Summasen kirja

[Pula-ajan Tretjak]

Neuvostoliiton maajoukkueen pelaajat elivät käytännössä vankileirillä ja vihasivat johtajaansa, mutta ei peli todellakaan näyttänyt kaukalossa siltä, että luovuus oli kadoksissa ja jätkät hampaat irvessä vain tekivät mitä sen mikä oli pakko. Tämä ei silti tarkoita, että haluaisin neukkuvalmennuksen länsimaihin.

OFF-TOPICCIA...

Mutta neukuthan teki sen mikä oli pakko ja venäläinen valmenus keskittyi hyvinkin paljon yksilötaitoon. Joukkue pelaamiseksi se muuttui aivan varmasti heidän pelatessa yhdessä lähes 50 viikkoa vuodessa. Leirityksiäkin taisi olla 40 viikon pintaan.. Mielestäni tärkeämpää heidän ylivoimaisuudessaan oli se, että samat kaverit hioivat taitojaan ja yhteispeliä, kun esim. kanukit avasivat joululahjoja. Varmasti tilannetta helpottaa myös se, että jos ei oma osaaminen ja tekeminen onnistu, niin siperia kutsui :D

Heti, kun venäläisille tuli asiassa sanan sijaa, he päättivät olla alistumatta Tihonovin uhkailuvalmennukseen.

EDIT: eikä heillä mitään vankileiri valmennusta ollut. Hehän olivat vain armeijassa.

 

[Lucky]

Se, mikä oli Summasen kirjassa yksi huolestuttavimpia asioita, oli Jääkiekkoliiton tapa toimia: asioita vuodatetaan medialle, valmentajan paikka on koko ajan liipasimella.

Tosin Summanen epäilemättä sai ekstramotivaatiota Ruotsi-ottelussa siitä, että pelissä oli myös hänen työpaikkansa.

 

[Panzerfaust]

Jos maajoukkueen pelaajat eivät ole valmiiksi motivoituneita suoritukseensa, ei olisi kysyttävä, mitä valmentaja voisi (kurin avulla) asialle tehdä, vaan olisi pikemminkin kysyttävä, mitä sellaiset pelaajat maajoukkueessa edes tekevät.

Olemme tietyssä mielessä niin kaukana toisistaan tässä johtamiskysymyksessä, etten katso tarpeelliseksi jatkaa tätä, mutta tuosta lainaamastasi osiosta olen samaa mieltä sikäli, että suurin virhe(kuten tapaus Niinimaa) on ottaa mukaan sellainen kaveri, johon valmentaja ei luota.

Tosin ei taktisen tason johtamisessa ole kysymys aina siitä tehdäänkö ensiksi se oikea päätös(pelaajien valinta on enemmän strateginen päätös) vaan miten toimitaan silloin kun asiat ovat jo menneet pieleen. Kriiseissä vasta mitataan käytännön johtamisen taidot ja jos silloin ei ole kuria, niin ei ole myöskään tulevaisuutta. Siinä lisää romantiikkaa Maple Leafille.

 

[dana77]

Tuntemattoman sotilaan esimerkit: Lammio (pilkunnussija ja mulkku) Koskela (kaikkien kaveri ja sormienläpi katsoja). Molempia tarvitaan hyvän lopputuloksen saamiseksi, mutta pähkinänkuoressa:

Niin kauan kun tulos on keskitasoa tai keskitasoa parempaa, Koskelan kaltaiset johtajat/valmentajat what ever....kykenevät ylläpitämään suoritustason (jonka toisin on joku muu jo luonut!). Kun tilanne kääntykin huonompaan tai vaatimustasoa nostetaan, ei Koskela-tyypit kykene suuntaa juurikaan muuttamaan.

Lammion kaltaiset tulosjohtajat ja mulkut tekevät tulosta. He saavat omilla toimenpiteillään/teoillaan suorittavantason muuttamaan tekemisiään. Yleensä parempaan suuntaan. Ihmisjohtaja ei Lammio-tyyppi todellakaan ole. Lammio ei kaipaa kalakavereita tai avaudu henkeviin keskusteluihin johdettaviensa kanssa. Autoritäärinen johtamistapa tutkitusti/todistetusti selvästi paras johtamistapa, jos tavoitteena on lyhyessä ajassa tapahtuva tuloksen selvä parantaminen.

Minun käsitykseni asiasta on aika erilainen. Koskelan mukana taisteltaisiin/taisteltiiin myös vastoinkäymisissä, mutta Lammio olisi tiukan puolen tullen ammuttu omien toimesta (mikä olisikin ollut sille mulkulle aivan oikein). Näin kyseisen kirjankin mukaan sille toiselle mulkku-johtajalla oli käydä (tähtäiltiin jo). Lammio ei saanut esim miehiä lähtemään liikkeelle Äänislinnasta (Petroskoista), siihen tarvittiin Koskela. Se kai oli sitä vaatimustason nostamista.

edit: sellainen ei ollut viipuri, vaan Äänislinna. kiitos korjauksesta.

 

[Panzerfaust]

Heti, kun venäläisille tuli asiassa sanan sijaa, he päättivät olla alistumatta Tihonovin uhkailuvalmennukseen.

Tihonovin uhkailut olivat yksi hyttysen paska sen rinnalla, ettei pelaajilla ollut lupaa oikeaan siviilielämään. Vapaaehtoisuus ja turnausten lyhyt kesto, pidä nyt nämä kaksi asiaa mielessäsi, jos ihmettelet kun samalla kannatan sotilastyyppistä johtamista maajoukkueessa, mutten halua neukkumeininkiä.

 

[Pusacher]

Neuvostoliiton maajoukkueen pelaajat elivät käytännössä vankileirillä ja vihasivat johtajaansa, mutta ei peli todellakaan näyttänyt kaukalossa siltä, että luovuus oli kadoksissa ja jätkät hampaat irvessä vain tekivät mitä sen mikä oli pakko. Tämä ei silti tarkoita, että haluaisin neukkuvalmennuksen länsimaihin.

Kanadan maajoukkueissa on myös täydellinen kuri. Konfliketja tulee harvoin koska pelaajat oppivat pienestä pitäen, että varsinkin maajoukkuepaita päällä ei kiukutella vaan tehdään asiat juuri niin kuin on sovittu. Jos konfliketja tuleekin, ne pidetään joukkueen sisällä, eikä lähdetä karkuun itkemään, koska se tuo välittömästi haaskamedian paikalle.QUOTE]

Unohdin yhden elementin tuosta kolmikosta. Johtajan on siis yhdistettävä kuri, itseohjautuvuus ja tahtotila. Kuria tarvitaan kaiken pohjaksi, se määrittää raamit millä tehdään, niiden puitteiden sisällä pitää kyetä itseään toteuttamaan. Tahtotila on se motivaation ja voitontahdon tila, asenne, jolla ottelut pelataan. Juur sotilas- ja urheilutoiminnassa tämä tahtotila -elementti on jotain ihan muuta kuin muussa työssä ja tätä ei aina ymmärretä. Esikuvasi Leibstandarten yms. yksi ominaisuus oli heidän mottonsa mukainen "Mein Ehre heisst Treue", sokea fanaattisuus asialle ja sen mukainen asenne tekemisessä. Tahtotila on usein myös tila, jota yksilö ei tiedä olevankaan, ennen kuin se olosuhteiden pakosta nousee esiin. Tähän tarvitaan aluksi kovaa kuria - myöhemmin itse kuri muuttuu itsekuriksi, itseohjautumiseksi tavoitteisiin.

 

[dana77]

Tiedä sitten, mikä on itse Summasen ansiota ja mikä jonkun muun, mutta tarkoittamissasi MM-kisoissa Suomi hävisi (toki puolivälierässä mutta siitä huolimatta) tulevalle, melko suvereenille maailmanmestarille jatkoajalla, kun Norosen Mika kauhoi Heatleyn lämärin siniviivalta ilman maskia sisään. Tappio on aina tappio, mutta se ei tullut peruutellen ja puolustaen, se tuli rohkeasti hyökäten.. Suomi ei missään vaiheessa ollut altavastaaja.

Kumma juttu kun tuo kuulostaisi siltä kun Suomi olisi ollut kisojen ylivoimaisesti toiseksi paras joukkue ja hopeaa olisi tullut jollei vastustajaksi olisi sattunut asettumaan vielä Suomeakin ylivoimaisempi Kanada. Ei olisi varmaan kannattanut mennä häviämään Slovakialle ja päästämään Ruotsi lopuissa tasoihin, niin ei olisi se Kanadakaan tullut vastaan heti alkuun.

Ja valmentaja sen maalivahdin valitsee/peluuttaa. Ei World Cup menestys pelkästään Kipperin hyvyyttä ollut.

 

[dana77]

Tehokkaassa johtamistoiminnassa on kaksi ulottuvuutta, jotka joukolla tulee olla balanssissa - kuri ja itseohjautuvuus.

En Jatkoajan sääntöjen mukaisesti lainaa tästä mainosta kirjoituksesta enempää vaan käytän sitä vain aasin siltana jatkopohdiskeluille. Tutkimusten mukaan korkeampi itseohjautuvuus (koordinoivat johtaminen) on toimivampi malli asiantuntija-organisaatiossa, kun taas auktoritaarinen johtaminen sopii paremmin suorittavaan rutiinityöhön. Olen aikaisemminkin nostanut tämän kysymyksen esille; ovatko jääkiekkoilijat tyhmiä hampaattomia äijiä, jotka hakkaavat maililla kiekkoa ja toisiaan vai ovatko he vastuuntuntoisia huippuammattilaisia, jotka ymmärtävät tavoitteensa ja osaavat itse toimia sen saavuttamiseksi?

Oma vastaukseni kysymykseen perustuu enemmänkin siihen miten haluaisin asian olevan, kuin tutkittuun faktaan.

 

[Lucky]

Esikuvasi Leibstandarten yms. yksi ominaisuus oli heidän mottonsa mukainen "Mein Ehre heisst Treue", sokea fanaattisuus asialle ja sen mukainen asenne tekemisessä.

Taisi olla "Unsere Ehre heisst Treue" eli "Uskollisuus kunniamme".

Mutta sepä johtikin melkoisiin hölmöyksiin, esim. Stalingradin mottiin. Ja myöhemmin siihen, ettei enemmistö upseereista uskaltanut nousta Hitleriä vastaan silloinkaan, vaikka hän vei koko kansan tuhoon. nneksi toisenlaisiakin sentään oli joitakin.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Tihonovin uhkailut olivat yksi hyttysen paska sen rinnalla, ettei pelaajilla ollut lupaa oikeaan siviilielämään. Vapaaehtoisuus ja turnausten lyhyt kesto, pidä nyt nämä kaksi asiaa mielessäsi, jos ihmettelet kun samalla kannatan sotilastyyppistä johtamista maajoukkueessa, mutten halua neukkumeininkiä.

Mutta tuossa maassa olisi jokainen valmentaja johtanut samalla tavalla eli maan tavalla. Miksi sitten kieltäytyivät vain Tihonovista??
EDIT: ja luithan sen viestin kokonaan..

Suosittelen kaikille lukijoille kuitenkin muistamaan, että se on vain toinen puoli kolikosta. Harmittaa tosin hiljaisuus Kummolan puolelta, koska murahtelun voi tulkita vain siten, että miehellä ei ole mitään vasta-argumentteja. Kurrin, Puten yms. hiljaisuuden ymmärrän kyllä. Varmasti haluavat vain jatkaa hommia ja ovat luultavasti sopineet keskenään, että asia on loppuunkäsitelty.

Suomen jääkiekkoperhe on niin pieni, että kaikkien olisi hyvä tulla toimeen kaikkien kanssa, edes ammatillisella tasolla. Summanen muuttui kesken WC turnausta mediaa kohtaan ja lopetti haastatteluissa pelin analysoimisen ja aloitti pelaajien kehumisen. Mistähän tämä mahtoi johtua? Summasesta voi vielä tulla valmennuspuolella vaikka mitä, vaikka hän ilmaisikin ettei valmennushommia ole ikävä. Itse en ajattele häntä suomi-kiekon pelastajana yhden turnauksen perusteella. En tosin häntä dissaakaan vaikka mm-kisat veti penkin alle.

 

[Lucky]

Lammio ei saanut esim miehiä lähtemään liikkeelle Viipurista, siihen tarvittiin Koskela.

Eihän ne olleet Viipurissa eikä Kannaksella ollenkaan, vaan Itä-Karjalassa.

 

[Pusacher]

Olen aikaisemminkin nostanut tämän kysymyksen esille; ovatko jääkiekkoilijat tyhmiä hampaattomia äijiä, jotka hakkaavat maililla kiekkoa ja toisiaan vai ovatko he vastuuntuntoisia huippuammattilaisia, jotka ymmärtävät tavoitteensa ja osaavat itse toimia sen saavuttamiseksi?
.

Kuten yleensäkin, näitä kahden koulukunnan ihmisiä on yleensä joka jengissä suhteessa jokseenkin 50-50 tai 60-40 jompaan kumpaan suuntaan, kun puhutaan jääkiekosta. Mutta pointti on se, että molempia on aina joukkueessa. Tähänhän Erkka Westerlund viittasi taannoin mm-kisoissa, että toisia huutaminen ahdistaa ja toisia herättää, joten jollekin malli Jortikka sopii, jollekin ei. Uskoisin, että tuo ensin mainittu hampaattoman äijän tyyppi on edelleen hallitseva käsitys, mutta muutos on käynnissä.

 

[Panzerfaust]

Mutta tuossa maassa olisi jokainen valmentaja johtanut samalla tavalla eli maan tavalla. Miksi sitten kieltäytyivät vain Tihonovista??

Olisikohan siksi, että Tihonovilla oli konkreettista valtaa myös pelaajien siviilielämään ja hän oli näin pelaajien silmissä henkilöitymä Neuvostoliiton systeemeistä.

 

[Panzerfaust]

Tähänhän Erkka Westerlund viittasi taannoin mm-kisoissa, että toisia huutaminen ahdistaa ja toisia herättää, joten jollekin malli Jortikka sopii, jollekin ei. Uskoisin, että tuo ensin mainittu hampaattoman äijän tyyppi on edelleen hallitseva käsitys, mutta muutos on käynnissä.

Westerlundin ja Aravirran tapainen pehmeämpi linja toimii, jos peli toimii. Eli kun valitaan sekä luonteeltaan että taidoiltaan oikeanlaiset pelaajat oikeisiin rooleihin ja kukaan (varsinkaan maalivahti) ei mokaile pahemmin, niin siinä ihannetilassa mitään räyhäämistä ei periaatteessa pelipäivinä tarvita. Autktoriteettiin perustuvaa ja jopa pelottavaa johtamista tarvitaan silloin jos, ja kun, asiat menevät pieleen ja pelaajiin iskee paniikki. Tällöin pitää valmentajan keinolla millä hyvänsä herätellä pelaajat hoitamaan se oma ruutunsa mahdollisimman yksinkertaisesti ja tietenkin peluuttaa niitä pelaajia, jotka painetta eniten kestävät.

Toinen juttu on treenit. Olen sillä kannalla, että autoritäärinen johtaja saa paremmin iskostettua pelaajien alitajuntaan sen roolin, mitä häneltä vaaditaan. Lätkä on niin nopea peli, ettei vapaamielisille taiteilijasieluille jää aikaa toteuttaa itseään miten huvittaa, ellei sitten kyseessä ole aivan poikkeuslahjakkuus. Ja näille harvoille poikkeuslahjakkuuksille myös kovat johtajat ymmärtävät yleensä antaa joitakin vapauksia.

 

[mjr]

Se on taas selvä, ettei ole sellaista johtamistapaa mikä sopisi kaikille alaisille täydellisesti, mutta kuriin perustuva johtaminen eliminoi riskitekijät joukkueesta tehokkaammin kuin keskusteluihin ja alaisten tunnollisuuteen loputtomasti luottava "johtamistapa". Jälkimmäistä tapaa en edes pidä minään johtamisena vaan vastuuttomana hihhulointina.

Tämäpä on yllättävän kiinnostavaa keskustelua. En usko että kukaan on tässä ketjussa toistaiseksi ylistänyt kurittomuuteen perustuvaa johtamista. Mitä se muuten olisi? Mutta kurin asema ja sen lähde ovat keskustelun alla. Minusta tehokkainta kuria on itsekuri ja ulkoiset ruoskat toimivat vaan siinä tilanteessa, kun kurituksen vastaanottajalla ei ole reaalista vaihtoehtoa. Neuvostoliiton maajoukkue on tästä ehkä jopa parempi esimerkki kuin sotatilanne (rintamalta saattoi olla helpompi paeta kuin Tihonovin kynsistä...) Suomen maajoukkueessa kysymys on vapaista, todennäköisesti voimakkaistakin yksilöistä, jotka yhteisen päämäärän takia käytännössä vapaaehtoisesti omaksuvat kurinalaisuuden ja yhtenäisen toimintatavan. Tämän itsekurin ylläpito ja motivointi on johtajuuden avain. Huutamista ja preussilais-jortikkalaista pomppimistakin varmasti tarvitaan välillä tehokeinoina, mutta en usko että suomalaisia johdetaan parhaiten pelolla. Muuten, Leibstandarte SS:n mainitseminen ketjussa toi lämpimiä muistoja menneiltä ajoilta - mites sille sodassa kävi, ja SS:lle yleensä?

 

[dana77]

Toinen juttu on treenit. Olen sillä kannalla, että autoritäärinen johtaja saa paremmin iskostettua pelaajien alitajuntaan sen roolin, mitä häneltä vaaditaan. Lätkä on niin nopea peli, ettei vapaamielisille taiteilijasieluille jää aikaa toteuttaa itseään miten huvittaa, ellei sitten kyseessä ole aivan poikkeuslahjakkuus.

Yleinen the totuus tällä keskustelupalstalla on että Suomalaisessa jääkiekossa on vikana juuri se että pelaajat tekevät vain sen mitä heille kerrotaan eli välttelevät virheitä eikä luovia maalintekijöitä ja taitureita synny / löydy.

Ja näille harvoille poikkeuslahjakkuuksille myös kovat johtajat ymmärtävät yleensä antaa joitakin vapauksia.

Kaikille taitaa tulla tässä yhdessä mieleen eräs Ville Peltonen. Tuollaisten erivapauksien antaminen joillekin pelaajille eli joukkueen epätasa-arvoinen kohtelu toimii sitten tietenkin myös epäkohtana toisten pelaajien mielissä josta homma voi räjähtää käsiin silloin kuin menestystä ei tulekaan.

summa-summarum: Kaikenlainen johtaminen helppoa silloin kun homma toimii, mutta kaikenlaisella johtamisella on vaikeaa silloin kun homma ei toimikaan.

 

[Panzerfaust]

Muuten, Leibstandarte SS:n mainitseminen ketjussa toi lämpimiä muistoja menneiltä ajoilta - mites sille sodassa kävi, ja SS:lle yleensä?

Jos tämä oli vihjaus, että Saksan Wehrmacht ja vaikka Waffen SS -divisioona "Leibstandarte SS Adolf Hitler" hävisi sotansa kovan kurinsa takia, niin hyvää yötä keskellä päivää.

 

[Panzerfaust]

Yleinen the totuus tällä keskustelupalstalla on että Suomalaisessa jääkiekossa on vikana juuri se että pelaajat tekevät vain sen mitä heille kerrotaan eli välttelevät virheitä eikä luovia maalintekijöitä ja taitureita synny / löydy.

Jälleen pitää muistaa erottaa toisistaan pelaajia kehittävä juniorivalmennus ja voittamiseen tähtäävä turnausvalmennus.

Enemmän Alataloja, Immosia ja Äikäksiä junnuvalmennukseen, mutta miesten huipputurnaukset hoituvat paremmin Summasten ja Jortikkojen komennossa.

 

[Pusacher]

Taisi olla "Unsere Ehre heisst Treue" eli "Uskollisuus kunniamme".

Mutta sepä johtikin melkoisiin hölmöyksiin, esim. Stalingradin mottiin. Ja myöhemmin siihen, ettei enemmistö upseereista uskaltanut nousta Hitleriä vastaan silloinkaan, vaikka hän vei koko kansan tuhoon. nneksi toisenlaisiakin sentään oli joitakin.

Viitaten juui Tähän SS- yhteyteen unohdin mainita (kun on niin mielenkiintoinen keskustelu ja ajatukset lentävät, pointit välillä hukkuvat), että SS-joukot olivat äärimmäisen kurinalaisia ja tahtotilaltaan oikeita, mutta niiden itseohjautuvuus oli nolla. Sokea kuuliaisuus Fuhrerille tilanteessa kuin tilanteessa johti sietämättömiin tappioihin, kun vaihtoehtona olisi ollut tilanteen analysointi ja omat ratkaisut. Tässä tullaan kuitenkin sitten siihen, että missä puitteissa itseään toteutetaan.

Tuossa myöhemmin Panssarinyrkki otti esiin hyviä pointteja valmentamisen yksinkertaisuudesta ja autoritäärisyyden hyvistä puolista. Sopivasti kumpaakin tyyliä tarvitaan, niiden yhdistelyä jne. Valmentajan työ on vaativa työ. Sanoisin, että ihan liian aliarvostettua Suomessa.

 

[mjr]

Jos tämä oli vihjaus, että Saksan Wehrmacht ja vaikka Waffen SS -divisioona "Leibstandarte SS Adolf Hitler" hävisi sotansa kovan kurinsa takia, niin hyvää yötä keskellä päivää.

Itse asiassa kritiikitön kuri ja orjamainen tottelevaisuus lienevät niitä tekijöitä, jotka tappioon johtivat. Tai voisiko sanoa, että se lauma-johtaja -ajattelu joka kansallissosialismia hallitsi ja jonka yhtenä osa-alueena oli armoton kuri-ideologia, johti siihen ettei joustavuutta ja realismia löytynyt strategisella tasolla vaikka taktisesti Saksan armeija taisi olla ylivoimaisen tehokkain suurvaltojen armeijoista - koko sodan tehokkain armeija on kyllä omasta mielestäni Suomen armeija, joka toisin kuin Wehmacht pystyi estämään maansa miehittämisen vaikka olikin häviävällä puolella - tähän tarvittiin myös valtiomiesten (Mannerheimin ja Paasikiven) viisautta, joustavuutta ja pelisilmää.

Ehkä tämä nyt liittyy osittain tähän johtamiskeskusteluun, mutta epäilemättä kannattaa siirtää lisädebatti Vapaan puolen sota-ketjuihin jos sanottavaa vielä on.

 

[Panzerfaust]

Viitaten juui Tähän SS- yhteyteen unohdin mainita (kun on niin mielenkiintoinen keskustelu ja ajatukset lentävät, pointit välillä hukkuvat), että SS-joukot olivat äärimmäisen kurinalaisia ja tahtotilaltaan oikeita, mutta niiden itseohjautuvuus oli nolla.

Tuo yleinen käsitys ei täysin pidä paikkansa. Waffen SS (ja varsinkin sen ydinjoukot, eli panssaridivisioona -statuksen saaneet) erottui toisaalta vielä Heeriakin(Saksan maavoimat) kovemman kurinsa puolesta, mutta myös miehistön ja upseerien välisestä suhteesta, mikä oli koulutuksen jälkeen vapautuneempi kuin perinteinen preussilainen suhtautuminen upseerin ja sotilaan välillä. Kyse oli samasta asiasta kun erikoisjoukoissa nykypäivänä, eli kun vaatimustaso viedään äärimmilleen ja miehistön osoittama lojaalisuus on totaalista, niin tämän jälkeen(mutta vasta tämän jälkeen) voikin suoda ilmapiiriä vapauttavaa käyttäytymistä. Kyse oli esimerkiksi siitä ettei muodollisia puhutteluja tai tarpeettomiksi katsottuja ohjesääntöjä aina vaadittu joka tilanteessa. Tosin mielestäni Wehrmachtin upseerit(siis preussilainen tyyli) olivat taas kokonaisuutena parempia kuin Waffen SS upseerit. Aliupseerit ja miehistö sitten oli WSS-joukoilla yleensä laadukkaampaa. Tämä johtui monista syistä, mutta se menee tosiaan ryskyen OT-puolelle.

 

[Pusacher]

Vielä kun osataan soveltaa näitä esimerkkejä jääkiekkoon, niin hyvä tulee :)

Saas nähdä mitä lek-pappa saa aikaiseksi kriisi-Jokereissa, vai olisiko siellä sittenkin tarvittu Summasta tai Jortikkaa?

Otettiinkos Summasen kirjassa kantaa suomalaiseen juniorivalmennuksen tilaan ja tapaan?

 

[Panzerfaust]

Itse asiassa kritiikitön kuri ja orjamainen tottelevaisuus lienevät niitä tekijöitä, jotka tappioon johtivat.

Taktisella tasolla ei, ei ja vielä kerran ei. Strategisella tasolla Hitlerin itsepäiset käskyt ja niiden noudattaminen olivat taas syitä useisiin tappioihin. Sitä paitsi Wafen SS joukkojen suurin voitto Harkovassa 1943 alkupuolella sai alkuunsa kuin kokonaisen II.SS-armeijakunnan komentaja Paul "Papa" Hausser kieltäyti noudattamasta Hitlerin tyypillisiä "ette liiku tuumakaan komentoja" ja antoi vapaat kädet upseereilleen toimia innovatiivisesti. Tuloksena murskavoitto Neuvostoliiton kaartin joukoista.

Kuka tahansa syvemmin sotahistoriaa tunteva tietää, että saksalaiset olivat kokonaisuutena sekä kurinalaisimpia(ei sokeudessaan kuitenkaan mitään japanitasoa), mutta myös aloitekykyisempiä ja vähemmän kaavoihin sortuvia kuin vastustajansa. Se taas, että siitä huolimatta hävisivät sodan, kertoo mikä vaikutus strategisilla päätöksillä(Hitler) on pitkällä tähtäimellä. Jääkiekkovalmennus ei ole kuitenkaan strategista johtamista, paitsi ehkä pelaajavalinnoissa.

 

[Tarinankertoja]

pitää myös ennen oman elämänfilosofian sotkemista lätkävalmennukseen tunnustaa seuraavien esimerkkien eroavaisuudet toisistaan:

Huippu-urheilu vs harrasteurheilu. Junioritaso vs ammattilaistaso. Seurajoukkuevalmentaminen vs turnausvalmentaminen. Normaali työelämä vs jääkiekkojoukkueen pukukoppi.

hyvin kiteytetty.

Pitäisi palata otsikon aiheeseen ja kirjaan ja sen herättämiin kysymyksiin.

Summanen on ihmisenä varmasti hankala. Jo pelaajana muistan kuinka miehellä välillä "pimeni". Herra tuntuu hieman "psykoottiselta" tapaukselta.

Valmentajana Summanen on saanut aikaan tuloksia, ja tällä puolella ansiot ovat kiistämättömät.

Jääkiekkojoukkue ei ole pelkästään pelaajat ja valmentaja. Organisaatiossa työskentelee paljon ihmisiä, ja epäilemättä Summanen on loukannut monia näiden "pimenemisien" aikana. Miehellä on hirveä vaatimustaso itseänsä kohtaan ja hän myös peilaa kaikkia muita tämän vaatimustason kautta.

Janne Niinimaan tapaus on ylilyönti, jossa kaksi hankalaa luonnetta törmäsi. Molemmat toimivat tökerösti. Summanen ripittäessään pelaaja ja Niinimaa reagoimalla lähtemällä (”tsekki nivunen” olisi kesken turnauksen ollut fiksumpi tapa).

Kale on vastuussa organisaatiossaan hyvästä ja tuottavasta työilmapiiristä, joten se, että Summanen oli päätetty erottaa jo ennen WC:tä pitänee paikkaansa. Ymmärrän Kalea siinä, että se oli hänelle henkilökohtaisesti helpompi ratkaisu, kuin rakentaa muuta organisaatiota uusista ihmisistä. Oliko se oikein maajoukkueen kannalta? Mielestäni ei, ja tapahtumien saamat käänteet osoittivat kiistatta, että Kalen aika johtopaikoilla on ohi. Valtaristiriidassa Kummolla osoittautui kykenemättömäksi toimimaan Kiekkoliiton ja Maajoukkueen edun mukaisesti vaikka varmaan lähtökohtana oli pitää työilmapiiri kasassa. Kalella itsellä keitti yli, jota tuossa asemassa ei saa päästä tapahtumaan. Kaiken huippuna oli fanien syyllistäminen. Jo pelkästään sen lausunnon takia tulisi Kalen ymmärtää erota. Mutta kuten missä tahansa asemassa pitkään oleva ihminen, Kale tuntee olevansa parhaiten perillä asioista, eli olevansa korvaamaton. Tämä tapahtuu kaikille ihmisille uskokaa pois (vrt. esim Lipponen, jolle vallasta luopuminen tuntui tuottavan suuria vaikeuksia). vanha sanonta "valta turmelee" pitää täysin paikkaansa. Tästä syystä on myös ymmärrettävää, että Kale ei ole eronnut. Kale on ollut vallankahvassa niin pitkään, että ei häntä myöskään eroteta, sillä suurin osa päättävissä asemissa tässä asiassa ovat jossakin määrin kiitollisuuden velassa "rautakanslerille".

Mitä on siis tehtävissä? Summanen toivottavasti avaa jälleen keskustelua, sillä tuuletus olisi paikallaan. Samoin kaikkien asioiden julkituonti. Summasta ei pidä valita kuitenkaan mihinkään maajoukkuetta koskevaan toimeen niin kauan, kun organisaatiossa on häntä vastustavia henkilöitä; se ei olisi maajoukkueen etu. Luulen että Summaselle tekee hyvää olla "hitaampiliikkeisessä" (Summasen oma kuvaus) toimessa Espoossa. Mies tiedostaa omat ongelmansa varmasti, ja uskon (tai sanotaan toivoisin) että hän kykenee kehittymään ja muuttumaan, mutta se vaatii aikaa.

Kiekkoliiton organisaatiota tulisi tuulettaa johtopaikoilta, se on mielestäni välttämätöntä. Keskustelua tulisi käydä tärkeistä asioista, mutta se ei onnistu, ennekuin tämä WC sotku on putsattu. Summanen on antanut oman näkemyksensä, nyt pitäisi ulos tulla kaikki jotka tähän asiaan liittyy. Vasta sitten ihmiset kykenevät jatkamaan eteenpäin. Siinä Summanen on oikeassa, että on kummalista, että organisaatio on jättänyt ”likapyykin” pesemättä. Jääkiekon kyseessä ollessa sitä ei voi tehdä Suomessa vain sisäpiirissä, se tulee tehdä julkisesti.

 

[Lucky]

ettei joustavuutta ja realismia löytynyt strategisella tasolla vaikka taktisesti Saksan armeija taisi olla ylivoimaisen tehokkain suurvaltojen armeijoista

Suomalaiset upseerit (esim. Halsti) ovat kertoneet, että korkeatkin saksalaiset upseerit ajattelivat asioita vain sotilalliselta kannalta, mutta eivät ymmärtäneet politiikasta mitään. Eli laajempi näkökulma puuttui.

Halsti on sinänsä tunnustanut, että ns. suojeluskuntamentaliteetti tuotti kriisitilanteessa vaikeuksia, varsinkin jos johtaja sattui olemaan heikko. Sen sijaan Saksan ja NL:n armeijoissa kova kuri oli heikonkin johtajan tukena ja turvana.

Toisaalta Halsti sanoo, että kun sotilaat ymmärtävät, *miksi* jotain tehdään, he tekevät sen paremmin. Tämän uskon pätevän myös jääkiekossa.