Nimenomaan ahneeksi heitä voi syyttää. Siitä juuri on kyse. Sillä ei ole käytännössä mitään vaikutusta heidän loppuelämänsä pärjäämiseen, saavatko he seuraavalla sopparilla esimerkiksi 6 vai 8 miljoonaa kaudesta. Molemmissa tapauksissa loppuelämän taloudellinen riippumattomuus on joka tapauksessa turvattu, jos vähääkään älyää rahan käytön päälle. Jos taas ei älyä, ei mikään rahamäärä tule riittämään.
Pelaajat eivät välttämättä ajattele vain omaa pärjäämistään, vaan perhettään, mielellään useamman sukupolven ajalle. Onhan sillä nyt massiivinen ero onko palkka 6 vai 8 miljoonaa kaudessa, jos soppari on muotoa 8-vuotinen.
Kuten täälläkin on todettu: ura voi olla ohi yhdessä vaihdossa. Suunta on muutamassa vuodessa kääntynyt siihen, että nuorille RFA-pelaajille aletaan maksaa UFA-pelaajien liksoja. Totta helvetissä nämä nuoret kollit maksimoivat tulonsa niin aikasin, kun se on vain suinkaan mahdollista. Ja kun trendi on, että suurimpien lihapatojen ääreen päästään jo reilu parikymppisinä, niin sulaa hulluuttahan se olisi tyytyä potentiaalisesti kymmenen miljoonaa pienempään kokonaispottiin. Ajatuksen tasolla näen sen rahan mieluummin pelaajilla, kuin omistajilla.
Monet tykkäävät käyttää argumenttina sitä, että ottamalla vähemmän rahaa, tähtipelaajat pystyvät vaikuttamaan paremmin siihen, että joukkue on kilpailukykyinen. Stanley Cupistahan tässä kuitenkin pelataan. No, tavallaan totta. Mutta kyllähän tuon Stanley Cupin voittaminen omalta osaltaan vaatii aimo annoksen tuuria. On se ehdottomasti yksi maailman vaikemmin voitettavista mestaruuksista, ja kun katselee voittajajoukkueita, niin mahdoton sieltä on löytää yksi yhteen yhtäläisyyksiä ja kasata jonkinlainen idioottivarma menestysresepti. Toisin sanoen: mitään takeita ei ole, vaikka ottaisit puolet pienemmän liksan, kuin mitä markkina-arvosi on.
Toisekseen, itse tuossa tilanteessa ottaisin nuorempana kundina mieluummin kaiken sen rahan irti, mitä irrotettavissa on. Kun lähennellään ikävuosissa sitä kolmea kymppiä, tai mennään yli, ja nimeä ei edelleenkään ole kaiverrettu Stanley Cupiin, on ehkä hieman helpompi siinä vaiheessa rahan kustannuksella yrittää hakeutua joukkueeseen, joka paperilla näyttää todennäköisimmältä menestyjältä. Todennäköisesti tässä vaiheessa uraa rahaa on tehtynä jo kymmeniä miljoonia ja siinä vaiheessa, vuodesta muutaman vuoden sopparissa se miljoona tai pari ei oikeasti merkitse yhtä paljon. Esimerkkinä vaikkapa juuri nimeämäsi Selänne.