Suomalaiset NHL:ssä kaudella 2020–2021

[FutureHockey]

Sampo Ranta nostettu farmista ylös Coloradon riveihin.

 

[jalperi]

Sampo Ranta nostettu farmista ylös Coloradon riveihin.

Tulisko 60 pelaajaa jopa täyteen vielä?

 

[Robin Big Snake]

Tulisko 60 pelaajaa jopa täyteen vielä?

Montahan pelaajaa tarvii siihen 20 pisteeseen.

 

[Bosco]

Roope Hintzistä tuli tällä kaudella 12. suomalaispelaaja joka on pelannut kauden vähintään piste-per-peli tahdissa (10 ottelun minimi):

11 Jari Kurri
11 Teemu Selänne
3 Mikko Rantanen
2 Illka Sinisalo
2 Esa Tikkanen
2 Olli Jokinen
2 Sebastian Aho
2 Aleksander Barkov
1 Risto Siltanen
1 Mikko Mäkelä
1 Saku Koivu
1 Roope Hintz

Sitten on tietenkin ne 1-3 ottelun PPG-kaudet pelanneet Raimo Summanen, Risto Jalo, Miikka Salomäki ja Sami Niku.

Rantanen nousi suomalaisten listalla yksin jo kolmannelle sijalle PPG-kausien määrässä.

 

[Bosco]

Linkki: https://twitter.com/CanadiensMTL/status/1392495493062725643

Jesse Ylönen kutsuttu ylös NHL:ään ja saattaa pelata tänään Canadiensin runkosarjan päätösottelussa. Siinäkö se kauden 60. suomalaispelaaja sitten?

 

[Kuhta#9]

Linkki: https://twitter.com/CanadiensMTL/status/1392495493062725643

Jesse Ylönen kutsuttu ylös NHL:ään ja saattaa pelata tänään Canadiensin runkosarjan päätösottelussa. Siinäkö se kauden 60. suomalaispelaaja sitten?

Sampo Ranta myös Coloradon taxissa, eli voi hyvinkin päästä pelaamaan.

 

[Mängimies]

Pekka Rinteen eleistä yön voittopelin jälkeen jäi vähän sellainen kuva, että ura olisi tämän kauden jälkeen paketissa. Jos näin on, niin hattua päästä, hieno mies, hieno ura.

Rinteen agentti oli jo ehtinyt toteamaan, että ura jatkuisi vielä. Kysymys kuuluukin missä se jatkuu.

Yhtä kaikki, jos tuo oli Rinteen viimeinen peli Preds-paidassa, niin satumaista että sai päättää sen nollapeliin ja voittoon kotiyleisön edessä. Ja vieläpä niin, että paikalla oli oikeasti yleisöä, silmämääräisesti arvioiden varsin paljon.

 

[Ck]

Kolme suomalaista pistemiestä ennen ensimmäistä ruotsalaista pistemiestä. Onko tällaista saavutettu aikaisemmin? Tosin Landeskog voi tätä teoriassa vielä uhata vaikka on 8 pisteen päästä Ahosta.

Eikä yksikään svenssoni saavuttanut 1ppg tällä kaudell, Suomella 4 ukkoa tällä listalla.

 

[Lecavalier]

Kolme suomalaista pistemiestä ennen ensimmäistä ruotsalaista pistemiestä. Onko tällaista saavutettu aikaisemmin? Tosin Landeskog voi tätä teoriassa vielä uhata vaikka on 8 pisteen päästä Ahosta.

Eikä yksikään svenssoni saavuttanut 1ppg tällä kaudell, Suomella 4 ukkoa tällä listalla.

Melkein tarkistamatta uskallan sanoa että kyseessä on ensimmäinen kerta kun näin käy.

Suomella on kyllä hyvin terävä kärki hyökkäyspäässä tällä hetkellä. Vielä kun uusia Heiskasia putkahtaisi pari kolme lisää, niin saataisiin puolustajienkin osalta haastettua ruotsalaisia.

 

[agent082]

Rinteen agentti oli jo ehtinyt toteamaan, että ura jatkuisi vielä. Kysymys kuuluukin missä se jatkuu.

Yhtä kaikki, jos tuo oli Rinteen viimeinen peli Preds-paidassa, niin satumaista että sai päättää sen nollapeliin ja voittoon kotiyleisön edessä. Ja vieläpä niin, että paikalla oli oikeasti yleisöä, silmämääräisesti arvioiden varsin paljon.

Liekö vetää brodeurmaisen viimeisen kauden (vai onko se nykyään koivumainen)?

 

[jalperi]

Kyllä tuli Ylösen myötä 60 suomalaispelaajaa yhdelle kaudelle täyteen.

 

[Goljat]

Rinteen agentti oli jo ehtinyt toteamaan, että ura jatkuisi vielä. Kysymys kuuluukin missä se jatkuu.

Vahvoja huhuja on siitä, että Peksi nähdään Kärppien paidassa ensi kaudella. Saas nähdä, ois kyllä kova juttu hei

 

[Kuhta#9]

Vahvoja huhuja on siitä, että Peksi nähdään Kärppien paidassa ensi kaudella. Saas nähdä, ois kyllä kova juttu hei

Varmaankin artisti sopparilla tulee jos tulee, ei varmaan ole haluja alkaa Suomeen maksamaan veroja Amerikan tienisteistä.

 

[Nouzka]

Varmaankin artisti sopparilla tulee jos tulee, ei varmaan ole haluja alkaa Suomeen maksamaan veroja Amerikan tienisteistä.

Tosin tulihan Bäckström myös suoraan NHL:stä Suomeen pelaamaan, ja hänelläkin oli vielä monen miljoonan sopimus viimeisellä kaudellaan, eikä muistaakseni millään artisti sopparilla tullut.

Hienoa olisi kyllä nähdä vielä Rinne liigassa.

 

[Viljami84]

Kyllä tuli Ylösen myötä 60 suomalaispelaajaa yhdelle kaudelle täyteen.

Ei oo tainnu olla näin montaa pelaajaa koskaan ennen taalajäillä? 10 vuoden takaiseen, jos vertaa niin tais olla 30 ja ei voi sanoa, että määrä olis korvannu laadun.

 

[1stApril]

Varmaankin artisti sopparilla tulee jos tulee, ei varmaan ole haluja alkaa Suomeen maksamaan veroja Amerikan tienisteistä.

Onko Suomen verotus oleellisesti tiukempi kuin Tennesseen? Kimanttia podcastissa näitä verotusasioita juuri käsiteltiin viikko pari sitten ja muistelisin, että Kimekin joutui ihan kohtuulliset verot maksamaan Nashvillessä pelatessaan. Tämä siis puhtaasti ulkomuistista, saatan muistella mitä sattuu.

 

[Jippo]

Kolme suomalaista pistemiestä ennen ensimmäistä ruotsalaista pistemiestä. Onko tällaista saavutettu aikaisemmin? Tosin Landeskog voi tätä teoriassa vielä uhata vaikka on 8 pisteen päästä Ahosta.

Eikä yksikään svenssoni saavuttanut 1ppg tällä kaudell, Suomella 4 ukkoa tällä listalla.

Aho jäi yhden pisteen Panarinista, mutta muuten kolmikko pesi myös kaikki maat Pohjois-Amerikan ulkopuolella. No, vähän siirtelen tolppia Draisaitlin osalta, myönnetään, mutta ainakin Ruotsia ja Tsekkiä vastaan 3–0 ja Venäjääkin 2–0.

 

[Bosco]

Mikko Rantanen sinetöi viime yön suorituksellaan itselleen paikan pistepörssin top-10:ssä ja siten hänestä tulee neljäs suomalaispelaaja joka on yltänyt noille sijoille kauden päätteeksi:

7 Teemu Selänne
6 Jari Kurri
1 Aleksander Barkov
1 Mikko Rantanen

Maalipörssissä Rantanen on myös varmistanut top-10 paikan, mutta vielä hieman joutuu odottamaan että pysyykö myös Barkov runkosarjan päätteeksi niillä sijoilla. Boeser, O'Reilly ja Connor voivat vielä tiputtaa Barkovin sieltä pois, mutta kahdelta jälkimmäiseltä vaatisi hattutemppua kauden päätösotteluihin että ohittaisivat Barkovin. Hyvin todennäköiseltä tuo Barkovin top-10 sijoitus maalipörssissä vaikuttaisi tällä hetkellä. Sen myötä sitten Teemu Selänne (6), Jari Kurri (4), Patrik Laine (2) ja Sebastian Aho (1) saanevat kaksi uutta suomalaispelaajaa seurakseen maalipörssin top-10 sijoituksille.

 

[Kuhta#9]

Onko Suomen verotus oleellisesti tiukempi kuin Tennesseen? Kimanttia podcastissa näitä verotusasioita juuri käsiteltiin viikko pari sitten ja muistelisin, että Kimekin joutui ihan kohtuulliset verot maksamaan Nashvillessä pelatessaan. Tämä siis puhtaasti ulkomuistista, saatan muistella mitä sattuu.

Pointtihan on se, että jos esim Rinne tulee Suomeen pysyvästi, niin hän maksaa muutaman vuoden takaisista tuloistaan verot myös Suomeen, Tennesseen ne on jo maksettu. Eli maksaa verot kahteen kertaan.

Edit. Tästä syystähän Niinimaa aikanaan Kärpissä pelatassaan asui Ruotsin puolella

 

[Burkie]

Pointtihan on se, että jos esim Rinne tulee Suomeen pysyvästi, niin hän maksaa muutaman vuoden takaisista tuloistaan verot myös Suomeen, Tennesseen ne on jo maksettu. Eli maksaa verot kahteen kertaan.

Edit. Tästä syystähän Niinimaa aikanaan Kärpissä pelatassaan asui Ruotsin puolella

Ei kai kukaan nyt vanhoista tuloista veroja joudu maksamaan. Muutoinkin tuo tupla-verotus on melkoinen legenda, eikä todellisuudessa veroja makseta kuin kerran. Se mistä tuo harhaluulo syntyy, johtuu siitä, että veroja tasataan, jos ”lähtömaassa” on veroja maksettu vähemmän kuin lopullisessa asuinpaikassa. Jos siis tässä tapauksessa Peksi olisi maksanut USA:ssa veroja tuhat euroa, mutta Suomen verotuksen mukaan maksaisi 2000€, tulee tuo 1000€ erotus maksaa Suomeen.

Ja ylläoleva ei siis koskisi Rinnettäkään ollenkaan, jos oleskelu Suomessa kestää alle puolet verovuodesta. Eli jos Rinne saapuisi Suomeen vasta heinäkuun alussa, maksaisi hän aivan normaalisti NHL- tuloista verot jenkkeihin ja Liiga-tuloista ansiotuloverot Suomeen.

 

[Ck]

Melkein tarkistamatta uskallan sanoa että kyseessä on ensimmäinen kerta kun näin käy.

Suomella on kyllä hyvin terävä kärki hyökkäyspäässä tällä hetkellä. Vielä kun uusia Heiskasia putkahtaisi pari kolme lisää, niin saataisiin puolustajienkin osalta haastettua ruotsalaisia.

Nyt selvisi tämä. Eli Sama porukka Rantanen, Barkov ja Aho teki saman tempun jo vuonna 2018-2019. Tosin tuona vuonna venäläisiä oli taasen jopa 2kpl Kucherov ja Panarin ennen suomalaisia, mutta ruotsalaisista tosiaan Elias Lindholm oli vasta kolmikon jälkeen ja Teuvo Teräväinen sitten Lindholmin jälkeen.

Tähän väliin täytyy sanoa, että nyt kova kesä suomalaisille alle ja ehjä kausi niin siellä voisi olla parhaimmillaan Rantanen, Barkov, Aho, Hintz, Teräväinen ja Laine ennen ruotsalaisia ja kaikki kilpailemassa top 10-20 pistepörssin paikoista. Silti tämä on vielä kaukaa haettu, sillä jokaisen pitäisi todennäköisesti pystyä lyömään taululle vähintään PPG, jotta tämä olisi edes teoriassa mahdollista.

Tämä on mielenkiintoista kyllä, sillä vielä vuonna 2014-2015 tuli Ruotsin ennätys, jolloin heillä oli 10 pelaajaa ennen ensimmäistäkään suomalaista ja Mikko Koivu vasta rikkoi tuon kaavan.

Ennen tätä superkolmikkoa edellinen Suomen ennätys oli Teemu Selänne ja Olli Jokinen ennen ensimmäistä ruotsalaista vuonna 2006-2007.

Täytyy sanoa, että Suomen nykyisyys ja tulevaisuus näyttää juuri niin hyvältä kuin draftit on näyttänyt viimeisen noin 10 vuoden aikana.

Vielä "varastossa" ainakin Kakko ja miksei Kapanen, Kotkaniemi, Puljujärvi ja Tolvanenkin, jos poijjaat saavuttaisivatkin potentiaalinsa.

 

[Naamavelli]

Voiko Avalanche ensi yön voitolla vielä ohittaa Golden Knightsin ja viedä President Trophyn? ROW olisi sama, mutta RW Avalanchella parempi. Vai ratkeaako keskinäisten pelien pisteistä/maalierosta? Ainakin maaliero Vegasilla selkeästi vielä parempi.

Jos siis voivat voittaa, uskon että Rantanen on askissa ja voi nousta pistepörssissä vielä korkeammalle, hyvällä lykyllä (3 pistettä) jopa neljänneksi. Koska Maple Leafsilla ei ole panosta viimeisessä ottelussa Jetsiä vastaan, saattaa Matthews ja Marner olla sivussa ja näin Rantasen mahdollisuus nousta heidän edelleen pistepörssissä olisi myös ihan omasta pelistä kiinni.

1.	Connor McDavid (C)	Edmonton Oilers	55	33	71	104	1.89	20	23
2.	Leon Draisaitl (C/W)	Edmonton Oilers	55	31	52	83	1.51	22	31
3.	Brad Marchand (LW)	Boston Bruins	53	29	40	69	1.30	46	26
4.	Mitchell Marner (RW)	Toronto Maple Leafs	55	20	47	67	1.22	20	21
5.	Auston Matthews (C)	Toronto Maple Leafs	51	41	25	66	1.29	10	22
6.	Patrick Kane (RW)	Chicago Blackhawks	56	15	51	66	1.18	14	-7
7.	Nathan MacKinnon (C/RW)	Colorado Avalanche	48	20	45	65	1.35	37	22
8.	Mikko Rantanen (RW)	Colorado Avalanche	51	30	34	64	1.25	34	27
9.	Sidney Crosby (C)	Pittsburgh Penguins	55	24	38	62	1.13	26	8
10.	Mark Scheifele (C)	Winnipeg Jets	55	21	40	61	1.11	12	-6

 

[3za]

Voiko Avalanche ensi yön voitolla vielä ohittaa Golden Knightsin ja viedä President Trophyn? ROW olisi sama, mutta RW Avalanchella parempi. Vai ratkeaako keskinäisten pelien pisteistä/maalierosta? Ainakin maaliero Vegasilla selkeästi vielä parempi.

Kyllä voi, Regulation wins tilastoa katsellaan tällä kaudella tasapisteissä.

Eli periaatteessa Avalanchella on isojakin panoksia vielä pelissä niin tuo Rantasen nousu pistepörssissä on hyvinkin mahdollista.

 

[FASlapsi]

No niin, no niin. En tajua enää mitä NHL:ssä tapahtuu, jotkut pelaa vielä runkosarjapelejä ja toiset vissiin kohta pleijareita, joten raatimme on päättänyt laittaa kauden suomalaiset palkinnot jakoon nyt. Koronarajoitusten takia gaala pidetään tänä vuonna etänä, pääni sisällä asuvat raadin jäsenet käyttävät kaikki maskia ja ovat viiden metrin päässä toisistaan. Tilaisuuden juontaja, palkintojen jakajat ja vastaanottajat ja kukkaistytöt ovat kaikki porukkamme jäseniä.

No niin, hyvää iltaa, on aika jakaa kauden 2020-21 palkinnot! Taputtakaa, saatana! Miksei kukaan taputa!!! No olkaa sit tommosia vaivaantuneita nyhjöjä. Aloitetaan:

Kekkonen Mannerheim Rokka Trophy (paras suomalainen)

Tämä palkinto jaetaan kauden parhaalle suomalaiselle, ja porukkamme tarkan teksti-tv analyysin perusteella tämän palkinnon saa Mikko Rantanen. Muita varteenotettavia ehdokkaita ovat Aleksander Barkov ja Sebastian Aho, miksei Roope Hintzkin, kenties jopa Juuse Saros, mutta on tuon Rantasen touhu tällä kaudella ollut sen verran vakuuttavaa että hänelle pysti suotakoon. Coloradon sisäisessä pistepörssissä Mikko meni vikalla kiekalla MacKinnonin ohi, koko NHL:n piste- ja maalipörssin 5. sija, plus-miinuksissa toisena. 1.27 on pistekeskiarvo per peli tältä kaudelta, tällä hetkellä tuo on koko uralta nyt Mikolla 0.949, edellä vain Kurri (1.118) ja Selänne (1.004).

Riitta-Liisa Roponen Trophy (tärkein suomalainen joukkueelleen)

Vaikka Mikko Rantanen olikin paras suomalainen, on raatimme tullut siihen tulokseen että hän ei kuitenkaan ole joukkueelleen kaikkein korvaamattomin pelaaja, Coloradossa riittää tuota hyökkäysosaamista niin saatanasti muutenkin. Porukkamme on tiukan äänestyksen jälkeen päättänyt antaa tämän pystin herralle nimeltä Aleksander Barkov. Floridan kapteeni, osaa kaiken, ei tee virheitä. Teksti-tv:n mukaan joku saatanan Joonatan Matkustaja kylläkin voitti niukasti Floridan sisäisen pistepörssin, mutta me emme perusta päätöksiämme teksti-tv:n numeroihin, paitsi että perustammepas. Mikko Rantasen ohi tärkeydessä omalle joukkuelleen menevät raatimme mielestä myös Sebastian Aho sekä Juuse Saros, molemmat hyvin tärkeitä palasia omalle jengilleen. Roope Hintzkin on aika hilkulla. Tavallaan myös Patrik Laine on tässä kategoriassa korkealla, nyt kun Patella oli vaisu kausi, meni Columbuksellakin ihan päin persettä. Normaalitasollaan operoiva Laine olisi varmasti saanut yksinään hilattua joukkuettaan parempaan suuntaan.

Arttu "Rossi" Harkki Trophy (eniten pisteitä tehnyt suomalainen)

No tässä ei oo mitään äänesteltävää. Ykkönen on Mikko Rantanen, ennen Barkovia ja Ahoa. Erityisen mukavaa, että teksti-tv:n sivulla 238 on peräti kolme suomalaista, kaikki yllämainitut vetivät yli piste per peli tahdilla, ja niin veti myös loukkaantumisten kanssa tapellut Hintz.

Mauri "Raketti" Pekkarinen Trophy (paras suomalainen maalintekijä)

Tämäkin on tilastoista kateltava juttu, ja siellähän se taas on Mikko Rantanen korkeimmalla, ja samat Barkov ja Aho himmeämmillä mitaleilla. 30 maalia 52 peliin on kova suoritus Rantaselta, koko NHL:n maalipörssinkin kärkeä läpi kauden hätyytellyt Rantanen jäi lopulta aika paljon Matthewsille, joka tekaisi aika naurettavat 41 maalia. Suomalaisten listan top-3 jälkeen seuraavat nimet on aika yllättäviä, Donskoi, Hintz ja Puljujärvi, ja mahtuupa sinne vielä Granlundkin väliin ennen kuin tulee Patrik Laine, jonka nimi tähän pystiin oli jo vähän niinku kirjoitettu valmiiksi ennen kauden alkua. Nyt täytyy sitten kumittaa, raatimme kyllä hoitaa sen, ei hätää Mikko.

Marko Kiprusoff Trophy (lussuin suomalainen assistentti)

Marko Kiprusoffin NHL-uran tilastot näyttävät lukemia 0+10. Sama lukema on tällä kaudella herralla nimeltä Markus Nutivaara, ja se oikeuttaa legendaarisen Marko Kiprusoff -pystin saamiseen. Nutivaara on kyllä urallaan maalejakin tehnyt, peräti 17 kappaletta, mutta tällä kaudella ei vaan tuntunut siltä että maaleja ois kiinnostanut tehdä. Muita maaleitta - mutta ei pisteittä - jääneitä suomalaisia tältä kaudelta olivat 0+6 Mikko Lehtonen (tämäkin on Marko Kiprusoff -muistokolikon arvoinen temppu), 0+4 Olli Määttä, 0+2 Urho Vaakanainen ja 0+1 miehet Kristian Vesalainen ja Tarmo Reunanen. Ainoa pelkkiä maaleja tehnyt suomalainen oli muuten lopulta Rasmus Kupari, 1+0. Arttu Ruotsalainen pilasi tilastonsa yhdellä syötöllä, 5+1 oli hänen kauden saldonsa.

Teemu Selänne Winnipeg Trophy (paras suomalainen tulokas)

No sitten päästään taas raadin kanssa pohtimaan. Tulokkaiden pistepörssiä jos katsellaan, niin siellä on melko yllättävä tyyppi ykkösenä - Janne Kuokkanen. Liigassa ennen NHL-kauden alkua tämä ukkeli spelaili menemään aika varjoissa, mutta NHL:ssä lähti sitten kummallisen hyvin homma käyntiin, 8+17=25 tehot tuli New Jerseyn paidassa tehtyä ja tehoissa jäi mm. Patrik Laine, Teuvo Teräväinen ja Kaapo Kakko Kuokkasen taakse. Toinenkin hyvät pointsit tehnyt, edelleen tulokkaaksi näköjään laskettava Eeli Tolvanen on kanssa maininnan arvoinen, 11+11=22 tuli tauluun ja viimein sai Tolvanen jalkaa kunnolla NHL-oven väliin. Muita hyvän tulokaskauden pelanneita kenttäpelaajia olivat mm. Juuso Välimäki ja etenkin alkukaudesta hyviä otteita näyttänyt Eetu Luostarinen.

Mutta nytpä ei kenttäpelaajat kyllä saa tätä palkintoa, koska suomalaiset tulokasmaalivahdit ottivat roolia. Kaapo Kähkösellä oli se mielenvikaisen pitkä voittoputki Minnesotassa, Ville Husso pääsi ihan reippaasti pelaamaan, ja Ukko-Pekka Luukkonenkin esiintyi edukseen kun viimein pääsi paska-Buffalon maalia tilkitsemään. Mutta paras tulokasmokke ja samalla tulokas on kyllä Kevin Lankinen. MM-2019 sankari pölli naama peruslukemilla Chicagon ykkösmoken tittelin itselleen, 37 pelattua matsia eli kaksi kolmasosaa peleistä Lankinen hoiti, enemmän kuin kukaan suomalainen maalivahti, ja koko NHL:n maalivahdeistakin Lankinen sai 7. eniten pelejä vyölleen eli luottoa löytyi. Näistä Lankinen keräsi enemmän voittoja kuin häviöitä vaikka Chicago melko kökkö jengi tällä kaudella olikin. Vähän tuossa on tullut hirviteltyä että mitäs sitten kun Rinne ja Rask lopettaa, ketä maalivahteja siellä Suomella sitten enää on, mutta ei tarvii hirvitellä enää, sieltä niitä taas pläjähti yhtäkkiä useampikin kappale.

Joel Fucking Kiviranta Trophy (kovin suomalainen yllättäjä)

Tässä nyt on tarkoitus siis hakea positiivisinta yllättäjää, negatiiviset on sitten muualla. Tähän voisi kaikki nuo tulokkaat listata taas, ja lisäksi nostaa semmosia nimiä kuin Jesse Puljujärvi, Roope Hintz ja Jani Hakanpää, miksei Kasperi Kapanen ja Joonas Donskoikin. Paljon positiivisesti yllättäneitä suomalaisia saatiin kaudella ihmetellä, mutta kyllä raati on melko yksimielinen siitä että eniten lähtökohtiin nähden yllätti Janne Kuokkanen. Kauden alussa ois voinut pitää hyvänä suorituksena jos pääsisi nyt jonkun verran pelailemaan, eritoten kun se Liiga-stintti Kärpissä oli aika mitäänsanomaton. Ennen tätä kautta oli kolmen kauden aikana pelannut vain 12 NHL peliä, 0+0 tehoila, mutta nyt sitten pelasikin käytännössä koko kauden New Jerseyn kanssa, 50 matsia ja lähti ne kiikaritkin komeasti helvettiin, loppusaldona 25 tehopistettä. Nimenkin oppivat New Jerseyssä kauden edetessä tavaamaan oikein pelipaidan selkämykseen.

Antero Niittymäki Torino 2006 Trophy (paras suomalainen maalivahti)

Juuse Saros. Ei kahta, eikä edes kolmea sanaa. Saros oli maaginen, alkukausi oli kökköä, mutta loppukaudesta nousi koko NHL:n eliittiin. Vezina-hommia ei varmaan tällä kaudella vielä tarvii jännittää, mutta jos taso pysyy samalla kuin loppukaudesta ensi kaudellakin, voipi olla että siihenkin pystiin saadaan taas uusi suomalaisnimi kirjata. Tuukka Rask pelasi kanssa totutusti ihan kivan kauden, ja Kevin Lankinen oli Chicagossa vakuuttava. Tulokasmaalivahteja saatiin vino pino, paikkansa jo vakiinnuttaneista Raanta, Koskinen ja Korpisalo oikeastaan kaikki pelasivat aika heikon kauden odotuksiin nähden. Yhteensä 13 maalivahtia pääsi pelaamaan, näistä paras torjuntaprosentti oli muuten Kasimir Kaskisuolla, joka ei päästänyt maaliakaan, torjui kaikki 3 laukausta jotka ainoassa pelissään maalia kohti tuli eli torjuntaprosentti on tasan 100%. Huonoin torjuntaprosentti koko NHL:ssä oli valitettavasti suomalaismaalivahdilla, Veini Vehviläinenkin torjui ainoassa pelissään 3 laukausta, mutta meni päästämään yhden maaliin, 75% oli torjuntaprosentti siitä. Kasimir Kaskisuo on siis aivan valtavasti Veini Vehviläistä parempi maalivahti.

Norristolainen Trophy (paras suomalainen puolustaja)

Tää menee taas raadin taisteluksi. Ei oikein semmosta selkeää valintaa saa tästä, puolustajista kukaan ei oikein noussut mitenkään ihmeellisesti esiin. Heiskanen, Ristolainen, Lindell, kaikki pelasivat ihan hyvät kaudet, Heiskaselta ehkä odotettiin vähän enemmän viime kauden pleijari-shown jälkeen, mutta ei se nyt huonosti mennyt tämäkään kausi. Jani Hakanpää pelasi jämerää peruspakkipeliään eka Anaheimissa sen verran hyvin, että Carolina pölli ukkelin omille takalinjoilleen pleijareita ajatellen, ja Hakanpää ehkä jopa hieman nosti tasoaan siirron myötä, pientä kulttimainetta alkoi jo tulla Thorin olemuksellaan. Henri Jokiharju ja Juuso Välimäki pelasivat myös ihan hyvät kaudet, Sami Vataselta ois vähän enemmän odotettu, Mikko Lehtonen ei ollutkaan lähimaillekaan sellainen dominaattori ja mörkö mitä ennakkoon messuttiin. Määtältä kanssa vähän vaisu kausi. Raati tappeli verissäpäin, ja lopputulemana pysti laitetaan postikuljetuksena odotetusti Dallasiin, mutta pakettiin raapustetaankin nimi Esa Lindell. Heiskanen teki eniten pisteitä, mutta ei merkittävästi enemmän kuin Lindell tai Ristolainen. Lindellin plus-miinus on +11, samassa jengissä pelaavalla Heiskasella huomattavasti huonompi -9, ja Ristolaisella totutusti tuplanumeroisilla miinuksilla, -18 tältä kaudelta. Lindell blokkasi 105 vetoa, lähimmäs pääsi Hakanpää 83. Taklauksissa ykkönen oli Hakanpää ennen Ristolaista, kolmantena kuitenkin tässäkin taas Lindell. Tasaisen tappava, takuuvarma suorittaja ja yksi koko NHL:n parhaista puolustavista puolustajista, ei se nyt väärin ole pistää tämä tältä kaudelta Lindellin nimiin. Ei se väärin olisi mennyt jos Heiskasellekin olisi kunnian suonut, Mirolle tämä sit taas ensi kaudella, eiksvaan hei eiksje, vähän nyt Miro kärsi tappiin nousseista odotuksista, mutta raati on horjumaton päätöksessään.

Ville Leino Buffalo 2013-14 Trophy (isoin suomalainen floppi)

Tätä nyt ei oikein voi antaa kenellekään muulle: Patrik Laine. Sinänsä hassua mollata kaveria, joka teki 7. eniten maaleja suomalaisista, eikä merkittävästi jäänyt pisteissä kenellekään omista ikätovereistaan tai nuoremmista. Mutta kun ne odotukset on nyt jo vähän toista Laineen osalta kun vaikkapa samoja pisteitä tällä kaudella iskeneen Puljujärven ja ennen kaikkea Kuokkaseen nähden. Ja olihan se Paten peli ihan kaamean näköistä välillä. -29 plus-miinuksissa tauluun, selkästi rumin lukema koko Columbuksesta, tuo on tommosta rasmusristolais-tasoa jo. Täytyy toivoa että ensi kaudella umpisolmu avautuu ja saadaan taas totutun tappava Laine takaisin. Välillä tulee kaikilla kökköjä kausia, nyt osui Patrikille semmonen. Tuolla jossain jo huudeltiin että joo maitojunalla Liigaan tulee Pate jos ensi kausi menee vielä huonosti: no oikeasti ei toki saatanassa ole tulossa, ehkä joskus 35-vuotiaana sitten voidaan katella lähtiskö joku jäähdyttelykausi tai pari Tapparassa.

Muita odotuksiin nähden pettäneitä tältä kaudelta, no oisko vaikka tuolta Artturi Lehkonen, pisteiden valossa Kakolta oisin odottanut enemmän mutta peli kuulemma oli Kaapolta jo parempaa. Granlund sai loppua kohden juonenpäästä taas kiinni, alussa silläkin oli vähän vaikeeta. Mikko Lehtosesta oli kovat odotukset, niitä mies ei päässyt hätyyttelemään lainkaan. Maalivahdeista Rinteellä alkaa jo ikä painaa, Vezina-vuodet ovat väkisin takana, ja Columbuksen floppitrion täydentämään voi ihan suosiolla laittaa myös Korpisalon. Mikko Koskinenkin vähän hiinä ja hiinä että menikö huonosti vai ei.

Sir Pentti Matikainen Trophy (lähe menee vielä ku ehdit eli suomalainen joka vois suosiolla taputella NHL-uransa jo)

Konkariosastolta Valtteri Filppula, Leo Komarov ja Pekka Rinne alkaa olemaan jo siinä iässä että kohta vois pistää lapun luukulle. Mikko Koivu vielä yritti, mutta hei Columbus, ei siellä jaksanut edes Mikko vääntää, ja Mikko taisteleekin nyt sitten kaukaloiden sijasta jossain ihme oikeussaleissa ex-vaimonsa kanssa. Sitten näitä tämmösiä NHL/AHL välimaastossa kiikkujia, joilla alkaa vaaka jo painaa siihen suuntaan että NHL näyttäisi olevan tekemätön paikka: sinne nyt voisi alkaa niputtaa vaikka Miikka Salomäkeä ja Julius Honkaa, Antti Suomelankin NHL-tie näyttää vähän hankalalta. Maalivahdeista Christopher Gibsonilla ja Kasimir Kaskisuollakin alkaa ikää olemaan jo sen verran, ja näyttöjä sen verran heikosti että oiskohan aika jo lopettaa farmissa ramppaaminen ja siirtyä jonnekin mukavaan paikkaan ottamaan rennosti, Sveitsiin tai miksei Liigaankin. Tai sit KHL:ään vielä vähän rahoja hakemaan.

Tämä pystin saa nyt Pekka Rinne, hellänä muistuksena siitä että nyt alkaa olla aika siirtyä kunnialla sivuun. Rinne on Nashville-legenda, paita nousee varmasti hallin kattoon, on Vezinaa ja Stanley Cup -finaaleissakin pelattu, Saros osaa kantaa jo soihtua tästä eteenpäin, ja tämä kausi meni vielä Rinteeltä ihan kivasti. Nyt kunnialla NHL:stä sivuun, ei mitään brodeurmaisia kikkailuja enää, jos virtaa on niin Kärppiin vielä näyttämään että vittu kun ette antaneet minun silloin nuorena poikana edes pelata vaan Bäckströmiä väsymykseen asti rääkkäsitte.

Ville Peltonen San Jose Trophy (suomalainen joka sai epäreiluinta kohtelua seurajohdolta eikä saanut ansaitsemaansa jääaikaa)

Tämän pystin saa Arttu Ruotsalainen. Buffalo oli paskempi kuin koskaan, tappiosta toiseen hiihtelivät mutta ei silti päässyt Ruotsalainen näyttämään osaamistaan. Kun kausi oli jo kustu, pääsi Arttukin vähän neppailemaan ja pisti ihan muikeat 5+1 tauluun - enemmän maaleja kuin mitä vaikkapa Eichel ja Hall olivat saaneet yhteensä koko kauden aikana tehtyä. Winnipegissä myös Niku ja Heinola eivät oikein päässeet näyttöjään antamaan, Otto Somppi pisti Tampa Bayn farmissa ihan hyvät tehot tauluun mutta vaikeetahan se on jonkun Sompin tonne Tampa Bayhyn murtautua. Buffaloon sen sijaan olisi pitänyt kelvata vaikka Matti Hana, mutta ei kelvannut Ruotsalainen. Maalivahdeista Luukkonenkin olisi saanut päästä aiemmin näyttämään Buffalon vatipäille osaamistaan, pelasi erittäin hyvin kun maalille pääsi, harmillisesti loukkaantui sitten loppukaudella. Joel Kiviranta sai aika vähän peliaikaa, vaikka oli viime pleijareiden sankari, mutta siellä oli kai jotain loukkaantumishäikkää. Kaapo Kakko ois kanssa saanut raadin mielestä hieman enemmän saanut olla kentällä.

Tommy Salo Salt Lake City 2002 Valko-Venäjä Trophy (flopannein suomalainen maalivahti)

Tämän saa Joonas Korpisalo. Nousi raatimme näkökulmasta aikoinaan melko puskista NHL-jengin ykkösvahdiksi, mutta tällä kaudella ei kyllä vastannut odotuksiin, joku vitun Elvis sieltä nousi ohi. Mikko Koskisellakin aika heikko kausi.

Tauski Peltonen Trophy (kovin suomalainen rähisijä ja tappelija)

Ei siellä nyt oikein ketään kunnon rähisijää ja kiusanhenkeä ollut tällä kaudella. Laine yritti pari kertaa tapella kun ei muutakaan keksinyt, Niko Mikkola otti ihan kunnon nyrkkitappelun tuossa loppukaudelta, ja oliko Jani Hakanpääkin kerran tai pari lyöntitalkoissa mukana. Kerran vain, näköjään, samaten myös Laineelle, Kapaselle, Mikkolalle ja Lindellille on tappeluita merkattu 1 kpl tämän kauden osalta. Jäähytilaston voitti Rasmus Ristolainen, mutta aika vaatimattomilla 36 jäähyminuutilla, Hakanpää hävisi minuutilla. Taklauksia jakoi eniten Jani Hakanpää, 215 kpl, tuo on ihan kärkipäätä koko NHL:n tasollakin. Leo Komarov varmaan jotain pientä kivaa on edelleen harrastanut, mutta tappeluita ei yhtäkään. Raati on nyt ihan sekasin tän kanssa, kenelle me nyt vittu tää annetaan? Laitetaan pakettikorttiin nimi Jani Hakanpää, noi taklausmäärät on sen verran komeat.

Lady Boy Trophy (kiltein ja herttaisin suomalainen)

Eniten pelejä pelannut, ja ilman jäähyminuutteja selvinnyt, on Olli Juolevi. Pelimääriin nähden hyökkääjistä Eeli Tolvanen ja Roop Hintz eivät minuutteja juurikaan keränneet, molemmila 4 min. vaikka pelejä yli 40 kpl. Kasperi Kapasella vain yksi 2 minuutin jäähy, mutta sitten on tuo tappelusta tullut 5 minuuttia, ei ole Lady Boyn hommia tommoset. Pakeista Henri Jokiharjullakin vain 4 minuuttia jäähyjä, vaikka pelasi 46 matsia. Kiltin pojan perikuva Aleksander Barkov oli ihan raivohullu, mikä lie vesikauhu mieheen iskenyt, 14 minuuttia jäähyjä yhteensä. Jaaha, raati on jo kaivertanut tuohon pystin kylkeen nimen Olli Juolevi, no menköön sinne sitten.

Siinä oli kauden 2020-21 suomalaispalkinnot. Ihan sama vaikka kausi on osin vielä kesken, raatia ei kiinnosta, porukkaa ei kiinnosta, pystit on jaettu jo, niistä ei voi valittaa eikä niitä voi todellakaan palauttaa. Yleisöpalautteen täydellisestä puuttumisesta huolimatta raati jakaa palkinnot seuraavanakin vuonna, jos viitsii ja muistaa.

 

[FASlapsi]

Suomalaiset pleijareissa! Mites nää nyt menee, jos nyt tähän boldattuna pistelen joukkueiden suomalaiset jotka vissiin pääsee pelaamaan, ja sit tommosiin kekkulisulkeisiin jengeissä mukana olevat, mutta jotka tuskin pääsevät pelaamaan näitä pelejä ellei jotain kummallista tapahdu:

Colorado (Mikko Rantanen, Joonas Donskoi) - St. Louis (Niko Mikkola, [Ville Husso])
Vegas (ei ketään) - Minnesota (Kaapo Kähkönen)
Toronto (ei ketään) - Montreal (Joel Armia, Jesperi Kotkaniemi, Artturi Lehkonen)
Edmonton (Jesse Puljujärvi, Mikko Koskinen) - Winnipeg (ei ketään [Sami Niku, Ville Heinola, Kristian Vesalainen])

Pittsburgh (Kasperi Kapanen, [Juuso Riikola]) - NY Islanders (Leo Komarov)
Washinton (ei ketään) - Boston (Tuukka Rask, [Urho Vaakanainen])
Carolina (Sebastian Aho, Teuvo Teräväinen, Jani Hakanpää) - Nashville (Juuse Saros, Pekka Rinne, Mikael Granlund, Erik Haula, Eeli Tolvanen [Kasimir Kaskisuo])
Florida (Aleksander Barkov, Markus Nutivaara [Juho Lammikko, Eetu Luostarinen, Aleksi Heponiemi]) - Tampa Bay (ei ketään [Christopher Gibson])

Kellähän noista nyt ois parhaat mahikset voittaa Stanley Cup, oisko Coloradon veijoilla? Itse toivoisin että Carolina voittaisi, ja Sebastian Aho saisi ensimmäisen Stanley Cupinsa vyölleen, sehän on selvää että mies tulee vielä ottamaan Jari Kurrin kiinni noissa voitoissa kuitenkin.

Sit taas saatana sentään tuolla on liian paljon kyllä noita hyviä jengejä joissa ei oo yhtään suomalaista. Kuivaa on kyllä ollut suomalaisten Stanley Cup -voittajien kanssa, edellinen on vuodelta 2017, Olli Määttä, ja sitä edellinenkin on Olli Määttä, vuodelta 2016. Ville Husso nimellisesti kuului 2019 St. Louisin voittajajengiin, mutta ei se kai tainnu saada ees nimeään pystiin?

Carolina - Nashville parista tulee väkisinkin paljon suomalaisia ruumiita, mutta onneksi myös paljon seuraavalle kiekalle jatkajia.

Floridan suomalaislegioona on huvennut taistelupariin Barkov-Nutivaara, ja ihmekös tuo ettei Florida ole pärjännytkään. Suomalaiset kentälle niin tulee voittoja!

Ideaalimaailmassa tästä ekalta kiekalta tippuu pois Vegas, Toronto, Winnipeg, Washington ja Tampa Bay. Sitten tulee ainakin yksi suomalaisnimi pystiin. Mutta paskamaailmassa tietty noi kaikki pääsee jatkoon - kai se ois myös melko realistista, tai no oisko Edmonton jonkinlainen ennakkosuosikki Winnipegiä vastaan, Boston ja Washingtonkin kai on aika tasavahvoja. En tajua miten homma tästä seuraaville kierroksille sitten jatkuukaan, katotaan sitä sitten kun teksti-tv:llä on tästä tietoa.

Jere Lehtinen on yhä ainoa suomalainen, jolla on taskussaan sekä MM-kultamitali että Stanley Cup -voitto. Tällä kaudella tuohon ryhmään voisi päästä Leo Komarov, Jani Hakanpää, Niko Mikkola, tsägällä myös Eetu Luostarinen ja Juho Lammikko. Ja toki myös Olli Määttä, mutta se ei ole NHL:n asia.

Pleijareissa mukana olevista suomalaisista Stanley Cup -voitto on jo Tuukka Raskilla ja Teuvo Teräväisellä. Stanley Cup -finaaleissa turpaan on ennättänyt aiemmin ottamaan Joonas Donskoi, Pekka Rinne, Juuse Saros ja Erik Haula. Niin ja Tuukka Rask, kahdestikin, mutta kun se on voittanutkin jo niin ei surra miehen tappioita.