Männäviikonloppuna tuli tutustuttua esi-turenkilaiseen autoilukulttuuriin, kun oltiin kaveriporukalla mökkeilemässä Hämeessä päin. Menomatkalla ajoimme Punkalaitumen läpi ja jossain vaiheessa raittia eteen rykäisi semmoinen perinteinen 80-luvun kermanväriä hohtava Lada. Lada mateli jotain reilua 30, voi olla että 40 oli siinä ihan kintaalla. Päätin kuitenkin hyvissä ajoin, että painan samantien ohi, kunhan taajama-alue loppuu. Näin edellämenevän rassin takaikkunasta, että kuskina oli melko reilunkokoinen äijänköriläs, ja mies näytti huitovan jotenkin levottoman oloisesti (voi olla että kuvittelinkin).
No taajamamerkki läheni ja vastaantulevaa liikennettä ei näkynyt missään, joten varastin hiukan ja polkaisin tallan pohjaan jo 10-20 metriä ennen merkkiä. Siinä ohittaessa alkoi hiukan kummastuttamaan, kun prosessi kesti ja kesti vaan. Sitten valkeni, että tällä Lada-hemmolla oli mennyt kuppi nurin ja äijä painaa menemään kaikilla hevosilla. Hiukan alkoi jo hermostuttamaan, kun kermanvärinen kuolema roikkui perässä melko mutkaisella tiellä, eikä karistaminenkaan oikein onnistunut. Vähän oudonnäköisesti se viipotti kurveista ulos, tuskin jousituskaan ihan huippukondiksessa kuitenkaan oli. Vähän ajan päästä saavutimme seuraavan auton ja pakko siitä oli ohi mennä, kun pelotti että kaveri rysäyttää peräluukusta sisään saman tien. Onneksi Lada ei löytänyt kelvollista ohituspaikkaa ja jäi muiden kiusattavaksi. Kummeli-kaverille kuitenkin peukku perussuomalaisesta toiminnasta.