Olin tänään lopettelemassa työvuoroani iltapäivällä, oli juuri alkanut pakastamaan ja tiet oli mukavassa pintajäässä. Ajan siis työkseni rekkaa, maksimimittaista mitä teillä saa liikkua eli noin 34-metriä pitkää jossa on puoliperävaunuyhdistelmän jatkeena vielä varsinainen perävaunu. Isolta tieltä olin kääntymässä vasemmalle ja vastaan tuli henkilöauto, jota jäin luonnollisesti odottamaan, väistämisvelvollinen kun olin. Kyseessä on isompi risteys jossa myös vastaantulevalla henkilöautolla on oma kaista samaan suuntaan käännyttäessä. Tarinan autoilija ajoi suoraan menevien kaistaa ja kohdalla kääntyikin samaan suuntaan mihin itse olen kääntymässä, ilman vilkkua väärältä kaistalta ja sentteri pystyssä lipui siitä meikäläisen keulan edestä.
No siitä sitten käännyin ja kiihdyttelin sen jälkeen maantienopeuteen hiljalleen, sen mitä kyseinen rekkaveturi jaksaa vetää. Saavutin edellä mainitun tyypin ja hän selkeästi tämän havaitsi, nimittäin ajonopeus laski silminnähden. Olin valmiiksi jo jalka jarrulla koska näitä on jokunen tullut nähtyä ja käyttäytymisestä tietää että jarrutustilanne saattaa tulla nopeasti vastaan. No sittenhän se alkoi, hidastelu, jarruttelu, kiusanteko, miksi tätä nyt haluaa kutsua. Useamman tarpeettoman jarrutuksen kuitenkin kaveri teki. Onneksi ei ollut seuraavaan risteykseen matkaa kuin muutama sata metriä ja siitä tiemme erkanivat, väläyttelin tyypille pitkiä valoja perään kiitokseksi tästä hyvän mielen eleestä ja vastaukseksi sain lisää jarruvalon vilkutuksia.
Jokainen voi arvata mitä tapahtuu raskaasti jarruttaessa, kun perässä roikkuu kaksi perävaunua ja niiden välissä vielä puolentoista metrin aisa. Aika herkästi vaunut menee linkkuun eli kääntyvät sivuttain joko pientareen puolelle tai sitten poikittain vastaantulijoiden eteen. Pahimmassa tapauksessa sinne vaunun alle joku onneton sukeltaa henkilöautolla, kovin suuria kertoimia en antaisi siihen että siitä autosta enää kukaan omin jaloin nousisi pois. Tarinan opetus siis se, että vaikka kuinka vituttaa liikenteessä niin älä nyt jumalauta jarrua pumppaa kenenkään edessä! Sitä on kiva loppuelämä mietiskellä, että joku täysin tilanteen ulkopuolinen heitti henkensä mutta sainpahan koulutettua rekkapenaa.
Itsekin tiedostan että rekan perässä ei ole mukava ajaa, lunta pöllyää, nopeudet vaihtelee ja kovimmillaankin mennään osan matkaa alle rajoitusten. Mutta ne rekat kuuluu vähän niinkuin asiaan, eli liikenteeseen. Ei mustikkaan lähtiessä tule yllätyksenä että metsässä saattaa olla hyttysiä, tai että kakalla käydessä tuleekin hiukan hajuhaittoja, ikäviä puolia erilaisista asioista täytyy vaan sietää. Rekkakuskitkin ovat ihmisiä, jokainen meistä tekee virheitä liikenteessä ja niistä pitääkin huomauttaa esim. valoja väläyttämällä. Valitettavasti ammattikuntaan kuuluu myös niitä mätiä omenoita jotka suurilta osin pilaavat muiden maineen törttöillessään, ehkä tarinan tyypille olikin sattunut aiemmin joku tälläinen tapaus nenän eteen ja nyt halusi antaa takaisin.
Tässä tilanteessa ei onneksi tullut osumaa ja vaunutkin pysyivät suorassa jarrutusten ajan, jäi kuitenkin päähän kolkuttamaan että entä jos.