Hippi Hiiri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Nanna Karalahti
Muuten ihan ansiokas viesti, mutta tämä kommentti pisti hiukan silmään. Varmasti aktiiviseuraajista valtaosalla se on näin, mutta minusta on aivan yhtä "hyväksyttävää" olla ensisijaisesti kiinnostunut maajoukkueen otteista. Kaikki saavat katsoa juuri sitä lätkää, mikä sytyttää.Eikös seurajoukkueen pidä aina mennä maajoukkueen edelle
***
Eilen torille kävellessäni kuulin teinityttöjen hehkutusta: "Tää on viel siistimpää ku eilen", "Tää voittaa mun synttärit", "Kaikki on niin fiiliksissä, siistii". Puhuin jääkiekosta sellaisten ihmisten kanssa, joiden en olisi voinut kuvitellakaan olevan kiinnostunut mistään lajiin liittyvästä. Kaikilla oli jokin oma tarina finaalin seuraamisesta. Kaikki halusivat maalauttaa naamaan Suomen lipun tai ostaa heilutettavan version. Kultajuhlan jälkeen metrossa selvinpäin oleva keski-ikäinen nainen yhtyi humalaisen keski-ikäisen naisen aloittamiin kannustuslauluihin ja innostui, ettei olekaan koskaan aiemmin laulanut metrossa. On mahtavaa, että lätkä liikuttaa vielä kansan syviä rivejä. On minusta tavallaan pelkkä sivuseikka, ovatko nämä tyypit katsoneet pelejä; heitä kuitenkin kiinnostaa, miten on käynyt. He kokevat asian omakseen.
Mitä tulee juhlien railakkuuteen, niin jääkiekko on onneksi yhä nuorten (miesten) aktiivisesti seuraama laji (vrt. vaikka hiihto). Kun nuoret käyvät kunnolla juhlimaan, aitaa kaatuu ja tanner jyskää. Parikymppisille tämä oli ensimmäinen kunnolla koettu maailmanmestaruus. Silloin huudetaan ja riekutaan eikä vain poksautella samppakaljaa kotona.
Olen todella positiivisesti yllättynyt suomalaisista jääkiekkokansana. Voitolle osataan sentään antaa sen ansaitsema huomio.