Hopeklubi aina toisinaan herää eloon, esim. täällä tuosta aiheesta on joku ansiokas kirjoittaja pari vuotta sitten tehnyt oikein listaustakin.
Jarkko Ruutu, Sami Salo, Toni Lydman ja Miikka Kiprusoff ovat kaikki päässeet häviämään MM-, olympia/WC- ja Stanley Cup -finaalit, ilman että ovat koskaan voittaneet yhtään mitään noista.
Kimmo Timonen olisi myös listoilla, ja peräti kaksinkertaisena hopeatakkilaisena, mutta Chicago pilasi kaiken.
Jyrki Lumme ja Pekka Rinne ovat myös olleet finaaleita häviämässä ilman mitään voittoa mistään, mutta Lumpeelta puuttuu MM-finaalin tappio ja Rinteeltä olympia/WC -tappio.
Juuse Saros, Miikka Salomäki ja Erik Haula kärkkyvät aktiivesti vielä paikkaa tänne hopeajengiin, kaikilta puuttuu yksi hopeamitali koko sarjasta. Haa, ja Esa Lindell on tällä listalla nykyään myös, muuten, 2015-16 kisoissa oli Lindell mukana hopeamitalia syömässä ja 2020 Stanley Cup -finaaleita häviämässä Dallasin kanssa. Olympia/WC-hopea puuttuu vielä.
U-20 kisat jos otetaan mukaan, niin sitten tipahtaa kyllä hopeaklubista pois kaikki suomalaiset, koska ei noilla kellään oo u20-hopeata. U-20 hopeaa ei oo juuri kellään suomalaisella, vuodelta 2001 on viimeisin. Ton jengin pelaajista taitaa Juha-Pekka Hytönen olla suunnilleen ainoa jonka ura vielä jatkuu, ja vaikea uskoa että hän pääsisi vielä MM-, olympia- ja Stanley Cup -finaaleja häviämään. 2001 edellinen u-20 hopea on vuodelta 1984, siellä pelasi Raipe, Tikkanen ja kaverit.
Mutta jos u-20 hopea ei ole vaatimus, vaan pelkästään u20-kulta vie mahikset, niin potentiaalisista tulevaisuuden multiluusereista Saros ja Lindell tipahtaa pois. Kauheen monen muunkin suomalaispelurin mahikset hopeatakkiin tuokin kyllä söisi, koska nykyään tuntuu olevan melkein joka hessulla u20-kultamitali takataskussa. Miro Heiskanen ja Barkov tosta nyt nopeesti katottuna voisi vielä olla näitä mahdollisia superhopeamiehiä, kummallakaan ei oo u20-kultaa, ja Heiskasella on jo Stanley Cup -tappio ja Barkovilla yks MM-hopea.
Jarkko Ruutu, Sami Salo, Toni Lydman ja Miikka Kiprusoff ovat kaikki päässeet häviämään MM-, olympia/WC- ja Stanley Cup -finaalit, ilman että ovat koskaan voittaneet yhtään mitään noista.
Kimmo Timonen olisi myös listoilla, ja peräti kaksinkertaisena hopeatakkilaisena, mutta Chicago pilasi kaiken.
Jyrki Lumme ja Pekka Rinne ovat myös olleet finaaleita häviämässä ilman mitään voittoa mistään, mutta Lumpeelta puuttuu MM-finaalin tappio ja Rinteeltä olympia/WC -tappio.
Juuse Saros, Miikka Salomäki ja Erik Haula kärkkyvät aktiivesti vielä paikkaa tänne hopeajengiin, kaikilta puuttuu yksi hopeamitali koko sarjasta. Haa, ja Esa Lindell on tällä listalla nykyään myös, muuten, 2015-16 kisoissa oli Lindell mukana hopeamitalia syömässä ja 2020 Stanley Cup -finaaleita häviämässä Dallasin kanssa. Olympia/WC-hopea puuttuu vielä.
U-20 kisat jos otetaan mukaan, niin sitten tipahtaa kyllä hopeaklubista pois kaikki suomalaiset, koska ei noilla kellään oo u20-hopeata. U-20 hopeaa ei oo juuri kellään suomalaisella, vuodelta 2001 on viimeisin. Ton jengin pelaajista taitaa Juha-Pekka Hytönen olla suunnilleen ainoa jonka ura vielä jatkuu, ja vaikea uskoa että hän pääsisi vielä MM-, olympia- ja Stanley Cup -finaaleja häviämään. 2001 edellinen u-20 hopea on vuodelta 1984, siellä pelasi Raipe, Tikkanen ja kaverit.
Mutta jos u-20 hopea ei ole vaatimus, vaan pelkästään u20-kulta vie mahikset, niin potentiaalisista tulevaisuuden multiluusereista Saros ja Lindell tipahtaa pois. Kauheen monen muunkin suomalaispelurin mahikset hopeatakkiin tuokin kyllä söisi, koska nykyään tuntuu olevan melkein joka hessulla u20-kultamitali takataskussa. Miro Heiskanen ja Barkov tosta nyt nopeesti katottuna voisi vielä olla näitä mahdollisia superhopeamiehiä, kummallakaan ei oo u20-kultaa, ja Heiskasella on jo Stanley Cup -tappio ja Barkovilla yks MM-hopea.
Viimeksi muokattu: