Southern Rock

[Sledge Hammer!]

RIP Ed King

 

[oiler99]

Gregg Allmanin ja Dickey Bettsin jälkikasvut Devon Allman ja Duane Betts ovat perustaneet uuden kokoonpanon nimeltä Allman Betts Band. Trion kolmas lenkki on edesmenneen Allman Brothers Band-basisti Berry Oakleyn poika Berry Duane Oakley. Trio heittää kesällä neljä keikkaa Euroopassa, Suomeen eivät kuitenkaan saavu. Puistobluesissa olisi varmasti tälle toisen polven Allman-kokoonpanolle tilausta.

Allman Betts Band: See Tour Dates – Rolling Stone

 

[SamSpade]

Itselleni toimii kyllä hienosti tämä tyylisuunta, klassisine bandeineen. Tosin viime aikoina olen huomannut hakeutuvani tämän bandin seuraan. Luokitellaan kai vielä tähän genreen, mutta ottaa vahvasti vaikutteita punkista, blue grass ja rockabilly suunnista.
https://www.youtube.com/watch?v=RznWJUkwXEM

 

[Pavlikovsky]

Gregg Allmanin ja Dickey Bettsin jälkikasvut Devon Allman ja Duane Betts ovat perustaneet uuden kokoonpanon nimeltä Allman Betts Band. Trion kolmas lenkki on edesmenneen Allman Brothers Band-basisti Berry Oakleyn poika Berry Duane Oakley. Trio heittää kesällä neljä keikkaa Euroopassa, Suomeen eivät kuitenkaan saavu. Puistobluesissa olisi varmasti tälle toisen polven Allman-kokoonpanolle tilausta.

Allman Betts Band: See Tour Dates – Rolling Stone

Mielenkiintoista, kiitos tiedosta. Tämäpä olisi juuri korrekti tapaus Puistobluesiin esiintyjäkaartiin, etenkin tänä vuonna kun kattaus vaikuttaa semi tuhnuiselta. Etelän musiikin kaanonissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kulttuurin perintöä jatketaan usein jälkipolvien toimesta ja tässä mainio esimerkki siitä. Onpa sapettavaa etteivät saaneet härmään tätä trioa. Tätä lähemmäksi ei itse edesmenneitä mestareita päästä. Toki siis Dickey Bettsissä henki elää edelleen, mutta vanhaa sotaratsua tuskin enää vanhan mantereen puolelle enään saadaan.

 

[Pavlikovsky]

Taas on yksi valitettava exodus todettu viikatemiehen turhan usein vierailevalla maaperällä eli raavaan juurirockin tontilla. Uusvanha Molly Hatchet keulakuva Phil McCormack on vaihtanut "ilmeisesti" hiippakuntaa, tietää kertoa Soundi. Niin se lähti Danny Joe Brownkin vielä ihan raavaan miehen iässä ensimmäisenä MH - äänenä ja nyt McCormack seuraa perässä vain 58 vuoden iässä. Todella sääli, Hatchetin hieman niskaa punoittava väkijuomalle ja oktaaniselle bensalle tuoksuva äijäjytä etelästä osui ja upposi kaikkien muiden pitkäsoittojen toimesta paitsi syntikkavuosien mokomien ja livenäkin konstailettomasta tyylistä pidettiin kiinni hyvässä ja pahassa. Mccormackin aikakaudellakin tehtiin ihan kelpo "vauhtileikittelyä" vaikka Fall Of The Peacemakersien tasolle ei koskaan enään päästy eikä tarvinnutkaan. En ihmettelisi vaikka Ingram pitäisi bändin edelleen elossa, vaikka nyt kun Jimmy Farrarkin poistui viime syksynä vanhoista Molli - tulkitsijoista ajasta ikuisuuteen, niin noin vain ei ketä tahansa nosteta farmiliigasta ikonibändiin, kun MH -taustaiset äänet ovat vaienneet.

Karusti on Hatchet väki käynyt vähiin. DJ Brown, Bruce Crump, Duane Roland, Jimmy Farrar, Dave Hlubek……

Joku yläkerran hommia harrastava toteaisi että taitaa syntistä olla tuo etelän meno.

 

[Pavlikovsky]

Nythän on myös niin, että facebookista luin jenkkikommentteja, että McCormack oli jo hetken aikaa ollut sivussa ja MH:n keulassa on ollut joku never heard stuntti. Tuon YouTuben keikkavälähdyksetkin todistavat. Nyt vain Ingramin toimesta yhtye rockin historiaan, sillä ainoatakaan originaalia jäsentä ei yhtyeessä enää vaikuta.

 

[Jj]

Jason Ringenberg (Jason and the Scorchers yt) Suomeen neljälle soolokeikalle,
30.9. - 5.10. Helsinki, Turku Teatro, Oulu ja Rollo. Liput myynnissä.

 

[arvee]

Mietin pitkään, enkä ota tähän ketjuun tavakseni linkittää videotsibaleita, mutta nyt nuo tekoälyiset kyylääjät Youtuubissa suosittelivat minulle tätä videota, jonka sisältötuotto herätti kysymyksen. Yli viismiljoonaa muutakin on tykännyt vaikka video/audio ei ole modernistien maun tasoinen, kai.

JJ. Cale ja Eric Clapton ovat kitaratähtinä eli lienivät festivaalin vetonauloja, mutta minua inspiroi tuo bändisoitto. Esitettävä kappale on Call Me the Breeze, jolla oikeutan kysymykseni tämän ketjun lukijoille.

Linkki: https://youtu.be/l8uk7vlk0sE

Voi jumanskekka kuinka kevyesti bändi rullaa komppia. Sankarihahmot soittavat tietysti myös hyvin, mutta bändisoitto!??
Tempo on varmaan nopein, jonka Breeze-versioista olen kuullut.

Kysymykseni: onko tässä mitään erikoista, mainittavaa papukaijamerkkeilyä vai vain lähes normivetelyä nopealla temmolla?

 

[Pavlikovsky]

Mietin pitkään, enkä ota tähän ketjuun tavakseni linkittää videotsibaleita, mutta nyt nuo tekoälyiset kyylääjät Youtuubissa suosittelivat minulle tätä videota, jonka sisältötuotto herätti kysymyksen. Yli viismiljoonaa muutakin on tykännyt vaikka video/audio ei ole modernistien maun tasoinen, kai.

JJ. Cale ja Eric Clapton ovat kitaratähtinä eli lienivät festivaalin vetonauloja, mutta minua inspiroi tuo bändisoitto. Esitettävä kappale on Call Me the Breeze, jolla oikeutan kysymykseni tämän ketjun lukijoille.

Linkki: https://youtu.be/l8uk7vlk0sE

Voi jumanskekka kuinka kevyesti bändi rullaa komppia. Sankarihahmot soittavat tietysti myös hyvin, mutta bändisoitto!??
Tempo on varmaan nopein, jonka Breeze-versioista olen kuullut.

Kysymykseni: onko tässä mitään erikoista, mainittavaa papukaijamerkkeilyä vai vain lähes normivetelyä nopealla temmolla?

Ehkä tempoa inasen verran nostettu mitä tulee JJ Calen studioäänityksiin tai muihin hänen taltioimiin breezeihin. Skynyrd on vetänyt monesti tuon aika laukalla ja suotta, biisin alkuperäinen letkeys kärsii pahoin eikä kappaleen rakenne sovi ollenkaan tuollaiseen kaahaukseen, kuultu on livenäkin. Pidän enemmän Calen hieman huokailevasta laulutyylistä ja hänen autenttisesta otteestaan luomaansa kappaleeseen. Clapton ja Cale olivat kyllä fantastinen parivaljakko, vähän kuin Krutov ja Larionov. Kaksi erilaisen blues-oppimäärän käynyttä hieman vakavahenkistä taiteilijaa, joiden ei tarvinnut kuin kerran kitaraa rämpäyttää, niin soundi oli luotu.

 

[arvee]

Noihin muutamaan edellisiin vielä finalointikommenttini: kelasin läpi kaikkki Lynnärien versioni ja tosiaankin, eihän tuo tempo ole oikestaan poikkeava, tietysti JJ. Calen alkuperäiseen verrattuna toinen. Muuten, mulla pitäisi olla jossain torrentti-kaupasta noudettuja Calen uudempia levyjä myös, ehkä niissä on livejäkin.
Mutta mikä temmossa taisi minut hämätä: tottahan toki LSkin rullaa, mutta aina pitää tuossa bändissä myös Lyödä Rumpuja, mikä mätkintä ottaa aikansa. Se ei vaikuta sinänsä tempoon, pannaan vaikka metronomivertailu, mutta taitaa vaikuttaa korvieni välissä: hemmetin kevyt rumpu/basso-kuviosto saa joskus biisin leijumaan, tuntumaan minusta nopeammalta kuin onkaan.

Joskus olen mieltänyt Charlie Wattsin just tällaiseksi jännäksi operaattoriksi, hän saa rummuilla Ron Woodin ja Keithinkin kitaroinnin kuulostamaan nopealta, vaikka tosiasiassa äijillä ei ikinä kiirusta sormiensa kanssa pidä.

 

[Pavlikovsky]

Noihin muutamaan edellisiin vielä finalointikommenttini: kelasin läpi kaikkki Lynnärien versioni ja tosiaankin, eihän tuo tempo ole oikestaan poikkeava, tietysti JJ.
Mutta mikä temmossa taisi minut hämätä: tottahan toki LSkin rullaa, mutta aina pitää tuossa bändissä myös Lyödä Rumpuja, mikä mätkintä ottaa aikansa. Se ei vaikuta sinänsä tempoon, pannaan vaikka metronomivertailu, mutta taitaa vaikuttaa.

Juu, etenkin nykyisen Skynyrdin versioimana tuo Breeze on aikamoinen nopea pärinä, ennen lentoturmaa Skynyrd oli vielä enemmän blues, siis sellainen mitä Cale oli kuolemaansa asti, mutta nyky-Skynyrd lähestyy pitkälti nykyistä jenkkirock-tuotantoa kliinisyydellään ja monet karheat etelän veisut saavat aika heavya kohtelua ihan rumpalista lähtien. Näistä voi olla montaa mieltä.

Tuo Watts on hyvä esimerkki siinä missä Cale. Tyylikkäästi harmaantunut Charlie käsittelee kapuloita jatsahtavan kevyesti ja silkkisesti antaen silti rollarimusaan kaivattua rytmiä. Hyvin uniikkia.

 

[Individual]

Tämän viikon teemalauantai on omistettu Lynyrd Skynyrdille.

Southern rockin kulmakiveä Lynyrd Skynyrdia kunnioitetaan Yle Teemalla – kokonainen päivä skynäreitä

Lynyrd Skynyrd -yhtye on southern rockin kenties kuuluisin nimi. Yle kunnioittaa bändiä ja sen historiaa Ylen teemalauantaissa ensi lauantaina 19. lokakuuta. Ensin esitetään kello 20.00…

www.rumba.fi

20:00 Lynyrd Skynyrd: If I Leave Here Tomorrow -dokumentti
21:35 Atlantic City 2006 -konserttitaltiointi

 

[heavy]

Tämän viikon teemalauantai on omistettu Lynyrd Skynyrdille.

...

20:00 Lynyrd Skynyrd: If I Leave Here Tomorrow -dokumentti

Katselin tämän dokumentin läpi äsken ja ei se sinänsä mitään uutta tietoa yhtyeestä minulle antanut, kun olen pari kirjaa aiheesta aikaisemmin lukenut. Leffa ehkä keskittyy enemmän bändin sekoilupuoleen, itseäni kiinnostaa enemmän kaikki muu. Mutta kannattaa tietysti katsoa.

 

[oiler99]

Black Crowes suunnittelee reunion-kiertuetta ensi vuodelle. Bändin debyyttialbumi Shake Your Money Maker täyttää tuolloin 30 vuotta. Toistaiseksi ainoa varma uutinen on se, ettei alkuperäinen rumpali Steve Gorman ole mukana.

The Black Crowes Tease Reunion With Art Posted To Social Media Pages

The rumored Black Crowes reunion is looking more and more legit, as the band has posted new art to its social media pages.

liveforlivemusic.com

 

[Pavlikovsky]

Skynyrd - dokumentti nyt takana ja katsottu yhtä mittaa. Päällimmäisenä tuntemuksena jää mukavan rönsyilemätön ja selkeän kronologisessa järjestyksessä etenevä kertomus levystä toiseen aina yhtyeen varhaisimmista ajoista itse onnettomuuteen. Kertojina ovat pääosin Ed King, Gary Rossington, Artimus Pyle ja niin edelleen, siis ketä nyt vielä LS-raunioilta alkuajoilta elossa on. Todella harvenemaan päin tuo joukko on käynyt.

Post - onnettomuus aikojahan dokumentissa eivät muistuta kuin muistelojaan kertaava Johnny Van Zant ja Medlocke vain muutaman sanan verran, noin muutoin homma perustuu Skynyrdin originaaliin line-upiin ja hyvä niin koska se on Skynyrd DNA:ta aidoimmillaan. Aika Ronnie Van Zant vetoisesti tarina kulkee eikä toki suotta, olihan Van Zant yhtyeen karismaattinen keulakuva ja luontojaan todellinen katujätkä jolle ei vittuiltu. RVZ:n äänelläkin kerrontaa tulee, tätä olisi mukava ollut kuulla kenties muiltakin mikäli mahdollisuuksia siihen oli tai myös huomioida muuta bändiä enemmän. ”Hell House” - studiotyöskentely jutut ja levyjen luomisvoiman kuvailu olivat mukavaa kerrontaa, näin fanina olisin jopa kaivannut seikkaperäisempääkin selontekoa eri biisien synnystä ja sävellyksestä esim. Rossington kitara kädessä tapailemassa nuotteja ynnä muuta nyt valittiin näin.

Yllättävän hyvää kaitafilmiäkin menneiltä ajoilta on saatu mukaan valokuvineen. Nuo hotellien riehumiset ovat aika kulunut läppä ja tuolle annettiin liikaa aikaa, ehkäpä tuo ajan hengen rokki-kukkoilu piti vain myös saada näkyviin tähänkin. Aika hyvin yhtye riisuu itsensä pois etelävaltion lipun kyseenalaisista viesteistä vedoten vain kotiseuturakkauteen, joka on varmasti monelle yllättäväkin myytinmurto. Kyllä niska on aina vähän punoittanut tämän yhtyeen kohdalla, muttei kuitenkaan liian konkreettisella tavalla.

Se tosin on sanottava, että aistin kevyttä ristiriitaa siinä, että kun Ronnie lauloi aseiden heittämisestä mereen, niin nyt velimies kehuu aseiden voimaa, lauletaan amerikkalaisista unelmista ja hoilataan Red, White, Blue:sta. Hieman paistaa politiikka läpi ja ehkäpä maailmakin on muuttunut, kukaties Ronnie kierähtää haudassaan kuitenkin.

Dokumentti oli kuitenkin selkeää tavaraa kuin pläkki ja korosti samalla etelän musiikin ajan loistoa, jolle nyky-Skynyrd levyillään tekee lähinnä kunniaa. Donnie Van Zantia olisin kaivannut ehkä vielä ääneen mutta onneksi säästyttiin jenkki-dokumenttien kiintiö-kehujilta mallia Dave Grohl jne.

 

[arvee]

@Pavlikovsky minua ei enää, juurikaan(!!hehe) ,kiinnosta tuo nykyisen LNn paatokselta vaikuttavalta Usalaisuus, riipii jotenkin oudosti.

Ennen oli kaikki paremmin. Tai ainakin toisin.
Minä kuuntelen vanhona levyjä, setämiehenä.

 

[Evil]

Joillakin uskovaisilla on yksi jumala. Minulla on kaksi. Bon Scott ja Ronnie Van Zant.

Ikinä koskaan en ole halunnut omistaa tatuointia, vihaan niitä. Mutta jos olisi pakko ottaa niin toisessa olkapäässä olisi Ronnie ja toisessa Bon. Kaksi jumalaa, kaksi maailman hienointa runoilijaa. Vittuun Shakespearet ja muut nynnyt.

 

[Pavlikovsky]

Pukkaa Porin reissua ensi kesäksi, sillä Gov’t Mule on kutsuttu Jazz- peijjaisiin. Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa, joskus vuosikymmen sitten esiintyi Järvenpään Puistobluesissa ja onnistuin sen missaamaan. Liikutaan vankasti Allmanin veljesten perinnön äärellä, ihan kauheasti ei lähemmäksi pääse kuin Devonin myötä.

Iso suositus!

 

[Stigu]

Iso suositus!

Samoin! On muuten monipuolinen ja vankka southernia soittava bändi. Tai no, soittaahan ne muutakin kuin Southernia. Niillä on muistaakseni Pink Floyd-levytys, jonka nimi on Dark Side of the Mule, ja pari levyllistä reggaetakin.

Itse olen viime aikoina kuunnellut Knoxvillelaista Dirty Guv'nahsia. Valitettavasti bändi lopetti viime vuonna, mutta suosittelen heidän viimeiseski jäänyttä live-levyään Rock'n Roll for the people, joka on oikeastaan läpileikkause heidän urastaan.

Oma suosikkini on tämä:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=MnkrEN04L98

 

[Individual]

Damn... kyllä soi hienosti.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=CPAO5rPOguE

 

[heavy]

Black Crowes suunnittelee reunion-kiertuetta ensi vuodelle. Bändin debyyttialbumi Shake Your Money Maker täyttää tuolloin 30 vuotta. Toistaiseksi ainoa varma uutinen on se, ettei alkuperäinen rumpali Steve Gorman ole mukana.

The Black Crowes Tease Reunion With Art Posted To Social Media Pages

The rumored Black Crowes reunion is looking more and more legit, as the band has posted new art to its social media pages.

liveforlivemusic.com

Niin saivat Robinsonin veljekset välit sovittua ja The Black Crowes lähtee kiertueelle ensi kesänä, ensin USA ja sitten syksyllä Eurooppa. Ja Englantikin. Pohjoismaat eivät näytä kuuluvan kiertueohjelmaan.

 

[Cowboy 63]

Tämmöistä olisi tulossa. Pakko katsoa/ tilata.
Street Survivors: The True Story of the Lynyrd Skynyrd Plane Crash

Linkki: https://youtu.be/6dQ2pNWMETs

 

[Outsider]

Tämmöistä olisi tulossa. Pakko katsoa/ tilata.
Street Survivors: The True Story of the Lynyrd Skynyrd Plane Crash

Linkki: https://youtu.be/6dQ2pNWMETs

Voi olla vähän häiritsevää, että leffassa ei ole ollenkaan Skynyrdin musiikkia.

 

[Evil]

Tämmöistä olisi tulossa. Pakko katsoa/ tilata.
Street Survivors: The True Story of the Lynyrd Skynyrd Plane Crash

Linkki: https://youtu.be/6dQ2pNWMETs

Tämähän perustuu Artimuksen kirjaan, ja hän ei ole välttämättä ihan bestiksiä Rossingtonin kanssa nykyisin...

 

[Sledge Hammer!]

Tämähän perustuu Artimuksen kirjaan, ja hän ei ole välttämättä ihan bestiksiä Rossingtonin kanssa nykyisin...

Kyllä. 2018 Pyle voitti lakijutun Rossingtonia sekä menehtyneiden perikuntia vastaan. Ehto oli että leffan pitää käsitellä Pyleä eikä niinkään bändiä