Mainos

Suomalainen koulu

  • 44 178
  • 371

Jeffrey

Jäsen
- Omasta päästä ei saa tehdä maalia
- yksin ei saa mennä läpi
- vanhanaikaisella ei saa tehdä maalia
- kohottamisesta saa jäähyn

Koululiikunta kun on tätä tehdäänkö tässä nyt sitten liikunnasta kaikille hauskaa vai mitä?

Ehkäpä tässäkin oli tarve keksiä pyörä uudelleen. Kyllä omillakin kouluajoilla peleissä sääntöjä oli, ja ne olisi hyvin riittänyt vieläkin tiivistämään kaksi sääntöä yhdeksi. Okei, neljänteen sääntöön koululaitos voisi hankkia suojalasit - joka nyt olisi jossain määrin tätäpäivää sählyssä kuitenkin.

Ja ne vanhan hyvän ajan säännöt.
- Puolirajan toiselta puolelta tehtyjä maaleja ei lasketa
- Maalit täytyy tehdä suoraan syötöstä (tai 2x maali suoraan syötöstä kannustavampana esimerkkinä)

Koululiikunta on vaikea laji, ja aika hankala kuvitella kenenkään siitä innostuvan sääntöjen takia tai edes ansiosta.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Vähänhän minua sylettää että tuolla estetään osaavia poikia painamasta muuta luokkaa kannikkaan.
Meillä oli ala-asteella (80-luvun loppu) muutama poika jotka harrastivat jalkapalloa. He eivät saaneet tehdä maaleja kuin yhden per ottelu. Ja joskus oli etteivät he saa nousta "keskiviivan" ylitse (pallon kanssa tai ei ollenkaan). Sen verran oli taso heidän takanaan huonoa että varmaan ei paljon olisi muut päässeet palloon koskemaan ja maaleja tekemään (ilman tuota sääntöä). Niin me muut innolla kirmattiin näiden jalkapalloilevien poikien perässä ylös ja toivottiin että ne syöttää meille. No puolustus oli tietenkin kovaa ja kyllähän ne jalkapallon harrastajat äkkiä kikkailivat pallon pois ja lähtivät hyökkäämään toiseen päähän. Ei sitä peliä nyt varmaan jalkapalloksi voinut kutsua mutta oli siinä pallo ja sitä potkittiin. Sitä en tiedä kuinka paljon se söi miestä (poikaa) kun eivät saaneet pelata kunnolla ja rökittää niitä osaamattomia räkänokkia 100-0. Koska luulen että ne muutamat jalkapallon harrastajat olisivat voineet neppailla keskenään ilman että meistä muista olisi ollut paljon palloon koskemaan. Oltaisiin oltu varmaan sellaisia kierrättäviä keiloja pujotteluradalla...

Edit. Ja olen sitä mieltä että ala-asteen koululiikunnan ei ole tarkoitus olla se paikka missä paremmat rökittää huonommat vaan tarkoitus on että kaikki saisivat osallistua ja saisivat iloa onnistumisesta. Kyseessä on kuitenkin lapset. Jos säännöt turhauttaa lasta niin varmaan on ihan hyvä puhua lapselle kotona siitä ettei kaikki ole niin hyviä kuin sinä ja säännöillä yritetään tasata tasoeroja.
 
Viimeksi muokattu:

Spire

Jäsen
Meillä oli ala-asteella (80-luvun loppu) muutama poika jotka harrastivat jalkapalloa. He eivät saaneet tehdä maaleja kuin yhden per ottelu. Ja joskus oli etteivät he saa nousta "keskiviivan" ylitse (pallon kanssa tai ei ollenkaan). Sen verran oli taso heidän takanaan huonoa että varmaan ei paljon olisi muut päässeet palloon koskemaan ja maaleja tekemään (ilman tuota sääntöä). Niin me muut innolla kirmattiin näiden jalkapalloilevien poikien perässä ylös ja toivottiin että ne syöttää meille. No puolustus oli tietenkin kovaa ja kyllähän ne jalkapallon harrastajat äkkiä kikkailivat pallon pois ja lähtivät hyökkäämään toiseen päähän. Ei sitä peliä nyt varmaan jalkapalloksi voinut kutsua mutta oli siinä pallo ja sitä potkittiin. Sitä en tiedä kuinka paljon se söi miestä (poikaa) kun eivät saaneet pelata kunnolla ja rökittää niitä osaamattomia räkänokkia 100-0. Koska luulen että ne muutamat jalkapallon harrastajat olisivat voineet neppailla keskenään ilman että meistä muista olisi ollut paljon palloon koskemaan. Oltaisiin oltu varmaan sellaisia kierrättäviä keiloja pujotteluradalla...
Samankaltaisia muistoja itsellänikin. Kuuluin siis niihin paskoihin pelaajiin, jossain vaiheessa tuli sääntö että kaikkien on koskettava palloon vähintään kerran ennen kuin maalia saa yrittää. Minut luonnollisesti skipattiin aina systemaattisesti, eihän opettaja oikeasti sitä peliä valvonut.

Koululiikunta olisi ollut paljon mielekkäämpää jos tosissaan pelaavat olisivat voineet pelata keskenään ja höntsäilijät omassa porukassaan.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Meillä oli yläasteella lentopallossa sellaiset säännöt, että me lajia harrastavat emme saaneet hyökätä lyömällä, vaan aina piti olla ns. pehmeä kosketus. Syöttää saatiin vain alakautta. Luokka/joukkuekaverini oli nuorten maajoukkuetason hakkuri, ja siinäpä olisi ollutkin muilla lystiä, kun pallo olisi tullut kohti niin lujaa, että osuessaan lähtee jalat alta.

Samoin ala-asteella oli eri lajeissa eri rajoituksia. Ideana tulisi olla se, että kaikki saavat pelata, ja kaikki saisivat myös osallistua peliin. Ymmärrän, että lapsi/nuori ei osaa ajatella asiaa näin, mutta vanhempien tehtävä olisi kertoa, että miksi näin toimitaan.
 

Lert

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United, TPS
Minusta kaikkein huonoin asia suomalaisessa peruskoulussa tällä hetkellä on se, että erityistä tukea tarvitseville oppilaille ei ole järjestetty heidän tarvitsemaa erityistä oppimisympäristöä. Inkluusio voisi sinällään olla hieno ajatus, jos kouluissa olisi resursseja pitää ryhmäkoot pieninä ja antaa ryhmälle sen oikeasti tarvitsemat resurssit.

Nyt monessa koulussa arki on sitä, että noin 20 oppilaan luokassa opettajan keskittyminen menee muutamaan erityisen tuen tarvitsevaan koululaiseen. Tästä kärsivät oppilaat, opettaja ja oppimistulokset.

Onko työrauha kouluissa menetetty? Voidaanko tunneilla keskittyä itse asiaan, vai meneekö aika johonkin muuhun? Olisiko sittenkin parempi keskittää erityisen tuen oppilaat yhteen heitä opettavan ja ohjaavan ammattilaisen pariin?

Suomessa on jostain kummallisesta syystä tällainen tasapäistämisajattelu vahvassa nosteessa. En itse usko, että se tuo koulumaailmaan juuri mitään hyvää.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Suomessa on jostain kummallisesta syystä tällainen tasapäistämisajattelu vahvassa nosteessa. En itse usko, että se tuo koulumaailmaan juuri mitään hyvää.
Kyllähän tuo on lähtenyt ihan laukalle jo peruskoulun keksimisestä lähtien. Ennen haettiin oppikouluun ja köyhät eivät edes päässeet sinne. Silloin oli kunnollista eikä mitään tasapäistämistä. Toki sitä ennen meni jo homma pilalle kun kouluruuasta tehtiin ilmaista 1948.
 

Jeffrey

Jäsen
Edit. Ja olen sitä mieltä että ala-asteen koululiikunnan ei ole tarkoitus olla se paikka missä paremmat rökittää huonommat vaan tarkoitus on että kaikki saisivat osallistua ja saisivat iloa onnistumisesta. Kyseessä on kuitenkin lapset. Jos säännöt turhauttaa lasta niin varmaan on ihan hyvä puhua lapselle kotona siitä ettei kaikki ole niin hyviä kuin sinä ja säännöillä yritetään tasata tasoeroja.

Ehdottomasti tavoitteen tulisi olla se, että mahdollisimman moni osallistui. Niinä vanhoina hyvinä aikoina kun joukkueita valittiin niin esimerkiksi sählyssä meillä taisi olla kahden luokan yhdistetyt liikuntatunnit. Joukkueita valittiin neljä, joten kyllä käytännössä jokainen liikuntaan valmis pääsi liikkumaan ilman erillisiä sääntöjäkin. Totta kai joukkueeseen valittiin ensin ne hyvät, sen jälkeen ne ketkä yrittivät ja lopuksi sitten he ketkä eivät edes yrittäneet. Toki niistä ketkä eivät edes yrittäneet suurin osa roikkui joissain verhoissa farkut jalassa ne liikuntatunnit.

Kokisin, että se suurin tavoite olisi saada mahdollisimman moni edes yrittämään. Jo sillä yrittämisellä yleensä kykenee olemaan osa toimivaa liikuntatuntijoukkuetta ja yleensä kun mahdollisimman moni edes yrittää niin mahdollisimman monella on hauskaa siellä liikuntatunnilla. En usko, että tässä tasoerot lopulta ovat niin iso asia ja kyllähän matalamman osaamistason pelaajat pääsevät sitten nauttimaan myös niistä paremmista pelaajista. Lisäksi silloin kun mahdollisimman moni yrittää, niin liikuntatunnilla on mahdollisimman hyvä henki ja urheiluhenkeen kuuluu myös heikommille syöttely - tämän uskoisin näiden "parempien" pelaajien tuntevan vielä tänäkin päivänä.

En ehkä itse usko, että sääntöjen paljous kannustaisi mahdollisimman montaa oppilasta yrittämään. Uskoisin, että siihen olisi parempiakin konsteja. Esimerkiksi tämä mahdollisimman monen ja mahdollisimman tasaisen joukkueen tekeminen, jolloin kaikki niitä verhoissa roikkujia lukuun ottamatta pääsevät pelaamaan ihan tarpeeksi suuret minuutit, nauttimaan liikunnasta, urheilusta ja saavat varmasti vähän myös sitä kilpailun riemua - tuskin tässäkään tasapäistämisajattelu on avaimena mahdollisimman monen lapsen liikkumiseen. Toki myös ne verhoissa roikkujat tulisi huomioida sitten toisilla tavoilla.
 

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Edit. Ja olen sitä mieltä että ala-asteen koululiikunnan ei ole tarkoitus olla se paikka missä paremmat rökittää huonommat vaan tarkoitus on että kaikki saisivat osallistua ja saisivat iloa onnistumisesta. Kyseessä on kuitenkin lapset. Jos säännöt turhauttaa lasta niin varmaan on ihan hyvä puhua lapselle kotona siitä ettei kaikki ole niin hyviä kuin sinä ja säännöillä yritetään tasata tasoeroja.

No nyt astuit pahaan miinaan, minäpä kerron miksi. Tuon ikäisillä lapsilla syöttäminen on hyvin hankalaa aktiiveillakin, toisekseen tuon ikäiset lapset eivät hahmota tiloja kuten aikuiset, heillä ei ole siis samaa kykyä käsittää tilaa.
Noin 70% noista lapsista eivät kykene tekemään suoraan syötöstä maalia, ei edes vahingossa, ja ne jotka kykenevät ovat niitä jotka loistavat muutenkin. Sen lisäksi tuo sama noin 70% ei pysty syöttämään tai se prosentti voi olla suurempikin. Se on asia jossa on meillä valmentajillakin suhteellisen suuri työ, enkä usko että koululiikunnan opettajat siinä ainakaan merkittävästi paremmin onnistuvat.

No mitä tämä tarkoittaa, sitä, että iso joukko ei pääse kokemaan onnistumista (maalia) edes vahingossa irtopallosta tms.
Jos nuo osaavat pojat alkavat pelata syöttörallia niin siinä käy niin, että iso osa ei saa edes hippaa pallosta tunnin aikana. Esimerkiksi voin kertoa ohjaamaltani vuorolta tämän ikäluokan poikien touhuista kun paikalle tuli vähemmän käyneitä poikia kaveriporukalla ja oli kova tahto saada pelata keskenään. Näin kyllä ketä on toisella puolella ja tiesin mitä käy, mutta annoin kavereiden pelailla. Siinä kävi niin että ensimmäiseen noin 12min se kaveriporukka ei koskenut palloon kertaakaan kun toisella puolella pojat vatkasi tekemättä maalia. Sen jälkeen sekoitin porukat.
Se on aivan se ja sama minkälaiset säännöt koululiikuntaan luo niin hyvät ovat hyviä ja heikot heikkoja.
Sen takia en kannata tiukkaan säädeltyä pelaamista, nuo säännöt edelleen vaan lisäävät taitavien taitoeroa, eivät suinkaan tasaa.
Noissa säännöissä ei sinällään ole mitään vikaa mutta nyt ei ole yhtään ajateltu kenelle niitä luodaan. Ei pikkumuksut pysty pelaamaan ilman kymmenien tuntien ohjaamista ja harjoittelua mitään syöttöpeliä.

Jatkan vielä että omat poikani pystyvät pelaamaan millä säännöillä tahansa, mutta ei se sitä kiellä etteivätkö voisi huvittua huvittavasta touhusta.

Mitä tuohon tasaisiin joukkueisiin tulee niin saakohan huutojakoja enää tehdä niinkuin ennen että pelaaja jaettiin huutajien oman näkemyksen mukaan parhaassa järjestyksessä. Ei kait noin enää saa toimia kun siinähän jäi heikoimmat aina viimeiseksi viivalla.

Koululiikunta olisi ollut paljon mielekkäämpää jos tosissaan pelaavat olisivat voineet pelata keskenään ja höntsäilijät omassa porukassaan.

Se on just näin. Toinen vaihtoehto on kieltää liikunnallisilta muksuilta liikuntatunneille osallistuminen.

Kaikenkaikkiaan uskoisin, että minulla on jonkunlainen käsitys liikunnasta ja liikunnan oppimisesta ja siitä mihin minkäkin ikäiset lapset pystyvät. Varmaan kerroin taustaa aikaisemmin, mutta olen valmentanut pesäpallojunioreita jo 18 vuoden ikäisenä pari kautta. Vetänyt sähly- ja jalkapallokerhoja eskari-ikäisistä ylöspäin ja tällä hetkellä valmennan U10 jääkiekkoilijoita johon tietenkin saan jääkiekkoliiton koulutusta, viimeksi keskiviikkona. Viimeisin aloittamani kirja Hannele Forsmanin ja Kyösti Lampisen "Laatua käytännön valmennukseen"
En ole enkä väitäkään olevani ammattivalmentaja, mutta sen verran on vuosia eri lajien ja eri ikäluokkien parissa, että en myöskään ihan ummikkona kerro näkemyksiäni.
 

hihhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Toinen vaihtoehto on kieltää liikunnallisilta muksuilta liikuntatunneille osallistuminen.
Tämä ei ollut mikään tosissaan tarjottu vaihtoehto, mutta tuntuisi, että tämäkin olisi parempi vaihtoehto kuin nykyinen systeemi. Ne hyvät kuitenkin oletettavasti tekee jotain liikkumista muutenkin, ne huonot on ne, jotka pitäisi saada liikkeelle ja innostumaan. Tietenkään hyvien kieltäminen ei oikeasti vaihtoehto ole.

Poika aloitti futiksen vitosluokkalaisena ja siinä vasta ymmärsin, että kuinka tärkeää olisi kaikille löytää oikea taso. Isossa seurassa kun taisi olla ryhmiä neljään tasoon, niin aloittaminenkin sujui hyvin ja taatusti ei tule se tulemaan vastaan, että joutuu liian huonossa ryhmässä pelaamaan kun taidot karttuu. Liikunnassa ei ole mitään tarvetta olla erityisen hyvä, oleellista olisi, että on suurinpiirtein yhtä hyvä kuin joukkuekaverit ja vastustajat. Sitten voi olla hauskaa.

Koululiikunnasssa täytyy sitten löytää niitä luovia tapoja pelata niin, että peli on kaikille järkevää. Tyyliin jääkiekossa ne harrastajat pelaa ilman mailaa. Tai futiksessa hyvien täytyy pyöriä kerran ympäri ennen kuin saa potkaista. Sääntöjen ei tartte olla kaikille samat, kun ei taidotkaan ole.
 

Rektor

Jäsen
Kunnia kaikille mielipiteille. Jokaista omaa kokemusta ei tietenkään pidä myöskään yleistää koskemaan koko koululaitosta.

Koulu on varmastikin osaltaan muuttunut, asiakaskunta vielä enemmän. Pätevillä opettajilla on kyllä tapana eriyttää opetusta oppilaiden tason ym. mukaan niin, että sopivantasoista tekemistä riittää kaikille. Niin pulpetin ääressä kuin liikuntatunnillakin. Koko luokanhan ei ole pakko tehdä juuri samaa harjoitetta tai pelata samassa pelissä tismalleen samoilla säännöillä vaan rinnakkain voi laittaa useamman pelin.

Pientä suodatinta laittaisin toisinaan myös lasten kommentteihin. Melko usein mielipiteet esitetään itselle positiivisessa valossa. Liittyy ikätasoon ja kasvamiseen sekin.

Asiantuntemusta sekä osaamista koululaitos ehdottomasti tarvitsee. Käytännössä kaikille lapsille tämä on "pakollinen päivätyö", harrastuksiin taas tullaan paljolti vapaaehtoisesti omasta tahdosta. 30 oppilaan motivointi, ohjaaminen ja seuraaminen (yhden aikuisen voimin) saattaa välillä olla hieman pulmallistakin, varsinkin kun joukkoon yleensä mahtuu aika monenlaista vipeltäjää monenlaisilla taustoilla sekä diagnooseilla.

Tekijöille on varmasti tilaa koulumaailmassa.
 

Lert

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United, TPS
Kyllähän tuo on lähtenyt ihan laukalle jo peruskoulun keksimisestä lähtien. Ennen haettiin oppikouluun ja köyhät eivät edes päässeet sinne. Silloin oli kunnollista eikä mitään tasapäistämistä. Toki sitä ennen meni jo homma pilalle kun kouluruuasta tehtiin ilmaista 1948.

Minun mielestäni taas on erinomaista antaa kaikille samat mahdollisuudet käydä koulut, oppia ja kouluttautua ammattiin.

Mutta sitä en ymmärrä, että kun tietyt oppilaat tarvitsevat erilaisia tukemismuotoja koulunkäyntiinsä, niin heidät heitetään samaan rekeen muiden oppilaiden kanssa. Tämä haittaa sekä "normaali oppilaiden" että erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden oppimista.
 

Simolainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Länsirannikko
Minun mielestäni taas on erinomaista antaa kaikille samat mahdollisuudet käydä koulut, oppia ja kouluttautua ammattiin.

Mutta sitä en ymmärrä, että kun tietyt oppilaat tarvitsevat erilaisia tukemismuotoja koulunkäyntiinsä, niin heidät heitetään samaan rekeen muiden oppilaiden kanssa. Tämä haittaa sekä "normaali oppilaiden" että erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden oppimista.
Näin sen pitäis olla. Parempi puoliskoni jätti virkansa, lopetti open duunit ja opiskeli lisää täysin toiseen ammattiin. Sanoi, et se on todella epäreilua, että esim. 20 oppilaan luokassa 25% ajasta menee hyysätessä yhtä oppilasta ja muille 19:lle jää jaettavaksi se 75%. Lisäksi vanhempien (osan) wilmaviestittely hipoo häirinnän ja koomisuuden rajoja.
 

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Näin sen pitäis olla. Parempi puoliskoni jätti virkansa, lopetti open duunit ja opiskeli lisää täysin toiseen ammattiin. Sanoi, et se on todella epäreilua, että esim. 20 oppilaan luokassa 25% ajasta menee hyysätessä yhtä oppilasta ja muille 19:lle jää jaettavaksi se 75%. Lisäksi vanhempien (osan) wilmaviestittely hipoo häirinnän ja koomisuuden rajoja.

Näin se taitaa olla. Wilmasta sen verran että tulee koulustakinpäin ihan älyvapaata viestittelyä ja itse en ole koko sovellusta ladannut itselleni. Olen silläkin tapaa old school mies että opettaja voi soittaa minulle jos sillä on asiaa. Ja jos minulla on ollut asiaa niin puhelin toimii toisinkin päin. Mutta olen itsekin kuullut minkälaista shittiä sieltä opettajille tulee ja kun kerran olen käynyt vanhempainillassa niin se riitti minulle. En mene sitä kalkatusta ja valittamista toiste kuuntelemaan. Kuvastaa varmaan kun opettaja kerran sanoi jo ihan ääneen yhdelle äidille, että te vanhemmat olette jo oman koulunne käyneet.
Tämä liittyi siihen että se matami oli ärtynyt kun wilmaan ei ilmoiteta kotitehtäviä ja rikupetteri ei kotona välttämättä muista mitä pitää tehdä. Ja opettaja sanoi jo aikaisemmin että he merkkaavat ne kyllä tunnilla ja jokaiselle ilmoitetaan jos on pois koulusta.
Arvostin suuresti sitä tapaa, miten opettaja osasi ja uskalsi asiansa ilmaista.
Mutta, kyllä minä sillon ajattelin, että olipas se mukava ensimmäinen ja viimeinen vanhempainilta.

Ollaankin tehty työnjako että akalla on wilma ja se vastailee ja lueskelee ne ja minulla on harrastusten ilmoittautumiset ja yhteydenpidot. Ihan kelpo työnjako. Joskin kyllä minä jotain vanhempain vartteja yms käyn ihan mielelläni, kun siihen liittyy vain opettajan kanssa juttelu. Se etten käy vanhempainilloissa ei tarkoita etten ole lasteni koulunkäynnistä kiinnostunut.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Näin se taitaa olla. Wilmasta sen verran että tulee koulustakinpäin ihan älyvapaata viestittelyä ja itse en ole koko sovellusta ladannut itselleni. Olen silläkin tapaa old school mies että opettaja voi soittaa minulle jos sillä on asiaa. Ja jos minulla on ollut asiaa niin puhelin toimii toisinkin päin. Mutta olen itsekin kuullut minkälaista shittiä sieltä opettajille tulee ja kun kerran olen käynyt vanhempainillassa niin se riitti minulle. En mene sitä kalkatusta ja valittamista toiste kuuntelemaan. Kuvastaa varmaan kun opettaja kerran sanoi jo ihan ääneen yhdelle äidille, että te vanhemmat olette jo oman koulunne käyneet.
Tämä liittyi siihen että se matami oli ärtynyt kun wilmaan ei ilmoiteta kotitehtäviä ja rikupetteri ei kotona välttämättä muista mitä pitää tehdä. Ja opettaja sanoi jo aikaisemmin että he merkkaavat ne kyllä tunnilla ja jokaiselle ilmoitetaan jos on pois koulusta.
Arvostin suuresti sitä tapaa, miten opettaja osasi ja uskalsi asiansa ilmaista.
Mutta, kyllä minä sillon ajattelin, että olipas se mukava ensimmäinen ja viimeinen vanhempainilta.

Ollaankin tehty työnjako että akalla on wilma ja se vastailee ja lueskelee ne ja minulla on harrastusten ilmoittautumiset ja yhteydenpidot. Ihan kelpo työnjako. Joskin kyllä minä jotain vanhempain vartteja yms käyn ihan mielelläni, kun siihen liittyy vain opettajan kanssa juttelu. Se etten käy vanhempainilloissa ei tarkoita etten ole lasteni koulunkäynnistä kiinnostunut.
Toivottavasti lapsesi koulussa opettajalle on annettu työpuhelin asioiden hoitamiseen tai sitten viestintä hoidetaan edes opettajien yhteiskäytössä olevasta puhelimesta. Nykyään nimittäin ei kannata omaa henkilökohtaista numeroa antaa huoltajille, on suuri riski joutua kärsimään häirinnästä.

Wilma on ihan hyvästä syystä koulujen pääasiallinen viestintäkanava. Sinne tuleviin viesteihin opettajalla on aikaa rauhassa reagoida, ja tarpeen mukaan viestejä voi lukea rehtorin kanssa, jos on jotain sellaista, mihin tavallinen opettaja ei pysty ottamaan kantaa. Esimerkiksi nämä liikuntaan liittyvät epäkohdat, joista olet kirjoittanut, todennäköisesti ovat seurausta koulun tai kunnan paikallisesta opetussuunnitelmasta tai ainakin kyseessä on koko koulun käytäntö. Silloin rehtori on ensisijaisesti se, johon kannattaa olla yhteydessä.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Mutta sitä en ymmärrä, että kun tietyt oppilaat tarvitsevat erilaisia tukemismuotoja koulunkäyntiinsä, niin heidät heitetään samaan rekeen muiden oppilaiden kanssa. Tämä haittaa sekä "normaali oppilaiden" että erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden oppimista.
Minä olen seurannut tätä autismin kirjon näkökulmasta - ja Helsingissä tilanne on vielä suht hyvä verrattuna moneen maaseutukuntaan ja -kaupunkiin, joissa erityisryhmät saattavat olla lähes kokonaan karsittu pois. Mutta Helsingissäkin kirjon pienryhmät ovat vuosia täyttyneet jo tosi vahvoista diagnooseista, kun erityskouluja ei ole laajennettu vaikka autismidiagnoosit ovat selkeästi runsastuneet. Oma poika on onneksi päässyt erityiskouluun, mikä samalla on autismin kirjon opetuksen osaamiskeskus, jossa on resursseja ja kokemusta. Mutta paikkoja ei lisätä ja veikkaan että koulu on tietyn uhan alla pidemmällä aikavälillä.

Tästä trendistä on siis ollut seurauksena se, että lievemmän diagnoosin omaavia kirjon lapsia työnnetään jatkuvasti yleisopetuksen äänekkäisiin ja suuriin ryhmiin. Siis lapsia, joilla on tosi usein aistiyliherkkyyttä ja ahdistuneisuutta levottomissa sosiaalisissa tilanteissa. Ja ilman että lisäresurssit siirtyisivät mukana. Ja kaikkea tätä hurskastellaan ihanaisen inkluusion nimissä vaikka reaalisesti kysymys on vain säästöistä näiden lapsien oppimismahdollisuuksien hinnalla - ja myös aiheuttaen ongelmia yleisopetuksen oppilaille, koska opettajien aika menee paljolti erityisen tuen lasten tukemiseen ja nämä voivat myös oireilla pahastikin noissa olosuhteissa.

Sama ymmärtääkseni ADHD-tapausten kohdalla: jos on lievähkö diagnoosi niin ei kun yleisopetukseen vaan mukaan oireilemaan ja voimaan pahoin - ja hyvin usein sekoittamaan työrauhaa. Pienryhmät ja erityiskoulut ovat oikeus, eivät epäkohta, eivät säästökohde.
 
Viimeksi muokattu:

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Minä olen seurannut tätä autismin kirjon näkökulmasta - ja Helsingissä tilanne on vielä suht hyvä verrattuna moneen maaseutukuntaan ja -kaupunkiin, joissa erityisryhmät saattavat olla lähes kokonaan karsittu pois. Mutta Helsingissäkin kirjon pienryhmät ovat vuosia täyttyneet jo tosi vahvoista diagnooseista, kun erityskouluja ei ole laajennettu vaikka autismidiagnoosit ovat selkeästi runsastuneet. Oma poika on onneksi päässyt erityiskouluun, mikä samalla on autismin kirjon opetuksen osaamiskeskus, jossa on resursseja ja kokemusta. Mutta paikkoja ei lisätä ja veikkaan että koulu on tietyn uhan alla pidemmällä aikavälillä.

Tästä trendistä on siis ollut seurauksena se, että lievemmän diagnoosin omaavia kirjon lapsia työnnetään jatkuvasti yleisopetuksen äänekkäisiin ja suuriin ryhmiin. Siis lapsia, joilla on tosi usein aistiyliherkkyyttä ja ahdistuneisuutta levottomissa sosiaalisissa tilanteissa. Ja ilman että lisäresurssit siirtyisivät mukana. Ja kaikkea tätä hurskastellaan ihanaisen inkluusion nimissä vaikka reaalisesti kysymys on vain säästöistä näiden lapsien oppimismahdollisuuksien hinnalla - ja myös aiheuttaen ongelmia yleisopetuksen oppilaille, koska opettajien aika menee paljolti erityisen tuen lasten tukemiseen ja nämä voivat myös oireilla pahastikin noissa olosuhteissa.

Sama ymmärtääkseni ADHD-tapausten kohdalla - jos on lievähkö diagnoosi niin ei kun yleisopetukseen vaan mukaan oireilemaan ja voimaan pahoin - ja hyvin usein sekoittamaan työrauhaa. Pienryhmät ja erityiskoulut ovat oikeus, eivät epäkohta, eivät säästökohde.
Meille yläkouluun tehtiin täksi vuodeksi opettajien vastustuksesta huolimatta 50% isommat fysiikan ja kemian ryhmät. Samalla aikuisten määrää lisättiin, mutta esimerkiksi tällä viikolla minun tunneillani se toinen aikuinen on ollut seitsemän eri sijaista. Jos käy tuuri, saa jonkun, josta on edes jotain apua. Erityisopettaja on merkitty joillekin tunneille, mutta hänelle tulee jatkuvasti "muita työtehtäviä, pahoittelen, hyvää viikonloppua!"

Verrattuna aikaisempiin, pienempiin ryhmiin, nämä ovat todella hankalia opettaa. Eilinen seiskaluokka, ei edes hankalin, on 23 oppilasta, joista kahdella on erityinen tuki ja seitsemällä tehostettu. Diagnooseja ei Wilmasta voi lukea, mutta tukitoimien ja oppilaisiin tutustumisen perusteella siellä on just ADHD:ta ja autismin tyyppistä ongelmaa. Osalla opiskelua hankaloittaa huono suomen kielen taito.

Usealta puuttuu opiskeluvälineet tai ne ovat kaapissa. Ajoissa tunnille tuleminen on vaikeaa. Jokaisesta tunnista menee 10-15 minuuttia, ennen kuin päästään aloittamaan. Puhelimista saa myös taistella. Kaikkien pitäisi päästä johonkin ryhmään mukaan, mutta oppilaan xx kanssa ei voi ryhmässä olla yy, joka taas ei voi olla oppilaan zz kanssa, sitten taas bb:lle pitää olla rauhallinen paikka luokan etuosassa, samoin aa:lla ja cc:llä... Hankalaksi on mennyt. Väsyttää.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Meille yläkouluun tehtiin täksi vuodeksi opettajien vastustuksesta huolimatta 50% isommat fysiikan ja kemian ryhmät. Samalla aikuisten määrää lisättiin, mutta esimerkiksi tällä viikolla minun tunneillani se toinen aikuinen on ollut seitsemän eri sijaista. Jos käy tuuri, saa jonkun, josta on edes jotain apua. Erityisopettaja on merkitty joillekin tunneille, mutta hänelle tulee jatkuvasti "muita työtehtäviä, pahoittelen, hyvää viikonloppua!"

Verrattuna aikaisempiin, pienempiin ryhmiin, nämä ovat todella hankalia opettaa. Eilinen seiskaluokka, ei edes hankalin, on 23 oppilasta, joista kahdella on erityinen tuki ja seitsemällä tehostettu. Diagnooseja ei Wilmasta voi lukea, mutta tukitoimien ja oppilaisiin tutustumisen perusteella siellä on just ADHD:ta ja autismin tyyppistä ongelmaa. Osalla opiskelua hankaloittaa huono suomen kielen taito.
Laitoin tykkäyksen, mutta siis itse asiahan on todella karu. Koulujärjestelmä on kriisiytymässä, monin paikoin jo täysin kriisiytynytkin, mutta yhteiskunta ja valtio eivät tunnu mitenkään reagoivan. Jatketaan tätä inkluusiota ja integraatiota, koska se on halvempaa. Se on se ainoa reaalinen syy. Toki ne juhlapuheiden ajatukset ovat monesti hienoja ja järkevästi sovellettuina voisivat toimiakin, mutta se tarkoittaisi todella paljon lisäresursseja sinne luokkiin, lisää aikuisia, lisää avustajia ja ohjaajia. Eikä mikään mahti maailmassa voi tehdä suurta yleisopetuksen luokkaa hyväksi paikaksi autistiselle lapselle. Surullista seurata tätä prosessia.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Laitoin tykkäyksen, mutta siis itse asiahan on todella karu. Koulujärjestelmä on kriisiytymässä, monin paikoin jo täysin kriisiytynytkin, mutta yhteiskunta ja valtio eivät tunnu mitenkään reagoivan. Jatketaan tätä inkluusiota ja integraatiota, koska se on halvempaa. Se on se ainoa reaalinen syy. Toki ne juhlapuheiden ajatukset ovat monesti hienoja ja järkevästi sovellettuina voisivat toimiakin, mutta se tarkoittaisi todella paljon lisäresursseja sinne luokkiin, lisää aikuisia, lisää avustajia ja ohjaajia. Eikä mikään mahti maailmassa voi tehdä suurta yleisopetuksen luokkaa hyväksi paikaksi autistiselle lapselle. Surullista seurata tätä prosessia.
Li Anderssonin mukaan tulee vielä kalliimmaksi purkaa integraatio ja palauttaa pienluokat. Kommentti löytyy mm. tämän päivän Hesarista. Tuskin kuitenkaan kukaan on ajatellut niin, että yhtäkkiä koko himmeli puretaan ja palataan vanhaan, vaan lisättäisiin erityisluokkia alkuun niille, joille tarve on suurin. Jotka eniten hyötyvät. Minusta yritetään koko ajan vetää mutkia suoriksi.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Li Anderssonin mukaan tulee vielä kalliimmaksi purkaa integraatio ja palauttaa pienluokat. Kommentti löytyy mm. tämän päivän Hesarista. Tuskin kuitenkaan kukaan on ajatellut niin, että yhtäkkiä koko himmeli puretaan ja palataan vanhaan, vaan lisättäisiin erityisluokkia alkuun niille, joille tarve on suurin. Jotka eniten hyötyvät. Minusta yritetään koko ajan vetää mutkia suoriksi.
Jep, ja varmasti siinä vanhassa tilanteessa olikin paljon korjattavaa. Mutta tämä nykyinen ajatusmalli on vain käsittämätön. Siis jos yhtään tuntee sitä reaalitilannetta. Kai poliitikot aika huolellisesti ovatkin tuntematta.
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Jep, ja varmasti siinä vanhassa tilanteessa olikin paljon korjattavaa. Mutta tämä nykyinen ajatusmalli on vain käsittämätön. Siis jos yhtään tuntee sitä reaalitilannetta. Kai poliitikot aika huolellisesti ovatkin tuntematta.
Vanhassa varmasti oli korjattavaa. Sikäli nyt voisikin olla paras mahdollinen tilanne rakentaa parempi uusi, kun tämänhetkisistä ongelmista on kertynyt kokemusta.
 

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Toivottavasti lapsesi koulussa opettajalle on annettu työpuhelin asioiden hoitamiseen tai sitten viestintä hoidetaan edes opettajien yhteiskäytössä olevasta puhelimesta. Nykyään nimittäin ei kannata omaa henkilökohtaista numeroa antaa huoltajille, on suuri riski joutua kärsimään häirinnästä.

Wilma on ihan hyvästä syystä koulujen pääasiallinen viestintäkanava. Sinne tuleviin viesteihin opettajalla on aikaa rauhassa reagoida, ja tarpeen mukaan viestejä voi lukea rehtorin kanssa, jos on jotain sellaista, mihin tavallinen opettaja ei pysty ottamaan kantaa. Esimerkiksi nämä liikuntaan liittyvät epäkohdat, joista olet kirjoittanut, todennäköisesti ovat seurausta koulun tai kunnan paikallisesta opetussuunnitelmasta tai ainakin kyseessä on koko koulun käytäntö. Silloin rehtori on ensisijaisesti se, johon kannattaa olla yhteydessä.

En tiedä onko oma vai kaverin vai kenen mutta olen kerran kolmeen vuoteen tarvinnut olla yhteydessä. Ja opettaja on yhtä monta kertaa soittanut samasta numerosta samassa aikavälissä, kun pyysi hakemaan sairastuneen pojan koulusta. Minulla on tuon opettajan kanssa erinomaiset välit ja toistan nyt viidenteentoista kertaan että en syytä ongelmista opettajaa. En ole tyhmä, tiedän miten tuo kuvio menee.

Oliko koulu huonompaa kun repussa kulki reissuvihko. Minun kouluaikaan tappelu välitunnilla loppui kun putsattiin housut ja mentiin luokkaan. Tähän maailman aikaan sitä vatkataan kuin kermaa voiksi. Tuleeko nykylapsista parempia? No ei tule, vaan tuntuu tulevan sukupolvi toisensa perään heikommin elämän vastoinkäymisistä selviäviä.
 
Viimeksi muokattu:

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
En tiedä onko oma vai kaverin vai kenen mutta olen kerran kolmeen vuoteen tarvinnut olla yhteydessä. Ja opettaja on yhtä monta kertaa soittanut samasta numerosta samassa aikavälissä, kun pyysi hakemaan sairastuneen pojan koulusta. Minulla on tuon opettajan kanssa erinomaiset välit ja toistan nyt viidenteentoista kertaan että en syytä ongelmista opettajaa. En ole tyhmä, tiedän miten tuo kuvio menee.

Oliko koulu huonompaa kun teoussa kulki reissuvihko. Minun kouluaikaan tappelu välitunnilla loppui kun putsattiin housut ja mentiin luokkaan. Tähän maailman aikaan sitä vatkataan kuin kermaa voiksi. Tuleeko nykylapsista parempia? No ei tule, vaan tuntuu tulevan sukupolvi toisensa perään heikommin elämän vastoinkäymisistä selviäviä.
Luulen, että olemme suurin piirtein samaa ikäluokkaa. Minä olen aloittanut opettajana aikana, milloin oli vielä reissuvihot käytössä, siis viime vuosituhannella. Moni asia oli silloin paremmin, mutta yhteydenpito koteihin oli hankalampaa. En kaipaa reissuvihkoja takaisin.

Omista kouluajoistani muistan nuo tappelut välitunneilta. Aika usein eivät olleet rehellisiä tappeluja vaan puhdasta kiusaamista. Siellä olivat aina samat tyypit ottavana osapuolena. Opettajia ei näkynyt varsinkaan yläkoulussa missään. Monelle aikuiselle on koulusta jäänyt todella pahoja traumoja. Oletko siis sitä mieltä, että opettajien ei pidä mennä väliin, kun tapellaan?
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Wilma on ihan hyvästä syystä koulujen pääasiallinen viestintäkanava.
Vanhempi poika on "yksityiskoulussa" vai mikä tämä järjestelmä nyt onkaan eli ei Helsingin kaupungin opetustoimessa (luojan kiitos). Siellä on selkeästi enemmän resursseja ja myös Wilman käyttö on täysin systematisoitu: täsmällisesti tulee kaikki kotitehtävät, tulevat kokeet, suoritettujen kokeiden arvosanat, opettajien kommentit jne. Voi oikeasti seurata pojan opiskelua (15-vuotiaana ei ole ihan jakavassa iässä itse koulun suhteen). Noinhan Wilmaa pitäisi käyttää, mutta monesti se on täysin sekavaa ja osittaista.
 

kyykäärme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Johtaja Virran Dream Team
Vanhempi poika on "yksityiskoulussa" vai mikä tämä järjestelmä nyt onkaan eli ei Helsingin kaupungin opetustoimessa (luojan kiitos). Siellä on selkeästi enemmän resursseja ja myös Wilman käyttö on täysin systematisoitu: täsmällisesti tulee kaikki kotitehtävät, tulevat kokeet, suoritettujen kokeiden arvosanat, opettajien kommentit jne. Voi oikeasti seurata pojan opiskelua (15-vuotiaana ei ole ihan jakavassa iässä itse koulun suhteen). Noinhan Wilmaa pitäisi käyttää, mutta monesti se on täysin sekavaa ja osittaista.
Vantaalle on tulossa uusi systeemi Wilman tilalle. Kehitystyössä on ollut useita kuntia mukana. Wilma ei taivu kaikkeen tai sitten sitä tosiaan ei osata käyttää. Osa toiminnoista opettajan näkökulmasta vie liikaa aikaa käyttää, esimerkiksi arviointikeskusteluihin huoltajan kanssa pitää jokaiselle oppilaalle yksi kerrallaan avata sama lomake ja valita yksi kerrallaan kysymykset, vaikka koko luokalle tulee samat.

Minä teen, kuten Vantaalla on ohjeistettu. Merkitsen jokaisesta tunnista Wilmaan, mitä on tehty. Myös kotitehtävät. Kokeet ja arvosanat laitetaan myös WIlmaan. Helsingissä vastaavaa ohjeistusta ei ole kaupungin kouluihin annettu.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Oliko koulu huonompaa kun teoussa kulki reissuvihko. Minun kouluaikaan tappelu välitunnilla loppui kun putsattiin housut ja mentiin luokkaan. Tähän maailman aikaan sitä vatkataan kuin kermaa voiksi. Tuleeko nykylapsista parempia? No ei tule, vaan tuntuu tulevan sukupolvi toisensa perään heikommin elämän vastoinkäymisistä selviäviä.
Niin noista "vanhojen hyvien aikojen" kouluista tuli näiden nykyisten lapsien vanhemmat ja opettajat ja lopputuloksena koko koulutusjärjestelmä on ilmeisesti romahtamassa. Ehkä ihmisille on jäänyt traumoja siitä kun kotimatkalla tuli turpaan joka päivä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös