Mainos

Stanley Cup -finaalit 2012: New Jersey Devils vs. Los Angeles Kings

  • 58 910
  • 157

Bigmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pata & LAK
Ensi yönä lähtee ja luotto omiin on kovempi kuin Bratislavassa 2011. Ja silloinkin se oli kova.

Omaan silmään Kings on ollut tähän saakka jokaisessa pudotuspelisarjassa se materiaaliltaan vahvempi joukkue ja mielestäni materiaaliltaan Devilsiä vahvemmat Canucks ja Blues vetävät jo margaritoja biitsillä.

Toisaalta näissä peleissä on ennenkin nähty, että liha on heikko.

Go Kings Go!
 

dali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lamoriellon Enkelit, the Spirit of CBA
Hieman ihmetyttää, miten hanakasti finaalisarja on julistettu Kingsin näytökseksi ennen kuin kiekko on edes pudonnut jäähän. Kuitenkin molempien finaalijoukkueiden menestys on perustunut samantyyliseen, voimakkaaseen prässipeliin, jossa vastustajalta riistetään tila ja aika kentän kaikissa osissa - ei vain hyökkäyspään karvauspelissä. Minun on vaikeaa löytää tästä otteluparista ennakkoon selvää suosikkia tai jotain osa-aluetta, joka menisi yksiselitteisesti toisen joukkueen eduksi.

Tylsimmissä finaaleissa ever kohtaavat pudotuspelien kaksi parasta joukkuetta tasakentällisin. Devils on tehnyt tasaviisikoin 1,62 maalia päästettyä maalia kohti ja Kingsin vastaava suhdeluku on 1,53. On mielenkiintoista nähdä, pystyykö jompi kumpi joukkue jatkamaan näin vahvaa menoa viidellä viittä vastaan. Devils ja Kings ovat myös latoneet hyvää tahtia maaleja per ottelu (Kings 2,93 ja Devils 2,83) tavallaan nämä kaksi ovat tilaston kärjessä, sillä sijoilla 1 ja 2 majailevia Penguinsia ja Flyersia ei oikein voi noteerata vertailussa. Kings on taas ylhäisessä yksinäisyydessään päästetyissä maaleissa - 1,57 per ottelu.

Mielestäni koko sarjan kannalta merkittävin taistelupari on ykkössentterien Zajacin ja Kopitarin kohtaaminen. Devilsin keskeinen menestysresepti tässäkin sarjassa on vastustajan ykkösketjun pimentäminen ja sama koskee pienemmässä mittakaavassa Richardsin ketjua. Devilsin aseet tässä sarjassa ovat itse asiassa sen kolmos- ja nelosketjut, jotka ovat Kingsin vastaavia ketjuja paremmat. Itse asiassa näiden ketjujen duunareiden panos saattaa jopa ratkaista mestaruuspytyn kohtalon. Devilsin on pystyttävä nytkin pimentämään vastustajan parhaat voimat.

Paljon on puhuttu Kingsin olevan finaalikaksikosta levänneempi joukkue. Devils on tahkonnut neljä ottelua enemmän kuin Kings, mutta sen rasitusta tasoittaa paitsi viiden päivän tauko peleissä, myös se, että pelaajat ovat voineet asua Panthers-sarjan jälkeen kotonaan, kun kahden seuraavan sarjan vierasottelut ovat pelattu lyhyiden bussimatkojen päässä. Aiempina vuosina Devils asui hotellissa playoffeissa, mutta Parise oli saanut taivuteltua Lou Lamoriellon luopumaan tästä käytännöstä.

Oman mausteensa sarjaan tuo kaksikko Richards-Carter, joka oli Flyersissa vuosikaudet Devilsin peikkona ja varsinkin Carter on kunnostautunut tärkeiden maalien tekijänä Brodeurin selän taa. Kings tarvitsee nytkin tämän kaksikon onnistumista. Pete DeBoerilla ja Richardsilla on yhteistä historiaa Kitcheneristä ja nuorten maajoukkueesta, joissa PDB valmensi Richardsia.

But I also know Mike Richards would run you over with his car to win a Stanley Cup. He’d visit you in the hospital after. So, I know what I’m dealing with there.

Vanha Devilsin-tappaja Simon Gagne sentään taitaa olla sivussa.

Tämä on Devilsin konkareille huikea ja ohittamaton tilaisuus voittaa. Brodeurille, Eliakselle, Sykoralle ja Hedbergille tämä on kenties uran viimeinen mahdollisuus nostella kannua ja Zubrusin, Salvadorin ja Zidlickyn kaltaisille pelaajille pitkän uran paras tilaisuus voittaa sormus. Tätä näkökulmaa ei ole syytä aliarvioida, kun joukkueiden voimasuhteita puntaroidaan. Kun puhutaan tilaisuuksista voittaa mestaruus, soisin lämpimästi Adam Oatesille tämän ilon, vaikka olen häntä kovasti kritisoinut varsinkin viime vuoden yv-sekoiluista. Pelaajana Oates ei tunnetusti koskaan nostellut kannua, mutta eiköhän sekin kelpaa, että nimi kaiverretaan pytyn kylkeen valmentajan roolissa.

Kavahdan tuota Henkan aiemmin tässä ketjussa esittämää näkemystä Devilsin "liian helposta" taipaleesta finaaleihin. Flyersilla loukkaantumisia? Rangers tahkosi kaksi seitsemän ottelun sarjaa ennen konferenssifinaaleja? Tympii jo aika tavalla ketjusta toiseen toistuvat kommentit, joissa Devilsin menestykselle haetaan selitystä yksinomaan vastustajien suorituksen ja/tai vastoinkäymisten kautta. Tuntuu todella hölmöltä perustella erikseen vielä finaalien alla, miksi Devils on pelannut erinomaisen pudotuspelikevään, ansainnut menestyksensä ja että sillä on hyvät mahdollisuudet voittaa mestaruus.

Sekä Devilsin että Kingsin on pitänyt voittaa jokainen ottelunsa, jonka ne ovat pelanneet ja ne ovat edenneet finaaleihin hyvyyttään, ei sen takia, että vastustajat olisivat väistyneet kuin Punainen meri Israelin kansan edestä näiden matkalla kohti luvattua maata.

Jokainen joukkue kohtaa loukkaantumisia ja muita murheita kauden mittaan. Henrik Tallinderin kuntoutumisen myötä Devilsillä on ensimmäistä kertaa tällä kaudella periaatteessa koko vakiomiehistö jalkeilla, jos kohta hänen pelaamisensa on epävarmaa vielä finaalisarjan alussa. Devils kohtasi pahimmat loukkaantumismurheensa runkosarjassa, vaikka sillä on nytkin useampi pelaaja pelaamassa loukkaantuneena. Hyvää perspektiiviä kauteen antaa se, että punamustilla on ollut noin kymmenen ottelun ajan käytössään vakiokokoonpanon sentterit. Pudotuspeleissä tästä ylellisyydestä on saatu nauttia kolmen ottelun verran.

Miten sitten on henkisen kantin laita? Panthers-sarjan viidennen ottelun jälkeen Devils oli selkä seinää vasten ja menestystarina oli jäädä syntymättä. Kuudennen ottelun pakkovoitto vapautti joukkuetta ja sen jälkeen Devils on voittanut kolme ottelua neljästä (saldona 9-3). Vaikuttavaa tahtia, vaikka Kingsin jyrääminen on ollut vielä vastustamattomampaa ja saanut tietysti ansaitusti suurimman huomion. Kingsin voittokulun kääntöpuolena on, ettei se ole ollut vielä kertaakaan näissä pudotuspeleissä tappiolla otteluvoitoissa saati pakkovoiton edessä. Sarjan kaksi ensimmäistä ottelua ovatkin Devilsin tilaisuus painaa Kings siltaan ja pakkovoittojen tavoitteluun. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten Kings reagoi paineeseen, jos finaalisarja siirtyy Devilsin 2-0-johdossa länsirannikolle.

Pete DeBoer on finaalin alla muuttanut hieman ketjuja ja harjoituksissa koostumukset olivat tällaiset:

Ponikarovski-Henrique-Kovaltshuk
Parise-Zajac-Zubrus
Elias-Josefson-Clarkson
Carter-Gionta-Bernier

Ainoat merkittävät muutokset ovat Eliaksen sijoittaminen kolmosketjuun ja peluutusjärjestyksen muuttaminen, paperilla siis. Patty on pelannut näissä pudotuspeleissä alavireisesti ja vaisut otteet kielivät loukkaantumisesta. Oli myös hyvä reagointi DeBoerilta hajottaa ketju Elias-Henrique-Kovaltshuk, jolla kemiat eivät kunnolla kohdanneet missään vaiheessa Rangers-sarjaa.

Loppuun vielä tällainen pieni hassunhauska knoppi: Kauden 1991-1992 Blackhawks, kauden 1994-1995 Red Wings, kauden 2002-2003 Mighty Ducks ja kauden 2007-2008 Penguins ovat neljä edellistä joukkuetta, jotka ovat edenneet finaaleihin voitoin 12-2, kuten Kings.
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Yksi virhe.

Los Angeles otti ensimmäisen kiinnityksen. Kokonaisuutena peli oli kuitenkin pirujen. Muutama huomio ensimmäisestä finaalista.

Devilsin paketti näyttää valmiilta. Rohkea ja ahnas karvauspeli läpi pelin. Parhaimmillaan kaksi kärkikarvaajaa ja tämä sai välillä Kingsin täysin köysiin. Toisessa erässä Devils ei saanut käytännössä kuin yhden vedon maalia kohti, mutta Quick torjui mainiosti Zubrusin yrityksen. Kolmannessa erässä oli kaikki ainekset ratkaista jo ennen jatkoaikaa, mutta mm. Mark Faynen tuhannen dollarin paikka meni ohi. Noihin ei ole varaa enää jatkossa.

Maalivahtipeli tasan tässä vaiheessa. Brodeur jäätävä, niin myös Quick. Devils luovempi hyökkäyksessä, mutta tämä oli myös se mihin tänään kaaduttiin. Liian usein haettiin vielä sitä yhtä syöttöä kuin olisi pitänyt jo ampua. Suoraviivaisuutta lisää ja vetoja enemmän myös pakin jaloista ja ylös. Quickiä ei yllätetä alas menneillä laukauksilla.

Jatkoajan konsepti selvä: Devils hallitsi aivan satanolla ja sitten yksi viisikon ylipelaaminen ja Kopitar läpi. Siinä se sitten oli. Tarkkuutta noihin ja viimeistelyyn ja Devils vie tämän sarjan. Edelleen olen samaa mieltä isosta kuvasta: Devils in six.
 

Kental

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Pitää olla kyllä vähän eri mieltä että noin yksipuolista olisi ollut, yhtä lailla Kingsin karvaus tuotti vaikeuksia Devilsille ja ajoittain myös Kings hallitsi kenttätapahtumia selkeästi. Aika paljon riippui siitä miten Kingsin avauspeli toimi, Devils ei anna pientäkään virhettä tuossa anteeksi mutta toisaalta silloin kun sitä virhettä ei tullut niin suurta hätää ei ollut.

En nyt mitään kirjaa pitänyt mutta tuntui siltä, että Kings hyökkäsi enemmän mutta Devils loi enemmän paikkoja. Ne vain jätettiin Clarksonin ja Faynen johdolla hyödyntämättä. Tosin myös Kingsin olisi pitänyt tuolla yleispelillä saada enemmän paikkoja aikaan ja repiä eroa jo toisessa erässä. Kumpikin veskari oli tosiaan hyvä.

Normi finaalipeli, varsinaisen peliajan maalintekijät Fraser ja Voltshenkov... Jatkoaikaratkaisijana sentään nimimies, jotenkin kyllä helppo arvata ettei Kopitar tuossa paikassa erehdy.

Jännittävä ja hyvä peli joka tapauksessa, tuskin malttaa odottaa seuraavaa. On selvää, että Devilsin viisikkopaketti erityisesti puolustuspäässä oli paremmassa kuosissa mitä tulee nimenomaan virheettömyyteen. Jotenkin en useimmat Kingsinkin pelit näissä playoffeissa nähneenä kuitenkaan usko että he kämmäilisivät jatkossa noin paljoa kuin viime yönä. Mahdotonta sanoa vielä mitä sarjassa käy, tähän asti DeBoer on jokaisessa sarjassa tehnyt pelien edetessä pieniä viilailuja joihin vastapuoli ei ole kyennyt reagoimaan ja Devils on vahvistunut. Saa nähdä löytyykö nytkin vielä jotain jekkuja, ja jos löytyy niin pystyykö Sutter vastaamaan.
 

Kipi

Jäsen
Tasaista vääntöä, mutta yhdessä asiassa löytyy selvä ero Kingsin hyväksi; pakit.

Aivan jäätävän hyvin liikuttaa kiekkoa. Ne puolustavammatkin (Mitchell, Scuderi, Greene) pakit eivät todellakaan ole mitään puukäsiä. Tuntuu että Kingsillä on kuusi offensiiviseen peliin kykenevää puolustajaa.

Avaukset lähtee napakasti ja pakit pääsee nopeasti pois Devilsin karvauksen alta. On kyllä vahvaa suorittamista kertakaikkiaan.

Hyökkäys on aika tasan, samoin kun maalivahtipeli. Puolustus siis mielestäni selvästi Kingsille.

Kings in 6!
 
Pakko sanoa muutama sana Kingsin Jonathan Quickin pelaamisesta.

Kyseessä on nuorehko kaveri, ja pelaa selvästi elämänsä kevättä. Quickia on tullut seurattua paljon kaudesta toiseen, ja se mikä edellisistä vuosista paistaa on se, että kaveri on unohtanut kaikki rajat pelaamisesta, ja nauttii kentällä olosta. Se juttu, miksi Mr. Nopea on nostanut tasoaan huomattavasti on se, että hän pelaa ja on tähän asti pelannut playoffeissa vaistoillaan. Vaikka kokemusta ei ole juuri ollenkaan verrattuna toisen pään kassariin Martyyn, korvaa Quick flow-tilallaan sen kokemuksen mitä toiseen päähän häviää.

Näkisin että kaikki edge maalivahtipelissä on Kingsillä. Joukkue nauttii maalivahdin luottamusta ja toisin päin. Joku koutsi taisi joskus sanoa, että "Jos maalivahti ei pelaa tiukassa paikassa vaistoillaan, se on kuolema". Ja Quick pelaa.
 

Vercetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Kyseessä on nuorehko kaveri, ja pelaa selvästi elämänsä kevättä. Quickia on tullut seurattua paljon kaudesta toiseen, ja se mikä edellisistä vuosista paistaa on se, että kaveri on unohtanut kaikki rajat pelaamisesta, ja nauttii kentällä olosta. Se juttu, miksi Mr. Nopea on nostanut tasoaan huomattavasti on se, että hän pelaa ja on tähän asti pelannut playoffeissa vaistoillaan. Vaikka kokemusta ei ole juuri ollenkaan verrattuna toisen pään kassariin Martyyn, korvaa Quick flow-tilallaan sen kokemuksen mitä toiseen päähän häviää.
Näin tämän kauden Kingsiltä ennen viime yötä vain kaksi matsia ja nekin runkosarjan alkupuolelta, joten mielenkiinnolla tuli odotettua myös Quickin esiintymistä. Asia, joka kiinnitti ensimmäisessä finaalissa Quickin kannalta huomioni, oli hänen valppautensa rännikiekoissa ja muutenkin suhteellisen kelvollinen mailapelaaminen kiekon kanssa. Onko tämä yleensäkin tyypillistä Quickiä, vai mahtoiko hän vain saada jonkinlaista lisävirikettä mainittuihin osa-alueisiin katsomalla vastapäädyn tapahtumia?

Perstuntumalla heitettynä Quick katkoi rännikiekkoja useammin ja paremmin kuin esim. Lundqvist ja Bryzgalov aikaisemmissa sarjoissa, ja täten Kings onnistui tyrehdyttämään Devilsin päätykiekolla hakeman paineen melko usein. Aivan kuin pappa Brodeur toisessa päässä.
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
-Pelaapa tuo Quick matalassa asennossa koko ajan! Täytyy nostaa hattua, jos saa tuollaiset statsit moisella tyylillä.
-Brodeurilla ei paljoa huolet paina, kun katselee avauksiaan. Välillä tuntuu että oikein etsii näyttävämpää ja riskimpää ratkaisua kuin mitä olisi tarjolla. Spin-o-rama seuraavassa pelissä?
-Kingsin rentous näkyi mielestäni kentällä jopa sellaisena "tämähän nyt on vain yksi runkosarjapeli"-tyylillä. Näyttävää, mutta hiukan riskialttiin näköistä omaan silmään paikoin.

Siinä omat.
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Asia, joka kiinnitti ensimmäisessä finaalissa Quickin kannalta huomioni, oli hänen valppautensa rännikiekoissa ja muutenkin suhteellisen kelvollinen mailapelaaminen kiekon kanssa. Onko tämä yleensäkin tyypillistä Quickiä, vai mahtoiko hän vain saada jonkinlaista lisävirikettä mainittuihin osa-alueisiin katsomalla vastapäädyn tapahtumia?

Minulla on aina pelko perseessä kun Quick menee sohlaamaan kiekon kanssa. On varmasti yksi liigan huonoimpia mailapelaajia, jos mailapelaamisella tarkoitetaan rännikiekon katkaisemista ja kiekon syöttämistä omalla puolustajalle. Torjunnoissa hän on mailan kanssa hyvä.
 

Kyle

Jäsen
Asia, joka kiinnitti ensimmäisessä finaalissa Quickin kannalta huomioni, oli hänen valppautensa rännikiekoissa ja muutenkin suhteellisen kelvollinen mailapelaaminen kiekon kanssa. Onko tämä yleensäkin tyypillistä Quickiä, vai mahtoiko hän vain saada jonkinlaista lisävirikettä mainittuihin osa-alueisiin katsomalla vastapäädyn tapahtumia?

Mielestäni Quickin mailapelaaminen on lisääntynyt runkosarjasta runsaasti ja pelkästään pudotuspeleissä Stl ja Pho-sarjoissa nähtiin paljon aktiviisempaa Quickia kuin Canucks-sarjassa. Itse en ole vakuuttunut hänen maila pelaamisestaan, ainakin Phoenix sarjassa muutama "rännipurku" meni suoraan vastustajalla ja ainakin yksi takaiskumaali oli suora seuraus tälläisestä virheestä. Viimme yönä jännitti joka kerta kun hän lähti pelaamaan ulos maaliltaan kiekkoa, mutta ehkä hänen itseluottamuksensa on tällähetkellä niin suuri että uskalataa kehittää ja hakea uusia ulottuvuuksia pelaamiseensa kokoajan.
 

Kipi

Jäsen
Minulla on aina pelko perseessä kun Quick menee sohlaamaan kiekon kanssa.

Komppaan täysin. Sydän jättää muutaman kerran aina lyömättä kun herra Nopea lähtee maalin taakse seikkailemaan. Kyllähän niistä on vastustajat rokottaneetkin. Phoenix muun muassa ja eipä tuo ollut kaukana Devilsilläkään.

Mutta eipä noita kukaan enää muista kun kolmen voiton jälkeen mies nostelee jääkiekkomaailman himotuinta kannua!
 
Viimeksi muokattu:

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Pari kertaa hän irtosi helpon näköisesti puolittaiseen läpiajoon, mutta ikävä kyllä ratkaisuyritykset olivat varsin heppoisia. Aivan kuin miehellä ei olisi tarpeeksi kanttia tai edes halua painaa väkisin pakin ohi ja tarvittaessa runnoa se kiekko maaliin. Kerta toisensa jälkeen Carter tyytyy vetämään ranteella suunnilleen aloituspisteen kohdalta - tai jo sitä ennenkin - vedon kohti maalivahtia, vaikka pakki on jo jäänyt takaviistoon ja maalille on selvä ajoreitti. Turhauttavaa pelaaja - fyysisesti huikea potentiaali, mutta ainakin tämän vuoden playoffseissa henkisesti pehmeä.
Todella hyvä huomio. Katselin tuota ensimmäistä finaalia Carteria erityisesti tarkkaillen, ja kaverihan teki juuri tuon kertomasi ainakin kolme kertaa, eli puolittainen läpiajo, ja sitten sutaisu aloituspisteen kohdalta tai vähän sitä ennen vähän maalia kohti. Todella turhauttavaa.

Joo, jos jatketaan tällä huumorilinjalla, koska edellinen viestini tähän ketjuun antoi hyvää palautetta, niin olihan se tylsä peli, kun koko pelissä oli vissiin vain 45 laukausta maalia kohti molemmilta joukkueilta yhteensä. Ja sitten koko joukko hymiöitä perään, ettei minua taas polteta roviolla :)

Joo, jännittävä peli oli. Mielestäni Devils kontrolloi kiekkoa paremmin ja oli kiekkovarmempi joukkue. Missä oli Kovalchuk? Yritin koko ajan etsiä numeroa 17 Devilsistä, mutta vaikea oli sitä löytää. Fatso pelaa kiekkoa mailallaan kyllä ihailtavan hyvin, vaikka parissa tilanteessa oli ehkä vähän ylimielisyyttäkin hänellä. Täysin päinvastainen tapaus löytyi sitten toisesta päästä kenttää, jossa sydän hyppäsi aina parin lyönnin yli, kun Quick meni koskemaan kiekkoon. Tosin paransi hänkin loppua kohden sitä kiekonkosketustaan.

Oli hienoa nähdä Adam Oates Devilsin penkin takana. En ollut tiennytkään, että hän touhuaa nykyään New Jerseyn organisaatiossa. Hieno mies. Vähän enemmän sympatiaa Devilsin joukkuetta kohtaan sitten minulta. Näköjään muuten tuo Devilsien ohjesääntö parrattomista kasvoista kumottu playoffs-otteluihin.

Uskon edelleen, että Devils vie tämän viidessä ottelussa, vaikka toivonkin Kingsien voittoa.
 

Vercetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils
Melkoisen yksimielinen tuomio täällä näköjään jaettiin Quickin maalilta irtautumisille varsinkin enemmän hänen otteitaan nähneiden osalta (Kings-fanit). Täytyypä seurata kaveria game 2:ssa vielä tarkemmin, sillä sen verran oma minimaalisen otoksen perusteella tehty päätelmäni erosi yleisestä mielipiteestä. Rohkeutta kaverilla ainakin tuntui ensimmäisessä näytöksessä riittävän, ja perkelelasien takaa täytyy mitä ilmeisimmin toivoa samaa siis myös jatkossa!
 

Uuhis #97

Jäsen
Suosikkijoukkue
Molomoton TPS, LA Kings, , Newcastle United
Ihmettelen kyllä tätä Kings-veljien ja muiden jatkuvaa epäuskoa Quickiin. Itse luotan mieheen kuin vuoreen, vaikka hetkellisiä notkahduksia tulisikin niin itseluottamus ja suoritusvarmuus on sillä tasolla että mies nollaa tilanteen heti seuraavaan koitokseen, toisin kuin eräät tänä keväänä sulaneet huippukassarit.
 

Girardi #5

Jäsen
Suosikkijoukkue
NY Rangers ja Kalapa
Katselin vihdoinkin tuon Game 1:sen boxilta ja tasainen pelihän se oli. Tykkäsin pelin vauhdista sekä taklauksista. Tasaiset porukat noi kuitenkin on vaikka paperilla Kings on vahvempi. Tämän sarjan ratkaisijat löytyvät tuolta 3-4 ketjuista: King, Stoll, Nolan ja Clarkson, Gionta, Carter. Kopitarilla on kyllä pehmeät kädet kokoisekseen, hieno pelimies! Sunnuntaina sitten jatkuu klo. 3!
 

tsajari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Kingsin taika vieraspeleissä näyttää pysyvän. Itse pelistä lyhyesti, maalivahdit oli tosi hyviä ja oikeastaan (ilmeisesti taas) Quick piti Kingsiä osittain pelissäkin. Martykin sai kyllä pistää ajoittain parastaan toisessa päässä. Doughtyn peliä on kyllä ihailtavaa katsoa, varsinkin tuossa 1-0 maalissa meno oli jokseenkin päättäväistä ja vakuuttavaa. Taisi vielä pelastaa varman paikan maalin edestä kun Zidlicky syötti Zubrukselle(?) omalla puolustamisellaan. Toisaalta, Brown oli mielestäni aika yössä tässä pelissä, eikä tarjonnut oikeastaan mitään erikoista. En ole Losin pelejä paljon nähnyt, mutta kuvittelin kapteenin olevan semmoinen taklauksilla pelin sytyttäjä ja jatkuva energiamoottori. Mielestäni vaisu peli kapteenilta. Richards oli hyvä hyökkäyspäässä. Devilsin puolelta silmiin pisti kyllä Kovalchuk, pelaa ilmeisesti lievästi loukkaantuneena? Hyviä vetoja ja kyllä yritti kovasti hakea ratkaisua. Ilman Kopitaria olisi saattanut lyödä naulan arkkuun jo kolmannen erän lopussa. Elias oli Kovalchukin tavoin hyvässä vireessä ja luistin & peli yleensä tuntui kulkevan mutta ei vaan uponnut.


Peli itsessään ei suoranaisia kauneuksia tarjonnut muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mutta varsin viihdyttävää peliä kyllä. Pelkästään se, että pelataan kannusta tekee peliin oman kutkutuksensa. Saati sitten jos oma joukkue vielä pelaisi siitä...

Siinä sekavat mietteet pelistä, tai oikeamminkin eri pelaajista mitkä pistivät silmään.
 

ipaz

Jäsen
Pakko nostaa esiin tuosta nimim. Dalin linkistä seuraava Devils-valmentaja DeBoerin lause koskien entistä valmennettavaansa Mike Richardsia: “But I also know Mike Richards would run you over with his car to win a Stanley Cup. He’d visit you in the hospital after." Richardsilla tuota voitontahtoa tuntuu olevan kuten Chris Prongerilla tai Derian Hatcherilla konsanaan. Prongiehan sanoi Anaheimin mestaruusvuonna Tomas Holmströmin telottuaan, että hän on valmis tekemään mitä tahansa että voittaa Cupin. Kertoo hieman tuon Pytyn asemasta kanukki- ja jenkkikiekkoilijoiden uran kohokohtana. Siinä ei välttämättä vastustajan terveys kauheasti kiinnosta. No mutta en kuitenkaan usko Richardsin lähtevän David Booth-linjalle, vaan kyllä nyky-NHL:n Bobby Clarke pelaa järkevästi ja auttaa joukkuettaan eniten jäällä ollessaan.
 

Andrew

Jäsen
Nyt tulee sitten todella mielenkiintoinen kolmas peli. Miten kokenut Devils joukkue pystyy käsittelemään tämän tappion? Ei voi olla katkerampaa tapaa hävitä kuin viime öinen. Ensin Kovyn veto ylärimaan ja sitten jatkoajalla Kings rankaisee.
 

_Kuusyks

Jäsen
Suosikkijoukkue
SKA Pietari, Afinogenov #61, (Blues & Jokerit)
ertoo hieman tuon Pytyn asemasta kanukki- ja jenkkikiekkoilijoiden uran kohokohtana. Siinä ei välttämättä vastustajan terveys kauheasti kiinnosta.

Hienoa, siinäpä on sinuille ihannoitavaa. Jos vastustajan kunnioitus ei säily niin kannattaisi jättää laji kokonaan pelaamatta.
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Gionta pelaa munakasta peliä noin pieneksi mieheksi; 15 senttiä pidempi ja viisi kiloa painavampi Colin Fraser lensi laitaan kuin rukkanen kolmannessa erässä, ja Gionta haki myös hyvää vastapalloa maalille leikkaavaan Kingsin mieheen (muistaakseni jälleen Fraser tai sitten King), joka ehti väistää viime tipassa.

Jääkiekko on asennepeli.
 

ipaz

Jäsen
Hienoa, siinäpä on sinuille ihannoitavaa. Jos vastustajan kunnioitus ei säily niin kannattaisi jättää laji kokonaan pelaamatta.

Yksittäisiä tapauksia tärkeässä paikassa. Stanley Cup on sen verran harvinaista herkkua pelaajan uralla, että jotenkin jopa ymmärrän tuon asennemaailman. Mutta kuten sanoin, niin en usko Richardsin enkä kenenkään muunkaan mitään ylilyöntejä ja tahallisia vahingoittamisia harrastavan. Tuo DeBoerin sanoma kuvaa enemmänkin miehen asennetta kun tekoja. Chris Pronger taasen ei edes kieltänyt etteikö olisi tahallaan Homeria vahingoittanut - ja Ducks meni jatkoon ja Pronger nosteli kannua muutama viikko myöhemmin. Onko millään muulla väliä?

Psykologinen peli tuolla on muuten sitten potenssiin 16 verrattuna vaikkapa SM-Liigaan. Vastustajan keskittymistä yritetään häiritä jatkuvalla suun pieksännällä. Paras kohta mielestäni kun Richards kävi vittuilemassa David Clarksonille tämän saatua Mitchellin mailasta naamaan ja pistäessä pikku teatterin pystyyn tuomareiden missatessa tuon korkean mailan. Siinä ei paljon vanhaa kämppäkaveria säälitty. On tämä vaan vuoden parasta aikaa.
 

Kinke-13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raitis Ivanans
Toisaalta, Brown oli mielestäni aika yössä tässä pelissä, eikä tarjonnut oikeastaan mitään erikoista. En ole Losin pelejä paljon nähnyt, mutta kuvittelin kapteenin olevan semmoinen taklauksilla pelin sytyttäjä ja jatkuva energiamoottori. Mielestäni vaisu peli kapteenilta.
Brown on ilmiselvästi loukkaantunut, niin varovaista ja erilaista peli on verrattuna esim. Phoenix-sarjan alkuun. Tuskin siellä kukaan enää 100% kunnossa on, tuo vaan nyt on niin silmiinpistävää, että olen todella yllättynyt mikäli Brownia ei leikata kauden päättymisen jälkeen.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Aivan mieletön maali Doughtyltä. Vertasi sitä Scott Niedermayeriin - kaikki kunnia Scottille, mutta koska minä saan päättää ketä se muistutti, niin sehän oli enemmän tuollainen Leetchmäinen/Heinomainen™ nousu, ellei jopa nambofouabobbiouamainen™. Hohhuh.
 

RaZzi

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, Los Angeles Kings, KelA
Aivan mieletön maali Doughtyltä. Vertasi sitä Scott Niedermayeriin - kaikki kunnia Scottille, mutta koska minä saan päättää ketä se muistutti, niin sehän oli enemmän tuollainen Leetchmäinen/Heinomainen™ nousu, ellei jopa nambofouabobbiouamainen™. Hohhuh.

Sai kyllä minulta anteeksi kauden alun sopimus kenkkuilut ja sen vuoksi ekojen pelien missaamisen. Hieno maali kerta kaikkiaan.
 

FiFi93

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils, Česká republika
Ottelua katsoessani silmiin kylla pisti eras teksti kolmannen eran puolivalissa: "Stephen Gionta (kentan pienin pelaaja?) leading all players in hits" Oli Devilsin parhaimmistoa yolla yhdessa Martyn ja muun neloskentan (erityisesti maalinkin tehneen Carterin) kanssa.

LA:lta silmaan eniten hyvassa mielessa pistivat Quick, Doughty ja Stoll.

Vitutus on edelleen kova eika sita taatusti lievenna tama paansarky, jonka sain pelin jalkeen. Viela en ole toivoani menettanyt, mutta kaksi seuraavaa pelia on pakko voittaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös