flintstone kirjoitti:
Kuinka lojaali on oltava työnantajaa kohtaan? Kuinka paljon esimerkiksi työnantajan pitää antaa yrittää vetää muiden rahoja omaan taskuun ennen kuin lojaalisuuden työnantajaa kohtaan voi rikkoa? Vai voiko sitä lojaalisuutta rikkoa ollenkaan ja jos voi niin missä tilanteessa?
Asia ratkeaa eri säädösten perusteella riippuen siitä onko kyseessä työsuhteen aikainen vai työsuhteen päättymisen jälkeinen tällöin siis sopimuksessa sovittu salassapito- ja lojaliteettivelvollisuus.
Työsuhteen aikana työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa (TSL 3:1). Työntekijän uskollisuusvelvollisuus ei rajoitu pelkästään työaikaan, vaan se on voimassa myös vapaa-aikana. Työnantajaa vahingoittava toiminta, esimerkiksi julkinen arvostelu, voi johtaa työsuhteen päättämiseen.
Kääntäen, kun kysyt tuosta "Kuinka paljon esimerkiksi työnantajan pitää antaa yrittää vetää muiden rahoja omaan taskuun ennen kuin lojaalisuuden työnantajaa kohtaan voi rikkoa?" Työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta (TSL 3:1). Esimerkinomaisesti, on katsottu, että työntekijä ei ole velvollinen noudattamaan esimerkiksi määräystä, jonka mukaan hänen olisi ajettava ylinopeutta taikka käytettävä liikenneturvallisuutta vaarantavaa ajoneuvoa. Työntekijä ei ole velvollinen noudattamaan hyvän tavan vastaista työnjohtomääräystä. Edelleen on katsottu, että työnjohtomääräysten on oltava kohtuullisia ja tasapuolisia. Työnantaja ei voi edellyttää työntekijältään kohtuuttomia. Työnantajan "ilmiantaminen" on periaatteessa sallittua mikäli kykenee näyttämään väitteensä toteen. Perättömän ilmiannon tekeminen taas on hyvin lähellä irtisanomisperustetta.
Tässä siis mikäli työsuhde olisi edelleen voimassa, eikä siis olisi kyse sopimuksella säädellystä työsuhteen jälkeisestä ajasta, homma minun kokemukseni mukaan ratkeaa sen perusteella onko Summasen kirjassaan esittämät väitteet riittävän vakavia lojaliteettivelvollisuuden rikkomisia ja ennenkaikkea esim tuon "rahojen puhallus"- väitteen tulee olla ns kansankielellä totta ja tapahtunutta faktaa. Jos minun olisi pakko näillä informaatioilla arvioida tilannetta niin Summanen on julkisuudessa esittänyt työnantajaansa ahneeksi ja laiskaksi mikä sinällään alkaa olla riittävää irtisanomisperusteeksi, toisaalta työnantaja nimesi hänet heti tuon jlk ja sitä ennenkin oliko se nyt "pirttihirmuksi" tms. Lojaalisuus toimii myös toisin päin. Muuta työsuhteen kannalta relevanttia Summanen ei sitten olekkaan sanonut. Tässä yhteydessä täysin irrelevanttia on tapaus Niinimaa, hänestä Raato voisi esittää julkisuudessa oikeastaan mitä tahansa arvioita.
Jos taas kyseessä on sopimusoikeudellinen tilanne siitä onko työsuhteen päättymisen yhteydessä solmitun päättösopimuksen salassapitoa- yms velvoitteita rikottu, tulisi ennen järkevää juridista argumentaatiota nähdä ko sopimus ja sen ehdot noiden asioiden osalta. Yleensä lausekkeet kirjoitetaan tyyliin "osapuolet sitoutuvat olemaan antamasta toisistaan kielteisiä lausumia julkisuudessa tms" ja siihen kytekettynä "tämän velvollisuuden rikkomisesta on sovittu sopimussakoksi X:n lkm kuukauden palkkaa vastaava määrä/ tai vaihtoehtoisesti rikkomisesta seuraa tässä sopimuksessa säädellyn palkanmaksuvelvollisuuden lakkaaminen tms".
Se mikä minua ihmetyttää on että olisiko Raimo niin pihalla ettei olisi ko ehtoja huomioinut ennen kirjan kirjoittamistaan ja julkisuuteen saattamista? En jaksa uskoa. Tällöin voitaisiin vetää johtopäätös että juridisesti ollaan tilanteessa jossa työsuhdetta ei enää ole ollenkaan ja ettei työsuhteen päättymisen jälkeisessä ns päättösopimuksesssa ole sovittu lainkaan salassapidosta. Tässä tilanteessa näet voi ladata tiskiin tällaisia väitteitä kunhan pysytään vain rikosoikeudellisten säännösten dvs kunnialoukkauksen yms ulottumattomissa.