Ei kaikissa linja-autoissakaan ne ajovalot mene automaattisesti päälle. Useimmissa kyllä. Saksalaisissa setroissa ne pitää ainakin erikseen laittaa päälle (ainakin niissä malleissa millä olen ajanut) Ensimmäistä kertaa kun jouduin tuollaisella vehkeellä ajamaan, en meinannut löytää koko kytkintä. Se kun ei vahingossakaan ollut sellainen kuin ne yleensä on. Siinä kojelaudan nappulaviidakossa oli sitten oma nappinsa noille ajovaloille. Kyseisissä autoissa ne nappien ja kojelaudan varoitusvalojen symbolit on vielä jokseenkin erikoisia, ettei niistäkään aina meinaa arvata mitä ne tarkoittaa. Muutama vastaantulija ehti väläytellä valoja ennenkuin löysin oikean nappulan ja sain valot päälle. Huvittavin valojen välkäytys on sattunut kun olin päätepysäkillä. Busseissa usein kun menee parkit päälle kun laittaa käsijarrun päälle. Joku sitten ystävällisesti siitä huomautti. Tosin eihän tuota asiaa läheskään kaikki tiedä. Tuo olisi ihan hyvä henkilöautoissakin.
Eilen taisin saada yhden mersukuskin hermostumaan. Olin yli kymmenen minuuttia aikataulusta jäljessä (kiva aloittaa vuoro kun edellinen kuski tulee vaihdolle sen kymmenen minuuttia myöhässä) ja ajelin aika reippaasti aina kun mahdollista. Koska ei sitä aikaa kyseisellä reitillä saa kiinni jos ajat ihan rajoitusten mukaan. Silloin jää todennäköisesti vaan enemmän myöhään. Valoissa viereiselle kaistalle, eli vasemmalle tuli mersu. Valojen vaihduttua laitoin kaasun tietenkin pohjaan ja mersu jäi vähän taakse. No, sieltä sitten lähdettiin kiihdyttämään enemmän, vaikka minullakin oli nopeutta n.60, rajoituksen ollessa 50. Eteen tuli taas punaiset valot ja vihreiden vaihtuessa sama kuvio toistui jälleen. Nyt vaan ajettiin pidempään sitten rinnakkain ja mersulla selkeästi hinku päästä ohi. Oikealta risteävältä tieltä tuli sitten pakettiauto kolmion takaa suoraan siihen meikäläisen eteen, joten oli aika rajusti hiljennettävä. Mersu veti pakustakin sitten ohi ja välittömästi siihen meidän eteen oikealle kaistalle. Ei se nyt voi ottaa noin kovasti luonnolle jos pitäisi puoli kilsaa ajaa bussin perässä.. Näköjään kuitenkin otti.
Niin, ja minun puolesta menköön ohi kuka haluaa, kunhan ei sitten jäädä siihen eteen tupeksimaan. Ei jotenkin jaksanut mieltä eilenkään lämmittää ne tapaukset jotka muka kiireisenä ensin vetää ohi ja sitten eteen päästyä jarrutetaan ja aletaan kääntyä vasemmalle. Ja sinne ei tietenkään heti voida kääntyä kun vastaan tulee autoja. Olihan se varmaan joo kiire sinne johonkin prismaan ostamaan kaljaa. Onneksi minulla ei sensijaan ollut ollenkaan kiire, olinhan vaan vartin myöhässä ja asiakkaat valittaa. Onneksi loppuilta olikin vähemmän kiireinen ja sai ajella ihan rauhassa. Ja muutenkin on miellyttävämpää ajella iltaisin, kun muillakaan autoilijoilla ei ole niin kiire sieltä töistä kotiin tai päinvastoin.
Jollain tavalla jännä juttu nuo työmatkat. Silloin vituttaa enemmän jos joutuu ruuhkassa ajamaan. (onneksi työajat on yleensä niin ettei ne osu samaan ajankohtaan kuin ns. normaalit työajat) Töissä sen sijaan sitä ei niin noteeraa. Se vaan kuuluu siihen työhön. Eilisen kaltaiset päivät on onneksi harvinaisia. Koska silloin se vitutuskäyrä on korkeimmillaan kun ilman omaa syytä olet reilusti myöhässä ja jumitat perjantairuuhkassa ja väistelet niitä mukakiireisiä töistä palailevia urpoja. Ja ne ei oikeasti tiedä edes mitä on kun on tosissaan kiire. Jokainen parinkin sekunnin viivästys kun vaikuttaa kaikkeen. Et välttämättä ehdi valoista ja sitten saatkin odottaa minuutin niissä. Kyydissä on kymmeniä ihmisiä, joista osa haluaa jatkaa toisella autolla matkaansa. Ja kun myöhästyt minuutin sieltä keskustasta, niin se vaihtoyhteys onkin just ehtinyt lähtemään. Ja seuraava meneekin vasta tunnin päästä. Mutta eihän ne itsekkäät autoilijat sitä ajattele, kunhan itse kerkeää just sillä minuutilla sinne kotiinsa/kauppaan/töihin. Vitut siitä että parikymmentä ihmistä myöhästyy tunnin.
Ja pitää kai taas muistuttaa että toki suurin osa autoilijoista on fiksuja ja tässä haukunkin vaan niitä urpoja. (koska joku kuitenkin näistä teksteistä vetää herneet nessuunsa) Ja myös minulla on oikeus joskus vittuuntua töissä.
