Hieman ihmetyttää, miten hanakasti finaalisarja on julistettu Kingsin näytökseksi ennen kuin kiekko on edes pudonnut jäähän. Kuitenkin molempien finaalijoukkueiden menestys on perustunut samantyyliseen, voimakkaaseen prässipeliin, jossa vastustajalta riistetään tila ja aika kentän kaikissa osissa - ei vain hyökkäyspään karvauspelissä. Minun on vaikeaa löytää tästä otteluparista ennakkoon selvää suosikkia tai jotain osa-aluetta, joka menisi yksiselitteisesti toisen joukkueen eduksi.
Tylsimmissä finaaleissa ever kohtaavat pudotuspelien kaksi parasta joukkuetta tasakentällisin. Devils on tehnyt tasaviisikoin 1,62 maalia päästettyä maalia kohti ja Kingsin vastaava suhdeluku on 1,53. On mielenkiintoista nähdä, pystyykö jompi kumpi joukkue jatkamaan näin vahvaa menoa viidellä viittä vastaan. Devils ja Kings ovat myös latoneet hyvää tahtia maaleja per ottelu (Kings 2,93 ja Devils 2,83) tavallaan nämä kaksi ovat tilaston kärjessä, sillä sijoilla 1 ja 2 majailevia Penguinsia ja Flyersia ei oikein voi noteerata vertailussa. Kings on taas ylhäisessä yksinäisyydessään päästetyissä maaleissa - 1,57 per ottelu.
Mielestäni koko sarjan kannalta merkittävin taistelupari on ykkössentterien Zajacin ja Kopitarin kohtaaminen. Devilsin keskeinen menestysresepti tässäkin sarjassa on vastustajan ykkösketjun pimentäminen ja sama koskee pienemmässä mittakaavassa Richardsin ketjua. Devilsin aseet tässä sarjassa ovat itse asiassa sen kolmos- ja nelosketjut, jotka ovat Kingsin vastaavia ketjuja paremmat. Itse asiassa näiden ketjujen duunareiden panos saattaa jopa ratkaista mestaruuspytyn kohtalon. Devilsin on pystyttävä nytkin pimentämään vastustajan parhaat voimat.
Paljon on puhuttu Kingsin olevan finaalikaksikosta levänneempi joukkue. Devils on tahkonnut neljä ottelua enemmän kuin Kings, mutta sen rasitusta tasoittaa paitsi viiden päivän tauko peleissä, myös se, että pelaajat ovat voineet asua Panthers-sarjan jälkeen kotonaan, kun kahden seuraavan sarjan vierasottelut ovat pelattu lyhyiden bussimatkojen päässä. Aiempina vuosina Devils asui hotellissa playoffeissa, mutta Parise oli saanut taivuteltua Lou Lamoriellon luopumaan tästä käytännöstä.
Oman mausteensa sarjaan tuo kaksikko Richards-Carter, joka oli Flyersissa vuosikaudet Devilsin peikkona ja varsinkin Carter on kunnostautunut tärkeiden maalien tekijänä Brodeurin selän taa. Kings tarvitsee nytkin tämän kaksikon onnistumista.
Pete DeBoerilla ja Richardsilla on yhteistä historiaa Kitcheneristä ja nuorten maajoukkueesta, joissa PDB valmensi Richardsia.
But I also know Mike Richards would run you over with his car to win a Stanley Cup. He’d visit you in the hospital after. So, I know what I’m dealing with there.
Vanha Devilsin-tappaja Simon Gagne sentään taitaa olla sivussa.
Tämä on Devilsin konkareille huikea ja ohittamaton tilaisuus voittaa. Brodeurille, Eliakselle, Sykoralle ja Hedbergille tämä on kenties uran viimeinen mahdollisuus nostella kannua ja Zubrusin, Salvadorin ja Zidlickyn kaltaisille pelaajille pitkän uran paras tilaisuus voittaa sormus. Tätä näkökulmaa ei ole syytä aliarvioida, kun joukkueiden voimasuhteita puntaroidaan. Kun puhutaan tilaisuuksista voittaa mestaruus, soisin lämpimästi Adam Oatesille tämän ilon, vaikka olen häntä kovasti kritisoinut varsinkin viime vuoden yv-sekoiluista. Pelaajana Oates ei tunnetusti koskaan nostellut kannua, mutta eiköhän sekin kelpaa, että nimi kaiverretaan pytyn kylkeen valmentajan roolissa.
Kavahdan tuota Henkan aiemmin tässä ketjussa esittämää näkemystä Devilsin "liian helposta" taipaleesta finaaleihin. Flyersilla loukkaantumisia? Rangers tahkosi kaksi seitsemän ottelun sarjaa ennen konferenssifinaaleja? Tympii jo aika tavalla ketjusta toiseen toistuvat kommentit, joissa Devilsin menestykselle haetaan selitystä yksinomaan vastustajien suorituksen ja/tai vastoinkäymisten kautta. Tuntuu todella hölmöltä perustella erikseen vielä finaalien alla, miksi Devils on pelannut erinomaisen pudotuspelikevään, ansainnut menestyksensä ja että sillä on hyvät mahdollisuudet voittaa mestaruus.
Sekä Devilsin että Kingsin on pitänyt voittaa jokainen ottelunsa, jonka ne ovat pelanneet ja ne ovat edenneet finaaleihin hyvyyttään, ei sen takia, että vastustajat olisivat väistyneet kuin Punainen meri Israelin kansan edestä näiden matkalla kohti luvattua maata.
Jokainen joukkue kohtaa loukkaantumisia ja muita murheita kauden mittaan. Henrik Tallinderin kuntoutumisen myötä Devilsillä on ensimmäistä kertaa tällä kaudella periaatteessa koko vakiomiehistö jalkeilla, jos kohta hänen pelaamisensa on epävarmaa vielä finaalisarjan alussa. Devils kohtasi pahimmat loukkaantumismurheensa runkosarjassa, vaikka sillä on nytkin useampi pelaaja pelaamassa loukkaantuneena. Hyvää perspektiiviä kauteen antaa se, että punamustilla on ollut noin kymmenen ottelun ajan käytössään vakiokokoonpanon sentterit. Pudotuspeleissä tästä ylellisyydestä on saatu nauttia kolmen ottelun verran.
Miten sitten on henkisen kantin laita? Panthers-sarjan viidennen ottelun jälkeen Devils oli selkä seinää vasten ja menestystarina oli jäädä syntymättä. Kuudennen ottelun pakkovoitto vapautti joukkuetta ja sen jälkeen Devils on voittanut kolme ottelua neljästä (saldona 9-3). Vaikuttavaa tahtia, vaikka Kingsin jyrääminen on ollut vielä vastustamattomampaa ja saanut tietysti ansaitusti suurimman huomion. Kingsin voittokulun kääntöpuolena on, ettei se ole ollut vielä kertaakaan näissä pudotuspeleissä tappiolla otteluvoitoissa saati pakkovoiton edessä. Sarjan kaksi ensimmäistä ottelua ovatkin Devilsin tilaisuus painaa Kings siltaan ja pakkovoittojen tavoitteluun. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten Kings reagoi paineeseen, jos finaalisarja siirtyy Devilsin 2-0-johdossa länsirannikolle.
Pete DeBoer on finaalin alla muuttanut hieman ketjuja ja harjoituksissa koostumukset olivat tällaiset:
Ponikarovski-Henrique-Kovaltshuk
Parise-Zajac-Zubrus
Elias-Josefson-Clarkson
Carter-Gionta-Bernier
Ainoat merkittävät muutokset ovat Eliaksen sijoittaminen kolmosketjuun ja peluutusjärjestyksen muuttaminen, paperilla siis. Patty on pelannut näissä pudotuspeleissä alavireisesti ja vaisut otteet kielivät loukkaantumisesta. Oli myös hyvä reagointi DeBoerilta hajottaa ketju Elias-Henrique-Kovaltshuk, jolla kemiat eivät kunnolla kohdanneet missään vaiheessa Rangers-sarjaa.
Loppuun vielä tällainen pieni hassunhauska knoppi: Kauden 1991-1992 Blackhawks, kauden 1994-1995 Red Wings, kauden 2002-2003 Mighty Ducks ja kauden 2007-2008 Penguins ovat neljä edellistä joukkuetta, jotka ovat edenneet finaaleihin voitoin 12-2, kuten Kings.