Still HCH; Where have all the Gongers gone?

[HardCore Hooligan]

May vastaan Ricciardi ja julma teos, vihainen lähtö.

Kaksi gladiaattoria, viihdearvo tapissa ja kaukana mummokalsareista.

Huh, mikä vimma.

Oikealla sekä vasemmalla ja ilman kyräilyä, hamaan kuolemaan.

Arvonsa säilyttävä klassikko, läpi liigan kuin liigan.

Huima iskujuhla ja kahdella kädellä, vielä varatankeilla ja hartiasuojissa.

Näimme tämän ja emme olleet uskoa silmiämme, se vain jatkui ja jatkui.


Nämä kyyneleet, onnen ja ilon. Olemme lähtötaivaissa, nousuhumalassa.

 

[HardCore Hooligan]

Dave Thomas ja muistelemme sitä lämmöllä. Jr.A:n kilipää Gonger ja jos puhutaan viihdyttäjistä, sillä oli täydellinen maine.

Se on poistunut ikkunasta ja lattialla tyhjät tölkit sekä pikkuhousuissaan oksentelevat tytöt.

Ilmassa tuoksuu Gongshow ja tämä me äärilaidalla janoamme, tätä me palvomme.

Kaikki paskaksi ja palamaan. Hullunringit ja villisti tuuletellen ulos.

Soo ja syksy 1987. Guelph Platers ja harmaa ilta.

Oliko nostalgiassa tuollaisiakin?

Matsin jälkeen kärkyimme siltä nimmarin, se oli otettu ja hämillään.

Me pettyneinä, se peto ei ollut pahoinpidellut tai ahdistellut ketään. Ei tullut maailmanloppua ja hallikin oli pystyssä.

Me kuitenkin näimme sen ilmielävänä, sen hullun joka räjäytti ne bileet eloon ja poistui ikkunasta.

 

[HardCore Hooligan]

Guelph Platers ja 1987-1988. Thomas jo sekoilemassa Jr.A:n kehissä ja sisään Mahony sekä Edwards Wolvesista.

Paskat muusta, nyt rähistään, öykkäröidään ja herätetään pahennusta.

Hypet ja sädekehät, kaikki nämä ylle ja niskaan. Villi kevät ja illasta toiseen viihdearvo tapissa.

Mahony, yksi hulluimmista koskaan luistimilla. Banaani sille ja se olisi istuutunut, kuorinut sen ja pistellyt poskeensa.

Se oli karsea kaappi ja armottomassa kondiksessa. Hionut kroppaansa ja pumpannut kuin eläin.

Pullisteli ja esitteli viriteltyä kroppaansa käytävillä ennen iltoja. Törkeä mullet ja pelkissä munasuojissa.

Heittäkää nyt sille se banaani!

Kelatkaa, tämä häkkieläin ja LaForgen Steelhawks, se myyttinen Ph.D.

Aistitteko salamat, tarinankerronnallisen nerouden. Purkautuvatko tulivuoret?

Mahony tärisee, kouristelee ja nykii kuin olisi pumpattu täyteen adrenaliinia ja Steelhawksin jätkät seisovat penkillä.

Kiekko putoaa, Mahony nostaa kytkimen ja LaForge tyhjentää penkkinsä.

Romanttinen tuokio, silkkaa kauneutta...

 

[HardCore Hooligan]

Ricciardi ja syvät salat. Se meille avasi käytävät, munasuojat ja lippiksen.

Mahony, lippa takana ja varjonyrkkeilyt päällä. Se oli sisäistänyt tarkoituksen ja ymmärsi merkityksen.

Nyt suolapähkinöitä sille!

Tämä 1988-1989 ja 1989-1990 lähtivät Ricciardi sekä ylikultti Mahony.

Kintaiden pudotessa se oli kuten kuka tahansa, voitti ja hävisi. Muulloin se oli vaarallinen. Oireili, kilahteli ja patsasteli. Oli kuningas, saatanan kuningas!

Kofeiinitabut naamaan ja aiheuttamaan tuhoa, herättämää pelkoa...ehkä ihastusta. Tämä oli sen missio ja konkretisoitui Hamiltonissa 1989-1990.

Uups, olemme jo ysärissä ja tuossa jengissä kyti uusi, nouseva ilmiö. 16-vuotias Alek Stojanov ja kintaiden pudotessa. Niin, kintaiden pudotessa...

 

[HardCore Hooligan]

Ricciardi vastaan Stojanov, 1990-1991 ja ne oikeat moukarit, ne vasarat.

Joinakin hetkinä, joinakin ohikiitävinä...me uskomme. 17-vuotias Stojanov oli kovin ikinä, misään, koskaan.

Miten ottelijoita tehdään ja se vain paukutti menemään, antoi oikean puhua.

Miehet, jotka vihaavat nynnyilyä. Alek stojanov ja 17-vuotiaana se oli kone, kaira sekä mäntä.

Sillä raivokkaalla oikeallaan, se kynti yli ja oli alaikäinen, joka sekaantui tylysti vanhempiin.

Se paukutti, tulitti ainakin kymmenen tauluun ja Ricciardi otti, tilasi lisää.

Teki siitä taistelun ja kuka onkaan kovempi?

Se, joka ottaa parikymmentä sisään ja seisoo. Vai se, joka ne niittaa.

Ricciardi, se pumppasi, polki ja hyppi rappusia tolkuttomasti. Stojanov pisti ison lekan heilumaan ja halusi vahingoittaa pysyvästi, mutta se ei sortunut.

 

[HardCore Hooligan]

Me haluamme vain nähdä lähtöjen tulevan otetuksi. Haluamme nauttia ja kokea syvää mielenliikutusta.

John Nelson ja klassinen, viihdearvollisesti korkeatasoinen ottelija. Ei mikään mörkö tai vasara, vaan asiansa osaava sekä itsensä hallitseva lähtöguru.

Kahden käden sessiot, pitkät lähdöt ja kaikenlainen hätiköinti, räpiköinti ja rykiminen pois tästä jätkästä.

Silkkaa tyylikkyyttä alusta loppuun ja aina käsikirjoituksen mukaan. Pidetään homma paketissa ja ei sooloilla.

Välillä sähäkän terävä toe-to-toe, mutta vain jos se lukee käsikirjoituksessa ja hetken suuruus sitä edellyttää.

Mustat silmäkulmat itsestäänselvyytenä, ne kuuluvat hahmon uskottavuuspakkiin ja välillä luovutetaan verta.

Ottelija, joka ei koskaan vuoda...mikä sellainen on? Ei, ei käsimalliksi ja sen tulee kuitenkin näkyä.

Nelson ja me tavoitimme sen, se nautti siitä. Se halusi päästä esittelemään osaamistaan ja lopputulos oli maailmankaikkautta syleilevä, kun toinenkin osasi ja nautti.

 

[HardCore Hooligan]

Nelson vastaa Ricciardi, 1989-1990 ja lähtökulttuurillinen oppitunti, lähtöprofessuuria.

67's ja siellä olisi tarjolla myös Simon. Iso körmy, täydellinen mörkö ja O:n All-Time Top 5.

Se tuli sieltä puhkuen ja jyräisi Nelsonin vasurillaan. 10 sekuntia ja se olisi raivolla nuijinut sekä piessyt Nelsonin jäihin.

Se ei nukkuisi seuraavana yönä ja olisi ehkä tienannut muutamat tikit sekä roppakaupalla glooriaa. Otti suoraselkäisesti Simonin ja kuitenkin viime kädessä, tuo on peruskauraa maailman ottelijoille.

Joskus pitää ottaa, kantaa rooli ja tulla jyrätyksi. Joskus saatat jopa heittää yhden onnekkaan sisään ja kääntää itsellesi tuollaisen, ounastettavan turpasaunan.


Nelson vastaan Ricciardi, 1989-1990 ja K-Town.

Sä osaat, mä osaan. Vedetääks lähtö, joka muistetaa?

Matkaan suoraan aloituksesta, kylkeä vasten kyhnyttävä square off. Oletteko mukana?

HCH on! Kokonaisvaltainen, yhden minuutin lähtötaideteos ja elintärkeät mausteet, nämä kätten vaihdot ja toe-to-toe välipalat.

Molemmat tykittivät lähietäisyydeltä oikeilla ja sitten taas tempoa alas, vasurista oikeaan ja niin edelleen.

Herkutellaan, rytmi kohdallaan ja henkeäsalpaavaa, tämä on henkeäsalpaavaa.

Sitten varatankeilla ja oikean käden heijaria matkaan. Vasta loppuotoksessa, kun ollaan vasyneitä ja halutaan viedä homma päätökseen.

Nelson hartiasuojissa ja se oli lähes aina, kiistaton taipumus itsensäpaljasteluun tai sitten se oli harkittu tyylipuolen tehokeino.

Uskokaa tai älkää, sillä oli hartiasuojat kiinni toppahousuissa ja huikea jätkä, kaikki maailman naiset tuollaiselle.

 

[HardCore Hooligan]

Nelson vastaan Scott Mahoney ja televisioitu matsi, popcornit valmiiksi.

Suoraan aloituksesta, buckets off ja kaksi viihdetaitelijaa, jotka osasivat.

Kananlihat, bum bumit ja taas steppailemassa nuoralla.

Helmeilevän poreileva tiltti ja nyanssit, ne nyanssit.

Elementit, vittu lähtöelementit. Aplodit, hyvä jätkät!

Nelson ilman paitaa, hartiasuojissa ja meillä aina se fiilis tästä, että linjurit uivat liian aikasin sisään.

Menetimme jotain, kenties jotain suurta ja jätkillä oli vielä menohaluja.

20 sekuntia lopusta leikattiin pois ja Nelsonilta lähtee juuri vihaista vasuria, se ei ollut edes varatankilla.

Maestrot, kunnia niille ja kunnioitetaan niitä.

 

[HardCore Hooligan]

Nelson, Fronts ja 1989-1990. Sen nimi, hahmo ja tyyli tunnettiin läpi Ontarion ja se veti Frontsin kapteenina.

Vika sesonki O:ssa ja silloin ei ollut supertähtiä, oli vaan kiekkojätkiä. Jotkut naputtelivat pisteitä, toiset pudottelivat kintaita ja eräät tekivät molempia.

Se oli tasokas jengi ja diggasimme ihan kybällä. Major, Doucet, Morrison, Iob, Allen ja Nelson.

Kintaat lepäsivät jäissä, Nelson lähtenyt ja kaikki tiesivät, se on minuutin puristus, kahdella kädellä ja lopulta hartiasuojissa.

Se ja Doucet YV:llä, nostalgista ajankuvaa ja kaksi koppavaa, vittumaista ja kusipäistä hahmoa 80-luvulta. Kaksi härskiä, kovaa äijää.

Se oli erilaista, tuntui hyvältä. Kukaan ei kitissyt, ei kauhistellut ja sitten Joel Washkurak, se veti roolissa. Pari vaihtoa iltaan, yksiselitteisesti tapellakseen ja palaset vain loksahtelivat kohdalleen.

Nelson, kypärä takaraivolla ja hihat käärittyinä. Hivenen ylimielisen oloisena ja silmäkulma mustana. Myönnetään, mielikuva pistää edelleen kihelmöimään...

Fronts ja se jengi, niillä oli varteenotettava sauma tuolloin. Nelson kantamassa pyttyä, mutta tuo K-Townin myyttinen kirous...

Avaussarja ja vastassa verivihollinen Bulls. 80-luvun mielenmaisemassa takana lukuisat yhteenotot, bench clearing brawlit ja nyt Frontsilla kasassa iso jengi, helvetin yhtenäinen.

4-3 Bullsille ja sarjan kolmannessa Nelson keihästää Rob Pearsonia naamariin. Pyrkii kaivamaan siltä silmän päästä ja ottaa kolmen matsin huilit.

Mavety koutsina, rautaliigojen veteraani ja halloween-naamio omasta takaa. Yksi sen sotilaista ammentaa aarteistosta ja kukapa muu kuin johtohahmo, jengin kasvot.

Nelson palaa seitsemänteen jakoon ja kuvittelimme, ettei Fronts voi hävitä. Nyyh!

 

[HardCore Hooligan]

K-townin jengit ja tuo 80-luvun nostalgiaan nojaava maine. Dokaten, bilettäen ja bylsien pitkin Ontariota. Jätkät krapulaisina, bench clearing brawl leimuaa häkissä ja kausi päättyy runkosarjaan.

1989-1990 ja Fronts Cornwallissa. Uutisvälähdys ja Nelson lentää pihalle. Mavety ottaa kipinää ja osoittaa sormellaan illan päätuomaria sekä hirttää itsensä omaan kravattiinsa.Tämä mielenosoituksellisuus ei riitä, nyt himmenee kunnolla ja äijä ottaa spurtin sekä heittää taklauksen penkkien väliseen pleksiin. Huikeaa tuokiokuvaa, se elää tunteella mukana ja vaikuttaa sopivasti kilahtaneelta. Se oli silloin 80-vuotias tai jotain, näytellyt lämärissä ja silponut aikanaan pelaajia keihäällään.

1989-1990 ja Fronts Windsorissa. "Barn" tuo vihamielinen lätkäpyhättö, väkivaltaisuuksille pyhittetty ja äärilaidan folkloristiikkaa, nostalgiatarustoa. "Ballet" ja sielumme silmin näemme Frontsin jätkät siellä, ympäripäissään ja strippareita kuolaten. Alkulämpö ja puolet Frontsin sotilaista venyttelemässä punaviivalla, kasvot Spitsin päätyä kohden. Vedetään vieraissa, tuossa hallissa ja kukkoillaan sekä äijäillään kuin vain aidot lätkäjätkät osaavat. Tuo lähtönimistö, nimet jätkien selässä...tarunhohtoista kehäromantiikkaa. Jos olisimme olleet näkemässä, todistamassa tuon, meillä saattaisi olla ikistondis!

1989-1990 ja Bulls K-townissa. Runkosarjaa ja kipinät leiskuvat ja sähköisyys tarttuu. Häkissä brawl ja Major perseraiskaa Scott Bostonia, joten Darren McCarty (hartiasuojissa) hyökii Majorin niskaan ja Nelson nappaa McCartyn penkiltä. Steve Bancroft tulee sisään omaltaan ja syöksyy tyylillä Nelsonin kimppuun. Huh huh, mikä sykkivä tapahtumaketju. Washurak ottaa penkiltä Bancroftin ja Nelson löytänyt parikseen Greg Bignellin. Tikkaavat oikeilla menemään kuin tikittävät aikapommit ja Mavety myös siinä polttopisteessä. Hetken luulemme, me toivoimme, että se alkaa myös heittää iskua ja täydentää tämän fight tape helmen. Ei haettu sitä hurmospiikkiä ja homma hiipuu kasaan, Bancroft sekä Nelson hyllylle ja kuitenkin sädekehä tämän pysähdyksen yllä.

 

[HardCore Hooligan]

Fronts vastaan Bulls ja tuo playoff sarja, pahaa verta.

Nelson kolaa Bullsin maalivahdin Jeff Fifen ulos sarjasta ja sarja kuin sarja, tuo tekee siitä sarjan.

Likapyykki on pestävä tai se kasaantuu ja Bullsin jätkät rynnivät Nelsonin kimppuun.

Frontsin maalivahti Jeff Wilson on lähtövalmiudessa ja ampaisee mukaan maaliltaan.

Se painaa läpi kentän, se into, palo ja vimma. Silkkaa huikeutta.

Sitten yllätys, pettymys ja Fife makaa siellä tähtiä näkien, langat eivät yhdistä.

Ei siitä ole ottelemaan, räjäyttämään viihdepankkia ja Nelson on poistanut sen.

Wilson löytää sitten parikseen Sean O'Reillyn ja sillä tanssikengät jalassa, menohalut piikissä.

Muutamat iskut ja Frontsin Pete Liprott hyppää sisään.

Taustalla Frontsin Brock Woods sekä Bullsin Scott Thornton vetävät raivolla, nämä jätkät ovat tosissaan!

Woods, miten saatoimme unohtaa sen? Häpeilemätön itsensä likoonheittäjä, siekailematon verenluovuttaja, nimi kuin pornojyrällä.

Se oli yksi jengin kulmakivistä, varmasti siellä punaviivalla "Barnissa". Kypärä aina takaraivolla ja hihat käärittyinä, kuten on tarkoitettu.

 

[HardCore Hooligan]

Brock Woods ja onko siinä jo ylitetty hahmon nerokkuuskiintiö?

Ampuuko yli?

Kypärä takaraivolla, hihat ylhäällä ja koppavuus piikissä.

No, se oli muodissa oleva tyyli ja Major junior, oli Major junior.


Woods vastaan Mitton, K-town, fight tape ja 1990-1991.

Suoraan aloituksesta, buckets off ja pohjatyöt kunnossa.

Maratonlähtö ja aivan kuin linjurit olisivat päättäneet, nyt ei mennä väliin lainkaan.

0-20 vihaista, 20-40 Mitton ja 40-60 Woods palaa takaisin.

Jälkilöylyinä vielä 30 sekuntia riuhtomista ja taistelijat jättäneet kaikkensa näyttämölle.

Mittonin haltuunotto, tyylikkäät ala- ja sivukoukut. Woodsin paluu, raivoisa kostoretki vasurilla.


Brock Woods ja stamina, kuinkas muutenkaan!

 

[HardCore Hooligan]

Hälytyskellot ja olemme eksyneet jo 90-luvulle. Ei näissä vuosissa vielä huolta tai murhetta, mutta aistimme jo ne synkät pilvet, ne lähdönvastaiset. 90-luvulla vielä tapeltiin, tapeltiin paljon ja öykkäröitiin sekä rähistiin myös. Oli ne 80-luvun kaiut, hihat ylhäällä ja kypärät takaraivolla. Terävimpänä Spitsin 1997-1998 jengi, se oli varteenotettavaa kananlihaa sekä kutkutusta.

Edessä olisi kuitenkin väistämättä murheen laaksot ja syvät surut, hysteeriset valitusvirret ja leukaan kopisevat visiirit. Me HCH, astumme taas aikakoneeseen tai taikaluutahan se itse asiassa on. Silkkaa noituutta ja me tärisemme, vapisemme sekä heitämme muutaman alakoukun itseemme.

Vaseliinit sekä ranneteipit, ne nyanssit, hahmot ja lähtökultturilliset jalokivet. Merkkipaalut, mestariteokset ja nerot niiden takana. Ph.D ja kuin taikaiskusta, penkit tyhjenevät ja eeppinen luomisvimma sekoittaa helmeilevää lähtöcocktailia.

1981-1982 ja "Higgy", Paul Higgins. Tuo mielipuolinen urkuri, joka loi käsitteet kiekkojätkän rajoja rikkovalle hulluudelle ja veti myöhemmin show'n työnäytteet äärimmilleen. Hullunringit ja se on "Higgyn" käsialaa, siinä on sen alle- ja omistuskirjoitus.

Se arvaamaton raivopää syöksyy penkiltä sisään Spitsia vastaan ja fanfaarit soivat taustalla. Se tulee sieltä keihäänsä kanssa ja pilkkoo sekä niittää. Sitten rystyset ja se jahtaa, potkii sekä paukuttaa kupolia jäähän. Se luo tilataideteoksen ja runoilee itsensä klassikoiden hyllyyn.

Tuo myyttinen ilta, jolloin "Higgy" hallitsi valokeilaa ja suoritti oman kujajuoksunsa, pysähtynyt katse silmissä. Se oli häikäilemätön kehäanarkisti, sekopäinen mestarikokki ja huikean viihdepotentiaalin maisema-arkkitehti.

O, tuo pääjunioriliigoista suurin ja Kenorasta Cornwalliin. 80-luvun mielenmaisema ja oli vain yksi hullu, yksi hullu ylitse muiden ja se oli "Higgy". Terminologia ja kun, kun kehässä heitti hullunvaihteen silmään...teki "Higgyt".

 

[HardCore Hooligan]

Hullunringit, nostalginen utu ja historian lehtien havina.

Se koskettaa meitä, koskettaa syvältä ja bench clearing brawl Bullsin sekä Kingston Canadiansin matsissa.

Nuhruinen fight tape katkelma ja Mavety jo tuolloin koutsina, se kokoon parsittu äijä.

McSorley heittää oman vimmaisen kujajuoksunsa ja suorittaa tarvittavat päällekarkaukset sekä jahtaamiset.

1981-1982 ja se Brashearin merkkaaminen vain kuriositeetti, tämä tempaa juurineen maasta.

O:n tarinat, se sadomasokistinen pohjavire ja mytologian huumaannuttava kosketus.

 

[HardCore Hooligan]

Nuo myyttiset, jotka nojaavat muistijälkiin. Ovat aikalaiskertomusten varassa.

Olemme tarinoineet tästä, me HCH ja luotamme Mavetyn silmään sekä makuun.

Hajuaistiahan sillä ei ole, se on tuikkailtu siitä ulos rautaliigojen eläimellisissä keihässodissa.

Probert vastaan Coxe ja 1983-1984 O, todellinen Major junior lähtö.

Näin myös Mavetyn mukaan ja se on verrannut sitä Show´ssa otetuihin.

Tuollainen merkkiteos, lähtöpaalu ja ei ole jäänyt elämään.

Se on rikos lähtökulttuuria vastaan ja bongarin sydän vuotaa verta.

 

[HardCore Hooligan]

Onhan näitä helmiä, onhan niitä. Vial vastaan Benic, May vastaan Ricciardi ja nostagian utu kietoo meidät verkkoonsa.

Me kylvemme siinä.

80-luku, maailma oli parempi paikka elää ja otella.

Coxe vastaa Myllari ja fight tape, nuhruinen kuva.

Pysähdymme, teemme johtopäätöksen ja toteamme, näin sen pitää olla.

Hurmoksellinen, majesteetillinen lähtö ja nyt pittiin, ottaa hittii!

Coxe, se honkkeli ja O:ssa se oli vielä enemmän sitä kuin show´ssa.

Se osasi ottaa ja otella, ottaa ja otella. Viihdearvo, se on Coxe!

Myllari, se teki tästä eeppisen seikkailun ja heitti itseään likoon kuin pirihuora kadulla.

Groteskia, kyllä kiitos!

Nyt kofeiinitabut naamaan, armottomat tärinät sekä vapinat päälle ja sitten katolle ulvomaan kuin Myllari.

 

[HardCore Hooligan]

Roi Myllari ja olisiko ollut alkusyksy 1988, se oli lähdössä vetämään johonkin kurasarjaan euroopassa ja oli neppailemassa itseään kondikseen FM Gardensissa. Se oli TB Twinsin kanssa jäällä ja tsekkailimme sitä, tsekkailimme sillä silmällä.

Siis lähtösilmällä ja kaikki tiesivät, jopa se tylsämielisinkin. Se oli ottanut Coxen O:ssa ja vuotanut kuin pistetty, vittu viillelty ja läpi lävistetty. Se oli sen verinen kädenjälki kaupungin kiekkohistoriaan ja toisessa lauseessa, olihan se vetänyt Memorial Cupissakin.

Show ja sitten O, tässä painotukset, painoarvot. Tämän mukaan tulkittiin ja Myllari oli vetänyt isoja pelejä, ottanut isoja lähtöjä. Ottanut Coxen, niellyt sen oikeat ja tehnyt sen suoraselkäisesti, selkärankaa osoittaen.

Palannut takaisin ja silloin lähtötulkinnoissa se oli suurta, ottaa pannuun urakalla ja niellä iskuja roppakaupalla. Luovuttaa verta näyttämölle, uhrata jotain ja sitten palata takaisin, palata kuin soturi.

Kerran kysyin siltä, oliko tapaamista Probertin kanssa ja se vastasi, että Royalsin sekä 67´s paidassa kohtaisimme sen jengejä harvoin. Se puhui Suomea, muutaman sanan ja pudotti pommina nimen "Higgy".

Joku vähäpätöinen nahina maalin edessä ja kuitenkin mahtipontinen nimi, vertailukelpoinen. Me pähkinöinä, kenties vähän rusinoita seassa ja hyppysellinen kananlihaa, orastavaa vapinaa. Tunnistatteko nämä oireet, olette olemassa.

Roi tai Roy, se ei ollut varsinaisesti edes ottelija, mutta kaivoi taskustaan "Higgyn". Tuo on kadonnut pelikortti lätkämaailmassa ja halvalla tulee nykyään status olla hullu, pelkkä otteleminen tai partiointi ei tee kenestäkää hullua...

 

[HardCore Hooligan]

Canadians vastaan Bulls, K-town, 1981-1982 ja McSorley

Väkivaltaisen historian omaava pari ja mitä ihmettä kämmenet hikoavat, sydämen syke nousee.

Huikeaa, pienet vapinat, tärinät ja sävärit silkoista faktoista.

Sitten sisältö, sisältöä elämään ja me huudamme sen perään.

Yksi kuuma ilta, yksi monista ja kehässä kiehuu.

Nähdään taistelevat maalivahdit, aina yhtä piristävää ja pääroolissa kuitenkin McSorley.

Se viedään boksiin ja pelikiellossa ollut Mike Stothers janoaa kostoa, silläkin varmaan omat poltteensa päällä.

Homma menee villiksi ja K-townin yleisö osallistuu, niilläkin ne poltteensa.

Tätä on olla innostunut, tätä on osallistuminen ja kaikki janoavat McSorleyn päänahkaa.

Tai edes yhtä sisään heitettyä ja lohdutuksen sanana epäonnistuneille, pari vuoden päästä teillä on Marc Laforge.

Täydellinen kehäfriikki ja meillekkin se joskus ilmestyy unissa, sillä on hirttosilmukan jättämä jälki kaulassa.

 

[HardCore Hooligan]

Saivat Laforgen ja kaiken sen oireilun sekä kilahtelun.

1984-1985 training camp ja 17-vuotias "Vampiro" sekä 16-vuotias Laforge.

Iso myytti, nostalgian kultahiput ja vaikenemisen muuri.

Olemme näpytelleet tästä, me HCH.

Pieksikö Laforge Hodgkinsonin ja osoitti olevan elinkelpoisempi?

Nuiji koko kiekon, kipinän sekä motivaation ulos siitä?

Hodgkinsonille sitten muut jutut ja poltteet. Se oli armoton Misfits diggari, kuten me.

Laforgelle sekoilu O:ssa ja vittu, se oli hullu jätkä.

 

[HardCore Hooligan]

"Hodgy" ja sillä oli nerokkuutta tavoitteleva, sitä hienostuneesti hivelevä maine Thunder Bay´ssa.

Jäätantereiden gladiaattorinäytöksilllään se oli noussut Port Arthur Arenan kuninkaaksi, Midget häkkipäänä piessyt parikymppisiä Jr.B:n jätkiä.

Se oli hillitön kaappi, Misfits badget rotsissa ja kyseli varmasti himassaan:

Mommy, Can I Go Out And Kill Tonight?


Eräs Bantam matsi Port Arthurissa, meillä oli ilo ja kunnia ottaa siellä taistelu.

Elettiin lähtövuotta 1989, se asui Montrealissa ja loi siellä jäätanssien ulkopuolista uraa.

Tässä Bantam näytelmässä se oli kuitenkin läsnä, vai olisko se sen haamu kummittelemassa?

Suihkutta lehtereille, polvisuojan sukka päässä ja se huikkasi meille:

Good go, Dude!

 

[HardCore Hooligan]

Scott "Psycho" McMichael ja hatut päästä, aplodit!

Alamme pakonomaisesti teippaamaan ranteitamme, olemme tikittävä aikapommi ja puremme maailmat nännit verille.

Se on legenda, lähtölegenda. Kaatunut sellainen, kuten Probert.

Olimme 12-vuotias ja meillä luki ranneteipeissä Scott sekä McMichael, jos jonkun maineen saisimme omaksemme, ottaisimme sen.

Kahdellä kädellä ja päätyyn sekä tappiin asti, ihan siihen viimeiseen. Veret roiskuvat plekseille ja kova jätkä ottaa, siinä missä se antaa.

Boxlan puolella, sen nimi on hakattu kiveen ja taottu jokaiseen mieleen. Sen maineen edessä polvistutaan ja rukoillaan.

Jääteatterissa O ja Bulls, koutsina Mavety ja sotureita nimettäessä, onko kovempaa kuin McMichael?

Vavahtelemme nostalgian kosketuksesta, leikkoruusu penkkien välissä. Meidän todistus, me menemme seuraavaan bisnesneuvotteluun Scott McMichael ranneteipeissä ja ne nännit, ne palaavat aina pyytämään lisää.

 

[HardCore Hooligan]

Canadians,1984-1985 ja sisään jengiin Laforgen ohella myös Herb Raglan.

Paljon on virrannut verta lähtövirrassa, hahmoja tullut ja mennyt.

Raglan ja se maine elää, oikean käden nukutusnuoli ja pommikone.

Pisti valot räpsymään, kupolit helisemään ja muistikuvat pätkimään.

Se lähetti matkaan oikean, yhteydet poikki ja se yksinäinen korppikotka, se leijaili taas.

Onko kenelläkään ruumispussia?

Läpi utuisten vuosien muistamme, miten Show otti sen 19-vuotiaana ja siitä ei tullut mitään lähtöosaston sankaritarinaa.

Muutama pommi laskeutui kyllä maaliinsa, niinä taianomaisina hetkinä se oli taas K-townin Herb.

Oikean käden lahtaaja, voi tätä nostalgian taikakuorrutusta...taidamme ottaa toisenkin palan.

 

[HardCore Hooligan]

Muistojen, mielikuvien vuoristorata ja piiskaamme itseämme hurjempaan laukkaan.

Toinen pala ja Daran Moxam, Bulls.

Se oli heittäytyjä, otti Lafargen bench clearing brawlin sykkeessä, ainutlaatuisessa huumassa.

Loi kolmiosaisen näytelmän ja otti hullun, mielipuolisen lahoaivon.

Playoffs 1985-1986, se otti Raglanin ja uni tuli.

Kuolinkellot soivat taustalla ja kansa painoi jo päänsä.

Paskat, sanoimmehan sen olleen heittäytyjä. Sieltä kolosta se kaivoi itsensä ylös ja sillä oli jo toinen jalka haudassa.

Liukuu tyynesti boksiin, huikeaa suorittamista ja saamme tästä kanalihat.

Mitä ihmettä, käänsikö Moxam tämän lähdön itselleen?

 

[HardCore Hooligan]

Ehkä Moxam käänsikin, Bulls meni finaalisarjaan ja Moxam kohtasi siellä Guelphin Gary Robertsin.

Otamme aikahypyn nykypäivään ja korvissamme soi kupolinsuojelijoiden hysteerinen valitus.

Moxam makaa tiedottomana jäässä ja hyi hyi, mikä kauhukuva!

Nyt heti lisää euroja....

Sieltä se kuitenkin raapi itsensä kasaan, liukui ilmekään värähtämättä boksiin ja ikään kuin se olisi kävellyt vetten päällä.


Bulls 1985-1986, se oli jengi, sekin oli...

Chapman, Hawkins, Marchment, Moore. Todellakin, lähtökellot soivat!

Heräämme biitit pitkin poskia, kauhea metakka ja lähtökulttuurillinen Quasimodo paukuttaa päämme sisällä.

Charlie Moore, se oli ottelija.

Punaviivan pullistelut ja Laforge pudottaa sen vasurilla, Moxam ui sisään ja siitä sitten tuo kolmiosainen merkkipaalu.

Isossa kuvassa, se oli kovempi jätkä kuin Laforge. Rinnakkaisessa lähtötodellisuudessa, se otti Show´ssa muutaman klassikon Probertin kanssa.


Finaalisarja ja kaikki nuo ottelevassa. Nostalgista ajankuvaa ja 3-4 jätkää ottivat nuo 100 lähtöä yhteiseen kassaan.

O:n preseason 2013-2014, hoh hoijaa ja Ty Bilcke antanut hanskattoman elonmerkin itsestään, melankolian säväyttämän.

Tuo aktiivinen, joka päätti bileet ja sammutti valot.

HCH:n esiintulo ja pureuduimme Thunder Bayn SIJHL:n sekä entisen Metron, OPJHL:n tapahtumiin sekä hahmoihin.

Siinäkin oli laskuhumalainen sivuväre, käsi lepäsi katkaisimella.

Jr.A, Jr.B...siellä saattoivat gladiaattorit heittää square offin sivujuonena kiekat ympäri kaukaloa, otettiin yleisöä mukaan ja luotiin yhteistä kivaa lauantai-iltojen ratoksi.

Mekin vähän täällä innostumme, taputamme käsiämme ja kierrämme ympäri keittiön pöytää.

 

[HardCore Hooligan]

Roi Myllari otti O:ssa myös Mooren ja kova, uskottavuutta herätävä merkintä kirjanpitoon. Moore äijäili häkissä, joten Myllari nöyränä postinkantajana sisään ja Coxe, Moore sekä Higgins...lähtötaivaan portit auetkoon.

Stojanov pieksi O:ssa ison vauvan, murjoi sen oikeallaan jäihin. Pisti kouluun, antoi lumipesut ja kylvyt vessapöntössä. Hurrasimme, me luulimme sen pistävän asiat tolalleen. Ei, se oli käänteentekevä jätkä, siitä alkoi syksykierre ja se sai ne vaipat Soo`ssa ansaitusti. Tänään ehkä haikeat pleksit, vaikkapa kiitos Stojanovin sekä mafioso Iobin.

Spits, Tony Curtale ja jengi tulvilaan eloisaa Gongeria. Kypärät takaraivolla, hihat ylhäällä ja jätkämäisen koppava sekä ylimielinen olemus. Illoissa tapahtui, jokainen oli lupaus seikkailusta ja kaikessa siinä tohinassa, olisi voinut luulla olevansa 80-luvulla. Esitysten fyysinen läsnäolo ja silkkaa heittäytymistä, hikeä ja verta. Me innoistuimme siitä, meillä tämä on edelleen viimeinen suuri jengi maailmankaikkeudessa. Voi, sitä Gongshow mentaliteettia ja huusimme joskus Curtalen paluuta, enää siihen ei uskota äärilaidallakaan.

Jordan Shine, Knights ja 2000-luvun paras jääkiekkoilija. Se oli esittävän taiteen maestro, pilke silmäkulmassa ja lähtövalo aina vihreänä. Se oli yleisön palvelija, toimitti mitä tilattiin ja poimi kaiken irti lähtevän pois. Nyt ei puhuta mistään päänahoista vaan sisällön tuottamisesta, iltojen viihteellistämisestä. Huikeasta sitoutumisesta ja palosta, ylpeydestä kantaa roolia. Branch ei tätä sietänyt, se tosikko ja lähdönvastainen mörrimöykky. Pikku kopautus, 20-iltaa hyllyllä ja kertoo ennen kaikkea pelaajan viihdepotentiaalista. Neppailemme pihalla poikani kanssa, pihalätkää tennispallolla ja olen "Shiner", Jordan Shine ja heiluttelemme koko ajan coolisti ranteitamme. Kutsukaa sossutädit tai Spitsin scoutit...

Andrew Howes ja ytimeen iskevästi bush, bush league! Taitotaso sekä perusominaisuudet riittäisivät O:n askeihin, mutta ne sulakkeet, ne taskussa olevat räjähteet. Se vittumainen, kusipäinen kukkopojan luonne ja toisaalta, pari vaihto iltaan roolissa. Kintaita jäihin, rystysiä muruksiksi ja nenää poskelle, ei aivan ailahtelevaa Howesia. Väliinputoaja, joten siksi alempien kehien tähtisädetikku ja aivan poikkeuksellisen nerokas väriläiskä. Täydellisen arvaamaton ja aina aikaisen suihkun kautta ulos, sitä voisi kutsua iltoihin tarttumiseksi. Ennen nämä jätkät eksyivät usein varjoisiin kehiin, varjoisiin ammattilaiskehiin ja lätkämaailman peräkolkkiin. Niistä tuli takapajuloiden tähtiä, vetivät pitkiä uria rähisten, sekoillen ja kännäten. Sitä taas voisi kutsua kiekkoammattilaisuudeksi, oikeaksi sellaiseksi ja alkoholisoituneena ihmisrauniona takaisin himaan.