Still HCH; Where have all the Gongers gone?

[HardCore Hooligan]

Spits 1998-1999, se hehku ja sen lämmössä kelpaa kylpeä.

Me piehtaroimme siinä, häpäilemättä ja elämä on nautinnoille, tuoksuille.

Kugel, se tuli, näki ja voitti. Tyhjensi kentän ja veti oman historiaan taotun hullunrinkinsä.

Tuttua lähtötarinaa, helmeilevää toki, mutta tuon sesongin rähinäaarteisto on rajaton.

Spitsin seuraava matsi ja sotaisaa, niin innoittavan sekä inspiroivan sotaisaa.

Väkivaltaisuudet, me jumaloimme teitä ja rajasodassa vastassa Whalers.

Kiehuu ja räjähtää. Räjähtää käsille ja tulee kasvoille.

Huikea brawl, armoton mukaansatempaavuus ja mielipuolinen tapahtumien virta.

Tämä on olemassaolon tarkoitus ja oppi olevasta, se on tätä.

Spitsin Burnham pieksee Kris Vernaskyn, brutaali nyrkkipano ja häikäilemätön hyväksikäyttö.

Kugel on juuri tullut ja taas vedetään tosissaan, vedetään ilmeikkäästi, vedetään vankilasäännöillä.

Tai niillä alkuperäisillä kiekkosäännöillä...

Mielikuvituksen luomisivimma ja jalokivin vuodattu kruunu, se olisi ollut Kugelin tuleminen sisään yli pleksin.

Sitten vain valot sammuksiin ja kiekkohistoria oli tässä, keskitään jotain muuta.


Tämä oli Spitsin brawl, ne hallitsivat tilaa ja loivat nyrkeillään omistuskirjoitukset.

 

[HardCore Hooligan]

Synkät vedet ja pohjaton suo, tähänkö on tultu?

Lähdöttömyys, se on painajaisista pahin.

Hughes, Bilcke sekä Bowen ja ei vain riitä, maisema on lohduton.

Kun tumput pysyvät käsissä, on ilo kadoksissa ja pidot köyhät.

 

[HardCore Hooligan]

Meidän pitää olla rohkeita, me tulimme ulos kaapista ja pysymme äärilaidalla.

Paskat taulusta, vitut euroista ja perjantaihin yhdeksän arpaa, matkalla onneen.

Väkivaltaisuudet, me janoamme teitä ja nähdä kintaiden lepäävän jäässä, se on elämän tarkoitus.

Otteleminen, villit illat ja silmissä siintävä hulluus, näistä on kyse.

 

[HardCore Hooligan]

Loren Ulett ja korkkaus, hanskaton ensiesiintyminen.

Se otti lähdön, se otti taistelun ja luopui kintaistaan, luopui tumpuistaan.

Aitiossa Dick Cherry solvasi euroja, vieressä Mavety tyhjensi pakonomaisesti penkkiään ja Ulett oli päivänsankari.

Me näimme valon, jaksamme taas huomiseen ja uskomme tulevaan.

 

[HardCore Hooligan]

Loren Ulett ja mikä vimmainen ensiteos, vastassa Mitch Fitzmorris.

Vihaista, niin raivokkaan vihaista ja Ulett huokui halua näytää, ryöstää valokeila.

Vetää se tappoisku ja aistimme tuulahduksen 80-lukua, meillä on siihen koulittu nenä.

Amatöörit vaietkoon lähtökirkossa ja kolmen bissen rennot kananlihat, mutta Kimban kaksi pebaa.

 

[HardCore Hooligan]

Lähtö on puheenvuoro ja hanskaton näytelmä, se kohoaa aina illan yläpuolelle.

Ulett, se on ryysyinen taivaltaja. Tulevaisuuden kellot, ne soivat kutsuvasti korvissamme.

Lawson Crouse, 16-vuotias Frontsin uusi naama ja tuo ilta, mikä suojaikärajaton nälkä.

Ei mikään pikkupoika vaan potentiaalinen sotilas sekä seikkailunhaluinen pelastaja.

 

[HardCore Hooligan]

Kaksi taistelijaa, kaksi soturia ja eeppinen matka lähtönautintojen ytimeen.

Bilcke vastaan Genovese ja lähtöelämyksien poppulinna, täydet kolme pebaa tälle tuliselle juhla-aterialle.

Heittäytymistä ja silkkaa veitsenterää. Pöydässä egot, statukset ja panoksena ura tai katuoja.

Genovese, yksi viidestä ja viime sesonkiin se tuhosi Irish mobin McGuiren, nyt tämä kahden käden julma vasarointi.

 

[HardCore Hooligan]

Ottaa lähtö, se on päämäärä, se pelastaa kuolemalta.

Hukkumiselta, vajoamiselta, katoamiselta massaan ja se on kohtaloista kauhein.

Olla harmaa, mitäänsanomaton ja kuin kuka tahansa. Hyi, pois sieltä keskikaistalta!

67's Brendan Bell heitti sunnuntaihin oikeaa, nuiji jäihin Niagaran Zack Wilkien ja lunasti taivaspaikan, hetkeksi.

 

[HardCore Hooligan]

Tuo tunnepitoinen taistelu, jossa ottelijoilla leimat rystysissä ja molemmat koko sydämellään mukana. Bilcke vastaan Genovese ja niin harvinaislaatuista herkkua ankean harmaaseen nykypäivään.

Lähdönvastaiset tuulet ja halut kahlitseva kilinä, niistähän maisema nykyisellään täyttyy. Genovese ottanut jo yhden merkinnän kirjanpitoon ja sillä jarrut puurossa. Bilcke taas matkassa puhtaalta pöydältä, joten luonnollisesti janoaa avausmerkintää ja onhan siellä häkissä sopivasti toinen kova poika.

Bilcke kyselee, kinuu ja haastaa, mutta Genovese ei heitä vastakaikua ja pyrkii välttämään tämän ilmassa roikkuvan. Aika pakottaa sen laskelmoimaan ja pitkä sesonki edessä, paljon lähtöjä otettavaksi. Se kuitenkin tarjoaa syyn ja heittää poikittaisen Bilcken naamariin, joten tämä ottaa kipinää ja pakotietä ei enää ole.

Kaksi taistelijaa, kaksi soturia ja tämä kohtaaminen oli illalta tilattukin. Molemmat heittävät itseään likoon ja taikovat bongattavaksi elävöittävää vimmaa sekä paloa. Aktiivisuus on kortilla, joten kintaiden pudotessa on syytäkin olla tosissaan ja ottaa kaikki ilo irti.

Sitten jälkilöylyt ja Genovese ottaa palkintojenjaossa poikittaisestaan viisi iltaa. Epäolennaisuuden kosketus ja hysterian inisevä rintaääni. Bilcke kuittasi jo ottamansa ja Genovese seisoi tekonsa takana, joten homma oli jo käsitelty rystysillä ja pistetty tuon illan osalta pakettiin.

Mieleemme nousee myös ajatus siitä, että punaisena lankana olisikin ollut perinteinen kaava. Punaviivalla sovittu gladiaattorinäytös ja ensimmäisestä yhteisestä aloituksessa suoraan matkaan. Buckets off, square off, toe to toe ja major boksissa. Ei, tuohan olisi yksinkertaisuudessaan itse saatanasta ja parempi näin, että siihen saastaiseen Bilckeen ommeltiin muutamat tikit.

 

[HardCore Hooligan]

No, saatiinhan siinä myös Genovese sivuun viideksi illaksi ja lähdönvastaisuuden riemuvoitto, yksi erävoitto taas hipeille. Se kartoi ja väisteli kirjanpitäjän neuvosta, mutta oli pakotettu heittämään poikkari sutena kimppuun tulevan naamariin.

Bilcke taas ja nykyaika teki ottelijasta halvan rotan. Puskee, ärsyttää ja hakee, joten saa Genovesen heittämään tuon poikkarin ja hoiteli Bilcke sen näin ollen hyllylle. Toki sai siitä sen sytykkeen luopua kintaistaan ja ottaa pois se lähtö, jota illalta kipeästi janosi ja nälkäisesti kaipasi.

Bilcke veti sen loisteliaan aktiivisen sesongin ja poimi kaiken irti lähtevän. Pudokkaat ja ylemmiltä oksilta myös, mutta sammutti myös viimeisenä valot lähtöbileistä. Onhan se vielä kuvassa, mutta vitsiltähän tämä touhu vaikuttaa ja onhan se toki kovan jätkän tylyä repertuaaria, ottaa nautinnollisesti keihästä ja sitten luopua tumpuista.

Se ei vain avaudu tässä samassa merkityksessä kuin 80-luvulla ja ei tosin avaudu HCH:n kirjanpitäjän kilometriset sähköpostitkaan. Silkkaa tappiota ja röyhkeää miinusta, mutta laajennusta sekä iso velkaisia investointeja. Ehkä pitäisi ryhtyä hipiksi, ei ainakaan sattuisi, kolisisi tai kolahtaisi.

Bilcke ja olisipa kuvassa vielä suuresti innoittava "Shiner". Bilcke ehkäpä nuijisi Shinen vasurillaan, mutta se olisi kertonut agendansa jo alkulämmössä, kuten on ollut talon tapana. Mennään suoraan aloituksesta, heitetään hyvä show ja sori, mä otan sit yleisöö matkal boksii.

 

[HardCore Hooligan]

Torstain lähtökimallus ja Spits vastaan Whalers, Gens vastaan Petes.

Kuolat leukapielissä ja varteenotettava lupaus lähtöseikkailusta, kaksi jylhää bench clearing brawlia.

Siekailemattomia päällekarkauksia, häikäilemättömiä pahoinpitelyjä sekä nihilistisia avosydänleikkauksia, kolmiosaisia lähtönäytelmiä.

Ounasteltavaa kananlihaa, lievää vapinaa ja kuuta lähtötaivaalta, yksi stick fight ja keskiympyrässä, ehdottomasti keskiympyrässä.

 

[HardCore Hooligan]

Nuo kipinät, ne syttävät tuleen ja niiden innoittava loimu, se on jäänyt 80-luvulle.

Eivät räjähtäneet illat lentoon, eivät soittaneet veripisarat pianoa tai palosireenit soineet villisti.

Perusotteleminen, se ei vain riitä, se ei kanna tai tarjoa helmeilevää tarinaa.

Tarinat ovat kaikki kaikessa, hahmojen puhutelevuus luo sisällön ja hulluus, se sulattaa jään.

 

[HardCore Hooligan]

Ahdinko, masennus ja ahdistus, vihaamme pumpulista, rauhaa rakastavaa ilmapiiriä.

Meillä on apukeinona perinteisesti Schmautz hetkemme ja kuulimme tänään tuon taianomaisen nimen, kuninkaallinen Schmautz.

Se lyötiin kuultemme ohimennen pöytään ja myyttiset show'n keihästaistelut, se maine lajinsa viimeisenä saalistajana.

Ylpeys tikusta, rajoittamaton verenhimo ja ikuinen kypärättömyys. Vittu "Dr Hook" ja ylvästä HCH:n tematiikkaa.

 

[HardCore Hooligan]

OS vastaan Guelph ja ilta tarjosi aikakoneen, elämykselliset kyydit 80-luvulle.

Villi brawl tai ei nyt aivan, mutta tässä ahdistuksen täytteidessä ilmastossa helmeilevää raikkautta.

Guelphin Matt Finn pieksi, nuiji ja murjoi halutonta. Suoraan taianomaisuuden oppikirjasta ja me hihkuimme innostuksesta.

OS:n Jared Lindo syöksyi Tyler Bertuzzin kimppuun huokuen alkukantaista luomisvimmaa ja me aistimme räjähdyksiä, tärisimme kuin bongaillessamme jotain nuhruista lähtönauhaa.

 

[HardCore Hooligan]

Petes vastaan Wolves ja lähtöparaati, lähtösuora ja lähtötykitys.

12.46 ja neljä paria ulos lähtöuunista. Neljä paria polvistumassa lähtöalttarilla, lähtöjumalien edessä.

Näin avataan ilta, näin otetaan pohjat ja Matt Schmalz vastaan Matthew Spencer, kaksi Kimban pebaa.

Vihaiset, niin yltiöpäisen vihaiset oikeat ja ei ollut virhe kaivaa keihäskostaja Schmautzia esiin, Schmalz nakutti oikeallaan itselleen päänahan.

 

[HardCore Hooligan]

Eivät nousseet illat lentoon, eivät kantaneet lauantain siivet ja kukaan ei, ei kukaan lähtenyt mukaan.

No, olihan siellä muutamat tanssit, pari ripoteltua lähtöesitystä ja kierroksen konaisvaltainen tenho ei kuitenkaan temmannut mukaansa.

Vielä perjantai, O:n iloluonteinen perjantai ja Bullsin Jake Marchment, tulokaspystit jakoon!

Hakeutuu hanskattomaan valokeilaan, hinaa viihdearvon kattoon ja aistimme lupauksen hihelmöintinä ihollamme, ehkä joku lähti sittenkin mukaan.

 

[HardCore Hooligan]

Sunnuntain poimintakierros ja ahdistava hartaus, meitä koetellaan ja me kärsimme.

Spits tuotti yhden lähdön, yhden kuriositeetin ja ei edelleenkään hyrrännyt poimintakone korvaa hivelevästi, ei vietellyt näytelmän väkivaltaisuus silmää.

Olemme ongelmissa, haparoimme uskossamme. Spits vuotaa ja pitäisikö pukeutua surupukuun?

Mehän pukeudumme jo muutenkin mustaan ja otamme mielellämme lekaa otsaa, vuodamme nautinnolla veret suusta pihalle...kunhan maa värisee jalkojemme alla.

 

[HardCore Hooligan]

Voi Spits, voi Spits...missä eläimellinen himo, kuola ja räkä?

Katsokaamme helmiin, luottakaamme tähtiin ja lähtökulttuurilliseen adaptaatioon, Whalersin Sills vastaan Ottawan Bell.

Alkukauden ykköshelmi ja me nautimme täysin rinnoin, kylvimme yltäkylläisyydessä.

Vimmaisen intohimoinen vuoropuhelu oikeilla ja hetkeen heittäytyminen on prioriteetti numero yksi, täydet kolme pebaa.

 

[HardCore Hooligan]

O:n sunnnuntai, se ahdistava hartaus ja kaivetaan sieltä lupaus, valo sekä tulevaisuus.

North Bayn Mike Baird ja 16-vuotias esittelemässä itseään, hurmaamassa lähtöfanaatikkojen sydämiä.

Kuinka provosoivaa? Tuossa iässä luopua kintaistaan ja osallistua ikuiseen näytelmään, aiheuttaa kuolia suunpieliin.

Ei nyt lyödä halvalla leimoja, mutta terävää ottelemista ja iskukäden vaihto, se on aina kirsikka lähtökakun päällä.

 

[HardCore Hooligan]

Me haluamme elää maailmassa, jossa lähdöt tulevat otetuksi.

Se repii, se raastaa, kun lähdön jäävät roikkumaan iltojen ylle. Niiden paino murskaa meidät alleen.

Hetkissä ei ole suuruutta ja tyhjyys hallitsee tilaa, se kumisee ja kukaan ei paukuta seinään.

Torstaina Spits vastaan Bulls ja tämä saattaa olla Marchmentin uran käännekohta, leimat rystysiin ja nimi huulille.

 

[HardCore Hooligan]

Spits ja unohdetaanko estot? Lähteekö poimintakone hyrräämään kauniisti ja tippuvatko lähdöt koriin?

Veri, hiki ja kuola, pyhä kolminaisuus. Onko tuo illan punaisena lankana ja punainen matto johdattamassa boksiin?

Huudamme vastauksien perään ja haluamme kokea olevamme elossa, putoamassa ilman laskuvarjoa lähtöpilvistä.

Rajoitteet ja normit, on vain otettava se suuruuteen johtava askel ja katsottava lopulta teloituspartiota suoraan silmiin.

 

[HardCore Hooligan]

Spits vastaan Bulls ja täydellinen vesiperä, täydet kolme euroa tälle pannukakulle.

Rumaa, ei tuollaista roskaa saisi esittää julkisilla näyttämöillä ja mieli maassa, mutta näemme kuitenkin taivaalla ilotulituksen.

Sen räiskyvän väriloiston, aikamatkailun huumaannuttavat ilot ja liikumme hienovaraisesti kanalihasta bum bumeihin, brawl OS:n sekä Niagaran illassa.

Tätä ei tarvitse häpeillä ja hetken suuruus oli ilmiselvä, me hengitimme raikasta rähinäilmaa ja annoimme mielemme matkata 80-luvulle.

 

[HardCore Hooligan]

Spits vastaan Sarnia ja lähdöttömyyden kolottava, tuskainen taival.

Oi lähtöjumalat, antakaa lähtösateen kastella tämä kuihtuva lähtökeidas ja antakaa iltojen olla taas iltoja.

Kiehuvan syntisiä, kuolaisia ja väkivaltaisia, palauttakaa elämäämme tarkoitus!

Toisaalla Ulett hanskattomana, Fronts vei Wolvesia 10-1 ja K-townin jengi johtaa koko sarjaa, mitä vittua tapahtuu?

 

[HardCore Hooligan]

Lähdöttömyyden soidinkutsu, siivotut pihat ja Fronts painaa kärjessä. Herättäähän se hämmennystä, epäuskoista päänpyörittelyä ja viisasten kiviä satelee niskaamme.

Oltaisiinpa lopetettu otteleminen jo 80-luvulla ja K-townissa olisi nosteltu kannua jo monesti, selvinpäiten ja urheillusena. Jätetty rähinät, bileet väliin sekä Ontarion daamit rauhaan, ei pukeuduttu mustiin silmäkulmiin tai haistu vanhalta viinalta.

Laforgen hullunringit ja Fogartyn krapulainen dominointi, paskat sellaisesta. Ne myyttiset bench clearing brawlit ja kiimaiset sodat, ei sellaisia ollutkaan ja sirkushuvit toisarvoisissa liigoissa.

Ei, tämähän on silkkaa kultaa ja näemme jo sielumme silmin Don Cherryn esiintulon asian tiimoilta, K-town lunastaa viimein ja ottaa kaupunkiin kuuluvan kunnian. Musta raamattu ja ei ole kirouksia, ei kukaan ole manannut K-townia suohon.

Siinähän kantaa usko, suureen ja pyhään. Fronts liukuu askiin ja me myönnämme, että seisoisimme asennossa. Nykypäivänäkin ja palaisimme janosta nähdä John Nelsonin kantavan pyttyä.

Taas tätä nostalgista soopaa ja utua, nyt pitää palvoa visiireitä ja euroja. Ulett, se ryysyinen ja lähtöorientoitunut tarina kyllä puree, onko se väärin? Entäs Mavety ja mikä on sen paikka sekä rooli tässä modernissa näytelmässä?

Äärilaidan yksinvaltias ja myönnämme kuulustelematta senkin, että haluamme nähdä Mavetyn voiton päivänä. Myös Laforgen, Majorin, Morrisonin, Yatesin, Chychrunin, Stothersin, Metcalfen, Brownin, Beatonin ja muut henkeäsalpaavat tarustohahmot.

Cashman luovuttamaan pytty ja tiedämme jo nyt senkin, että "Grapes" tunkisi siihen virkaan. Emme pilkkaa sitä, se on koutsannut Show'n rautaisinta jengiä ja antanut meillekin jo nuorena moraalisen selkärankamme.

Onneksi meidän ei tarvitse huolehtia näistä ja on se ikiaikainen kirous, paskat Fronts mitään voita. Ulett on kauden lähtöilmiö ja Mavety vanhenee, me käytämme edelleen biittiä. Emme saa velkojamme anteeksi tai mahdollisuutta uuteen alkuun, kiehtovammissa olosuhteissa.

 

[HardCore Hooligan]

Spits tuotti Houndsia vastaan kaksi, mutta keskeiset hahmot hiljaa ja näytelmän tulisi kulkea pääroolien varassa.

Me emme halua sattumanvaraisia tai onnenkantamoisia, me haluamme sen valitun numeron lukevan jo ranneteipeissä.

Tilaus sisällä ja gladiaattorit punaviivalla, se roikkuu katossa ja ilmassa kihelmöi.

Otteleminen kantavana teemana ja hahmojen toimivuudessa ei kyseenalaistettavaa, suoraan aloituksesta matkaan ja kuninkaat tukevasti iltojen valtaistumilla.