Kirjailijoista on sanottu, että he toistavat ensimmäisen romaaninsa teemaa ja tyyliä läpi uransa. Toiston vaiva liittynee kaikkiin luovan työn tekijöihin.
Minusta tilanne stand up -komiikan suhteen on se, että jokaisella esiintyjällä on enintään muutama hyvä juttu. Loppu on teinimäistä paskaa. Yleisö ei naura siksi, että jutut olisivat hyviä, vaan siksi, että se on tullut nauramaan ja nauru tarttuu sosiaalisesti.
Stand upissa se toki korostuu, koska settilistojen uusimisessa on niin isoja eroja.
Joku Pablo Francisco, Jerry Seinfeld tai Sami Hedberg vetää käytännössä samaa settiä vuodesta toiseen. Jutuista vaihtuu sen verran, että 5-10 vuoden välein setti on "uusi".
Taasen esim. Jimmy Carr, Ricky Gervais (toki oli nyt pidemmällä tauolla), Frankie Boyle, Eddie Izzard ja vaikkapa Jim Jeffries uusivat uudelle kiertueelle käytännössä koko settinsä.
Ja jos olet aidosti tuota mieltä, että muutama hyvä juttu ja loput teinimäistä paskaa, niin olettaisin että olet katsonut nimenomaan noita ylemmän kategorian jannuja.
Hedbergmäinen kädenlämpöinen, turvallinen paska on stand upin syöpä.