Mistäköhän mahdoin lukea jutun, jossa norjalaiset mäkihyppääjät kritisoivat Kojonkoskea. Kojonkoski oli jossain arvokisoissa suuttunut urheilijoilleen, kun nämä mokasivat 2. kierroksen hyppynsä ja menettivät johtonsa ja kadonnut paikalta. Urheilijat sanoivat kaivanneensa juuri silloin eniten valmentajansa tukea...Kyllä henkisen valmennuksen osuus varsinkin Sannin kohdalla on varsin olennainen keskustelun aihe.
Kommentti: Sanni Utriaisen romahdus oli liikaa – eikö suomalaisista pidetä huolta? - Uutiset - Rio 2016 - Sport - MTV.fi
(Linkki vie MTV:n uutiseen aiheesta.)
Mistäköhän mahdoin lukea jutun, jossa norjalaiset mäkihyppääjät kritisoivat Kojonkoskea. Kojonkoski oli jossain arvokisoissa suuttunut urheilijoilleen, kun nämä mokasivat 2. kierroksen hyppynsä ja menettivät johtonsa ja kadonnut paikalta. Urheilijat sanoivat kaivanneensa juuri silloin eniten valmentajansa tukea...
Vaikuttaisi siltä, että Kojonkoski on paikalla vain menestyksen hetkellä, silloin kun on kivaa.
toi sen Virolainen valmentajahan on ihan huippu, niin taidoiltaan kuin viihdearvoltaankin
Asiat voi nähdä niin monella tapaa. Minusta nämä tälläiset avautumiset on lähinnä säälittäviä. Jokainen valitsee uransa ihan itse. Näillä avauksilla ei suomalaisen urheilun tila parane yhtään, päin vastoin, näillä itku parku jutuilla vain ajetaan maksajia kauemmaksi siitä touhusta. Joo urheilija tekee pitkää päivää, niin tekee duunarit ja yrittäjätkin. Sen lisäksi he hoitaa vielä perheen, harrastukset yms. siihen päälle. Kukaan ei itke siitä miten esim. kirurgin pitää opiskella helvetin monta vuotta ja erikoiskoulutukset päälle, miten se oppiminen jatkuu koko työssäoloajan ja varaa ei ole herpaantua hetkeksikään. Sama pätee todella monella muulla alalla, olet sitten putkimies tai koodari. Ihan kuin ne kaikki muut olisi jotenkin vähemmän arvokkaita ihmisinä, mutta paineet tulee aina vain urheilijoille ja sitten on paskaa puntissa. Kyllä noita burn outteja vaikuttaa tulevan ihan työpaikoillakin ja kyllä ne paineet sielläkin on kovat, eikä ole kukaan tukemassa kun pomo painaa niskaan ja valmista piti olla jo viikko sitten.Suomalaisen painonnostaja Anni Vuohijoen mietteitä seuraavassa, lukemisen arvoinen teksti;
Anni Vuohijoki » Miten elää suomalainen huippu-urheilija
(Linkki vie hänen blogiinsa., sisältää myös listan opetusministeriön urheilija-apurahaa saavista urheilijoistamme.)
Enempää en voisi olla samaa mieltä. Nykyaikana kaiken maailman blogit on helppo tie urheilijalle purkaa syvimmät tunnot koko kansan tietoisuuteen, jolloin tunnemyrskyissä tuonne on helppo runoilla suoraviivaisestikin. Mun mielestä kaiken maailman kisakyläinstagram-päivitykset ja jatkuva sometus tekee todella hallaa tälle nykyiselle sukupolvelle, jota tuonne lähetetään. Avajaisista lähtien heilutaan jotkut huaweit huutaen käsissä ja tehdään jos jonkinmoista numeroa kaikesta hömpästä ja ollaan ikään kuin lomalla. Sitten ihmetellään, kun ei kasetti kestä kun on viihdytty snapchatissa koko valmistava leiri ja sitten pitäisi kaivaa kropasta tehot irti jossain nihkeässä karsinnassa. Vittu mä kaipaisin sellaista Arsi Harju-asennetta tuonne eli mennään tekemään työ keskittyen eikä selittelemään tai hakemaan mitään helvetin fiiliksiä. Jos huippu-urheilijaksi haluaa, niin siihen pitää suhtautua huippu-urheilijamaisesti ja kestää myös niskaan satava paska.
Suomen yleisurheilujoukkue on niin pieni, että kyllä kaikki tiukat kansainväliset olympiarajat suorittaneet urheilijat kannattaa lähettää matkaan, jos vain itse ovat halukkaita.
Tästä reissusta on vaikea löytää mitään Utriaisen kannalta positiivista. Päinvastoin. Hommat voivat taantua entisestään.
Mun mielestä kaiken maailman kisakyläinstagram-päivitykset ja jatkuva sometus tekee todella hallaa tälle nykyiselle sukupolvelle, jota tuonne lähetetään. Avajaisista lähtien heilutaan jotkut huaweit huutaen käsissä ja tehdään jos jonkinmoista numeroa kaikesta hömpästä ja ollaan ikään kuin lomalla. Sitten ihmetellään, kun ei kasetti kestä kun on viihdytty snapchatissa koko valmistava leiri ja sitten pitäisi kaivaa kropasta tehot irti jossain nihkeässä karsinnassa.
En tiedä, olenko minä sitten jotenkin perverssi, mutta hemmetti olisi makeaa päästä kilpailemaan olympiakullasta vihamielisen yleisön eteen ja näyttää luusereille persettä voiton jälkeen. Seuraavana päivänä sitten palkintopallille lietsomaan niin paljon lisää kuin apinalaumasta lähtee.
Sama joidenkin nettiulisijoiden kanssa. Keppi lentämään vaan ja perään terveisiä että haistakaa kaikki vittu.
Naurahdin tälle mutta näinhän se toisaalta on.Petra Ollista näkee kotikatsomoihin asti, että kyseessä mentaaliltaan terästä oleva urheilija. Ei mitään epäröintiä, ei hermostunutta läpinää hyvistä treenikenttien fiiliksistä, ei lamaantumista jos tulee ns. virhe suorituksessa. Vittumaisen varmaa puolihullua luottoa omaan itseensä ja on aivan sama mitä joku Harjavallan yläkoulun mopotero kirjoittelee, että naisten paini on sitä itseään yms yms.
Älä nyt jaksa yrittää näitä noutoja koko ajan. En mä lähde.Kyllä. On se sääli, että tuonne lähetetään kaiken maailman utriaisia ja lavillenieitä, kun Jatkoajasta löytyisi tekijämies, jolla ei kasetti hajoa tiukassa paikassa. Nyt valitsijat hereillä Tokiota silmällä pitäen!
Yritin kyllä kirjoittaa ihan asiallisesti tuosta asiasta. Toki saatoin ylianalysoida, mutta valitettavasti tuo on se kuva mikä tuollaisesta ulinasta sitten jää jäljelle. Se sen ulinan syvin olemus katoaa siihen negatiiviseen asenteeseen ihmisiä kohtaan ja se on se suurin ongelma tuossa. Asiat voi kirjoittaa myös lyhyesti ja ytimekkäästi ja ilmoittaa vaan vaikka että: "Saksa on paska maa". Tuollainen vuodatus paskoista katsojista on se mikä jäi päälimmäisenä mieleen, tuosta sinällään ihan hyvästä kirjoituksesta, missä oli monia hyviä pointteja. Se vaan on vähän väärä viesti.Niin, urheilun tilan paranmisestahan tässä olikin kyse? Lähinnä siitä päälle vittuilusta ja likasankona olemisesta. Harva sille kirurgillekaan vittuilee jos parhaansa tekee. Kyllä se menttaliteetti hyvin tälläkin palstalla esiin tulee, kun mikään ei riitä. Menit nyt asian ytimessä hiukan liian syvälle.
Yritin kyllä kirjoittaa ihan asiallisesti tuosta asiasta. Toki saatoin ylianalysoida, mutta valitettavasti tuo on se kuva mikä tuollaisesta ulinasta sitten jää jäljelle. Se sen ulinan syvin olemus katoaa siihen negatiiviseen asenteeseen ihmisiä kohtaan ja se on se suurin ongelma tuossa. Asiat voi kirjoittaa myös lyhyesti ja ytimekkäästi ja ilmoittaa vaan vaikka että: "Saksa on paska maa". Tuollainen vuodatus paskoista katsojista on se mikä jäi päälimmäisenä mieleen, tuosta sinällään ihan hyvästä kirjoituksesta, missä oli monia hyviä pointteja. Se vaan on vähän väärä viesti.
@KiVi tuossa sen hyvin summasikin, että asenteen pitäisi olla ennemmin tuo, että pistää sen kepin lentämään, tai raudat mutkalle ja sitten vittuilee takaisin. Se olisi se oikea lähestymistapa, tai ei ehkä oikea, mutta parempi.
Ja tähdennän vielä, että nuori urheilija ja teki kisoissa erittäin hyvän suorituksen, vaikka jäikin 70kg kisan voittajasta.
Täytyy sanoa, että minä näin Petra Ollin silmistä ja hartioiden asennosta jo ennen puolivälierän alkua, että turpaan tulee.
Aika hyvä provo.Toivottavasti tästä tuli Petralle sen verran oppia, että Tokiossa energia käytetään johonkin muuhun kuin iPhonen näpräämiseen. Ehkä sitten on finaalipaikkakin saavutettavissa. Mutta kyllä suoraan sanottuna vähän ärsyttää tuollainen asenne. Jos minä menisin olympialaisiin painimaan, en lähtisi sinne somettamaan, vaan voittamaan kultaa. Ja jos yleisö rupeaisi oikein vittuilemaan, selättäisin piruuttani kaikki vastustajat alle minuutin. Sillä minä olen sellainen jannu, joka saa vain lisää virtaa painetilanteesta.
