Suomalaiset NHL:ssä kaudella 2019–2020

[El Gordo]

Nimenomaan ahneeksi heitä voi syyttää. Siitä juuri on kyse. Sillä ei ole käytännössä mitään vaikutusta heidän loppuelämänsä pärjäämiseen, saavatko he seuraavalla sopparilla esimerkiksi 6 vai 8 miljoonaa kaudesta. Molemmissa tapauksissa loppuelämän taloudellinen riippumattomuus on joka tapauksessa turvattu, jos vähääkään älyää rahan käytön päälle. Jos taas ei älyä, ei mikään rahamäärä tule riittämään.

Periaatteessa joo, mutta kaipa ne tavallisenkin pulliaisen palkkaneuvottelut venähtäisi, jos sillä keinoin olisi mahdollista saada vuosipalkka nostettua 60 tonnista 80 tonniin.

Sehän on yleisesti hyväksytty muoto ahneutta, että halutaan työnantajalta niin iso korvaus palveluksista kuin suinkin mahdollista. Tai jos ollaan itse yrittäjiä niin halutaan että firma tuottaa voittoa mahdollisimman paljon.

Tietysti noilla jääkiekkoilijoilla ei ihan pelkästään rahaan liity kaikki, vaan halutaan myös kehittyä pelaajana, saada roolia, voittaa pystejä ym.

Puljujärven siirto palvelee nyt noita muita tavoitteita, mutta jos onnistuu niin helpottaa kyllä niihin masseihinkin kiinni pääsemistä sitten myöhemmin.

Sitten kun tottuu olemaan rikas ja käyttelemään suuria summia, niin lienee vaikea enää palata tavallisena pulliaisen kituutteluun. Tuskin NHL-miljonäärit kerjuulle joutuvat, vaikka ura katkeaisi yllättäen, kyllähän noista rahoista sukanvarteen jää jotain väkisinkin. Mutta tietty on mukavampaa olla vielä vanhoilla päivilläänkin sikarikas, kuin että olisi vain hyvin toimeentuleva.

 

[Porvoon Kärppä]

Periaatteessa joo, mutta kaipa ne tavallisenkin pulliaisen palkkaneuvottelut venähtäisi, jos sillä keinoin olisi mahdollista saada vuosipalkka nostettua 60 tonnista 80 tonniin.

Kyllä, mutta tavalliselle pulliaiselle tuo 20 tonnia olisi suhteessa aivan järjettömän paljon merkittävämpi summa käytännön elämässä, kuin miljonäärille muutama lisämiljoona. Siinä vaiheessa kun rahaa on riittävästi, loppuosa on pelkkää ahneutta.

 

[rinne]

Sitä en epäilekään, etteivätkö pojat lopulta diiliä saisi. Ihan pomminvarmasti saavat. Mutta se on uutta, että he vinguttavat sopimusta viimeiseen asti. Ei kyllä ihan heti tule mieleen esim. noista 70- ja 80-luvulla syntyneistä suomalaispelaajista sellaisia, joilla sopimuksen tekeminen olisi ollut näin haastavaa kuin nyt kuulostaa järkiään olevan. Päinvastoin esim. Selänne taisi parikin kertaa pudottaa suosiolla omaa palkkaansa, jotta se mahdollistaisi kovien pelikaverien hankkimisen. Silti Teukalla lienee riittävästi paalua elääkseen.

Onko se sopimuksen tekeminen oikeastaan edes haastavaa tällä hetkellä? Eikö esim. Laineen ja Rantasen leiristä viimeksi valuneet tiedot viittaa siihen suuntaan, että neuvotteluja ei ole vielä edes kovin aktiivisesti aloitettu. Siellä odotetaan edelleen kaikessa rauhassa. Eikä sen mikään yllätys pitäisi olla. Ahon aikaista sopimusta voi pienenä yllätyksenä pitää. Agentit odottavat, että nähdään uusi markkinahinta huippuluokan RFA-pelaajille. Seurat odottanevat jossain mielessä samaa.

Marnerin tuleva sopimus tulee vaikuttamaan muiden RFA-pelaajien sopimukseen suuntaan tai toiseen. Joko siitä saa muut pelaajat vipuvarren neuvotteluihin pyytää enemmän, tai sitten seurat tekosyyn vivuta palkkaa alaspäin. Toronton palkkatilanteesta johtuen tilanteen ei oikein voi odottaa kovin nopeasti ratkeavan. Ei yllättäisi, jos Marner saadaan katon alle vasta LTIR-tila täysipainoisesti hyödyntämällä. Matthewsin sopimus asettaa tiettyjä haasteita, kun Marner pyytää vastaavia rahoja.

Point, Marner, Rantanen, Laine... Sieltä tippunee sopimusuutisia suht. nopeaan tahtiin, kunhan ensimmäinen RFA-tähtiluokan edustajista laittaa nimensä paperiin. Miksi suomalaiset / näiden taustaleiritkään tässä tilanteessa turhaan kiirehtisivät sopimusta allekirjoittamaan? Ei siellä vaikuta kiire olevan kenelläkään muullakaan, ei seuroilla eikä pelaajilla. Pohditaan niitä "viimeisen sentin" nyhtämisiä siinä vaiheessa vasta, kun on jotain vertailukohtaa sopimuksista olemassa.

 

[Mängimies]

Sitä en epäilekään, etteivätkö pojat lopulta diiliä saisi. Ihan pomminvarmasti saavat. Mutta se on uutta, että he vinguttavat sopimusta viimeiseen asti. Ei kyllä ihan heti tule mieleen esim. noista 70- ja 80-luvulla syntyneistä suomalaispelaajista sellaisia, joilla sopimuksen tekeminen olisi ollut näin haastavaa kuin nyt kuulostaa järkiään olevan. Päinvastoin esim. Selänne taisi parikin kertaa pudottaa suosiolla omaa palkkaansa, jotta se mahdollistaisi kovien pelikaverien hankkimisen. Silti Teukalla lienee riittävästi paalua elääkseen.

Sopimuksen vinguttamisessa ei ole kyse niinkään vaikeista neuvotteluista, vaan siitä, että markkinoilla on odottava tunnelma johtuen tuosta tämän kesän RFA-tarjonnasta. Odotetaan, että joku huipuista on ensimmäinen, joka määrittää hintansa ja muut seuraavat sitten perässä. Esimerkiksi Joe Sakic on kertonut varsin avoimesti, että Rantasen sopimusneuvotteluja ei olla varsinaisesti edes aloitettu.

Ja mitä tulee vertailuun noihin 70- ja 80-lukujen pelaajiin, niin tässä kohtaa voisi kysyä, että milloin meillä on viimeksi ollut tuon tasoisia pelaajia entry level -sopimuksen jälkeisenä kesänä? Siis sellaisia pelaajia, joilla on mitään vipuvartta neuvotteluissa. Ahon, Rantasen ja Laineen urat ovat olleet suomalaisten mittapuulla ihan poikkeuksellisia tähän asti. Johonkin Kurrin tai Selänteen aikoihin on turha edes verrata, sillä silloin elettiin ihan toisenlaista aikakautta. Ei ollut palkkakattoa ja markkina oli muutenkin varsin toisenlainen.

 

[Porvoon Kärppä]

Point, Marner, Rantanen, Laine... Sieltä tippunee sopimusuutisia suht. nopeaan tahtiin, kunhan ensimmäinen RFA-tähtiluokan edustajista laittaa nimensä paperiin. Miksi suomalaiset / näiden taustaleiritkään tässä tilanteessa turhaan kiirehtisivät sopimusta allekirjoittamaan? Ei siellä vaikuta kiire olevan kenelläkään muullakaan, ei seuroilla eikä pelaajilla. Pohditaan niitä "viimeisen sentin" nyhtämisiä siinä vaiheessa vasta, kun on jotain vertailukohtaa sopimuksista olemassa.

Miksikö? Joku täällä nosti esiin, että jääkiekkoilijan ura voi yhdessä hetkessä loukkaantumisen tullessa olla ohi. Se on täysin totta. Ja kyllähän se vituttaisi, jos se loukkaantuminen tulisi esim. sopimuksettomassa tilassa kesäharjoittelussa. Siinä on yksi hyvä syy laittaa se nimi nopeasti paperiin. Minun mielestäni paljon parempi, kuin kytätä viimeiseen asti sitä viimeistä miljoonaa.

 

[rinne]

Minun mielestäni paljon parempi, kuin kytätä viimeiseen asti sitä viimeistä miljoonaa.

Edelleen: Miten niin kytätä viimeiseen asti sitä viimeistä miljoonaa?

Kesän aikana julkisuuteen on vuotanut juttuja lähinnä Marnerin sopimusneuvottelujen etenemisestä. Pointista on kuulunut jotain. Kaikkien muiden kohdalla on ollut radiohiljaisuus. Sakic, Laine, Rantanen jne. ovat kaikki vihjanneet siihen suuntaan, että neuvotteluja ei edes käydä vielä kovin tosissaan.

Miten tämä nykytilanne siis on suomalaisten osalta jotenkin erityistä "viimeisen pennin nyhtämistä", viimeisen miljoonan kyttäämistä tjsp.? Sopimusneuvottelut vaativat kaksi osapuolta aina. Kesän raporttien perusteella halukkaita osapuolia ei ole oikein missään muualla kuin Torontossa. Muut seurat ja pelaajat odottelevat jonkun muun avaavan pelin, jotta nähdään markkinahinta. Ei Laineen ja Rantasen "oikeaa" markkina-arvoa oikein voi tässä vaiheessa määrittää. Se on huomattavasti helpompaa, kun esim. se Marner allekirjoittaa sopimuksensa. Siihen peilaamalla saa jotain vihiä siitäkin, kuinka tiukasti Rantasen / Laineen leirit sitä viimeistä senttiä myöden kaiken irti kiskoivat.

Se on loppupeleissä niin pelaajan itsensä, tämän lähipiirin (ml. elantonsa tienaavan agentin) kuin muiden pelaajienkkn etu, että pelaajat hakevat suurin piirtein markkina-arvonsa mukaisen sopimuksen. Joku miljoonan pöydälle jättäminen olisi samalla muiden pelaajien muroihin kusemista, kun sopimusneuvotteluissa kuitenkin tehtyjä sopimuksia käytetään aina verrokkina. Kuinka moni tahtoisi olla henkilö, joka tekemisillään hankaloitti kavereiden sopimusneuvotteluja? Uran lopun jäähdyttelyt / viimeiset kannujahdit sitten omana kategorianaan, kun uran ansiot on jo aiemmin tehty.

Henkilökohtaisesti olen hieman sitä mieltä, että on vain hyvä, että pelaajat ottavat osansa. Pelaajille se osansa tulee palkan myötä. Ei omistajapuolelle ehdoin tahdoin tarvitse ylimääräistä heittää, kyllä kaukalon tähdet reilun osansa ansaitsevat. Se osa pelaajillakin alkaa olla kohtuullisen suuri, kun NHL on bisneksenä varsin hyvässä hapessa. Ei se ole lainkaan huono asia.

 

[Porvoon Kärppä]

Edelleen: Miten niin kytätä viimeiseen asti sitä viimeistä miljoonaa?

Kesän aikana julkisuuteen on vuotanut juttuja lähinnä Marnerin sopimusneuvottelujen etenemisestä. Pointista on kuulunut jotain. Kaikkien muiden kohdalla on ollut radiohiljaisuus. Sakic, Laine, Rantanen jne. ovat kaikki vihjanneet siihen suuntaan, että neuvotteluja ei edes käydä vielä kovin tosissaan.

Kyllä minä uskon vahvasti, että mikäli Rantasen tai Laineen leiri haluaisi tehdä diilin, seuraosapuolikin olisi kyllä valmis siihen. Ensimmäisiä keskusteluja uudesta sopimuksesta käydään yleensä jo silloin kun edellistä sopparia on viimeinen kausi jäljellä. Sekä Rantasella, että Laineella on ollut vuosi aikaa tehdä uusi sopimus, mutta edelleenkään sitä ei ole tehty. Minusta se ei kerro mistään muusta kuin ahneudesta.

Henkilökohtaisesti olen hieman sitä mieltä, että on vain hyvä, että pelaajat ottavat osansa. Pelaajille se osansa tulee palkan myötä. Ei omistajapuolelle ehdoin tahdoin tarvitse ylimääräistä heittää, kyllä kaukalon tähdet reilun osansa ansaitsevat. Se osa pelaajillakin alkaa olla kohtuullisen suuri, kun NHL on bisneksenä varsin hyvässä hapessa. Ei se ole lainkaan huono asia.

Nykyisen palkkakaton aikana valtaosa joukkueista hilaa pelaajabudjettinsa joka tapauksessa ylärajoille, eli pelaajat saavat kyllä sen oman osansa bisneksestä yhteenlaskettuna. Jokainen ylimääräinen miljoona, jonka tähtipelaaja jättää ottamatta omaan lompakkoonsa, auttaa vahvistamaan joukkuetta ja sitä kautta parantaa sen tähtipelaajankin menestymismahdollisuutta joukkueena.

Todellisuudessahan rahan määrä menettää merkityksensä sen jälkeen kun sitä on riittävästi. Kyse on lähinnä ylpeydestä ja ahneudesta. Esimerkkipelaaja Marner (nimi muutettu) ajattelee, että koska hän on näin hyvä pelaaja, hänen täytyy saada vähintään x määrä palkkaa, koska pelaaja y saa myös sen ja sen verran. Niin vinoutunut ajatusmaailma kuin olla voi. Mitä helvetin väliä sillä on mitä muut saavat? Eikö riitä, että saa itse sen verran että riittää?

Itse olen tavallinen työläinen ja minulle palkan maksimointi voisi olla todella hyödyllistä. Siitä huolimatta en ole koskaan työurani aikana kysynyt työkavereiltani, paljonko he tienaavat. Ei minua kiinnosta, eikä se vaikuta minuun mitenkään. Siinä vaiheessa kun teen uutta työsopimusta, neuvottelen sellaisen palkan, mikä kelpaa minulle. Ja se riittää. Minulle on aivan sama, tienaako kollegani enemmän vai vähemmän kuin minä, riippumatta siitä ovatko he parempia tai huonompia työntekijöitä kuin minä.

 

[V-man]

Siinä vaiheessa kun rahaa on riittävästi, loppuosa on pelkkää ahneutta.

Eli mahdollisimman hyvän palkan haluava pelaaja on ahne ja heidän pitäisi tyytyä X miljoonaan koska se on sinulle käsittämättömän paljon rahaa? Entäs se neuvottelun toinen osapuoli eli seuran omistajat? Eikö heidän pitäisi tyytyä pienempään osaan ja maksaa pelaajille enemmän? Miksi juuri pelaajien pitää tinkiä?

 

[Ippenator]

Kyllä minä uskon vahvasti, että mikäli Rantasen tai Laineen leiri haluaisi tehdä diilin, seuraosapuolikin olisi kyllä valmis siihen. Ensimmäisiä keskusteluja uudesta sopimuksesta käydään yleensä jo silloin kun edellistä sopparia on viimeinen kausi jäljellä. Sekä Rantasella, että Laineella on ollut vuosi aikaa tehdä uusi sopimus, mutta edelleenkään sitä ei ole tehty. Minusta se ei kerro mistään muusta kuin ahneudesta.


Nykyisen palkkakaton aikana valtaosa joukkueista hilaa pelaajabudjettinsa joka tapauksessa ylärajoille, eli pelaajat saavat kyllä sen oman osansa bisneksestä yhteenlaskettuna. Jokainen ylimääräinen miljoona, jonka tähtipelaaja jättää ottamatta omaan lompakkoonsa, auttaa vahvistamaan joukkuetta ja sitä kautta parantaa sen tähtipelaajankin menestymismahdollisuutta joukkueena.

Todellisuudessahan rahan määrä menettää merkityksensä sen jälkeen kun sitä on riittävästi. Kyse on lähinnä ylpeydestä ja ahneudesta. Esimerkkipelaaja Marner (nimi muutettu) ajattelee, että koska hän on näin hyvä pelaaja, hänen täytyy saada vähintään x määrä palkkaa, koska pelaaja y saa myös sen ja sen verran. Niin vinoutunut ajatusmaailma kuin olla voi. Mitä helvetin väliä sillä on mitä muut saavat? Eikö riitä, että saa itse sen verran että riittää?

Itse olen tavallinen työläinen ja minulle palkan maksimointi voisi olla todella hyödyllistä. Siitä huolimatta en ole koskaan työurani aikana kysynyt työkavereiltani, paljonko he tienaavat. Ei minua kiinnosta, eikä se vaikuta minuun mitenkään. Siinä vaiheessa kun teen uutta työsopimusta, neuvottelen sellaisen palkan, mikä kelpaa minulle. Ja se riittää. Minulle on aivan sama, tienaako kollegani enemmän vai vähemmän kuin minä, riippumatta siitä ovatko he parempia tai huonompia työntekijöitä kuin minä.

Ei se kuule noin mene äärimmäisen kilpailullisilla ihmisillä. Jos olet tottunut pyrkimään olemaan paras siinä mitä teet ja olet myös aina ollut parrasvaloissa, niin kyllä siinä kilpakavereiden kanssa mitellään tasosta sekä jäällä että sen ulkopuolella. Toisille pelaajille jään ulkopuolinen status voi merkitä enemmän kuin toiselle pelaajalle, mutta kyllä jokaikisellä pelaajalla on silti jonkinlainen raja sille, kuinka paljon tätä rahan kautta tulevaa statusarvostusta kaipaa.

Ajattelet mielestäni jotenkin kovin yksipuolisesti tätä asiaa, ja periaattessa vain omasta näkökulmastasi. Muistuttaisin edelleen myös siitä, etteivät nämä sopimusneuvottelut aina liity vain ja ainoastaan pelaajan käytettävissä olevaan konkreettiseen rahaan, vaan siinä yhteydessä saatetaan käydä melkoista peliä liittyen pelaajan asemaan joukkueen sisälläkin jatkossa. Mitä enemmän nimittäin tienaat joukkueesi sisällä ja verrattuna pelikavereihin, sen helpommin valmentajalla on paine peluuttaa sinua isoilla minuuteilla ja ratkaisijan roolissa tärkeimmillä hetkillä. Suurimmat palkat omaavat kaverit tuppaavat myös saamaan enemmän ja pidemmän aikaa anteeksi vähän heikompaa pelaamisen tasoa, kun fanien ja omistajien paine valmentajan suuntaan on usein se, että kalliisti palkattuja sankareita pitää todellakin käyttää ja ottaa heistä niin paljon tehoja irti kuin mahdollista. Jos et neuvottele itseäsi tähän asemaan, saatat joutua joissakin tilanteissa perusteetta heikompaan asemaan kuin sinua kovapalkkaisemmat pelaajat. Reilua tai oikeudenmukaista tämä ei välttämättä ole, mutta näin se homma vain ammattilaisjoukkueurheilussa kuitenkin normaalisti toimii.

 

[Tombe76]

Onhan tuossa @Porvoon Kärppä llä pointtinsa kun miettii noita sopimuksia ja ahneutta. Toisaalta eikös tälläkin palstalla olla monesti kirjoitettu, että huippu-urheilija vertaa itseänsä toisiin huippu-urheilijoihin, ja haluaa saada sen minkä ansaitsee. Suhteessa muihinkin.

Noista perusteluista en oikein osta minäkään sitä, että tässä nyt omasta tulevaisuudesta on kyse. Tai edes seuraavan parin sukupolven. Jos tienaat 8 vuodessa vaikkapa 56 miljoonaa, niin ihan samalla lailla se tulevaisuus on turvattu, vaikka tienaisit 40 miljoonaa. Nuo summat ovat kuitenkin melko käsittämättömiä, vaikka katsottaisiin nettona käteen jäävää osuutta. Melkeinpä enemmin pelkää sitten vaikka sitä ilmastonmuutosta koskien jälkipolvia, kuin sitä että rahat loppuu kesken, oli sitten tili 40 tai 56 miljoonaa. Ja jos nyt sattuu että nuo summat saa kuitenkin hassattua,niin sitten varmasti menisi samalla 90 miljoonaakin.

Eli kyllä minäkin arvostan enemmän esim. Sebastian Ahon ratkaisua, kuin sitä että sopimuksen tekoa venytetään. Toki Montreal teki homman helpoksi, mutta mistäs sitä tietää onko esim. Laineelle tehty jonkun toisen joukkueen puolesta tarjousta, mikä ei ole kelvannut. Edelleen luulen että Paten yksi tavoite on päästä pois Winnipegistä ja siksi ei välttämättä nimeään laita ihan pieneen tarjoukseen sekin takia että Jets varmasti vastaa siihen. Toisalta en usko että kovin moni joukkue taas ihan järisyttävää lappua lähtee tarjoamaan, koska hinta varausvuoroissa on kova. Joten tilanne voi pysyä pitkäänkin päällä ja mies Suomessa.

Rantasen osalta taas on ihan eri juttu. Coloradolla on nyt niin hyvä draivi päällä että varmasti pukee joukkueen ensimmäiseen nhl-otteluun lokakuussa. Ja edelleen veikkaan että sopimus on astetta maltillisempi. Ei mikään alennuspaperi mutta sellainen että loppuelämä (+ pari seuraavaa polvea) on taloudellisesti turvattu ja että seura on myös sopimukseen tyytyväinen.

Muiden RFA-pelaajien ei välttämättä kannata odotella Rantasen lappua, koska siihen (ja Ahon) tullaan vielä vertaamaan.

 

[Porvoon Kärppä]

Ei se kuule noin mene äärimmäisen kilpailullisilla ihmisillä. Jos olet tottunut pyrkimään olemaan paras siinä mitä teet ja olet myös aina ollut parrasvaloissa, niin kyllä siinä kilpakavereiden kanssa mitellään tasosta sekä jäällä että sen ulkopuolella. Toisille pelaajille jään ulkopuolinen status voi merkitä enemmän kuin toiselle pelaajalle, mutta kyllä jokaikisellä pelaajalla on silti jonkinlainen raja sille, kuinka paljon tätä rahan kautta tulevaa statusarvostusta kaipaa.

Huippupelaajalle kuuluu huippupelaajan palkka, se on selvä. Mutta en minä näe järkeä siinä, että sitä paremmuutta mitataan tilipussin paksuudella. Kyllä se edelleen kaukalossa selvitetään, kuka on kuka.

Minusta on Rantasen näkökulmasta täysin yhdentekevää, mitä joku Marner Torontossa tienaa. Pitäisi riittää kun tilipussi lasketaan joka tapauksessa miljoonissa. Joku kuusi, seitsemän tai kahdeksan miljoonaa taalaa per kausi on joka tapauksessa ihan helvetisti paalua. Seuraavassa Toronto-pelissä voi kolata Marnerin laitaan, tehdä maalin enemmän ja näyttää koko maailmalle mistä kana kusee.

Ja kohtuullinenkin tähtipelaajan palkka johtaa joka tapauksessa siihen, että valmentajalla on paineet peluuttaa ja niin edespäin. Ei siihen tarvita viimeiseen asti venytettyä sopimusta.

Minulla on yksi ihan ääriesimerkki kotimaisesta pesiksestä. 90-luvulla juuri ennen sopupelijupakkaa pesäpallo oli suosionsa huipulla. Oulun Lippo hankki Riku Kytösalmen Imatran Pallo-Veikoista. Kytösalmi, joka epäilemättä oli yksi sarjan parhaista pelaajista, sanoi palkkaneuvotteluissa, että ihan sama paljonko maksatte, mutta kukaan ei saa tienata Superissa enempää kuin minä.

Ei helvetti jos olisin ollut vastapuolella, olisin käskenyt heebon suksia kuuseen niin kovaan ääneen että Imatran valtionhotellin perustukset vapisisivat vielä tänäkin päivänä.

 

[Mazaa]

Minulla on yksi ihan ääriesimerkki kotimaisesta pesiksestä. 90-luvulla juuri ennen sopupelijupakkaa pesäpallo oli suosionsa huipulla. Oulun Lippo hankki Riku Kytösalmen Imatran Pallo-Veikoista. Kytösalmi, joka epäilemättä oli yksi sarjan parhaista pelaajista, sanoi palkkaneuvotteluissa, että ihan sama paljonko maksatte, mutta kukaan ei saa tienata Superissa enempää kuin minä.

Tuo oli sitä aikaa, kun Lippo maksoi parivaljakolle Vuorinen&Sirvio kaudesta yhteensä miljoona markkaa ja siinä jäivät jo SM-liigapelaajien palkatkin kakkoseksi.

Kytösalmi taisi tietää, että rahaa tai maksuhalukkuutta on kuin roskaa ja sama tilanne taitaa olla nykyisessä NHL:ssä tiettyjen joukkueiden kohdalla. Sitten toki Lippo meni konkurssiin ja sama on toistunut sen jälkeen ties kuinka monta kertaa.

 

[Ippenator]

Huippupelaajalle kuuluu huippupelaajan palkka, se on selvä. Mutta en minä näe järkeä siinä, että sitä paremmuutta mitataan tilipussin paksuudella. Kyllä se edelleen kaukalossa selvitetään, kuka on kuka.

Minusta on Rantasen näkökulmasta täysin yhdentekevää, mitä joku Marner Torontossa tienaa. Pitäisi riittää kun tilipussi lasketaan joka tapauksessa miljoonissa. Joku kuusi, seitsemän tai kahdeksan miljoonaa taalaa per kausi on joka tapauksessa ihan helvetisti paalua. Seuraavassa Toronto-pelissä voi kolata Marnerin laitaan, tehdä maalin enemmän ja näyttää koko maailmalle mistä kana kusee.

Ja kohtuullinenkin tähtipelaajan palkka johtaa joka tapauksessa siihen, että valmentajalla on paineet peluuttaa ja niin edespäin. Ei siihen tarvita viimeiseen asti venytettyä sopimusta.

Minulla on yksi ihan ääriesimerkki kotimaisesta pesiksestä. 90-luvulla juuri ennen sopupelijupakkaa pesäpallo oli suosionsa huipulla. Oulun Lippo hankki Riku Kytösalmen Imatran Pallo-Veikoista. Kytösalmi, joka epäilemättä oli yksi sarjan parhaista pelaajista, sanoi palkkaneuvotteluissa, että ihan sama paljonko maksatte, mutta kukaan ei saa tienata Superissa enempää kuin minä.

Ei helvetti jos olisin ollut vastapuolella, olisin käskenyt heebon suksia kuuseen niin kovaan ääneen että Imatran valtionhotellin perustukset vapisisivat vielä tänäkin päivänä.

Sillä ei silti ole merkitystä mitä sinä tai minä ajattelemme olevan järkevintä pelaajien kannalta. He ovat takuuvarmasti paljon kilpailuviettisempiä kuin kumpikaan meistä - eivät he muuten tuolle tasolle asti olisi päässeet, vaikka kuinka lahjakkaita ovatkin. Ja kun ihminen on äärimmäisen kilpailuhenkinen, ei silloin ajatella ihan samalla tavalla tuosta statuksesta, kuin hieman vähemmän kilpailuhenkiset ihmiset ajattelevat.

Korostan myös edelleen, että jo edellisessä kirjoituksessani korostamani toisen kappaleen seikat ovat erittäin isossa roolissa myöskin siinä miksi pienempiin palkkoihin ei kenenkään kannata tyytyä. Muuten on pian tilanteessa, jossa samalla tasolla itsensä kanssa pelaavat, mutta selkeästi kovapalkkaisemmat oman tiimin kaverit ajavat ohi nokkimisjärjestyksessä. Sellainen asetelma sitten ikävä kyllä hankaloittaa kenen tahansa uraa - ainakin jonkin verran.

 

[Tombe76]

Tuo oli sitä aikaa, kun Lippo maksoi parivaljakolle Vuorinen&Sirvio kaudesta yhteensä miljoona markkaa ja siinä jäivät jo SM-liigapelaajien palkatkin kakkoseksi.

Kytösalmi taisi tietää, että rahaa tai maksuhalukkuutta on kuin roskaa ja sama tilanne taitaa olla nykyisessä NHL:ssä tiettyjen joukkueiden kohdalla. Sitten toki Lippo meni konkurssiin ja sama on toistunut sen jälkeen ties kuinka monta kertaa.

Vähän off topic, mutta pelasiko Sirviö Lipossakin? Jymyn kulta-ajan kyllä muistan varsin hyvin. Koulukaverin broidi oli Sirviön ja Vuorisen tuttujakin ja ikäluokkaa ja aika paljon sai kuulla juttuja pääkaupunkiseudullakin. Joskus tiedoista on myös hyötyä. Yksi päähänlyöntikilpailu keskeytyi laivalla jokunen vuosi sitten, kun rupesin juttelemaan toisen osapuolen kanssa Unto Väisäsestä. Siinä oli kai vähän allekirjoittanutta vanhempi sotkamolainen herrasmies saanut jo yhden osuman meidän seurueen jäseneltä (en nähnyt kun tulin tilanteeseen kuselta), mutta tilanne keskeytyi nopeasti kun käytin "Väisänen-korttia". "Tunnetko sä Unskin"-kysymyksen ja "Kaikki tuntee Unskin"-vastauksen jälkeen oltiin taas kavereita.

Mitä Kytösalmeen tulee, niin taisi palkka olla kuitenkin liian pieni, kun tuomio napsahti sitten sopupelijupakastakin. Sitäkin voisi kutsua ehkä ahneudeksi.

Vähän aiheeseen: eikös ensimmäiset leirit ole käynnistymässä/käynnistyneet rapakon takana ja useita finskejäkin näyttöjä antamassa? Ei kuitenkaan taida olla monellakaan näillä tulevaisuuden lupaus campeillä olevilla jätkillä mahdollisuutta nhl-paikkaan 2019-2020? Kakkoa lukuunottamatta.

 

[Baldrick]

Olen sanonut jo kerran ja sanon myös toistamiseen, että onhan se täällä todella helppo huudella, mutta sitten kun itse niistä miljoonista pitäisi luopua, tulee hommasta paljon vaikeampaa. Raha on vain sellainen asia, että jotkut suvut riitaantuvat muutaman tuhannen euron tähden. Olen ollut tuloja jakavana ja tuloja vastaanottavana osapuolena, molemmilla kerroilla oma panokseni on tuntunut, huom. tuntunut, tärkeämmältä. Se on täysin normaalia ja se ihmisen tulee vain itsestään tunnistaa. Uskon, että täällä ahneutta huutelevat toimisivat pelaajien saappaissa ihan samalla tavalla.

Ja urheilijoiden palkkavertailuun, sekä sen osoittamaan arvostukseen liittyen, niin kyllä meidän firmassa keskustellaan palkoista ja itse ainakin suhteutan muiden panosta omaani ja siitä saatua palkkiota. Sen mukaan sitten väännän palkkaneuvotteluissa, että palkkani vähintään muihin suhteutettua panostani eli että en ole alipalkattu. Siitä ylöspäin sitten katsotaan, että missä tulee seinä vastaan.

 

[Oles]

Toivottavasti suomalaiset saavat sopimukset sovittua ennen kauden alkua. Olisi todella tylsää, jos Rantanen ja Laine harjoittelevat jossain Norjassa, kun kiekko tippuu jäähän. Sitten kun viime hetkellä joulukuun alla saavat sopimuksen kasaan niin menee aikansa ennen kuin pääsevät liigan vauhtiin niin kuin Nylanderille kävi viime kaudella. Tulevalla kaudella olisi mahdollisuudet molemmilla pistää kovia lukemia tauluun ja etenkin Laineen tuleva kausi kiinnostaa ja haluaisin nähdä hänen pelaavan koko kauden, sillä uskon hänen yltävän uuteen maaliennätykseensä ja parhaimmillaan kisaavan maalipörssin voitosta.

 

[Jonisti]

Maalivahdeista täällä on vähemmän ollut puhetta, mutta silläkin saralla tulossa mielenkiintoinen kausi.

Korpisalo saa lähtökohtaisesti startterin viitan Bobin vaihdettua seuraa. Tai on ainakin osa 1a/b tandemia. Toivottavasti vetää nappikauden.

Case Raanta sitten, pysyykö ehjänä ja mikä on vire? Viime kausi meni pitkälti telakalla, mikä on pelituntuma, tarttuuko koppi?

Entäpä Saros? Horjuttaako jo Rinteen valtaistuimen perustuksia tukevammin?

Husso saanee jonkun pelin kauden aikana ja Rask vetää tasollaan. Miten loput, onko odotettavissa pelejä esim Lankiselle tai Kähköselle?

 

[Krokeri]

Lisätään tuohon listaan vielä Koskinen, löytyykö tasaisuutta ja sementoiko itselleen 1 kasarin paikan pidemmäksi aikaa.

Muuten Hussolle toivoisi peliaikaa, voi kyllä olla bluesissa aika kortilla, ehkä maisemanvaihto voisi tehdä terää.

 

[Bosco]

Raannalle toivoisi tervettä kautta jotta nähdään todenteolla mihin ne kyvyt riittävät. Sillä toissakaudellakin kun pelasi hienon kauden niin kerkesi kuitenkin useasti olemaan sivussa loukkaantumisten vuoksi. Nyt toivottavasti paikat pysyisivät koko kauden kunnossa niin nähdään että onko niin hyvä ykkösmaalivahtina kuin tähän astisten, vielä vähäisten, näyttöjen pohjalta voisi olettaa. Jos on niin siinä on sitten seuraava suomalainen Vezina-finalisti.

Myös Koskisen otteita tosiaan mielenkiintoista seurata tulevalla kaudella. Sopimus on mitä on ja tuli liian aikaisessa vaiheessa, mutta ei se Koskisen syy ole. Kykyjä siellä kuitenkin on torjua hyvällä tasolla. Viime kaudella voi sanoa että kuorma oli liian suuri ja väsähti loppukaudesta. Kun vielä edessä pelannut joukkue pelasi surkeaa puolustavaa kiekkoa, niin loppupeluutetun maalivahdin kanssa jälki oli nähdyn kaltaista. Jos Tippett saa viisikkopelaamista edes hieman tiivistettyä, ja Smithin läsnäolo loisi hyvän kilpailutilanteen maalille (näissähän Koskinen on ollut parhaimmillaan läpi uransa), niin Koskiselta voidaan nähdä hyvä kausi Oilersin maalinsuulla.

Rask varmaan sitten aloittelee taas hitaasti kauden ja se luo keskustelua Halakin nostosta ykköseksi syksyn mittaan. Ne puheet sitten totutusti hiljenevät kevättä kohden kun Rask pääsee tasolleen.

Nashvillessä Rinne lienee edelleen liian hyvä jotta Saros pääsisi niskan päälle kaksintaistelussa. Jos nyt pelimäärä Saroksella kuitenkin jatkaisi nähdyn kaltaista kehitystä (kausittain saanut viisi peliä enemmän tililleen), niin se olisi hyvä pelimäärä Sarokselle.

Korpisalo tosiaan sitten villi kortti lähtökohtaisista suomalaisista NHL-maalivahdeista ensi kauden osalta. Saa nyt elämänsä mahdollisuuden ykkösmaalivahdin paikan nappaamiseen NHL:ssä, mutta toisaalta niin saa myös hänen kilpakumppani Merzlikins. Mielenkiintoinen tilanne kaiken kaikkiaan Columbuksen maalinsuulla.

AHL:ssä taas on useampi ns. organisaation kolmosmaalivahti jotka voivat saada peliaikaa kauden mittaan edellä olevien loukkaantumisten johdosta:

Veini Vehviläinen
- Aloittanee ensimmäisen Pohjois-Amerikan kautensa heti AHL-joukkueen ykkösmaalivahtina. Clevelandin maalinsuulla peliajasta hänen kanssaan kilpailee Brad Thiessen, mutta hän on AHL:ssäkin lähinnä vain kokenut kakkosmaalivahti. Kun siellä edellä Columbuksessa se kilpailutilanne on myös täysin avoin, voi Vehviläinen hyvin kauden mittaan saada myös oman mahdollisuutensa siellä. Kekäläinen totesikin juuri Vehviläisen olevan villi kortti heidän maalivahtipelissään ja sellainenhan tuo on tulevalle kaudelle.

Kaapo Kähkönen
- Hammond poistui organisaatiosta joten Kähkönen nousee AHL-joukkueen ykkösmaalivahdiksi ja ensimmäiseksi ylöskutsua odottavaksi maalivahdiksi. Kirittäjinä pari ammattilaisuraansa aloittelevaa maalivahtia, joten Kähkösellä on erinomainen mahdollisuus saada paljon startteja tililleen. Iso kausi edessä Kähkösen NHL-tulevaisuudelle.

Ville Husso
- Kähkösen tavoin noussut AHL-joukkueen ykkösmaalivahdiksi ja organisaation kolmosmaalivahdiksi hierarkiassa tulevaksi kaudeksi. Viime kaudesta jäi paljon parannettavaa mutta tulee saamaan siihen erinomaisen mahdollisuuden. Viimeinen waiver-vapaa kausi käyntiin joten näyttöjä NHL-tulevaisuuden kannalta olisi annettava, vaikka toki edeltä juuri Binnington osoitti ettei waiver-status ja niiden läpäiseminen vastaavanlainen vedenjakaja NHL-uran kannalta ole kuin mitä se on kenttäpelaajien kanssa yleisesti ottaen.

Kasimir Kaskisuo
- Lähtökohtainen ykkösmaalivahti Marliesin maalinsuulla kun kilpakumppaneina kaksi ammattilaisuraansa aloittelevaa nuorta maalivahtia. Kyseinen kaksikko onkin sitten erittäin potentiaalinen joten hyvin saa pelata Kaskisuo jotta pärjää heille. Mikäli Hutchinson ei pärjää NHL:ssä kakkosmaalivahtina, voi Kaskisuo saada oman mahdollisuutensa kauden mittaan.

Kevin Lankinen
- Taistelee Collin Delian kanssa peliajasta Rockfordin maalinsuulla. Näkisin että tuollainen 1A/1B-tilanne jossa lähtökohtaisesti Delia aavistuksen niskan päällä kokemuksensa johdosta. Crawfordin kestävyydestä riippuen Delia voi useasti käydä ylhäällä istumassa penkillä minkä myötä Lankinen saisi startteja enemmän AHL:ssä.

Emil Larmi
- Penguinsin maalivahtitilanne on tällä hetkellä vielä avoinna Tristan Jarryn tulevaisuuden johdosta. Mikäli Jarry läpäisee waiversit ja suuntaa takaisin WBS:ään, on hän siellä ykkösmaalivahti. Siellä on lisäksi kokenut AHL-veteraani Dustin Tokarski AHL-sopimuksella, joten Jarryn meno sinne saattaisi pudottaa Larmin aloittelemaan kauttaan ECHL:ssä Wheeling Nailersin riveissä. Mikäli taas Jarry joko waivereiden tai treidin kautta suuntaa toisaalle ja pysyy NHL:ssä, on tie aina ykkösmaalivahdiksi saakka AHL:ssä avoinna Larmille jo hänen ensimmäisenä Pohjois-Amerikan kautenaan.

Christopher Gibson
- Gibson on saanut urallaan muutamia pelejä kausittain NHL:ssä alleen, mutta vaikea enää tässä vaiheessa nähdä hänellä uraa NHL-maalivahtina. Korkeintaan nähdyn kaltaisena loukkaantumisten tilapäisenä tuuraajana. Myös asema Islandersin maalivahtihierarkiassa hieman avoin, kun sinne signattiin toinen vastaavanlaisen AHL/NHL-kokemuksen omaava Jared Coreau ja sitten Linus Söderström siirtyy viimein kokeilemaan kykyjään Pohjois-Amerikassa. Söderströmillä vaikeampi kausi Ruotsissa joten ehkä hän menee ECHL:ään kuitenkin ja Gibson/Coreau-tandemi on sitten AHL:ssä Bridgeportin maalinsuulla?

Ukko-Pekka Luukkonen
- Aloittaa kauden loukkaantumisesta edelleen toipuen, mutta tervehtymisensä jälkeen tarjolla olisi roolia Andrew Hammondin takana Rochesterin maalinsuulla. Saattaa toki aloittaa kautensa myös ECHL:ssä kun kauden aloitus venyy muita pidemmälle loukkaantumisen johdosta. Loppukaudesta kaiken mennessä kuntoon pitäisi kuitenkin jo pystyä haastaamaan Hammondia peliminuuteista ihan tosissaan. Carter Hartin kaltaista nopeaa nousua NHL:ään ei varmaan paljoa kannata odotella, mutta mikä ettei sekin voisi olla mahdollisuuksien rajoissa kaiken mennessä heti täydellisesti.

 

[Iker]

Veini Vehviläinen

...Clevelandin maalinsuulla peliajasta hänen kanssaan kilpailee Brad Thiessen, mutta hän on AHL:ssäkin lähinnä vain kokenut kakkosmaalivahti.

Kiva saada kuulumisia Thiesseniltä pitkästä aikaa ja kuulla ettei enää nojaile Hakametsän koppikäytävän seinään.

Aiheeseen, hauska seurata kyllä näitä lukuisia nuorempia maalivahteja, ja heidän tulemistaan AHL:n kautta. Toivotaan, että sieltä jonkun osalle osuisi kunnon Binnington-tyylinen tuhkimotarina, että ihan puskista pääsisi pelihommiin ja nousisi siitä samantien otsikoihin ja parrasvaloihin kun alkaakin koppi tarttua.

 

[aessi]

Korpisalo ei valitettavasti ole kyllä vakuuttanut yhtään ja lopulta aika monta peliä saanut pelata 2. veskana ja oikein mitään viitteitä ei ole paremmasta.

 

[5hole]

Korpisalo ei valitettavasti ole kyllä vakuuttanut yhtään ja lopulta aika monta peliä saanut pelata 2. veskana ja oikein mitään viitteitä ei ole paremmasta.

Bobia tuurasi varsin hyvin tämän ollessa pari kautta sitten loukkaantuneena. Tämän jälkeen toki jäänyt kehitys junnaamaan paikalleen.
Uskon kyllä, että pojasta vielä maalivahti tulee, ikää ei kuitenkaan vielä veskariksi ole ollenkaan liikaa (25v). Esim. Pekka Rinnekkin on vasta 27 vuotiaana murtautunut ykkösveskariksi, Kipperi 29 vuotiaana...

 

[Mängimies]

Tämä kausi on Korpisalolle Se kausi. Kaikki mahdollisuudet ottaa ykkösmaalivahdin tontti ja vaikka kilpakumppanina onkin ehkä jopa lahjakkaampi maalivahti Merzlikins, niin Korpisalolla on etunaan se, että on ollut tuolla jo melko pitkään. Jos ei tällä kaudella, niin tuskin myöhemminkään. Siinä mielessä todella kriittinen kausi Korpisalon NHL-uran kannalta. Ei ikää sinänsä valtavasti ole, mutta kuten todettua, niin on ollut tuolla jo varsin pitkään.

 

[mr hat]

Nashvillessä Rinne lienee edelleen liian hyvä jotta Saros pääsisi niskan päälle kaksintaistelussa. Jos nyt pelimäärä Saroksella kuitenkin jatkaisi nähdyn kaltaista kehitystä (kausittain saanut viisi peliä enemmän tililleen), niin se olisi hyvä pelimäärä Sarokselle.

Tämähän tarkoittaisi siis sitä, että Saros jakaisi vastuun Peksin kanssa puoliksi jo ensi kaudella. Saros tosiaan esiintyi viime kaudella 36 runkosarjamatsissa ja viisi lisää tähän tarkoittaisi 41 ottelua. En tiedä ovatko valmiita Nashvillessä ihan tähän. Joka tapauksessa tykkään kyllä Nashvillen tyylistä ajaa Sarosta sisään ja mitä ilmeisimmin tulevaisuuden aloittavaksi maalivahdiksi. Voihan se olla, että pelaakin loistavasti ottaen ykkösvahdin viitan jo ensi kaudella haltuunsa. Rinne näin ollen pelailisi jäljellä olevat sopimusvuotensa vähäisempiä määriä.

Toivoisin, että jotain tämänkaltaista systeemiä nähtäisiin myös Montrealissa, josta löytyy lupaava toisen polven kiekkonimi Cayden Primeau. Tietysti Pricellä on mammuttisoppariaan jäljellä vielä kevääseen 2026, mutta jos Primeau lyö AHL:ssä läpi seuraavien parin kauden aikana ja malttia odottaa paikkaa ykkösenä löytyy niin asetelma voisi olla aika ihanteellinen.

 

[Bosco]

Tämähän tarkoittaisi siis sitä, että Saros jakaisi vastuun Peksin kanssa puoliksi jo ensi kaudella. Saros tosiaan esiintyi viime kaudella 36 runkosarjamatsissa ja viisi lisää tähän tarkoittaisi 41 ottelua. En tiedä ovatko valmiita Nashvillessä ihan tähän. Joka tapauksessa tykkään kyllä Nashvillen tyylistä ajaa Sarosta sisään ja mitä ilmeisimmin tulevaisuuden aloittavaksi maalivahdiksi. Voihan se olla, että pelaakin loistavasti ottaen ykkösvahdin viitan jo ensi kaudella haltuunsa. Rinne näin ollen pelailisi jäljellä olevat sopimusvuotensa vähäisempiä määriä.

Saros pelasi viime kaudella 31 ottelua ja viisi siihen lisää ensi kaudella tietäisi 36 ottelua. Eli ei ihan vielä täysin 50-50 jakoa mutta pikkuhiljaa sitä kohden.

Oikeastaan pitäisi katsoa noita startteja pelattujen ottelujen sijasta. Saroksella ne kolmelta viime kaudelta ovat olleet 19-23-27 eli neljä per kausi tullut lisää. Samalla kaavalla jatkaen tosiaan Sarokselle ensi kaudella tulisi 31 starttia mikä olisi hyvä määrä ja jättäisi Rinteelle edelleen 51 starttia. Jokusessa pelissä sitten Saros päässee kesken pelin sisään ja pelimäärä nousee sinne 36 ottelun tietämille.