Stratovariuksen uusin osoittautui kaikesta huolimatta positiiviseksi yllätykseksi. En tarkoitta, että se olisi maailman paras levy, tai nousisi edes kyseisen yhtyeen tärkeimpien julkaisuiden joukkoon, mutta silti pelkäsin etukäteen pahempaa. Lopputulos on kuitenkin hyvinkin kuuntelemisen arvoinen. Uusimmassa Soundissahan hieman ilkeästi oltiin sitä mieltä, että maailma ei menettäisi mitään, jos Stratot eivät julkaisisi enää yhtään levyä...
Maniac Dance on harvinaisen rokkaava biisi kyseiselle yhtyeelle. Itse en ole tällaisen rock-heavyn ystävä, joten se ei vielä erityisemmin sytyttänyt. Seuraavat pari kappaletta (joiden nimiä en muista ulkoa) olivat sitten sitä paljon puhuttua "uutta tyyliä" ja ne toimivatkin erittäin hyvin yhdistäen melodisen hevin traditionaalisia piirteitä Stratojen omiin tunnistettaviin maneereihin. Tolkki on myös "säveltänyt" omat soolonsa aiempaa pitemmälle, joten tilutusta on hieman vähemmän ja melodisia kuvioita taas aavistuksen enemmän.
Levyn loppua kohti progressiiviset piirteet lisääntyvät, mutta en muista kappaleiden yksityiskohtia kahden kuuntelun jälkeen niin hyvin, että lähtisin niitä sen enempää erittelemään. Land Of Ice And Snow on kuitenkin hauska virsi - "...where Koskenkorva flows..."