voi poimia sijoituksia". Eli siis luovuttaa heti ensi kilsalla sen mitalin tavoittelun ja toivoo, että sieltä sippaa 30 jätkää edestä. Hyviä sijoituksia tuolla saa, kultaa ei koskaan.

Eikä millään pahalla ketään kohtaan, mutta tuo taktiikka on aivan helvetin paska. Pelaan oppii pelaamalla parempiaan vastaan, ei menemällä junnusarjoihin. Sama pätee noihin kestävyyslajeihin, jos ei ole valmis menemään sinne kärkiryhmään ja repimään kaikkea irti itsestään, vaikka sitten katkeisi totaalisesti, niin ei koskaan voi edes tietää mitä se vauhti on. Näillä omilla kello-juoksuilla/kävelyillä ei ikinä saavuta sitä kärkeä.

 

[Individual]

Minusta tuntuu, että suomalaiset urheilijat eivät keskimäärin ole valmiita tekemään karua määrää työtä saavuttaakseen tavoitteensa.

No sitä voi vähän hidastaa jos joutuu painamaan kahta duunia, tai käymään lainakonttorissa matkalla lentokentälle.
Mentaalivalmennusta Suomessa ei taida olla. Paljon siitä nyt on puhuttu? Viimeiset 20 vuotta?
Mutta joo, ehkä itsensä rääkkäykset tyyliin Julma-Juhan Afrikan leirit, Myllylän Tervanevat ja Seppo Rädyn lumihanki auton valoissa, loistavat osin poissaolollaan.

 

[vdx mua zorbas]

Eiköhän Kinnunen lähde perinteiseen Suomalaistyyliin hyviin tarkkailuasetelmiin tekemään omaa suoritusta

Rakastan niitä hetkiä, kun "hyvissä tarkkailuasemissa" mainitaan. Silloin tiedän olevani kotona. Kansakuntamme on niinä parahultaisina hetkinä yhtä maailmanpuuta. Olemme kaikki pakkautuneet yhteen paikkaan. Paikkaan, jota ei ole. Paikka, joka on sinussa. Sinä et ole koskaan paikassa vaan paikka on aina sinussa.

 

[Alamummo]

No sitä voi vähän hidastaa jos joutuu painamaan kahta duunia, tai käymään lainakonttorissa matkalla lentokentälle.

Tämäkin on totta. Rahaa jaetaan vasta voittajille.

 

[Hanson]

Suomalainen naiskeihäänheitto on täysin pohjamudissa. Heittäjät kilpailevat samoissa heittojen pituuksissa kuin parhaat seitsenottelijat, joilla tosin on ennen keihäänheittoa jo viisi lajia allaan ja heittotyylikin vähän niin ja näin. Miten tähän on jouduttu ?

 

[adolf]

https://www.instagram.com/simonebiles/

Simone Biles. Omasta mielestäni yksi kisojen suurimmista sensaatioista. Täyttä dominointia voimistelussa. Äkkiseltään kun katsoo niin hänen instagramiin on ilmestynyt kuva jos toinenkin enemmän olympialaisten aikaan, kuin Ollilla.

Niin sitä minä vaan että ei se Olli ainut ole joka sitä somea käyttää kisojen aikana. Tietty jossain Neuvostoliiton entisissä maissa eivät varmaan edes tiedä mikä some on, mutta noin muuten niin tuo "Olli vois jättää sen somettamisen vähemmälle" argumentti kyllä ontuu, jos sillä tahdotaan viitata siihen että likka ei omistaudu lajille tarpeeksi. Saati että tartutaan siihen vähän väsyneeseen "kyllä ennen oli miehet rautaa ja paskottiin kettinkiä" toteamukseen ja kaivetaan jonkun vanhan karpaasin suojuoksu treeniohjelma esiin jostain vuosikymmenten takaa ja tehdään se kehäpäätelmä että ei kukaan näistä nykyajan paskahousuista tee mitään.

 

[Barnes]

Onneksi UL:n ja Kupilan hehkuttama vakio-arvokisakortti, Jarkko Kinnunen, odottaa jo pääsyään ketkuttelemaan lantiotaan kisakylille ja faveloille haiseville kaduille. Suomen on pitänyt huutaa jo monet kerrat eri arvokisoissa, kun maalia on lähestytty Kinnusen toimesta ja varmasti on huudetukin, mutta eri syistä ehkä mitä alunperin sensaatiojutut ovat antaneet ymmärtää.

On muuten hieman kummallista, että yleensä negatiiviseksi mielletty Urheilulehti löytää kansallisesti tärkeiden arvokisojen (olpparit, yleisurheilun arvokisat ja MM-hiihdot) alla positiivisen vaihteen ja mitaliehdokkaiksi lyödään milloin kukakin finski, vaikka reaalimaailmassa se UL:n mitalikandidaatin "renikka" vaatisikin vähintään 110-prosenttista onnistumista tai jotakin "kerran vuosikymmenessä" -tyylistä lottokisaa.

Sinänsä hyvä, etteivät aina negaile, mutta joku raja pitää optimismillakin olla.

 

[Alamummo]

Saati että tartutaan siihen vähän väsyneeseen "kyllä ennen oli miehet rautaa ja paskottiin kettinkiä" toteamukseen ja kaivetaan jonkun vanhan karpaasin suojuoksu treeniohjelma esiin jostain vuosikymmenten takaa ja tehdään se kehäpäätelmä että ei kukaan näistä nykyajan paskahousuista tee mitään.

Varmasti nykyään löytyy kehittyneempiä tapoja treenata, mutta tuo juttu kertoo hyvin työn määrän, jonka Salomäki teki. Ei voi olla yksi rahasta tai sen puuttumisesta kiinni suomalaisten menestymättömyys.

 

[BlackWolf]

Rakastan niitä hetkiä, kun "hyvissä tarkkailuasemissa" mainitaan. Silloin tiedän olevani kotona. Kansakuntamme on niinä parahultaisina hetkinä yhtä maailmanpuuta. Olemme kaikki pakkautuneet yhteen paikkaan. Paikkaan, jota ei ole. Paikka, joka on sinussa. Sinä et ole koskaan paikassa vaan paikka on aina sinussa.

Erittäin hyvin kirjoitettu!

 

[L. Paraske]

Suomalainen naiskeihäänheitto on täysin pohjamudissa. Heittäjät kilpailevat samoissa heittojen pituuksissa kuin parhaat seitsenottelijat, joilla tosin on ennen keihäänheittoa jo viisi lajia allaan ja heittotyylikin vähän niin ja näin. Miten tähän on jouduttu ?

Outo aika avautua, sillä suomalaisella naiskeihäänheitolla on ollut paras kesä lähes kymmeneen vuoteen. Toki siihen riittävät pelkästään Jenni Kankaan esitys EM-kisoissa sekö Heidi Nokelaisen lukuisat yli 60-metriset.

Sanni Utriainen on toki ollut aivan pihalla koko kesän, ja saa nähdä saako pakettiaan tulevaisuudessa kasaan. Jenni Kankaan uskon olevan jatkossa arvokisojen finaalitason heittäjä. Nokelaisella on potentiaalia vieläkin parempaan, mutta aika helposti tuo tekniikka on hajonnutkin varsinkin kovissa paikoissa. Vähän siis Paula Tarvaisen vikaa.

 

[Kirjoittelija]

Petra taisi olla ainoa suomalainen urheilija, joka tosissaan lähti voittamaan kultaa eikä mitään muuta.

Jos lähdetään tosissaan voittamaan kultaa, silloin ei kisoissa ole aikaa näprätä mitään helvetin Instagramia, kuten Olli on tehnyt. Vai montako Insta-päivitystä lähti Salomäen Joukolta Los Angelesistä tai Ukkolan Pertsalta Montrealista?

Senkin voi todeta jo nyt, että Nezirin välieräjuoksusta ei tule lasta eikä sitä toista. Fokus on ollut Riossa ihan väärissä asioissa, kuten kuvista näkyy:
Nooralotta Neziri (@nooralotta) • Instagram-kuvat ja -videot

 

[Kirjoittelija]

Ehkä tuo kymmenyksiä nyt oli liioiteltu heitto minulta

En mä usko. Kyllä minusta tällä kertaa finaalipaikkaan voidaan hyvinkin vaatia jotain 12,60:n aikaa.

Nämä ajat riippuu aina siitä, ketä on vierellä juoksemassa. Vertailuajoistahan sen näkisi, mitkä on ne mahdollisuudet. No-Lo:n erässäkin on kolme ennakolta nopeampaa naista.

Siellä on käytössä myös aikavertailu. Tässä viimeisenä aikavertailussa jatkoon menneiden aikoja:

2015: 12,81
2013: 12,78
2012: 12,71
2011: 12,84

 

[Tombe76]

Kyllä se nyt vaan kuitenkin on niin että me ihmiset ollaan erilaisia. Toiset käyttää 2010-luvulla somea eri lailla kuin toiset eikä se liity huippu-urheiluun millään lailla vaikka huippu-urheilijoista on kyse. Eri asia tietenkin jos kisapaikalta ennen starttia päivittelee.

Huippu-urheilussa lepo on myös aika isossa roolissa. Mitä väliä vaikka facebook laulaisi sillä aikaa. Voi edistääkö telkkarin katsominen palautumista enemmän kun kuvan lataaminen instagramiin?

Edit: Novak Djokoviciltakin löytyy peukkukuva somesta ja taitaa olla sama päivä kun tippui kisasta. Ennen peliä. Syy ja seuraus? Tuskin.

 

[Kirjoittelija]

Edit: Novak Djokoviciltakin löytyy peukkukuva somesta ja taitaa olla sama päivä kun tippui kisasta. Ennen peliä. Syy ja seuraus? Tuskin.

Tuosta viestistä voit bongailla lisää kisaturisteja, joilla some vei Riossa mielenkiinnon. Mukana esim. Unkarin Katinka Hosszu. Mitenköhän olisivat pärjänneet, jos olisivat keskittyneet olennaiseen:

Suomalaisten edesottamukset Riossa | sivu 6 | Jatkoajan keskustelupalsta

 

[Byvajet]

Minusta tuntuu, että suomalaiset urheilijat eivät keskimäärin ole valmiita tekemään karua määrää työtä saavuttaakseen tavoitteensa.

Mitä pitempi matka, sitä tyhmempi jätkä. Esimerkkinä vaikka Alisa Vainio, joka ei usko, että liikaa tai liian raskaasti ei sovi harjoitella. Hiihtäjistä niinkin kokeneet kuin Sami Jauhojärvi ja Matti Heikkinen sortuivat myös liikaan harjoitteluun. Toinen meni nopeasti rikki, toisen suoritustaso romahti.

Douppaajille nämä järkyttävät yli tuhannen tunnin vuosittaiset harjoittelumäärät. Laatua pitäisi olla ja pitkäjänteisyyttä. Ja tietysti sitä lahjakkuutta.

Hiihtotähdellä järkyttävä 1100 tunnin treenimäärä: "En tee näin enää ikinä"

 

[Tombe76]

Mukana esim. Unkarin Katinka Hosszu. Mitenköhän olisivat pärjänneet, jos olisivat keskittyneet olennaiseen:

Todennäköisesti Katinka mietti tulevia some-päivityksiä naisten 200m selkäuinnin finaalissa 10m ennen maalia ja sitten panikoi lopussa kun sieltä tulikin joku lähelle. Lopulta hävisi kullan 6 sadasosalla. Melkoinen turisti siis hänkin ja pää ei kestänyt.

 

[Hippi Hiiri]

Douppaajille nämä järkyttävät yli tuhannen tunnin vuosittaiset harjoittelumäärät. Laatua pitäisi olla ja pitkäjänteisyyttä. Ja tietysti sitä lahjakkuutta.

Hiihtotähdellä järkyttävä 1100 tunnin treenimäärä: "En tee näin enää ikinä"

Tämä. Ei kannata kovin paljon katsella aikain entisten urhojen treenejä, ainakaan jos he ovat tiedettyjä douppaajia.

Esimerkiksi tässä blogitekstissä on ruodittu todella vastuuton Minna Pajulahden haastis hänen treeniohjelmastaan: Fitness-kyborgi Pajulahti | Kettunen

 

[erku]

Ei voi olla yksi rahasta tai sen puuttumisesta kiinni suomalaisten menestymättömyys.

Ei se yksin olekaan. Minusta tuntuu siltä, että Suomessa ollaan vähän kadotettu käsitys siitä, mitä menestymiseen yksilölajeissa olympiatasolla vaaditaan. Oma arvioni, että osin tämä johtuu Lahden dopingkäryistä kerrannaivaikutuksineen ja toisaalta tästä valloillaan olevasta joukkuelajibuumista.

2000-luvun taitteessa maastohiihto oli suomalaisessa urheilussa edelläkävijä, mitä tuli fyysisen suorituskyvyn maksimointiin ja urheiluarjen kompromissittomuuteen. Dopingkäryjen myötä nämä urheilun huippu-osaajat Kari-Pekka Kyrö, Antti Leppävuori, Harri Kirvesniemi tai Mika Myllylä muodostuivat "pettureiksi" ja heidän tietouttaan ei ollut soveliasta jakaa ja hyödyntää. Esimerkiksi Myllylä oli todellinen friikki, mitä tuli fyysisen suorituskyvyn maksimointiin. Kaikkialla hän kuljetti mukanaan massiivista lisäravinnesalkkua, jotta ei olisi hotelleissa tai kisakylissä tarjottavien ruokien armoilla. Samaten avioelämä sai kärsiä, kun Myllylä vietti tolkuttomasti öitä taloonsa rakennuttamassaan alppimajassa. Mies sai myös hankalan miehen maineen, kun hän ei halunnut lähteä millekään Urheilutoimittajien liiton risteilylle, jossa tuolloin palkittiin vuoden urheilijat sun muut. Myllylä myös haistatti vitut usein maailmancupin kiertämisille, kun halusi keskittyä täysillä arvokiosihin. On sääli, ettei Myllylän tätä puolta koskaan valotettu tarpeeksi. Nyt kansakunnan ykkösurheilijaesimerkkinä on ollut joku Teemu Selänne, jonka kohdalla olemme saaneet kuunnella fanipoikamaisten journalistien hehkutuksia, kuinka absoluuttisen kova huippu-urheilija hän on, kun siirtyi polvivaivojen jälkeen pihvistä kanaan tai kalaan tai kuinka hän vähensi brenkuttelua.

Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, että Suomen miekkailumaajoukkue kiskoo huipputärkeän olympiakarsintaturnauksen välitauolla kebabia ja kokista jossain paikallisessa pizzeriassa, Tuuli Petäjä-Siren rakentaa taloa ja synnyttää lapsen valmistautuessaan hyvin vaativaan olympiaregattaan, Matti Mattsson valittaa mediassa, kun kisakylän aamiaistarjoilut eivät ole hänen makuun, Kaisa Mäkäräinen kisaa flunssaisena maailmancupissa muutama viikkoa ennen olympialaisia... Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon siitä, miten ihan tahallaan annetaan tasoitusta.

 

[arvee]

Aika hyvä provo.

Petra taisi olla ainoa suomalainen urheilija, joka tosissaan lähti voittamaan kultaa eikä mitään muuta.

Keihäsmiehet ovat vain mukavalla turistireissulla, hävinneet jo alkukaudesta. Mäkelä-Nummelaa ei kiinnostanut pätkän vertaa edes yrittää.
Potkonen tyytyi pronssiin, koska media ei ollut tajunnut ajoissa nostaa häntä kultamitalistiksi.
Tenkanen, luuseri, aikoo jatkaa Tokioon, koska purjehtiminen, se elämäntyyli nyt vain tuntuu hyvältä. Saatana, ei sen pidä tuntua hyvältä. Pitää olla veren maku suussa neljä vuotta, että ansaitsee Suomalaisen Olympiaurheilijan statuksen.

Ja sitten tämä Kojonkosken Urheilu on Kivaa-ohjelma. Voi toimia joidenkin norjalaisten mäkihyppääjien kanssa, mutta suomalaisen urheilijan pitää olla vittuuntunut. Joku saatanan hashtag tähän: seppo räty juha mieto arto bryggare pauli nevala seppo räty juha mieto seppo räty

Suomalaisista naisistakaan ei ole enää mihinkään, Kojonkoski on kastroinut heidät.

Media yrittää kaikkensa mitalien eteen, mutta ei vain tunnu kantavan. Järjestelmän vika.