4
444
Tämä oma kotikatuni liittyy vähän suurempaan tiehen todella typerästi. Risteys on sellainen, että kevyen liikenteen väylälle näkee todella huonosti ennen kuin on jo keula siinä päällä, kun tie ”taipuu” loivasti takaviistoon molempiin suuntiin. Yhtä lailla autoliikenteen havaitseminen edellyttää sen, että auton ajaa ihan oikeasti siihen ”suojatien” (jota ei siis ole, kun katu on pihatien kaltainen) päälle. Monesti tuossa joutuu odottelemaan pienen tovin, ja etenkin kesäisin sieltä tulee odotellessa lähes poikkeuksetta joku pyöräilijä juuri sillä hetkellä. Ei muuta kuin peruutellen sitten hetkeksi pois väylältä (vittumainen paikka pyöräilijälle väistää) ja takaisin väijymään hyvää hetkeä liittyä tielle. Pahimmassa tapauksessa vastapäisestä suunnasta on tulossa joku mummeli samaan aikaan ja haluaa kääntyä samaan suuntaan; hän oikealle ja minä vasemmalle. Tämän reaktionopeus ja uskallus siirtyä sinne liikenteen sekaan on sitten mallia ”syssymmällä sitten, kunhan ei vaan ketään ole näköpiirissä”, että toisinaan odotetaan ihan senkin takia turhaan; itse uskaltaisi mennä, mutta kenenkään eteen ei viitsi ajaa, jos se vaikka juuri tällä kertaa uskaltaakin liikahtaa. On kyllä kaiken kaikkiaan aikamoinen helmi tuo risteys.Tätä tapahtuu tosi paljon, mutta eniten saa kyllä pyöräilijänä väistellä niitä, jotka tulevat kolmion takaa tai pihasta ilman ajatustakaan siitä, että heidän pitäisi väistää myös kevyenliikenteenväylällä liikkuvia. Vähän turhan moni tulee sillä asenteella, että vasta ajoradalla liikkuvia pitää väistää ja kevli on heille täyttä ilmaa. Sitä olisi kyllä monesti ollut jo sairaalassa, jos sokeasti pitäisi oikeksistaan kiinni.
Ennakointiahan tuolla liikenteessä tarvitaan paljon on sitten autolla, pyörällä, jalkasin tai jollain muulla liikkeellä.
Seassa on ihan aina niitä, jotka tekevät virheitä osaamattomuuttaan tai välinpitämättömyyttään tai jostain muusta syystä.
Malttia ja vielä kerran malttia, vaikka olisitkin oikeassa.
Valitettavan paljon tuolla kyllä näkee etenkin pyöräilijöitä, joilla ei ole pienintäkään käsitystä omasta väistämisvelvollisuudestaan. Oma lukunsa on sitten nämä, jotka paahtavat tuulispäänä kohti suojatietä ja juuri ennen sitä hyppäävät satulasta pois ja ”taluttavat” pyöränsä yli. Kyllä, olen silloin väistämisvelvollinen, mutta hirveästi ennakointivaraa tuolla toiminnalla ei jätetä. Onneksi ovat selkeä vähemmistö.