Grainger kirjoitti:Epäilijöistä huolimatta Suomen kaikkien aikojen maalivahti pelaa tällä hetkellä Calgaryssa numerolla 34.
Ja kyllähän OJ, viimeistään kevään MM-turnauksessa, jossa häneltä jo vihdoinkin uskallettiin odottaa ja vaatia sitä Isojen Pelien johtajuutta, näytti mikä on miehiään.Snaipperi #16 kirjoitti:Ei ollut tarkoitus dissata ketään, mutta kyllähän tästä on monet kiekkoasiantuntijat olleet jo samaa mieltä tämän vuoden. Mutta onhan Koivu edelleen tehokas ja todella tärkeä kopissa, mutta kukaan ei voi väittää sitä seikkaa vastaan että OJ on myös isojen pelien mies: teki myös 6 maalia niinkuin Selänne, mutta isoissa ja tärkeissä kuolemankamppailuissa, Teemu taas takoi 4 maalia Italiaa ja Sveitsiä vastaan alkulohkossa. Saku pelasi loistavan turnauksen, mutta Olli Jokinen vielä loistavamman jos painoarvoa siirretään loppuosaan, jossa Koivukin oli hyvä ei siinä mitään, mutta Teemu ei.
Saku #11 kirjoitti:
Saku #11 kirjoitti:Ja kyllähän OJ, viimeistään kevään MM-turnauksessa, jossa häneltä jo vihdoinkin uskallettiin odottaa ja vaatia sitä Isojen Pelien johtajuutta, näytti mikä on miehiään.
Ei siinä mitään, minulla ainakaan ei olisi minkäänlaista ongelmaa luovuttaa Suomen ykkössentterin viittaa Jokiselle, jos hän vain oikeasti olisi parempi. Lähinnä vaan kummastuttaa tämä "asiantuntijoiden" pakonomainen halu vaihtaa väkisin sitä peluutusjärjestystä, vaikka isojen turnausten pistepörssit voittaa ja allstarssit valtaa edelleen se sama #11.
No olisi pysynyt poissa sitten. Todella esimerkillistä toimintaa tulla sekoittamaan hyvin pelanneen joukkueen peliä kesken välisarjan, varsinkin, kun minkäänlaisia paineita osallistumiseen ei ollut, olihan hän jo kertaalleen kieltäytynyt.Snaipperi #16 kirjoitti:Niin otat esille kun puhut Jokisesta niin turnauksen johon Jokinen tuli auttamaan Suomea puolikuntoisena, yli kk jäiltä poissaolleena.
Juu, USA:sta Suomi selvisi Niittymäen, O.Jokisen ja Peltosen ansiosta. Koivu, Selänne ja Lehtinen olivat kaikki kummallisen sekaisin, lienikö väsymystä tai jännitystä, en tiedä. Venäjää vastaan Jokinen heitti yhden tyhjiin Peltosen loistavasta esityöstä. Marko Luomalakin tekee tuosta maalin 99 kertaa sadasta. Venäjä-ottelun parhaaksi pelaajaksi valittiin muuten 1+1 tehtaillut Saku Koivu.OJ näytti jo Torinossa että hän on pelillisesti jäällä ykkönen Peltosen kanssa riehuessaan varsinkin USA:n kumoon ja olleen vahvasti mukana Venäjän kaadossa myös maalien merkeissä.
Mitä tekemistä sillä, että nykyiset hiilikuitumailat katkeilevat silloin tällöin kuin tulitikut, on Saku Koivun kanssa? Tuo menee täysin huonon tuurin piikkiin, huvittavaa kaivaa se esiin kun puhutaan pelitaidoista.Ja Torinon finaalissa Koivu muistetaan ratkaisevalla hetkellä mailan katkeamisesta ja taas kolmannen erän ensimmäisen vaihdon takaiskumaalista (Torino ja WC-finaali), kun taas OJ, Jokinen ja Peltonen raapivat tärkeän 2-2 tasoituksen suunnilleen ensimmäisestä paikassa koko erästä.
Tähän on syitä, jotka varmasti sinäkin tiedostat. Lisäksi korjaisin mielelläni sellaisen pikkufaktan, että Koivulla tosiaan on niitä runkosarjapisteitä 460, eli todellakin "vain reilut" 300.Koivulla on myös yli 10vuoden urasta NHL:ssä vain reilut 300- pistettä
Totta, Koivu ei ole läheskään samalla tasolla kuin ennen virheeksi osoittautunutta rajua voimaharjoittelukauttaan. Lukemattomilla loukkaantumisilla ja yhdellä syöpäsairaudella saattaa myös olla jotain tekemistä asian kanssa.kiekollisesti hän ei ole enää suuri johtaja, mutta kopissa mies johtaa ja myös jäällä vaikka ei enää niin maagisesti.
Niin, Koivun piste/peli keskiarvo NHL:ssä on 0.81, OJ:lla 0.53. Otteluita Koivulla on tasan kymmenen (10) enemmän. Playoffseissa Saku Koivu on tehnyt 43 ottelussa 36 pistettä, kun taas Olli Jokinen ne kuuluisat nolla (0). joten kieltämättä ihan mielenkiintoista että nostat NHL-urat esille ikään kuin OJ:n puolesta.Toki ei OJ:llakaan nyt mitään suurta megauraa ole NHL.ssä mutta hän on se jonka ympärille Panthersin tulevaisuus rakennetaan ja hän on se joka tekee maaleja ja pisteitä, eikä ole vain henkinen johtaja, vaan käy konkreettisesti lyömässä kiekot pesään. Oli muuten NHL:n 50 parhaan pelaajan listalla. Sympaattisuus ja takaiskut eivät tee yhtään maalia Montrealille tai vie kannuun, sympaattinen kaveri kyllä.
Eli onko tästä nyt pääteltävissä, että se OJ:n jääminen "pisteittä" (ei kyllä edes jäänyt) alkusarjan peleissä on jotenkin parempi juttu kuin Koivun pisteiden tekeminen myös alkusarjassa?All-star valinnoissa aika ratkaisevaa ovat kokonaispisteet, varsinkin turnauksen alussa tuli kovia pongoja Teemun kanssa ja aika monet pisteet pikkumaita vastaan. Isoissa peleissä OJ&Peltonen oli jo askeleen edellä Koivun tullessa hyvänä kakkosena, Teemu oli taas kadonnut jonnekin vaikka saikin sympatioita Karjala-lippiksiltä kun miljoonamiehen hampaat olivat hajalla.
Tätä samaa mantraa tässä nyt on jauhettu useampi vuosi. "Koivun ja Selänteen aika on ohi, nyt on OJ:n vuoro!". Miksi näin, jos kaikki osa-alueet huomioon ottaen tilanne ei sitä edellytä? Ovatko Koivu ja Selänne dominoineet jo liian kauan, vai mikä ahdistaa?Saku ja Teemu olivat Naganossa The Kingejä, mutta nyt tänä vuonna ja tulevaisuudessa on jo OJ:n aika.
Snaipperi #16 kirjoitti:Se ei tuo yhtään MM-kultaa tai olympiakultaa Suomeen jos Koivu on erisyistä paljon otteluita sivussa. Loukkaantumisherkkyys parantaa pelaajaa Suomen median mielestä, koska ura on silloin käynyt kivisen polun kautta, mutta herkkyys olla hajalla jatkuvasti eri syistä on heikkous ei vahvuus.
Niin no, kahdella kaudella enemmän pisteitä kuin Koivulla (+tietysti syöpäkausi). Noistakin kahdesta kaudesta toisella Koivu toki enemmän pisteitä/peli.Snaipperi #16 kirjoitti:Niin no OJ on saanut uransa huomattavasti parempaan lentoon, alku ura NHL:ssä oli huonompi kuin Koivulla, siirryttyäään Islesta Floridaan. Siellä tehot ovat löytyneet ja ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Jo useammalla kaudella OJ on nakuttanut enemmän pisteitä kuin Koivu. Eli tämä kappale selvittää piste per peli faktan.
Tottakai se on heikkous, mutta se on heikkous johon pelaajan on vaikea, ellei mahdoton itse vaikuttaa. Tätä kappaletta en oikein ymmärtänyt, koska en ole itse kirjoittanut mitään minkä tämä kumoaisi.Se ei tuo yhtään MM-kultaa tai olympiakultaa Suomeen jos Koivu on erisyistä paljon otteluita sivussa. Loukkaantumisherkkyys parantaa pelaajaa Suomen median mielestä, koska ura on silloin käynyt kivisen polun kautta, mutta herkkyys olla hajalla jatkuvasti eri syistä on heikkous ei vahvuus.
Aivan totta, Koivu ei ollut kovin hyvä tuossa matsissa. Tehotkin jäivät nollapluskolmeen. Itseasiassa koko katastrofi oli oikeastaan Teemun ja Sakun syytä, kyllä tuollaisessa pelissä pitäisi se viisi maalia tehdä. Niin Ollikin aina tekee. USA-peli oli Koivulta aivan hirveä, kuinka monta kertaa se pitää myöntää? En ole ihan varma mitä finaalia tarkoitat, joten kommentoin tuota sitten kun sen kerrot.Lisäksi täytyy muistuttaa ettei Koivu ole mikään viilein kaveri kovissa matseissa. Istui penaltyboxissa kun Ruotsi suti 6-5 maalin 2003. USA pelissä otti turhia ryntäilyjäähyjä ja finaalissa erän alun koko kentän moka. Nuo vain esimerkkitapauksia.
Ja nyt sitten niitä esimerkkejä joissa olen pistänyt jokaisen OJ:n pisteen Peltosen ansioksi, kiitos? Nähdäkseni olen tehnyt niin vain Venäjä-ottelun maalista, oletko kenties siitä erimieltä?Jännä pointti sulla että jokainen OJ:n piste oli maagisen Peltosen ansiota. Kumminkin Peltonen on se pelaaja joka tarvitsee tilaa jota OJ tarjoaa sitomalla vastustajia kun Thornton konsanaan. Ja vielä tiedoksi että OJ sitoi vastustajia 2-2maalissa että pikku Jokisella oli tilaa heittää kiekko painottomalle puolelle josta Peltonen kylmänviileästi viimeisteli jällleen kovassa paikassa.
Huoh. Niin, tätä juuri tarkoitin. Suhtautuisitko teksteihini toisin, jos nimimerkkin olisi vaikka lempinimeni mukaisesti Henkka? Lue niitä tekstejä, älä katso nickkiä. Auttaa aika moneen pulmaan tällä palstalla.On muuten kumma että Koivua puolustaa nimimerkki josta voi noinkin selkeästi päätellä kaverin olevan Koivun suurimpia ihailijoita nickin perusteella.
Jaa, onko noin? Jos on, niin voisikohan siihen olla joku syy? Kun nämä kaksi miestä tulivat koko kansa tietouteen, oli käyttäytymisessä ehkä pientä eroa. Ensivaikutelma on tärkeä, pätee muuten ihan kaikilla elämänaloilla. Ja kun ei minullakaan ole mitään tarkoitusta dissata OJ:ta, vaan ihmetellä ja kumota tämä pakkomielteinen "ykkössentteri on vaihdettava!" -liike. Kun siihen ei edelleenkään näytä olevan mitään jäätävän hyviä perusteita.Tässähän ei edelleenkään dissata Koivua, koko jutun pointti oli kehua OJ:ta joka jäää aina medioissa hänen varjoonsa. OJ on se läski joka tönii baarijonossa ja ajelee isolla Mersulla ja joka pettää olevinaan kovissa paikoissa kun taas Koivu on sympaattinen sairauksia vastaan taisteleva sissi joka ajaa Ladalla vaikka voisi ostaa tallillisen Ferrareita.
Snaipperi #16 kirjoitti:Tässähän ei edelleenkään dissata Koivua, koko jutun pointti oli kehua OJ:ta joka jäää aina medioissa hänen varjoonsa.
repe_joke kirjoitti:Niin pitkään, kun OJ:n näytöt on mitä on maajoukkueessa, etenkin ratkaisevissa peleissä, niin häntä ei kannata verrata Koivuun.
Koivu sentään on ollut ratkaisemassa sitä ainoaa turnausvoittoa Suomelle omalla pelillään.
Mitä OJ on tehnyt isoissa peleissä? Lähihistoriasta tulee mieleen eräs pelin loppuhetkillä hukattu maalipaikka finaalissa.
Tosin jälleen voisi kysyä. Miksi vitussa näitä kavereita pitää edes vertailla? Eikö vaan voi olla tyytyväinen, että nämä kaksi kaveria ovat viime vuosina olleet maajoukkueen käytössä?
Ja vertailu on sikälikin turhaa, että OJ ja Koivu ovat täysin erityyppisiä pelaajia.
Mutta voihan sitä virtuaalipippeliä tietenkin venyttää myös tällä tavalla.
Snaipperi #16 kirjoitti:Peltonen ja Jokinen kaatoivat USA:n ja Venäjän
Grainger kirjoitti:Kuka valittiinkaan Venäjä-pelin parhaaksi pelaajaksi?
Olli Jokinen ei ollut millään tavalla mukana Suomen 2-2 -tasoituksessa olympiafinaalissa. Jussi Jokisen oivallus, jonka Ville Peltonen sai lyödä tyhjiin. Ottelun avausmaalinhan teki juuri se toinen ketju, joka aina alisuorittaa tärkeissä paikoissa. Välierässäkin sen ketjun sentteri teki vain 1+1 ja valinta parhaaksi pelaajaksi.
Palataan asiaan, kun Olli Jokinen onnistuu toisessakin tärkeässä ottelussa uransa aikana. Yksi USA-peli ei vielä tee miehestä kovinkaan suurta tärkeiden pelien miestä.
Mies moittii Koivu loukkaantumisherkkyydestä ja Habs ei sen takia mene pitkälle. Samaan aikaan unohtaa, ettei Olli Jokisella ole yhtään playoff-ottelua NHL:ssa. Eikä ihan pian tulekaan, kun Panthers myi joukkueen tärkeimmän miehen pois.
Grainger kirjoitti:Eikä ihan pian tulekaan, kun Panthers myi joukkueen tärkeimmän miehen pois.
No tässähän se tuli. On tässä sen verran monelta nimimerkiltä isketty (Sihvosta mukaillen) sellaiset rätingit pöytään, ettei mikään ihme että Snaipper katsoi parhaaksi jättää mainitsematta ne OJ:n lukuisat muut huippuhetket sen yhden USA-pelin lisäksi.Jazerman19 kirjoitti:Itse olen sitä mieltä, että Koivu on selvä 1.sentteri vielä ainakin muutaman vuoden ja sille ei voi mitään O.J-fanit vaikka kuinka itkua vääntäisi.
Saku #11 kirjoitti:Kiistatonta faktaa on se, että Olli Jokinen on pääsääntöisesti sortunut niin henkisesti kuin fyysisestikin jouduttuaan kovan paineen alle.
No, tuo fyysinen sortuminen on tietysti seurausta henkisestä romahtamisesta. Jääkiekossa kaikki suorittaminen on fyysistä, ja jos olet henkisesti heikoilla, fyysinen suorittaminen kärsii.Mängimies kirjoitti:Kun nyt oikein kiistatonta faktaa lyödään pöytään, niin kerrohan missä ja milloin ja miten Olli Jokinen on sortunut _fyysisesti_ jouduttuaan kovan paineen alaiseksi?
Snaipperi #16 kirjoitti:Tämähän menee juuri toisin päin. OJ ja Peltonen ovat ne jotka kantaa ratkaisupeleissä. Teemu ja Saku sitten, varsinkin Teemu jotka alisuorittaa. OJ&Peltonen kenttä on muuten tehneet maalit molemmissa viime finaaleissa Torino ja WC sekä olivat parempia ratkaisupeleissä parempia Torinossa. Peltonen ja Jokinen kaatoivat USA:n ja Venäjän ja tekivät finaalissakin vielä väkisin tasoituksen, erässä jota Ruotsi vei 100-0.
Saku #11 kirjoitti:No tässähän se tuli. On tässä sen verran monelta nimimerkiltä isketty (Sihvosta mukaillen) sellaiset rätingit pöytään, ettei mikään ihme että Snaipper katsoi parhaaksi jättää mainitsematta ne OJ:n lukuisat muut huippuhetket sen yhden USA-pelin lisäksi.
Kiistatonta faktaa on se, että Olli Jokinen on pääsääntöisesti sortunut niin henkisesti kuin fyysisestikin jouduttuaan kovan paineen alle. Saku Koivun kohdalla tilanne taas on täsmälleen päinvastainen. Se nyt ei vaan siitä miksikään hokemalla muutu, sillä (tällä kertaa suurta ajattelijaa, Mr. Scarfacea lainaten) tästä on faktaa ja näyttöjä.
Toivotaan, että 3-5 vuoden päästä, kun S.Koivun pelitaso luultavasti laskee sen verran, että hänen peluuttamisensa maajoukkueen ykkössentterinä on pelillisesti mahdotonta, Olli Jokinen olisi viimeinkin valmis kestämään ne paineet jotka koko kansa hänelle asettaa. Sillä maajoukkue on aina suurempi kuin yksittäinen pelaaja, ja ehdottomasti mieluummin katson kultajuhlia joihin Olli Jokinen on joukkonsa johtanut, kuin Saku Koivun kipparoimia hopeabileitä.
Snaipperi #16 kirjoitti:Maalivahti ja ryminäpuoli on maailman parasta, mutta nämä kiekolliset liiderit eivät riitä Sakic, Fobba, Sundin tasolle jne.
repe_joke kirjoitti:Maalivahtikin on ollut eliittitasoa vain pari vuotta. Joka myös kannattaa ottaa huomioon, kun vertaillaan OJ:n ja S.Koivun saavutuksia maajoukkueessa.
Kuten sanoin jo aikaisemmin, kyseessä on joukkuepeli.
Suurimpaan osaan näistä väitteistä löytyy vastaus, joka kääntää edun Koivulle, mutta en vastaa mihinkään ennenkuin kerrot ne asiat joiden perusteella O.Jokinen on Koivua pelillisesti edellä. Sen yhden (1! 1! 1!) USA-pelin lisäksi, jossa Sakulla nyt vain sattui olemaan normaalia huonompi päivä. Tai sen, että Jokisella on vain noin 0.3 pistettä huonompi piste/peli keskiarvo NHL:ssä.Snaipperi #16 kirjoitti:Hei anteeksi on vielä pakko kommentoida. Sinä väität että on kiistatonta faktaa että Koivu on kestänyt kovat paikat mutta OJ ei. Missä näin on käynyt? Yhden 95 tusinacupin ratkaisi. Ja sekin Torinon viime hetken tilanne ei olisi ollut edes mikään tilanne ellei siinä olisi ollut OJ:n, Selänteen, Lehtisen, Peltosen, Koivun tasoista miestä ottaa kiekko ilmasta ja huitaista se, jonka Lundi loistavasti torjui.
Olli Jokinen on ollut aivan maaginen, on totta että sanotte muistini kantavan vain 2003 kisoihin asti, mutta onhan OJ niin nuori että ei voi verrata OJ&Koivu ajoilta jolloin OJ ei ole lyönyt vielä läpi. Mutta viimeisissä suurturnauksissa OJ on Ville Peltosen kanssa ollut maaginen tutkapari, ja iski tärkeitä maaleja Torinossa ja oli tärkeä palanen ketjussa mikä teki paljon tehoja niin alkulohkossa kun varsinkin puolivälierissä, välierissä ja ihan finaalissakin.
OJ on jo vuosia kehittynyt varsinkin pisteiden valossa huikeasti ja on suhkot nuorena omaamaan vielä loistavat vuodet NHL:ssä ja luotsaamaan Leijonia aivan varmasti. Koivu ei taas pysty todennäköisesti taistelemaan kannusta Montreal ei vain pysty siihen miehellä joka on niin paljon ja niin usein hajalla.
Tässä jonkinlainen kompromissi, OJ on laatikossa jo ykkössentteri Leijona, mutta kokonaispaketti johon kuuluu myös koppijohtaminen kääntää edun vielä Saku Koivulle todella niukasti, mutta pelillisesti OJ on jo noussut edelle. Ja taalajäille palatakseni, ostaisin kyllä OJ:n kun Koivun jos mestaruus olisi tarkoitus voittaa 3-5vuodessa ja nämä olisivat vaihtoehdot.
Meidän jarrukentät pelaavat jopa ylärajoilla tehden tärkeissä peleissä maaleja WC:n finaalit, Torino ja viime MM jossa neloskenttä oli jopa paras. Ei se Suomen peli ole kaatunut heihin vaan siihen että kukaan meidän kahden ensimmäisen kentän pelaajista ei ole ns.voittamaan tottunut pelaaja joka pelaa säännöllisesti kuoleman pelejä rapakon takana. Uskon että OJ pystyy tähän tulevaisuudessa, siihen ei Koivu ja Selänne ole kovin usein pystyneet. Maalivahti ja ryminäpuoli on maailman parasta, mutta nämä kiekolliset liiderit eivät riitä Sakic, Fobba, Sundin tasolle jne.
Saku #11 kirjoitti:Suurimpaan osaan näistä väitteistä löytyy vastaus, joka kääntää edun Koivulle, mutta en vastaa mihinkään ennenkuin kerrot ne asiat joiden perusteella O.Jokinen on Koivua pelillisesti edellä. Sen yhden (1! 1! 1!) USA-pelin lisäksi, jossa Sakulla nyt vain sattui olemaan normaalia huonompi päivä. Tai sen, että Jokisella on vain noin 0.3 pistettä huonompi piste/peli keskiarvo NHL:ssä.