Stanley Cup -finaalit 2013: Chicago Blackhawks (1.) vs. Boston Bruins (4.)

[SaucerPass]

Aika selkeä trendi nähtävissä kahdessa ensimmäisessä sarjan pelissä: Chicago aloittaa vahvasti, mutta pelin edetessä ote siirtyy Bostonille. Onhan se aika käsittämätöntä, että joukkue, joka vie ensimmäisessä erässä peliä ja maalipaikat kärjistetysti 5-1-suhteella, on jatkoajalla ottavana osapuolena yhtä pahasti. Onhan kyse toki myös taktiikasta, ja varmasti Q oli ohjeistanut joukkuettaan aloittamaan vahvasti, jotta kotiyleisön tuoma tuki sekä edellisestä pelistä jossain määrin siirtyvä momentum saataisiin hyödynnettyä. Samoin Julien varmaan ajatteli, että tärkeintä olisi selvittää Hawksin alun jopa odotettu painostus kunnialla. Vaarallista peliä kuitenkin, koska Bruins olisi voinut hyvin hävitä pelin jo ensimmäisessä erässä.

Nyt on kiinnostavaa nähdä, miten asetelma muuttuu, kun siirrytään Bostoniin. Oletettavaa on, että vastaavaa Chicagon dominointia ottelun alussa tuskin nähdään. Ei myöskään välttämättä huono asia Chicagon kannalta, koska vähän sellainen kuva joukkueesta jäi, että parhaimmat paukut käytettiin jo ennen kolmatta erää ja jatkoilla viimeistään oltiin pahasti sillassa.

Sarjan kannalta hienoa, että Bruins voitti. Olisi ollut melkoinen isku Bostonin itseluottamukselle, jos seli olisi hävinnyt game 2:n myös jatkoilla, kun parhaat paikat sillä oli taas ottelun ratkaisuun. Tapahtumiin nähden myös varsin oikeutettua, että otteluvoitot ovat 1-1.

Jagr oli omaan silmään kentän vaarallisin pelaaja ja loi useita hyviä paikkoja. Silti tolppaa lähemmäs hänkään ei taas päässyt. Toinen parjattu pelaaja eli Seguin oli myös suht pirteä ja syötti voittomaalinkin, mutta aika vahvasti näyttää siltä, ettei sen paremmin Seguin kuin Jagrkaan saa maalihanoja enää auki. Paikkoja voivat luoda muille, mikä sekin toki on jo jotain, mutta viimeistely jäänee muiden harteille.

Duncan Keith ryösti muuten taas kohtalaisen monta hyvää vetopaikkaa. Aivan loistava taito Keithillä saada mailansa viime tingassa laukaisulinjalle ja ohjata veto päätyverkkoihin.

Chicagon puolelta Toewsiltä odotetaan edelleen enemmän hyökkäyspäässä. Se 2-0 maali olisi ollut hänenkin kannaltaa todella tärkeä. Ei Toewsiä kyllä edes enää huomannut kolmannessa erässä ja jatkoilla.

Bolligista pakkoa sanoa sen verran, että pudotuspeleissä ei kokoonanosta pitäisi löytyä enää yhtään pelaajaa, joka ei selviä kiekollisesta pelistä kunnialla. Suuri osa joukkueista siirsi runkosarjassa vielä useasti pelanneet "kovat pojat" suosiolla katsomoon, mutta Q:n oli pakko tuoda Bolig vielä finaaleihinkin kentälle. Yhtä paljon valmennuksen kuin pelaajankin moka.

Jos alaketjut tekivät ratkaisumaalit Chicagolle ensimmäisessä pelissä, niin nyt Bostonin kaksi ylintä ketjua saivat tukea alaketjuilta, mikä oli ratkaiseva tekijä voitossa.

 

[TweetyLeaf]

Bolligista pakkoa sanoa sen verran, että pudotuspeleissä ei kokoonanosta pitäisi löytyä enää yhtään pelaajaa, joka ei selviä kiekollisesta pelistä kunnialla. Suuri osa joukkueista siirsi runkosarjassa vielä useasti pelanneet "kovat pojat" suosiolla katsomoon, mutta Q:n oli pakko tuoda Bolig vielä finaaleihinkin kentälle. Yhtä paljon valmennuksen kuin pelaajankin moka.

Tästä täysin samaa mieltä. Ei Viktor ole kummallisia esittänyt, enkä tiedä miksi koirankopissa joutuu taas istumaan. Mutta olisihan tuo ruotsin speedy gonzales satakertaa varmempi ja parempi ratkaisu kun Brandon "AHL" Bollig.

 

[Ni$pekt15]

Huikea matsi jälleen! Heti ottelun alussa karhut aloittivat kovan taklauspelin siinä missä ekassa tyydyttiin mailahäirintään ja position pitämiseen niin nyt mentiin laidat ryskyen. Jotenkin tuli tuosta alusta mieleen Montreal sarja jossa karhut olivat aina kiipelissä ottelun ensimmäisen puolikkaan ja toisella sitten puskivat rinnalle ja ohi.

Hyväksyn ekan maalin ja oisin voinut hyväksyä toisenki, mutta aika vahvasti oli mielestäni molemmissa maalivahin häirintää havaittavissa.
Ekassa Handzus rojahtaa Raskin päälle( Bos mies sen torjuntaan palautumisen kuiteskin esti lopulta) ja toisessa Hossa tuli suoraan mailalla törkkäämään Raskin polkkareihin ja esti kunnollisen torjunnan. Maalissahan se kiekko oli joten maali tai häirintä vihellys paikallaan.

Tosi hienoa ettei taklauksissa liikoja säätelty(oli paikkoja enemmänkin viedä niittejä loppuun) ja etenkin Lucic tuntui taklaavan kaikkea oli sitten kiekko hallussa tai ei. Jopa Kane jäi kerran junan alle, ja Shaw sai kenties painavimman niitin, mutta salamana ylös ja hyökkäämään. Pirun kova jätkä ja kelpais Bostonin kolmoseenkin.

Hieman sai kuiteskin jännittää tuleeko jossain vaiheessa laitataklauksesta jäähyjä ,muttei kertaakaan. Sen sijaan muutamat selkeät kopit jäi viheltämättä kuten se purkukiekko jossa yksi tuomareista näytti suoraan jäähyä, mutta muut arvasivat tilanteen toisinpäin. Lisäksi ei selkeempää mailasta kiinnipitämistä ole nähty kuin Jagr tilanne josta meinasi kehkeytyä erittäin vaarallinen paikka toiseen päähän. Bostonin potentiaalisiin jäähyihin en ota kantaa;D

Illan onnistujia olivat Seguin pleijareitten parhaallaan.
Paille harhauttamalla Leddyn ja järjestelemällä tasoituksen ja tietenkin hienolla ratkaisumaalilla.
Lucic 10 taklausta 2 erään ja muutoinkin hieno peli kiekollisena.
Rask josta on jo kaikki sanottu.
Jagr oli todella loistava ja harmittaa miehen puolesta ettei punalamppu syttynyt vieläkään.
Brad väläytteli pariin otteeseen muttei tolppaa lähemmäs päässyt.
Pakeista Boychuk pisti silmään jälleen loistavalla ja etenkin kovalla pelillä.

Chi onnistujat voi joku muu nimetä, mutta äärettömän vittumainen jätkä toi Duncan Keith sen mailansa kanssa, joka tilanteessa estämässä maalia.

 

[larzzon]

Hortonin ns. menettäminen saattaa olla tosiaan kova isku Bruinsin hyökkäykselle. Vältteli eilen selvästi kontaktitilanteita ja kyllähän tuo syö peliä kun pitää olla jääprinsessa kentällä.

Horton on vältellyt kontakteja kevään 2011 aivotärähdyksen jälkeen, joten joukkue on ehtinyt sopeutumaan ns. menetykseen varsin hyvin. Ihan normaali esitys Hortonilta siis.

 

[reme]

Chicagon saldo pleijareissa on 6-0 silloin kuin Toews on tehnyt vähintään pisteen. Muut kentät antavat riittävästi taustatukea kunhan ykkönen saadaan tekemään heidän hommansa myös hyökkäyspäässä. Ylivoiman merkittävään parannukseen tässä vaiheessa kautta en valitettavasti usko, sen verran monta vuotta se on jo takkuillut:)
Blackhawksien tekeminen on niin hyvällä tasolla, että täällä on täysi luotto siihen ettei yrittänyttä laiteta pihalle tässäkään sarjassa.

 

[larzzon]

Ylivoiman merkittävään parannukseen tässä vaiheessa kautta en valitettavasti usko, sen verran monta vuotta se on jo takkuillut:)

Ylivoimapeli ylipäänsä on tässä vaiheessa kautta miltei kuriositeetti. Jäähyjä vihelletään vähän ja finaaleihin ei pääse ilman hyvää alivoimaa. Eiköhän finaaleissa jokunen ylivoimamaalikin vielä nähdä, mutta tuskin ratkaisevat sarjaa suuntaan taikka toiseen.

 

[Seppochu]

Ylivoimapeli ylipäänsä on tässä vaiheessa kautta miltei kuriositeetti. Jäähyjä vihelletään vähän ja finaaleihin ei pääse ilman hyvää alivoimaa. Eiköhän finaaleissa jokunen ylivoimamaalikin vielä nähdä, mutta tuskin ratkaisevat sarjaa suuntaan taikka toiseen.

Ainakaan tällä tasolla, jolla YV näillä joukkueilla tähän mennessä on ollut.

Suurin ero erikoistilanteissahan on tullut siinä, että Boston ei ole saanut maaleja ylivoimalla Blackhawksin erinomaisen alivoiman vuoksi, kun taas Hawksille on auennut todella paljon paikkoja Bruinsin alivoiman ollessa heikompaa. Rohkeammin Hawksin vaan pitäisi sinne maalille mennä, niin varmasti tulee tulosta.

 

[Canucks#1]

Ainakaan tällä tasolla, jolla YV näillä joukkueilla tähän mennessä on ollut.

Suurin ero erikoistilanteissahan on tullut siinä, että Boston ei ole saanut maaleja ylivoimalla Blackhawksin erinomaisen alivoiman vuoksi, kun taas Hawksille on auennut todella paljon paikkoja Bruinsin alivoiman ollessa heikompaa. Rohkeammin Hawksin vaan pitäisi sinne maalille mennä, niin varmasti tulee tulosta.

Korjataan nyt, että Boston on saanut maalin ylivoimalla huolimatta Hawksin hyvästä alivoimasta. Boston yv:llä finaaleissa 1/5 ja Hawks 0/5.

Siinä olet oikeassa, että ajoittain Hawksin ylivoima on ollut huikaisevaa ja paikkoja on syntynyt, vaikka maalit on jäänyt uupumaan. Vastapainoksi Hawksin ylivoima on ollut välillä hyvin tuskaista ja alueelle pääsy on ollut myös hankalaa.

Bostonin ylivoima ei ole ollut yhtä näyttävää kun Hawksin, mutta he ovat näyttäneet saavansa ylivoimansa pyörimään. Tästä hyvä osoitus Bergeronin yv-maali Seguinin hyvästä syötöstä. Bostonillekin on toki sattunut muutama heikompi yv, mutta mielestäni Bostonin vahvuus ei ole yv:ssä, vaan tiiviissä puolustuksessa ja vastahyökkäyspelissä.

Edit. Ja mielestäni vaikka Hawks on saanut parempia paikkoja yv:llä, niin Bostonin av on ollut hyvää, koska he ovat keskittyneet laukausten blokkaamiseen. Moni Hawksin loistopaikasta ei edes päätynyt Raskille saakka, koska siellä oli usein esim. Seidenberg tai Chara, jotka saivat mailaansa tai kroppaansa väliin.

 

[SaucerPass]

Bostonin ylivoimaan liittyen omasta mielestäni on jokseenkin hämmentävää, että David Krejcillä ei ole paikkaa Bostonin ykkösylivoimassa, joka kuitenkin yleensä aloittaa jäällä.

Ymmärrän toki, että takakolmiolla pelattaessa molemmilla puolilaudoilla halutaan käyttää pelaajia, joilla on hyvät laukaukset suoraan syötöstä. Se vain on ongelma, että nämä pelaajat ovat jääkylmät Seguin ja Jagr ykkösylivoimassa. Molemmilla on varmaan periaatteessa parempi laukaus kuin Krejcillä, mutta molempien huonon maalintekovireen huomioiden itse sijoittaisin roponi Krejciin. Ajoittain Bruinsin ykkösylivoimalla on myös ollut vaikeuksia rauhoittaa peli, mihin Krejci voisi myös tuoda apua.

Aika ihmeellistä muutenkin, että pudotuspelien maali- ja pistepörssin johtaja ei ole joukkueensa eniten yv-aikaa saavien pelaajien joukossa. Se, että Bruinsilla on riveissään pudotuspelien kuumin ja paras hyökkääjä, on ase, jota pitäisi hyödyntää maksimaalisesti myös ylivoimalla. Jotenkin tuntuu, että Julien on takertunut ennen pudotuspelejä muodostettuihin yv-kenttiin ja luottaa itsepintaisesti sekä Seguinin että Jagr maalivireen löytymiseen. Samalla Krejcin huippukuntoa ei hyödynnetä maksimaalisesti ylivoimalla.

Tuskin Julien mitään muuttaa, kun ei ole tähänkään mennessä sitä tehnyt, mutta itse olisin vaihtanut Seguinin Krejciin jo aika päiviä sitten.

 

[TweetyLeaf]

Jotenkin tuntuu, että Julien on takertunut ennen pudotuspelejä muodostettuihin yv-kenttiin ja luottaa itsepintaisesti sekä Seguinin että Jagr maalivireen löytymiseen. Samalla Krejcin huippukuntoa ei hyödynnetä maksimaalisesti ylivoimalla.

"If you want to win, you stick with your best guys". (tai jotenkin tonnepäin)
-Don Cherry

Toki Krejcin poissaolo on hieman ihmeellistä ykkösestä jos näin tosiaan on mutta toisaalta tuossa on myös se, että jos Boston meinaa voittaa sarjan, olisi Jagr:n ja Seguinin parempi lämmetä. Eikä ne sieltä vaihtopenkiltä lämpeä.

Brad Richards istui penkillä Rangers sarjassa. Eikä se Rangerssia auttanut millään tavalla.

Diesel moottorin hehkutuksessa ei ole mitään väärää.

 

[Pica]

Bostonissa ei ole ollut hyvää ylivoiman pyörittäjää Marc Savardin jälkeen. Voitte uskoa että erilaisia kokoonpanoja on kentällä nähty ja myös David Krejciä on siellä peluutettu (huonossa ja nykyisessä ns. normikunnossa) mutta ei ole Krejci pystynyt paikkaa ylivoimahidalgona vakiinnuttamaan. Ehkä syötöistä puuttuu juonikkuutta tai peliälystä joku palikka mutta Krejci on tehokkaampi tasakentällisin ja tasavajaalla.
En tietenkään tarkoita että Krejci olisi täysin hyödytön yv-pelaaja mutta mittatikkuna käytettyyn loistoon ei ole vielä urallaan yltänyt. Kakkosylivoiman pyörittäminen on hyvä paikka tehojen yrittämiseen astetta heikompia alivoimapelaajia vastaan.

Asia palautti mieleen sen yhden mätäpussin joka toivottavasti ei osaa uida kun on aika hypätä Flegethoniin.

 

[Ben Marco]

Pari matsia taputeltu ja tasaisissa, pienten marginaalien merkeissä ollaan menty. Game 2 näytti alussa siltä, kuin Bruinsia viedään, kuin märkää rättiä. Hyvin kasasivat itsensä kuitenkin, samalla kun Hawksien kova starttitempo alkoi hiipua ja paikkoja syntyä myös Crawfordin maalille. Näennäisesti oltiin kuskin paikalla, mutta kun ei niin ei. Tosi kliffaa olisi ollut lähteä Massazutce...Massachurro...no joku sinne päin....pelaamaan 2-0 ottelutilanteessa. Vähintään yhtä voittoa lähdetään hakemaan Bostonista, kai se on realistisin kuvio.

Viktor Stålberg pelaa imeisesti huomenna, Bolligin paikalla, tuoden samalla lisää kinttua pitämään pelinopeutta yllä.

Kaksi ensimmäistä finaalia ollut lätkää parhaillaan ja toivottavasti tahti jatkuu.

 

[reme]

Blackhawks on hävinny tämän kauden kaikissa pleijarisarjoissa matsin numero kolme, toivotaan että aamun ottelussa käy toisin. Toisaalta Blackhawks on myös voittanut vähintään yhden vierasmatsin yhdeksässä perättäisessä playoffsarjassa 2010 lähtien. Viktor oli tosiaan aamujäillä ja pelaa neloskentässä.
Johtavien pelaajien on maalattava, mikäli tämä kausi aiotaan viedä päätyyn saakka, Rosenblog.

 

[Pica]

Show jatkuu taas ensi yönä.

Pahoin pelkään että joukkueiden todennäköinen roolien vaihto hyökkääjästä puolustajaksi suosii Blackhawksia. kotiyleisön edessä Bruinsin paineet avausmaalista ja ajasta hyökkäyspäässä voi johtaa harkitsemattomiin pincheihin joista taitava Chicago rankaisee kovalla prosentilla. Veikkaan pultakymmentä ylivoimahyökkäystä ensimmäiseen erään ja näistä paria maalia.

Onnistuessaan Bostonin pakit pystyvät sitten pitämään paineen ja tuottavat muutamalle Blackhawks-pelaajalle ongelmia. Etenkin Kanen huippukädet pitäisi saada pidettyä pois pahanteosta.
Maalivahti Crawfordin on, en sanoisi selvitetty, mutta tarkasti scoutattu. Hyvin pelanneelle vahdille neljä viidestä maalista on pistetty samasta paikasta sisään ja samaa reikää tullaan pommittamaan myös tästä eteenpäin.

Luulen että Chicago vaihtaa aktiivisen pelinsä vastahyökkäämiseen joka tuo ongelmia Bruinsille eikä Coreyn hanska vuoda. kotietu palaa takaisin Hawkseille 4-2 numeroin, viimeinen tyhjiin.

 

[lunde]

Johtavien pelaajien on maalattava, mikäli tämä kausi aiotaan viedä päätyyn saakka, Rosenblog.

Hämmentäviä nuo Tribunen nettiuutiset. En tiedä, kohtaavatko muut samoja ongelmia, mutta kirjoittamaasi linkkiä klikatessa tai lehden nettisivuilta otsikkoa klikatessa ruutuun tulee tekstilaatikko, jonka mukaan uutisen voi lukea vain Yhdysvalloista. (Premium content is currently available only to users within the United States.) Rosenbloomin twiitissä olevan linkin kautta jutun pystyy kuitenkin lukemaan. Olen lukenut samalla tavalla aiemmin jotain Chris Kucin kirjoittamia juttuja.

Finaalisarjan aikana on tullut ihmeteltyä Bruinsin isoja pelinumeroita, mutta sehän selittyykin sillä, että #1 ja #6 ovat ainoat pienet numerot, joita seura ei ole jäädyttänyt. Numerolla yksi ei pelaa tällä kaudella kukaan ja numeroa 6 kantava Redden ei ole mahtunut kokoonpanoon Toronto-sarjan jälkeen. Puolustajat ovat kiertäneet ongelman samoin kuin Bourque Espositon numeron jäädyttämisen jälkeen: #33 Chara, #44 Seidenberg, #55 Boychuk.

 

[Lemieaux]

I love the Hawks and I'll always love the Hawks
even tho' it's only been a coupla years...
You might give a fuck if they win the Stanley Cup
but either way I'll have another beer...

Joo. Mä tunnustan, mä diggaan Toes-Tazerista, Kanerista, Sharpiesta, Duncsista ja jopa cinderella-storya kirjoittavasta Crawfordista.

Don't be Saad, you should be [Hah-pee]. They will get a few more keys to the city.

 

[Wiesellike]

Sellanen game 3. Ei ole oikein positiivisia ajatuksia haukkojen näkökulmasta. Ylivoima oli TAAS kaameaa kuraa. Eihän tässä mitään uutta ole, kun vasta KAKSI vuotta vanha ongelma, mutta suorastaan sairasta, ettei tuohon ongelmaan ole löydetty ratkaisua noilla nimillä.

Boston oli hyvä, yhtenäinen ja teki paikoistaan tarvittavat maalit. Hossa tippui ennen peliä kokoonpanosta, mikä sekoitti Chicagon perusteellisesti. Quennevillen ketjulotto antoi tyhjät arvat eikä tuollaisella sekoilulla pärjätä Bostonin kaltaista joukkuetta vastaan. Raskin ei tarvinnut paljoakaan tehdä, kun Bruinsin paketti piti chicagolaiset poissa vaarallisilta paikoilta.

Huonon ylivoiman lisäksi Chicago oli surkea aloituksissa, mikä on sekin jo pitempiaikainen ongelma. Ja kun keittoon lisätään vielä uransa paskimpia pleijareita surffaileva Bolland, niin eipä oikeastaan yllätä tämä tappio ja kiikarit ollenkaan. Toivottavasti tämä oli Chicagolle se Detroit-sarjan neljäs peli. Tästä ei voi muuta kuin parantaa.

 

[lunde]

17.6.2013 Chicago @ Boston GAME 3

Finaalien kolmannesta ottelusta ei jäänyt juurikaan jossiteltavaa. Kiekko ei pomppinut kummallekaan joukkueelle onnekkaasti ja tuomarit välttivät isot virheet. Lopputulos oli suoraa seurausta joukkueiden esityksestä kaukalossa, mikä sujui enimmäkseen Bostonin kontrollissa.

Bruins

17 Lucic - 46 Krejci - 18 Horton
63 Marchand - 37 Bergeron - 68 Jagr
20 Paille - 23 Kelly - 19 Seguin
16 Daugavins - 49 Peverley - 22 Thornton

33 Chara (25:47) - 44 Seidenberg (25:04)
21 Ference (22:05) - 55 Boychuk (19:59)
47 Krug (11:45) - 54 McQuaid (11:11)

40 Rask 28/28 - 100% - 60:00
35 Khudobin

Blackhawks

16 Krüger - 19 Toews - 67 Frolik
20 Saad - 26 Handzus - 88 Kane
10 Sharp - 36 Bolland - 28 Smith
29 Bickell - 65 Shaw - 25 Stålberg

2 Keith (26:21) - 7 Seabrook (22:09)
27 Oduya (18:39) - 4 Hjalmarsson (18:38)
8 Leddy (14:53) - 32 Rozsival (19:20)

50 Crawford 33/35 - 94,3% - 58:17
(30 Emery)

Chara kolasi kaatuessaan Lucicin ja poistui kesken lämmittelyn pukuhuoneeseen. Slovakkijätti pystyi kuitenkin pelaamaan. Sen sijaan maanmies Hossa jäi kokoonpanon ulkopuolelle saatuaan lämmittelyssä osuman kiekosta ja kaukaloon saapui kevään 2011 jatkoaikasankari Ben Smith. Boston pelasi käytännössä koko ottelun samoilla ketjuilla. Chicago pelasi niin ikään kaksi ensimmäisä erää ottelun alkuun uusituilla ketjuilla. Kolmannessa erässä Quenneville haki erilaisilla koostumuksilla muutosta ja kavennusmaalia siinä kuitenkaan onnistumatta.

Ensimmäinen erä alkoi tasaisesti, mutta muutaman minuutin jälkeen paine siirtyi Blackhawks-päätyyn, jossa Crawford sai urakoida pitääkseen pelin maalittomana. Kuuden minuutin kohdalla kotijoukkueen vyörytys kuitenkin laantui ja kiekko kävi välillä Bruins-päädyssäkin. Erän puolivälissä nähtiin ottelun ensimmäinen rangaistus, kun Daugavins taklasi kyynärpäällä Shaw'ta Bruins-vaihtoaition edessä. Hawks-ylivoima oli kuitenkin edelleen surkeaa. Daugavinsin vapauduttua oli syntyä 3–1-hyökkäys väsynyttä Leddyä vastaan, mutta Bruins-hyökkäys katkesi paitsioon. 14 minuutin kohdalla Thornton ruhjoi vihellyksen jälkeen lisää Shaw'ta ja Hawks sai helpohkolla jäähyllä toisen ylivoiman. Tällä kertaa kiekko olikin mennä aloitusvoiton jälkeen Bruins-maaliin. Myös Hawks-päätyyn rakentui kaksi vaarallista maalipaikkaa, jotka Crawford selvitti vaivoin. Jäähyn lopulla myös Marchand irtosi läpiajoon, mutta kiekko karkasi ratkaisevalla hetkellä. Ensimmäisessä erässä nähtiin sekavasta pelaamisesta ja huonosta jäästä huolimatta runsaasti maalipaikkoja, mutta yhtään maalia ei kuitenkaan syntynyt.

Toisen erä ensimmäinen maalipaikka nähtiin kahden minuutin kohdalla. Crawford sai hanskansa Seguinin laukauksen eteen, mutta hetken päästä Paille laukoi kiekon etukulman ylänurkkaan: 1-0. Tilanne lähti liikkeelle Bollandin kiekonmenetyksestä omassa päädyssä. Pian avausmaalin jälkeen Bruins järjesti uuden myllytyksen vieraspäädyssä, mutta Crawford piti Chicagon pelissä mukana. Kahdelsan minuutin kohdalla Seabrookin loistava poikkisyöttö siniviivalta aukaisi Kanelle hyvän maalipaikan, mutta laukaus viipyi Bergeronin karvauksen vuoksi ja Rask torjui tilanteen. Hawks pääsi hieman mukaan erän puolivälissä, mutta Bollandin poikittainen maila maalipaikkaan nousseeseen Kellyyn ajoi vieraat ensimmäistä kertaa alivoimalle. Bruins-ylivoima ei näyttänyt saavan aikaan ihmeitä, mutta jäähyn lopulla Paille oli karata läpiajoon vauhdilla ja Hjalmarsson joutui kaatamaan Bruins-hyökkääjän jäähyn arvoisesti. Hawks selvitti jäljelle jääneet 10 sekuntia ensimmäisestä jäähystä, mutta Bolland oli vasta siniviivan kohdalla, kun Bergeron löi Jagrin näyttävästä lättysyötöstä kiekon takakulmalta tolpan kautta maaliin: 2-0. 18 minuutin kohdalla kiekko pomppi keskialueella onnekkaasti ja Smith pääsi testaamaan Raskin refleksejä, mutta savonlinnalainen selvitti tilanteen. Vaihdon lopulla Bolland sai todella heppoisen jäähyn vääntämisestä vaihtoaition edessä. Bruins-ylivoima sai muutaman maalipaikan, mutta Hawks-selvitti jäähyn ensimmäisen minuutin. Toiselle erätauolle siirryttiin Bostonin kahden maalin johdossa.

Kolmas erä alkoi Bollandin jäähyn jälkimmäisellä minuutilla, jonka Hawks selvitti. Jäähyn jälkeen kiekonhallinta oli lievästi vierasjoukkueella, mutta peli pysyi varsin tasaisena. Pelin painopiste oli enemmän Bruins-päädyssä, mutta Hawks-päätyyn syntyi myös vaarallisia vastahyökkäyksiä. Kahdeksan minuutin jälkeen Krüger oli karata läpiajoon ja McQuaid joutui kaatamaan hänet kiertäneen hyökkääjän jäähyn arvoisesti. Hawks-ylivoima sai jonkin verran aikaa hyökkäysalueella, mutta maalin syntyminen ei ollut lähelläkään. 11 minuutin kohdalla Kane pääsi laukomaan keskeltä, mutta laukaus meni maalin ohi. 14 minuutin kohdalla Bolland luisteli Krejciltä jalat alta ja suuntasi jälleen jäähyaitioon. Bostonin kolmas maali oli todella lähellä, mutta Hawks selvitti alivoiman ja rakensi itsekin muutaman maalipaikan. Näistä jälkimmäisessä Krejci joutui koukkaamaan Saadia sääntöjen vastaisesti. Hawks-ylivoima sai jäähyn alkuun hyvän maalipaikan, mutta Rask selvitti Shaw'n ohjauksen maalin edestä. Jäähyn aikana ei nähty maalia ja Crawfoord lähtikin maalilta 18 minuutin kohdalla. Bickell laukoi tolppaan, kun kolmatta erää oli 50 sekuntia jäljellä. Seabrookill aukesi maalipaikka, kun kellossa oli 15 sekuntia. Tämän jälkeen Chara ja Bickell väänsivät itsensä jäähyboksiin. Myös kulmassa nähtiin odotettu Marchand–Shaw-läpsyttely ilman hanskoja. Ärsyttäjät selvisivät tilanteesta ilman jäähyjä. Viimeisten 12 sekunnin pelaamiseen meni todella kauan, kun tuomarit lopulta jatkaa peliä keskialueelta. Boston vei ensimmäisen kotiottelunsa 2–0 ja siirtyi sarjassa 2–1-johtoon.

Kolmannessa erässä Hawksilta nähtiin eniten vaihtoja suurin piirtein tällaisella kokoonpanolla:

10 Sharp - 19 Toews - 25 Stålberg
20 Saad - 65 Shaw - 88 Kane
29 Bickell - 26 Handzus - 28 Smith
16 Krüger - 36 Bolland - 67 Frolik

Huomioita

Aloitukset menivät ennakoidusti selkeästi Bruinsin eduksi kotikaukalossa, mikä vain lisäsi Hawksin vaikeuksia kiekonhallintaan Bostonissa. Ero on järkyttävä ja siirtotakarajalla erityisesti tätä heikkoutta korjaamaan hankittu Handzus petti valitettasti pahiten. Joskin puhtaita papereita ei voi antaa yhdellekään Hawks-sentterille.

Hossan loukkaantuminen oli iso isku Hawksille ja se johtikin alusta asti ihan uudenlaisiin ketjuihin. Tosin ketjut olisivat saattaneet joka tapauksessa muuttua edellisestä ottelusta, vaikka Hossa olisikin pystynyt pelaamaan. Vaikka Hawksin kokoonpano ei toiminutkaan tuossa muodossa, ajatuksen tasolla yritys oli hyvä. Koska vaihtoetu oli Bruinsilla Quenneville oli rakentanut neljä tasaista ketjua, joille voi jakaa kuormaa ja vastuuta koko leveydeltä. Valitettavasti tällä kertaa peli päättyi jo varsinaisella peliajalla, joten tuosta ei ollut erityisesti hyötyä. sarjan pitkittyessä tasainen peluuttaminen voi auttaa, mutta tällaisella esityksellä näemme vain viisi peliä. Hawksin alivoimakaksikko vahvistettuna Selke-Toewsillä toimi tyydyttävästi shutdown-ketjuna Krejciä vastaan. Välillä Toews pelasi ylivoimaa ja hajavaihtoja tasakentin ykköstykkien kanssa. Valitettavasti vierasjoukkue hävisi kaksinkamppailut muualla, eikä pystynyt kääntämään ketjumuutoksia edukseen. Varsinkin Bergeronin ja Kellyn ketjut voittivat oman pelinsä selkeästi. Itse olisin ehkä antanut nelosketjuksi pudonneelle Shaw'n yhdistelämälle enemmän peliaikaa, koska he saivat muutaman kerran fyysisellä pelillä aikaan lievää kaaosta Bruins-päädyssä.

Avausmaalin tehnyt joukkue oli hävinnyt kaksi ensimmäistä ottelua, mutta tällä kertaa Boston kontrolloi niin suurta osaa ottelusta niin monella osa-alueella, että kahden maalin johdon saavutettuaan kotijoukkueella ei ollut suurta hätää. Rask sai korjata nollapelin talteen finaalisarjan helpoimmalla pelillä. Crawford oli työllistetympi, eikä pettänyt joskaan ei pystynyt seisomaan päälläänkään. Avausmaali meni toki etukulmasta sivuttaisliikkeen jälkeen, mikä menee aina vähintään hieman maalivahdin piikkiin.

Erikoistilanteet syövät valitettavasti Hawksin hyökkäyspeliä. Vaikka Chicago pystyykin lähes vastaamaan Bostonin alivoimapeliin, sekä jäähyt että ylivoimat vievät Hawksilta vauhdin ja tappavat momentumin. Melkein kaikkea mahdollista on jo kokeiltu kahden vuoden aikana, mutta mikään ei tunnu muuttavan ylivoimaa parempaan suuntaan.

[B]CHI-BOS		 1st	 2nd	 3rd	Total[/B]
Goals		 0-0	 0-2	 0-0	 0-2
SOG		10-11	 8-15	 9-9	27-35
Hits		 9-12	11-11	 5-8	25-31
Faceoffs	 5-17	 8-12	 3-10	16-39
Giveaways	 1-5	 1-1	 4-2	 6-8
Takeaways	 1-2	 1-1	 0-3	 2-6
Blocked Shots	 1-7	 1-6	 5-4	 7-17

[B]Shot Summary
	Shots	Blocked	Missed	Attempts[/B]
CHI	28 	17 	11	56
BOS	35 	7 	9	51

[B]Power Play[/B]
CHI	0/5, 08:11,  4 SOG
BOS	1/4, 06:05, 10 SOG (5vs3 00:10, 1 SOG)

[B]Faceoffs	EV 		PP 		SH 		TOT[/B]
CHI		14/42 (33%) 	1/7 (14%) 	1/7 (14%) 	16/56 (29%)
BOS		28/42 (67%) 	6/7 (86%) 	6/7 (86%) 	40/56 (71%)

Toews		8/19 	(42%)		Bergeron 	24/28 	(86%)
Handzus		0/10 	(0%)		Kelly		8/11 	(73%)
Bolland		1/8 	(13%)		Krejci		4/9 	(44%)
Krüger		2/7 	(29%)		Peverley	4/6 	(67%)
Sharp		3/5 	(60%)		Lucic		0/2 	(0%)
Shaw		2/5	(40%)		
Saad		0/1 	(0%)		
Smith		0/1	(0%)

Mikäli sarja jatkuu tällaisena, Bruins nostelee kannua Chicagossa. Vielä en kuitenkaan löisi hanskoja tiskiin Hawksin osalta. Todennäköisesti näin selkeää Bostonin ylivoimaa ei kuitenkaan nähdä loppuun asti. Tämän kauden Blackhawksin suurin vahvuus on ollut voittamiseen tarvittavien uusien keinojen löytäminen ja joukkue ei ole vielä edes selkä seinää vasten. Voitto neljännestä ottelusta sekä momentumin kanssa toinen putkeen Chicagosta, niin sarja olisi taas ihan uudessa tilanteessa ja Bruinsilla olisi pakkovoiton paikka kotona. Todennäköisempää on toki Bruinsin toinen kotivoitto ja kolmas voitto putkeen. Silloin Hawks joutuisi tukalaan 3–1-tilanteeseen, josta en usko joukkueen nousevan toista kertaa seuran historiassa ja vielä samana keväänä.

 

[Ektar]

Erikoistilanteet syövät valitettavasti Hawksin hyökkäyspeliä. Vaikka Chicago pystyykin lähes vastaamaan Bostonin alivoimapeliin, sekä jäähyt että ylivoimat vievät Hawksilta vauhdin ja tappavat momentumin. Melkein kaikkea mahdollista on jo kokeiltu kahden vuoden aikana, mutta mikään ei tunnu muuttavan ylivoimaa parempaan suuntaan.

Mikäli sarja jatkuu tällaisena, Bruins nostelee kannua Chicagossa. Vielä en kuitenkaan löisi hanskoja tiskiin Hawksin osalta. Todennäköisesti näin selkeää Bostonin ylivoimaa ei kuitenkaan nähdä loppuun asti. Tämä kauden Blackhawksin suurin vahvuus on ollut voittamiseen tarvittavien uusien keinojen löytäminen ja joukkue ei ole vielä edes selkä seinää vasten.

Lundelta jälleen hyvä raportti tuosta pelistä. Ylivoiman kanssa tuntuu olevan molemmilla joukkueilla vaikeuksia. Bruins on tappanut nyt putkeen noin 26 alivoimaa, joten se puoli on kunnossa(vai onko vain vastustajien ylivoimien huonoutta?). Vaikka sillä ei voiton kannalta ole merkitystä, niin haluaisin Bruinsin voittavan kannun Bostonissa, sillä 2011 vuoden voitossa Vancouverissa ei tunnelma hallissa vaikuttanut kovin lämpimältä.

Pienenä pilkunviilauksena vielä se, että Chara ajoi Lucicin eikä toisinpäin, mutta päätyi siis joka tapauksessa tikattavaksi pukukoppiin. Linkki youtubeen.

 

[Ben Marco]

Semmonen peli. Hossan sivussaolo oli aika kolaus ja kyllähän se kaukalossa näkyi niissä pienissä asioissa, ei voi mitään. Puskaradiot huutavat joko kuuluisaa Upper bodya, mutta myös nivus-vamma on noussut esiin. Harmin paikka jos Game 4 (ainakin?) jää väliin. Tuosta on raavittava voitto vaikka päällään seisten, sillä Bruinsin tasoista possea vastaan tuskin tullaan ohitse 3-1 asetelmasta.

Stålberg jatkanee pelaamista ja Bolland pukee Karhu-paidan seuraavaan peliin :X

Kisa elää kuitenkin ja taistelu kannusta jatkuu kiivaana, niin kuin täytyykin.

 

[lunde]

Ylivoiman kanssa tuntuu olevan molemmilla joukkueilla vaikeuksia. Bruins on tappanut nyt putkeen noin 26 alivoimaa, joten se puoli on kunnossa(vai onko vain vastustajien ylivoimien huonoutta?).

Sanoisin sekä että. Penguinsin nollille jättäneen alivoiman on pakko olla huikeaa. Toisaalta Blackhawksin ylivoima ei ole samanlainen peloite, minkä näkee myös alla olevasta tilastosta. Varsinkaan vieraskaukaloissa Hawks ei ole onnistunut kuin yhdessä ylivoimassa, mikä on pitkälti seurausta alueelle pääsemisen hankaluudesta. Kun joukkue häviää vielä aloituksetkin varsinkin vieraissa, niin ylivoimamaaleja on turhaa odottaa. Pudotuspelien ainoassa vieraissa syntyneessä YV-maalissa Toews voitti aloituksen ja paine jäi heti vastustajan päätyyn.

CHICAGO BLACKHAWKS POWER PLAY

MIN
h Game 1 1/3   6 SOG	HOME	 2/9  15 SOG
h Game 2 0/4   7 SOG	AWAY	 0/4  13 SOG
a Game 3 0/2   5 SOG	TOTAL	 2/13 28 SOG
a Game 4 0/2   1 SOG
h Game 5 1/2   2 SOG

DET

h Game 1 1/3   5 SOG	HOME	 3/12 16 SOG
h Game 2 0/2   2 SOG	AWAY	 1/12 15 SOG
a Game 3 0/4   8 SOG	TOTAL	 4/24 31 SOG
a Game 4 0/3   1 SOG
h Game 5 2/3   6 SOG
a Game 6 1/5   6 SOG
h Game 7 0/4   3 SOG

LAK						POWER PLAY AFTER 3 ROUNDS
h Game 1 0/4   5 SOG	HOME	 1/8  11 SOG	HOME	 6/29 42 SOG
h Game 2 1/2   5 SOG	AWAY	 0/6   6 SOG	AWAY	 1/22 34 SOG
a Game 3 0/2   3 SOG	TOTAL	 1/14 17 SOG	TOTAL	 7/51 76 SOG
a Game 4 0/4   3 SOG
h Game 5 0/2   1 SOG

BOS
h Game 1 0/3   2 SOG	HOME	0/6   4 SOG	
h Game 2 0/3   2 SOG	AWAY	0/5   4 SOG
a Game 3 0/5   4 SOG	TOTAL	0/11  8 SOG

20 pudotuspeliottelussa vain viisi ylivoimamaalia päästänyt Blackhawks on niin ikään jatkanut jäähyjen tappamista lähes yhtä tehokkaasti Bruinsia vastaan. Ensimmäisen ottelun takaisku oli seuraus harvinaisen aggressiivisesta alivoimasta, jossa laitakamppailun voittanut Lucic ja keskeltä jatkanut Seguin pelasivat kiekon nopeasti painottomalle puolelle Bergeronille, joka sai tintata kiekon yläkulmaan. Toinen takaisku syntyi tässä kolmannessa pelissä käytännössä vielä kahden miehen ylivoimalla, kun Jagrin lätty löysi jälleen Bergeronin vasemmalta kulmalta. Jagrin huikean yksilötaidon vuoksi Bruins onnistui tuolla tyhjälle takatolpalle pelaamisella, missä Hawks epäonnistui omalla kahden miehen ylivoimallaan, jossa he yrittivät peilikuvana pedata paikkaa Kanelle oikealle takatolpalle.

 

[reme]

Ylivoimapeli ylipäänsä on tässä vaiheessa kautta miltei kuriositeetti. Jäähyjä vihelletään vähän ja finaaleihin ei pääse ilman hyvää alivoimaa. Eiköhän finaaleissa jokunen ylivoimamaalikin vielä nähdä, mutta tuskin ratkaisevat sarjaa suuntaan taikka toiseen.

Tästä olen vahvasti erimieltä. Juurikin tiukat sarjat ratkotaan pitkälti onnistuneella YV:llä tehdyillä maaleilla. Boston on tehnyt tässä sarjassa kaksi YV-maalia Chicagon nollaa vastaan.

Kyllähän game kolmosessa tuli tauluun oikein kunnolla. Hossan puuttuminen näkyy tottakai, muttei riitä selitykseksi. Jollakin tapaa emme hyödyntäneet jalkanopeuttakaan tänään. Kanella oli muutamia hyviä paikkoja ja Bickellin lopussa laukoma sisätolppa, muutenpa siellä olikin enimmäkseen toivotaan toivotaan vetoja. Raskin ei tarvinnut tehdä mitään ihmeellistä tämän voiton eteen.
Handzus otti sitten aiemmin useamminkin Krügerilta nähdyt nollat ympyrästä. Tämä aloitusten häviäminen lähes kauttaaltaan, ei tullut mitenkään yllätyksenä. Tämä ongelma on ollut Stanilla tiedossa jo kauan eikä hän ole siihen reagoinut muuta kuin Handzusin hankinnalla.
Ennen Bostonin ekaa maalia oli monenlaista tilannetta, mutta kyllä sisäkulmaan jäi Crawfordilla turhan iso reikä. Kapu jatkaa slumppiaan...

Mutta game neloseen tulla taas uudella ilmeellä ja toivotaan että Hossa on siinä mukana.

Olisi kiva kuulla myös "fantasy" Kanerin kommentit pelistä ja 1-2 tilanteesta?

 

[TweetyLeaf]

Huonoiten valmennettu peli Hawksilta todella, todella pitkään aikaan. Taitaa olla Trent Yawneyn tai Alpo Suhosen aikana nähty viimeksi näin huonoa valmentamista.

Charan poissaolon missaamiset, Rozsival ylivoimalla. Pieni peliaika Bickellille, Kruger Toewsin kentässä. Ylivoima ongelmat. Alivoima ongelmat. 5v5 ongelmat. Pelin momentumin kanssa ongelmat.

Onhan noita.

 

[Kaner]

Bickell sai peliaikaa juuri niin vähän kuin ansaitsikin. Kaveri on palannut finaaleissa sille normaalille löysän lampaankullin tasolle ja oikea paikka on tällä hetkellä katsomossa. Ja Stålberg takaisin samaan osoitteeseen. Ihan eri pelaaja kuin runkosarjassa ja nimenomaan negatiivisessa mielessä.

Tuohon kun ynnää sen, että kärkiheput on tehojen puolesta ihan usvassa, niin onhan se yksittäisten pelien voittaminen välillä vaikeaa. Seitsemän ottelun sarjassa Chicago ei silti ole lyötävissä ja se tullaan näkemään tämänkin sarjan osalta.

Ai niin. Bollandin voi upottaa vaikka Tonavaan. Jääkiekkoilijat ei ole muutenkaan mitään ruudinkeksijöitä, mutta tämä mies on tälläkin asteikolla poikkeuksellisen hölmö.

 

[Canucks#1]

Seitsemän ottelun sarjassa Chicago ei silti ole lyötävissä ja se tullaan näkemään tämänkin sarjan osalta.

Sinun ylimielisyytesi on aina mukavaa katseltavaa. Olisi hyvin mielenkiintoista kuulla perusteluita miksi Boston ei pysty samoin asein lyömään Hawkseja kuin he ovat kaksi edellistä peliä voittaneet.

Tällä en tarkoita, että Boston on varma mestari, vaan pitää heidän pystyä pitämään oma pelinsä samalla tasolla kuin game 3:ssa, jotta mestaruus olisi mahdollista. Hawks ei ole kuitenkaan osoittanut ainoassakaan pelissä sellaisia suorituksia, etteikö heitä voisi voittaa seitsemän pelin sarjassa. Ensimmäinen pelikin olisi päättynyt Bostonin voittoon, jos Krug ei olisi antanut harhasyöttöä omalla alueellaan, joka johti ottelun momentumin kääntäneeseen maaliin Hawksille.

Väitän, että Hawks on kaadettavissa, jos Boston pystyy jatkamaan tiivistä puolustuspelaamista, pitää maalinedustan puhtaana blokkaamalla vetoja ja pystymällä voittamaan aloituksia jatkossa yhtä tehokkaasti kuin game 3:ssa. Hawksin mahdollisuus kääntää sarja piilee mielestäni siinä, löytääkö Q keinoja rikkoa Bostonin puolustuspeli ja Hawksin tähdet heräisivät.