Devils in six.
Noniin! Torstain vastaisena yönä sitten viimein mennään. Mukavan odottavat fiilikset niin kuin toki joka kesä finaalien aikaan, mutta nyt kun vielä se oma jengi on mukana, niin mikäs sen hienompaa!
Voisin aikana kuluksi purkaa joukkueiden voimasuhteet ja yrittää sitä kautta avata hieman finaalien mahdollista kulkua.
Alkuun hieman tilastoja:
Runkosarjassa:
NEW JERSEY 2-0-0 (maaliero 5-1)
LOS ANGELES 0-1-1 (1-5)
Joukkueet kohtasivat runkkarissa siis jo alkukaudesta kahdesti ja Devils vie molemmat mittelöt aika selkeällä maalierolla 5-1. Tuosta nyt on kuitenkin sen verran aikaa, ettei tuolla ole sen suurempaa merkitystä. Toki varmasti molemmille on jonkinlaista etua siitä, että vastustaja on aiemmin kohdattu.
Ylivoima:
NEW JERSEY 12-66 (18,2%, 5. parasta pudotuspeleissä kaikista joukkueista)
LOS ANGELES 6-74 (8,1%, 15.)
Alivoima:
NEW JERSEY 46-62 (74,2%, 13.)
LOS ANGELES 52-57 (91,2%, 2.)
Erikoistilanteissa siis menty hiukan eri suuntiin. Siinä missä Devilsin ylivoima on ollut Losin vastaavaan verrattuna ihan hyvää, niin vastaavasti Losin alivoima on ollut huomattavasti parempaa verrattuna paholaisten vastaavaan.
Hyökkäys:
Devils on löytänyt tehoja kaikilta neljältä ketjultaan ja etenkin nelosketju Bernier-Carter-Gionta on ollut erittäin hyvä. Myös kärkipelaajilta on tullut tasaiseen tahtiin onnistumisia.
Kingsin hyökkäyspeli on sekin selvästi piristynyt runkosarjaan nähden, jossa se oli toiseksi tehottomin koko liigassa hyökkäyssuuntaan. Tärkein yksittäinen nimi hyökkäyksessä on ollut kapteeni Dustin Brown, joka pelaa elämänsä kevättä. Kapteeni on johtanut kuninkaita niin tehojen kuin johtajuutensakin avulla. Brownin lisäksi tehoja ovat haalineet Anze Kopitar sekä Mike Richards, mutta etenkin jälkimmäiseltä Kings tarvitsee finaaleissa nyt nähtyä enempää tehoja. Eniten Kings häviää kuitenkin juuri siinä, ettei koko kärkiketjujen takaa löydy yhtä paljon tehoja kuin Devilsillä.
Etu: New Jersey.
Puolustus:
Devilsin puolustus ei ole enää se sama Scott Stevensin, Brian Rafalskin ja Scott Niedermayerin tähdittämä sikermä, mutta mainettaan parempi. Tasonnostoa on nähty etenkin Bryce Salvadorilta, joka on jo nyt tehnyt enemmän tehoja kuin koko runkosarjassa yhteensä. Vastaavaa paholaiset tarvitsevat finaaleissakin. Marek Zidlicky oli siirtorajalla oiva lisä etenkin erikoistilanteisiin ja kiekon ylös tuojana. Henrik Tallinder on myös läpäissyt lääkärin tarkastuksen ja on valmis astumaan laatikkoon. Tallinder tuskin on täydessä kunnossa ja pelituntuman puute näkyy, mutta kaivattua leveyttä hän puolustukseen silti tuo.
Kingsin puolustus on Devilsiä nimekkäämpi ja etenkin puolustuksen kärkihahmo Drew Doughty on noussut Conn Smythe-ehdokkaaksi loistavalla pelillään.
Etu: Los Angeles.
Maalivahdit:
Jonathan Quick on pelannut Kingsin maalilla uskomattoman kevään tähän mennessä ja hän on kiisatta myös Conn Smythe-kisassa mukana. 40-vuotias Marty Brodeur on hänkin löytänyt vuoristoradalta tasaisen kohdan ja on näyttänyt maalillaan välillä kymmenen vuotta ikäistään nuoremmalta. Brodeur on silti haastaja nuoremmalla kilpaveljelleen, mutta toisaalta vanha kettu on ollut tässä samassa tilanteessa neljä kertaa, Quick ei vielä kertaakaan. Brodeur, jos kuka tietää, miten kannuja voitetaan.
Etu: Tasan.
Kokonaisuus:
Devils on pelannut tämän kevään pudotuspeleissä 4 jatkoaikaa ja poistunut niistä kolme kertaa voittajana. Adam Henriquesta on kuoritunut todellinen ratkaisija. Devilsillä on myös laajempi materiaali, joka pystyy tasaisesti ratkaisuihin. Jos ykkösmiehillä ei natsaakaan, nousevat uudet miehet massasta esiin.
Kokonaisuutena sarjasta voidaan odottaa erittäin viihdyttävää kahden huippukuntoisen joukkueen kohtaamista, missä Devilsin voittamisen kokemus nousee ratkaisevaksi tekijäksi.
Veikkaus: New Jersey Devils voittaa historiansa 4. Stanley Cupin otteluvoitoin 4-2.