Sosialidemokraatit – SDP

[dana77]

Yhteiskuntaa en ole "syyttänyt" miesten alhaisemmasta eliniästä, mutta eipä se tule koskaan kohenemaankaan, jos kaikissa asioissa mennään naisnäkökulma edellä ja keski-ikäisten demarinaisten ideologioiden mukaisesti.

Pitää vielä tähän puuttua.

Seuraavan tutkimuksen mukaan yli puolet sukupuolten elinajanodotteen erosta johtuu tupakasta ja alkoholista. Seuraavat syyt ovat liikenneonnettomuudet ja väkivalta. Väitätkö että Suomessa demaritantat eivät pyri tarpeeksi tarmokkaasti hillitsemään maassamme tupakointia, alkoholin käyttöä, liikennettä ja väkivaltaa?
http://www.hs.fi/tiede/Naisten+pitkä+elinikä+on+yhä+mysteeri/a1353326121217

Saahan sitä mieltä toki olla, mutta useimmiten miehet ruikuttavat juuri päinvastaista.

 

[Musta Nuoli]

Pitää vielä tähän puuttua.

Seuraavan tutkimuksen mukaan yli puolet sukupuolten elinajanodotteen erosta johtuu tupakasta ja alkoholista. Seuraavat syyt ovat liikenneonnettomuudet ja väkivalta. Väitätkö että Suomessa demaritantat eivät pyri tarpeeksi tarmokkaasti hillitsemään maassamme tupakointia, alkoholin käyttöä, liikennettä ja välivaltaa?
http://www.hs.fi/tiede/Naisten+pitkä+elinikä+on+yhä+mysteeri/a1353326121217

Saahan sitä mieltä toki olla, mutta useimmiten miehet ruikuttavat juuri päinvastaista.

Point taken, kuten ulkomaanelävät sanoisivat. Täytyy myöntää, että demaritantat ovat kyllä tehneet ns. hartiavoimin töitä alkoholin ja tupakan rajoittamisen suhteen. Tupakan suhteen tämä onkin ihan ok, suhde alkoholiin on sen sijaan Suomessa vääristynyt, kun kansalaisilta kysellään henkkareita simapullon tai tiramisun ostamisen yhteydessä ja samalla spurgut dokaavat estoitta keskustoissa.

Väkivallan suhteen sellainen huomio, että kovan luokan väkivalta vähenee jos kovan luokan väkivallantekijät, siis toistuvasti väkivaltaiset, olisivat poissa tekemästä väkivaltaa. Humanistisen lepsu tuomiokäytäntö (josta vastaavat sekä lepsut miehet että lepsut naiset, eivät sinänsä demarit tai demarinaiset) on johtanut siihen, että törkeä pahoinpitely tai raiskaus on suunnilleen samanarvoinen kuin kiukkuinen viesti netissä, jumalanpilkka tai sillipurkin varastaminen kaupassa. Ehdollinenhan ei ole tuomio, se ei ole oikein mitään.

Pikkuasioista ei ihmisiä tarvitse linnaan pistää saatika rangaista ylimitoitetuilla tuomioista, mutta jos sarjaraiskaaja-Simo raiskaa kuudennen kerran ja tappaa samalla uhrinsa, niin ehkä Simoa ei pitäisi päästää enää vapaaksi raiskaamaan seitsemättä? Toisin kuitenkin Suomessa tehdään, ja täten väkivallan rajoittaminen Suomessa on edelleen retuperällä.

Liikenteen suhteen yksi varma tapa vähentää kuolonuhreja olisi satsata kunnolla moottoriteiden rakentamiseen. Siellä ei ole mahdollisuutta ajaa nokkakolaria, ja nokkakolarit ovat Suomessa yksi iso ryhmä kuolonkolareissa. Moottoritiet eivät ole ilmaisia, mutta riittävä moottoritieverkosto säästäisi todennäköisesti kymmeniä veronmaksajien henkiä joka ainut vuosi, ja jos näiden kansalaisten henki olisi valtiolle merkittävämpää kuin tiehen käytetyt rahat, niin ne rakennettaisiin.

Miltei puoli vuosisataa meni Turun ja Helsinginkin moottoritien rakentamiseen, ja ainakin suurimman kunnian tästä otti Ilkka Kanerva. Demarinaiset (tai miehet) eivät tunnu tällä saralla kunnostautuvan, mutta parempia kai hekin kuin Vihreiden tai Vasemmiston edustajat, joiden näkemys tuntuu olevan se, että jos ei autoliikennettä ole ollenkaan, niin liikenteessä ei voi kukaan kuollakaan.

 

[dana77]

Samaa mieltä olen siitä, että väkivaltarikoksien tuomiot eivät Suomessa järin kovat ole. Kuitenkin tyypilliset väkirikokset ovat tapauksia, joissa sekä tekijä että uhri ovat humalassa. Väkivaltatuomioita annetaan Suomessa yli 5000 vuodessa. Väitän että kalliiksi tulisi ennaltaehkäisy istuttamalla vankilassa.

Moottoriteiden rakentaminen maksaa kuulemma viitisen miljoonaa euroa kilometri. Vuosittain liikenteessä kuolee kolmisensataa ihmistä ja maamme on harvaanasuttu. Aika hemmetin kallis keino sekin. Väitän että edullisempiakin tapoja on edistää hyvinvointia.

 

[Musta Nuoli]

Moottoriteiden rakentaminen maksaa kuulemma viitisen miljoonaa euroa kilometri. Vuosittain liikenteessä kuolee kolmisensataa ihmistä ja maamme on harvaanasuttu. Aika hemmetin kallis keino sekin. Väitän että edullisempiakin tapoja on edistää hyvinvointia.

Mutta paljonko maksaa yhteiskunnalle se, että vaikkapa 20-30-vuotias ihminen kuolee liikenteessä? Siinä jäävät saamatta työpanos, verotulot yms. Jos kymmenet ihmiset, jopa toistasataa ihmistä selviävät elossa joka ainut vuosi, niin se tarkoittaa paitsi paljon vähäisempää inhimillistä tragediaa, myös isoja kustannussäästöjä. Miesten ja naisten eliniän eroa se ei tietysti kuro, mutta eipä siihen nytkään vaikuta liikenteessä kuoleminen kovin paljoa.

Moottoritiekilometrin saa kolmellakin miljoonalla, viisi on kutakuinkin maksimihinta.

Ei tietystikään joka kärrypolkua pidä moottoritieksi vetää, mutta pidän erittäin outona, että esimerkiksi Turusta Tampereelle ja siitä Jyväskylään ei pääse moottoritietä, eikä myöskään Turusta Rauman kautta Poriin ja Vaasaan. Isojen kaupunkien välille tulisi vetää moottoritiet, niillä on eniten liikennettä ja niissä suurin osa kuolonuhreista tapahtuu. Pieni hinta tuo olisi, jos liikennekuolemat vähenisivät vuodessa vaikkapa sadalla. Se tarkoittaisi tuhatta elävää ihmistä enemmän vuosikymmenessä.

Tässä hyvä esimerkki siitä, miten moottoritien pätkä vaikuttaa onnettomuuksiin, eli Turun Sanomien juttu parin vuoden takaa Lohjan ja Muurlan osuudelta:

Liikenteen siirtyminen 110-tieltä Muurlan ja Lohjan väliselle moottoritieosuudelle on vähentänyt liikenneonnettomuuksia merkittävästi. Moottoritieosuuden valmistumisen jälkeen henkilövahinkoihin johtaneet onnettomuudet ovat vähentyneet keskimäärin puolella ja kuolemaan johtaneet onnettomuudet yli 60 prosenttia.

Liikenneviraston selvitys vuoden 2011 liikenneonnettomuuksista on kattava, ja siitä selviää mm. seuraavat seikat:
-Vuonna 2011 liikenteessä kuoli 222 ihmistä
-55% kuolemista tapahtui valta- ja kantateillä, 123 ihmistä
-moottoriteillä kuoli 12 ihmistä
-Maanteiden henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien aiheuttamat kustannukset vuonna 2011 olivat arviolta 1,6 mrd. €, josta kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien osuus oli 0,5 mrd. €.

Moottoriteillä kuoli siis 12 ihmistä, valtateillä tms. 123 ihmistä, ja kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien kustannukset olivat puoli miljardia. Jos moottoriteiden rakentamisella säästäisi vaikkapa puolet valtateiden kuolemista, niin siinä säästyisi jo toistasataa miljoonaa ellei enemmänkin per vuosi. Sillä jo rakentaisi taas jonkinmoisen pätkän lisää moottoritietä.

Tämä meni nyt osin offtopiciksi demarien tien pää -aiheesta, mutta valitettavasti paska tieverkosto ja riittämätön määrä moottoriteitä aiheuttaa monen kansalaisen tien pään ihan lopullisesti. Moni joutuu työkseen ajamaan näitä teitä, joten tätäkin työväkeä olisi jonkun puolueen edustettava.

 

[dana77]

Muutama vuosi aikaisemmin liikenteessa kuoli kolmisensataa ihmistä. Onnettomuuksista alkoholista aiheutui kolmasosa eli lähes sata. Auton alle jääneitä jalankulkijoilta oli 50 ja polkupyöräilijöitä kolmisenkymmentä. Näistä osa tapahtuu maanteillä, mutta näkisin että moottoritiet eivät ole se juttu jolla hengenmenetyksiltä helpoitten vältyttäisiin.

Näiden lisäksi kuolemista osa on seurausta mootoripyörän hallinnan menetyksiä, sairastapauksia, itsemurhia, rattiin nukahtamisia yms. Osaan näistäkin moottoritiet auttaisivat, mutta väitän silti että vaikka miljardin käyttämisellä moottoriteiden rakentamiseen (eli parin-kolmen sadan kilsan pätkän) ei säästettäisi kuin yksittäisiä ihmishenkiä. Tuossa linkittämässäsi jutussa oli tehty 56 kilsaa moottoritietä (eli käytetty about 200 miljoonaa euroa) ja laskennallinen keskimääräisten kuolonuhrien määrä vuodessa oli laskenut 60%. Vuonna 2011 niitä oli yksi, joten aikaisemmin niitä on ollut sitten kaksi. Väitän että esim ennakoivaan terveydenhuoltoon panostamalla tuolla rahalla pystyttäisiin pelastastamaan kymmenittäin ellei sadoittain ihmishenkiä.

Muuta hyötyä moottoriteistä ehdottomasti olisi.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä menee kyllä hiukkasen ohi. Mikäs kassantäti yhteiskuntatieteiden maisteri, Susanna Huovinen, on ja mitä ihmettä sillä on väliä, jos äänestäjä pitää punk-musiikista tai pukeutuu punkahtavasti?

Päästyään aikoinaan eduskuntaan ja myöhemmin ekan kerran ministeriksi Susanna Huovinen ei pitänyt vakan alla sitä vaihetta elämästään jolloin hän työskenteli kaupan kassalla. Ei tässä tietenkään mitään pahaa ole, fakta mikä fakta. Voi siinä määrätynlaista laskelmointiakin olla joukossa. Jos ehdokas on jossain vaiheessa elämäänsä toiminut duunariammatissa, niin tämän voi kuvitella potentiaalisesti puhuttelevan sitä kansanosaa jolla on taipumus muutenkin äänestää sosdem-ehdokasta.

Sekä ministeri että kanisteri saavat kumpainenkin pitää punkista tai jatsista. Tällä ei ole mitään vaikutusta ministerin työn tuloksiin. Viitanen nyt on tamperelaisen lähiön kasvatti ja on ammentanut kannatustaan sanoisinko marginaalipiireistä.

Edellä uusille demariministereille antamani määreet ovat itseissarvoisesti vähämerkityksistä hassuttelua. Asiayhteydessään ne ovat kuitenkin siten perusteltuja, että ne alleviivaavat ministerivaihdosten osaltaan aikaansaamaa mielikuvaa sosdem-puolueesta ajatellen juuri duunariammateissa toimivia miesäänestäjiä. Tätä kautta em. määreet kajoavat juuri siihen kipupisteeseen, jota sorkkimalla Timo Soini sai demarit äsken pillastumaan.

Vaikka en demari olekaan, annan noiden uusien ministereiden näyttää kykynsä, ennen kuin arvostelen. Guzenina ja Gustavsson eivät osoittautuneet aivan kadun kirkkaimmiksi lampuiksi, joten parannusta rohkenisi odottaa.

Mielestäni Huovinen ehti jo vilauttaa säästeliäänpuoleisia kykyjään liikenne- ja viestintäministerinä Vanhanen ykkösessä. Viitaselta vastaava näyttö vielä puuttuu, joten jäädään odottelemaan mitä perästä kuuluu.

 

[paki77]

On totta, että asevelvollisuudessa ja huoltujuusasioissa ei tasa-arvo toteudu, mutta työelämässä tuollaiset asiat kompensoituvat monikertaisesti toiseen suuntaan. Vanhemmuuden kustannukset kaatuvat leijonanosilta naisten työnantajien maksettavaksi ja tästä aiheutuu paljon merkittävämpiä vaikutuksia naisten työllistymiselle kuin jostain asevelvollisuudesta. Samaten lasikaton olemassaolo, hyväveliverkostot jne kääntävät asetelman työmarkkinoilla miesten eduksi isosti.

Käsittääkseni nykyään työhönotossa sekä nais- että miesesimiehet suosivat naisia valintatilanteessa. Lisäksi julkisella puolella taitaa yli puolet esimiehistäkin olla jo naisia. Lisäksi miesten ja naisten palkkaero selittyy sillä, että miehet tekevät enemmän töitä, ei sillä että miehet saisivat parempaa tuntipalkkaa. Ehkä vielä 50- ja 60 -vuotiaiden keskuudessa on miehiä, jotka ovat hyötyneet sukupuolestaan ja vastaavasti naisia jotka siitä ovat kärsineet, mutta väitän että nykyään naisilla ei todellakaan ole huonompaa asemaa työelämään astuessaan kuin miehillä. Naiset vielä pääsevät lähtökohtaisesti työelämään vuoden nuorempina. Lisäksi tasa-arvon vaatimisen myös miehille leimaaminen itkemiseksi on lähinnä säälittävää ja kertoo hyvin kaksinaismoralismista. Jos naisten puolella olisi yhtä räikeitä epätasa-arvotekijöitä kuin asevelvollisuus ja huoltajuusasiat niin nekin olisi korjattu jo 50 vuotta sitten.

 

[Tarinankertoja]

Naiset vielä pääsevät lähtökohtaisesti työelämään vuoden nuorempina.

Ja joutuvat sieltä pois 1 - 3 vuodeksi tehdessään lapsia. Ja tämän kustannukset on yksipuolisesti naisen työnantajalla, kun esim Ruotsissa se on jyvitetty kaikille työnantajille. Eli nuoren naisen on vaikeampaa päästä töihin, koska siitä voi tulla iso kustannus lastenteon yhteydessä.

Tosin sanoen vanhempainvapaan uudistaminen tasa-arvoiseksi (miehilleen emmän "pakollista" lomaa) sekä vanhemmuuden kustannusten tasaaminen koko yrityselämään ovat oikeasti isoja juttuja, joita ei miesvaltaisten alojen vastustuksen takia ole tähän maahan saatu.

Miesten suurimmat tasa-arvo-ongelmat ovat toki lyhyempi elinikä ja selkeä alistettu asema huoltajuuskiistoissa. Asevelvollisuus on myös ongelma, mutta siinä on muitakin yhdenvertaisuusongelmia kuin naisten vapauttaminen kokonaan.

 

[Dissonanssi]

Ja joutuvat sieltä pois 1 - 3 vuodeksi tehdessään lapsia. Ja tämän kustannukset on yksipuolisesti naisen työnantajalla, kun esim Ruotsissa se on jyvitetty kaikille työnantajille. Eli nuoren naisen on vaikeampaa päästä töihin, koska siitä voi tulla iso kustannus lastenteon yhteydessä.

Tosin sanoen vanhempainvapaan uudistaminen tasa-arvoiseksi (miehilleen emmän "pakollista" lomaa) sekä vanhemmuuden kustannusten tasaaminen koko yrityselämään ovat oikeasti isoja juttuja, joita ei miesvaltaisten alojen vastustuksen takia ole tähän maahan saatu.

Miesten suurimmat tasa-arvo-ongelmat ovat toki lyhyempi elinikä ja selkeä alistettu asema huoltajuuskiistoissa. Asevelvollisuus on myös ongelma, mutta siinä on muitakin yhdenvertaisuusongelmia kuin naisten vapauttaminen kokonaan.

Logiikka jota en todellakaan ymmärrä. On erittäin feminismi-vasemmistolaista ajaa "tasa-arvoa" sääntelyllä, pakolla sekä kiintiöillä - eli siis "lopputuloksen tasa-arvoa".

Perheillä tulisi olla mahdollisimman suuret toimintavapaudet järjestellä vanhempainlomat omien preferenssiensä ja tarpeittensa mukaan. Vaihtoehdot on toki pyrittävä luomaan siten, että se mahdollistaa näiden tasaisen jakamisen.

Ylipäänsäkkin tuo kirjoitus edustaa sellaista näkemystä tasa-arvosta, jota en pystyisi hyväksymään missään nimessä.

 

[Hemingway]

Pointti ei ollut tietyn sukupuolen äänestäminen tai äänestämättä jättäminen, vaan säälittävä ruikutus siitä, että yhteiskunta syrjii miehiä.

En tiedä, onko syrjiä hyvä sana, mutta tosiasia on, että naiset ovat miehiä onnellisempia, naisilla on miehiä vähemmän kansalaisvelvollisuuksia, naiset menestyvät opinnoissa paremmin ja kouluttautuvat miehiä korkeammalle ja naiset työllistyvät miehiä paremmin.

Miksi näistä asioista ei kannattaisi puhua? Jos yhteiskunnan käytännöt kohtelevat sukupuolia epätasa-arvoisesti, niin tietenkin asiaan kannattaa puuttua. Niinhän naisetkin ovat kiivaasti viime vuosikymmenet tehneet.

 

[dana77]

Käsittääkseni nykyään työhönotossa sekä nais- että miesesimiehet suosivat naisia valintatilanteessa. Lisäksi julkisella puolella taitaa yli puolet esimiehistäkin olla jo naisia.

Se on tietenkin kiva että sinulla on sellainen käsitys. Minua silti lämmittäisi vielä enemmän jos takana olisi jotain muutakin kuin käsityksesi. Esimerkiksi tutkimuksia, jotka kumoaisivat esim tässä työ ja elinkeinoministeriön julkaisussa esitetyt tulokset (kappale 3.1.1)
http://www.tem.fi/files/26783/TEM_16_2010_netti.pdf

Tutkimuksien mukaan osa syrjinnästä on tiedostamantonta ja näin siihen puuttuminen on erittäin vaikeaa. Minä en henkilökohtaisesti että tällaisesta sytjinnästä koskaan kokonaan eroon päästäisiin. Hyvä on myös huomioda, että naiset syyllistyvät syrjintään samalla tavalla eli se että naiset olivat esimiehiä ei ole mikään ratkaisu ongelmaan.

Lisäksi miesten ja naisten palkkaero selittyy sillä, että miehet tekevät enemmän töitä, ei sillä että miehet saisivat parempaa tuntipalkkaa.

Tilastokeskus on kanssasi eri mieltä.
"Keskimääräinen naiselle maksettava säännöllisen työajan palkka on Suomessa 83,2 prosenttia miehen palkasta (Tilastokeskus, Ansiotasoindeksi 2011). Noin puolet sukupuolten palkkaerosta on selitettävissä sillä, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla ja eri tehtävissä. Kun tarkastellaan saman ikäluokan naisia ja miehiä, joilla on sama koulutustausta ja jotka toimivat samoilla toimialoilla ja tehtävissä, naisille maksettava palkka on noin 10 prosenttia miesten palkkaa heikompi"

Jos meinaat jotain linkkejä postata, niin pyydän jo etukäteen että ne olisivat oikeita tutkimuksia tai luotettavia lähteitä, eikä debunkkaus-tasoisia blogeja tai vastaavia.

Jos naisten puolella olisi yhtä räikeitä epätasa-arvotekijöitä kuin asevelvollisuus ja huoltajuusasiat niin nekin olisi korjattu jo 50 vuotta sitten.

Minun nähdäkseni vanhemmuuden kustannuksien kaatuminen naisten työnantajien niskaan on räikein epätasa-arvotekijä ja sitä ei ole korjattu.

Ymmärrän jos joku on eri mieltä yleisestä asevelvollisuudesta. Periaatteessa se on väärin. Käytännössä vain maamme ei tarvitse määrällisesti enempää asevelvollisuuden suorittajia, eikä parempaa ehdotusta asian järjestämiseksi ole esitetty.

 

[Dissonanssi]

Se on tietenkin kiva että sinulla on sellainen käsitys. Minua silti lämmittäisi vielä enemmän jos takana olisi jotain muutakin kuin käsityksesi. Esimerkiksi tutkimuksia, jotka kumoaisivat esim tässä työ ja elinkeinoministeriön julkaisussa esitetyt tulokset (kappale 3.1.1)
http://www.tem.fi/files/26783/TEM_16_2010_netti.pdf

Tutkimuksien mukaan osa syrjinnästä on tiedostamantonta ja näin siihen puuttuminen on erittäin vaikeaa. Minä en henkilökohtaisesti että tällaisesta sytjinnästä koskaan kokonaan eroon päästäisiin. Hyvä on myös huomioda, että naiset syyllistyvät syrjintään samalla tavalla eli se että naiset olivat esimiehiä ei ole mikään ratkaisu ongelmaan.

Todella epä-analyyttinen käsitys syrjinnästä. Ihan jo juridiikassa syrjintä määritellään epätasa-arvoiseksi kohteluksi syrjivällä perusteella. Se, että rekrytoija kuvittelee alitajuisesti henkilön suoriutuvan stereotypia-käsityksen perusteella työtehtävistä sukupuolen perusteella paremmin kuin vastakkainen sukupuoli, ei ole syrjintää, jos haluamme suhtautua syrjinnän käsitteeseen edes vähän vakavasti. Kyseessähän on itse asiassa vain epäkelpoa rekrytointia, sillä loogisestihan tuollaisessa tilanteessa todennäköisyydet huonomman työntekijän palkkaamiseksi kasvavat, mikä on selkeän kilpailullisen edun antaminen toisille. Onko kyse siis siitä, että nämä "syrjityt" sukupuolet putoavat kokonaan työelämän ulkopuolelle? Muussa tapauksessahan riittävän kilpailulliset työmarkkinat kyllä pitävät huolen siitä, että huonosti rekrytoivat työnantajat kärsivät tästä käytännöstä.

Tilastokeskus on kanssasi eri mieltä.
"Keskimääräinen naiselle maksettava säännöllisen työajan palkka on Suomessa 83,2 prosenttia miehen palkasta (Tilastokeskus, Ansiotasoindeksi 2011). Noin puolet sukupuolten palkkaerosta on selitettävissä sillä, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla ja eri tehtävissä. Kun tarkastellaan saman ikäluokan naisia ja miehiä, joilla on sama koulutustausta ja jotka toimivat samoilla toimialoilla ja tehtävissä, naisille maksettava palkka on noin 10 prosenttia miesten palkkaa heikompi"

Jos meinaat jotain linkkejä postata, niin pyydän jo etukäteen että ne olisivat oikeita tutkimuksia tai luotettavia lähteitä, eikä debunkkaus-tasoisia blogeja tai vastaavia.

Pakihan totesi, että erot vähintäänkin tasaantuvat, kun otetaan huomioon tehdyt työtunnit.

MIehet tekev kuin naiset | Taloussanomat

Mutta joo, oletuksellisesti tuokin on paskaa varmasti.

Minun nähdäkseni vanhemmuuden kustannuksien kaatuminen naisten työnantajien niskaan on räikein epätasa-arvotekijä ja sitä ei ole korjattu.

Olet ilmeisesti sääntelyn ja pakottamisen kannalla? Vai millä tavalla tuota täytyisi korjata?

 

[dana77]

En tiedä, onko syrjiä hyvä sana, mutta tosiasia on, että naiset ovat miehiä onnellisempia, naisilla on miehiä vähemmän kansalaisvelvollisuuksia, naiset menestyvät opinnoissa paremmin ja kouluttautuvat miehiä korkeammalle ja naiset työllistyvät miehiä paremmin.

Minä en ymmärrä että miksi onnellisuus (tai elinikä niinkuin miehet itse sen viinansa juovat ja tupakkansa polttavat) tähän keskusteluun kuuluvat. Tai koulumenestys. Kuten ei vastaavasti toiseen suuntaan joku kotitöidenkään tekeminen. Tai se että miehet hyppävät seivästä korkeammalta kuin naiset. Ne eivät ole yhteiskunnan päättämiä asioita.

Kouluissa on toki tasa-arvo-ongelmia, kuten esimerksi se, että koulujen oppilasarviointi ei kohtele tyttöjä ja poikia tasapuolisesti. Pojat saavat matematiikassa jonkin verran osaamistaan heikompia arvosanoja ja vastaavasti äidinkielen kohdalla tyttöjen osaamistaso on keskimäärin numeron korkeampi kuin heidän saamansa todistusarvosana.
http://www.oph.fi/ajankohtaista/spe...uolten_tasa-arvo_kaytannossa_paljolti_teoriaa

Miehillä on tuo yksi kansalaisvelvoite enemmän, totta.

työllisyys ei taas ihan osunut:
http://www.talouselama.fi/uutiset/m...a+tapahtumassa+historiallinen+kaanne/a2181667

Miksi näistä asioista ei kannattaisi puhua? Jos yhteiskunnan käytännöt kohtelevat sukupuolia epätasa-arvoisesti, niin tietenkin asiaan kannattaa puuttua. Niinhän naisetkin ovat kiivaasti viime vuosikymmenet tehneet.

Tässä on tärkeä asia huottavaksi. Minä en ole sanonut, että asiasta ei kannataisi tai saisi puhua. Minä puuttunut siihen logikkaan, että niin kauan kuin yhdyskunta sortaa miehiä, pitäisi miesten äänestää aina miehiä. Jos jollekin yhteiskunnan epätasa-arvo on ongelma, niin miksei äänestäisi ihmisiä jotka pyrkivät asiaan vaikuttamaan.

Täällä itketään feministeistä ja sitten edustetaan juuri ajatusmallia että miehet ajavat miesten etuja ja naiset naisten etuna. Saatanan ämmät!

 

[Hemingway]

Minä en ymmärrä että miksi onnellisuus (tai elinikä niinkuin miehet itse sen viinansa juovat ja tupakkansa polttavat) tähän keskusteluun kuuluvat. Tai koulumenestys.

Onnellisuus on keskeisin elämän mielekkyyttä määrittävä tekijä. Onnellisuus syntyy vuorovaikutuksessa ihmisen ja ympäristön kanssa. Sitä ei voi valita. Jos yhteiskunnan ja kulttuurin käytännöt ovat sellaisia, että ne tuottavat onnea enemmän naisille kuin miehille, niin pitäähän käytäntöjä herran tähden muuttaa.

Sama koskee koulunkäyntiä. Vaikuttaa siltä, että mies biologisena olentona soveltuu huonosti koulun käytäntöihin. Käytäntöjä tulee siis muuttaa niin, että ne sopivat paremmin miehille.

 

[dana77]

Todella epä-analyyttinen käsitys syrjinnästä. Ihan jo juridiikassa syrjintä määritellään epätasa-arvoiseksi kohteluksi syrjivällä perusteella. Se, että rekrytoija kuvittelee alitajuisesti henkilön suoriutuvan stereotypia-käsityksen perusteella työtehtävistä sukupuolen perusteella paremmin kuin vastakkainen sukupuoli, ei ole syrjintää, jos haluamme suhtautua syrjinnän käsitteeseen edes vähän vakavasti.

Ymmärrän symanttisen kikkailun, mutta ei se nyt silti lämmitä sitä naista, joka tämän takia tulee faktisesti syrjityksi ja valitsematta työhön.

Onko kyse siis siitä, että nämä "syrjityt" sukupuolet putoavat kokonaan työelämän ulkopuolelle?

eivät tipu kokonaan ulkopuolelle. Osa työllistyy esim huonommin palkattuihin töihin julkiselle sektorille. Kotitehtäväksi jää pohtia mitä tästä seuraa palkkaeroille.

Pakihan totesi, että erot vähintäänkin tasaantuvat, kun otetaan huomioon tehdyt työtunnit.

Edelleen tuossa tilastokeskuksen tutkimuksessa puhutaan "säännöllisen työajan palkasta". Silloin siinä on huomioitu käytetty työaika. Kaikkia ansiotasojen ero ei ole epätasa-arvoa.

Minulle ei suoraan sanottuna ole oikein selvää, mihin Sumanen laskelma perustuu kun luvuissa sanotaan että miesten bruttotuntipalkka on korkeampi, mutta nettopalkka matalampi. paitsi siihen että miesten tekemiin työtunteihin lasketaan mukaan asevelvollisten tekemä "työ".

Olet ilmeisesti sääntelyn ja pakottamisen kannalla? Vai millä tavalla tuota täytyisi korjata?

Niin että äitien työnantajat eivät maksaisi äitiyslomien palkkoja omista pusseistaan, vaan se hoidettaisiin yhteisestä pussista (käytännössä tasattaisiin kaikkien veronmaksajien eli ts. työnantajien kesken).

 

[Urheiluministeri]

Niin että äitien työnantajat eivät maksaisi äitiyslomien palkkoja omista pusseistaan, vaan se hoidettaisiin yhteisestä pussista (käytännössä tasattaisiin kaikkien veronmaksajien eli ts. työnantajien kesken).

Eilen kuuntelin Politiikkaradiota, jossa naisyrittäjien toimitusjohtaja Heli Järvinen lobbasi tämän kustannusten jakamisen puolesta aika vakuuttavasti. Tämä ruotsin malli aiheuttaisi Järvisen mukaan n. 6 euron kustannuksen per nuppi, pienituloisille vähemmän ja suurituloisille enemmän. Kyllähän tuo malli kuulosti kaikkinensa ihan järkevältä ja kestävältä verrattuna nykyiseen tapaan jakaa äitiyden ja vanhemmuuden kustannuksia.

Haastattelun voi kuunnella tästä: Politiikkaradio: Lapsia ei saa maksattaa työnantajilla | Radio | Areena | yle.fi

 

[kahden suunnan sentteri]

Onnellisuus on keskeisin elämän mielekkyyttä määrittävä tekijä. Onnellisuus syntyy vuorovaikutuksessa ihmisen ja ympäristön kanssa. Sitä ei voi valita. Jos yhteiskunnan ja kulttuurin käytännöt ovat sellaisia, että ne tuottavat onnea enemmän naisille kuin miehille, niin pitäähän käytäntöjä herran tähden muuttaa.

Lubomirskyn (linkki: wikipedia) mukaan 50 % ihmisen onnellisuudesta juontuu perimästä, tätä kutsutaan termillä "set point", onnellisuuden taso jolle onnellisuus pyrkii aina palautumaan. 10 % onnellisuudesta syntyy olosuhteista (onko katto, onko ruokaa, onko crocsit jalassa ja trampoliini takapihalla) ja 40 % omasta toiminnasta (työ, harrastukset, ihmissuhteet).

Onnellisuuden tavoittelussa ensimmäinen askel on tiedostaa, että se on pääosin oma valinta, sen sijaan että syyttäisi muita omasta onnettomuudestaan. Toki jos miesten olosuhteissa (se 10% onnellisuudesta) on räikeää vikaa, niin voihan niistä keskustella. Mutta vaikka mies olenkin, pidän maskulismia yhtä älyvapaana ideologiana kuin feminismiä tai rasismia.

 

[Musta Nuoli]

"Kun tarkastellaan saman ikäluokan naisia ja miehiä, joilla on sama koulutustausta ja jotka toimivat samoilla toimialoilla ja tehtävissä, naisille maksettava palkka on noin 10 prosenttia miesten palkkaa heikompi"

Ei pitäne paikkaansa ainakaan julkisella sektorilla. Yksityisellä sektorilla voi jotain eroja olla, mutta julkisella sektorilla vaikkapa kunnan palveluksessa vakanssissa on tietty palkka, joka siitä maksetaan. Mitään +10% kiveslisää ei makseta, vaan vakanssista maksetaan etukäteen määritelty, monesti ns. taulukon mukainen palkka. Palkka on määritelty jo etukäteen työpaikkailmoituksessa. Poikkeuksena voivat tietysti olla ylempien viskaalien kuten kaupunginjohtajien, apulaiskaupunginjohtajien yms. palkat, mutta niihin nyt valitaan muutenkin puoluekirjan mukaan, ei erityisesti pätevyyden mukaan.

Silloin kun on kyse aloista, joissa maksetaan ylitöistä ja ns. pidemmästä päivästä korvauksia, niin näillä aloilla miehillä on usein parempi palkka sen takia, että miehet tekevät pidempää päivää ja ylitöitä. Käytännön esimerkkinä eräs perheetön kaverini, joka toimii röntgenhoitajana. Hän paiskii töitä joka ainut juhlapyhä, eli nytkin on juhannusviikonloppuna kolme työvuoroa, ja hän olisi halunnut neljännenkin. Hän ottaa ekstravuoroja ja tekee usein töitä 12h päivässä. Aivan varmasti hän tienaa enemmän kuin sellainen kollegansa, joka tekee normaalia työviikkoa eikä rehki jokaista juhlapyhää töissä. Mutta ei tämä tuloero ole kuitenkaan sukupuolesta johtuva.

Yhtä hyvin voitaisiin tutkailla eroa perheettömien ja perheellisten työntekijöiden välillä ja todeta, että perheettömät voivat samantapaisilla aloilla tienata perheellisiä enemmän, koska he haluavat ja voivat tehdä jatkuvasti pitkiä päiviä eikä heidän tarvitse piitata mistään juhlapyhistä. Kenties jopa perheellisen euro on 80 senttiä tms. verrattuna perheettömään - mutta vaikka olisikin, niin ei tämäkään ole osoitus syrjinnästä tai epätasa-arvosta, eikä perheellisen saamaa palkkaa tulisi sen takia korottaa, että ero perheettömään juhannusyön työvuorolaiseen saataisiin kiinni.

 

[dana77]

Minä en ymmärrä mikä kohta on niin vaikea lauseessa "säännöllisen työajan palkasta".

Tuo on tietenkin keskiarvo kaikkien alojen eroista eli siinä on sekä mukana julkinen ja yksityinen sektori. Jostain muistan lukeneeni että IT-alalla erot olivat pienimmät (oliko 4-5%), mutta yksityinen vs julkinen sektorin lukuja en tiedä/muista.

 

[Dissonanssi]

Ymmärrän symanttisen kikkailun, mutta ei se nyt silti lämmitä sitä naista, joka tämän takia tulee faktisesti syrjityksi ja valitsematta työhön.

Semanttisen kikkailun? Ei herran jumala, kun on kyllä vaikeuksia lähestyä asioita edes hiemankaan analyyttisesti. Jotta voisit "tulla syrjityksi" täytyy tapahtua "syrjivä teko". Syrjivä teko ei taas voi tapahtua ilman syrjivää motiivia tai perustetta. Tämä nyt on ihan leikkikoulutason asiaa. Jos ihmiset päätyvät ratkaisun täysin tiedostamattaan, niin on itsestään selvää, että tällöin puuttuu sekä motiivi että peruste. Muutenhan väite, jonka mukaan aivan kaikkialla ja kokoaika ihmiset toimivat syrjivästi (absoluuttinen, täydellinen rationaalisuus kun ei ole empiiristä todellisuutta vastaava) on täysin validi. Jokainen ymmärtää, että tuolla logiikalla koko keskustelusta häviää pointti välittömästi.

eivät tipu kokonaan ulkopuolelle. Osa työllistyy esim huonommin palkattuihin töihin julkiselle sektorille. Kotitehtäväksi jää pohtia mitä tästä seuraa palkkaeroille.

Eli siis KAIKKI työnantajat syyllistyvät tähän syrjintään? Vai jakaantuuko tämä "syrjiminen" absoluuttisen tasaisesti KAIKKIEN työnantajien rekrytointiin? Jos ei, niin eikö tähän syyllistymättömät saa selkeätä kilpailuetua? Jos kyllä, niin eikö silloin tämän edun menettäneiden täytyisi tehostaa ja parantaa rekrytointia? Ei tietenkään, vaan paljon mukavempaa on heilutella käsiä ja puhua "lasikatoista" ym. metatason selittelystä kunnon marxilaiseen henkeen.

Edelleen tuossa tilastokeskuksen tutkimuksessa puhutaan "säännöllisen työajan palkasta". Silloin siinä on huomioitu käytetty työaika. Kaikkia ansiotasojen ero ei ole epätasa-arvoa.

Käytännössä siis kyse on työntekijätason palkoista, joita säätelee lähes poikkeuksetta työehtosopimukset, koska jo alemmat toimihenkilöt noudattavat pääsääntöisesti tuntikohtaisen palkkauksen sijaan kuukausikohtaista. Itse suhtaudun aika epäilevästi käsitykseen, jonka mukaan TES-aloilla erot olisivat 10% luokkaa. Omat kokemukseni puoltavat käsitystää, jonka mukaan mennään pääsääntöisesti TES:n alarajojen mukaan ja tästä noustaan ihan oikeista, pätevyyssyistä ainoastaan.

Käsittääkseni tuo "säännöllinen työaika" määritellään siis muulla perusteella kuin sillä, saako palkansaaja tuntikohtaista palkkaa tai ei. Tämän voisi toki ihan tarkistaakkin.

Minulle ei suoraan sanottuna ole oikein selvää, mihin Sumanen laskelma perustuu kun luvuissa sanotaan että miesten bruttotuntipalkka on korkeampi, mutta nettopalkka matalampi. paitsi siihen että miesten tekemiin työtunteihin lasketaan mukaan asevelvollisten tekemä "työ".

Tuossahan ei käsitellä absoluuttista vaan suhteellista palkkaa, jolloin ihan jo verotuksen progressio tekee tuon eron. Sehän selviää tuosta selkeästi jo siitä, että Sumanen hyvin provokatiiviseen sävyyn puhuu verotuksesta.

Niin että äitien työnantajat eivät maksaisi äitiyslomien palkkoja omista pusseistaan, vaan se hoidettaisiin yhteisestä pussista (käytännössä tasattaisiin kaikkien veronmaksajien eli ts. työnantajien kesken).

Jos tuo voidaan järestää kustannustehokkaasti, niin itse en näe mitään ongelmaa. Kaikille pakolle (joskin tämäkin vaatii valtion fiskaalisten intressien lisääntymistä ja täten verotuksellista pakkovaltaa, mutta asia on hieman eri) ja sääntelylle kuitenkin ehdoton ei.

 

[Hemingway]

Onnellisuuden tavoittelussa ensimmäinen askel on tiedostaa, että se on pääosin oma valinta

Eipä se ole. Onnellisuutta tutkinut psykologian professori Markku Ojanen on minusta oivallisesti todennut, että onnelliseksi tulee tekemällä asioita, joista tulee onnelliseksi. Se on erittäin hyvä nyrkkisääntö. Ei kannata etsiä onnea, vaan tehdä sellaista, mistä tulee hyvälle mielelle.

Ainoa ongelma tässä filosofiassa on se, että ihmisellä ei ole aina mahdollisuutta valintoihin, jotka tekevät onnelliseksi. Hän voi yrittää yhtä ja yrittää toista, mutta se ei tarkoita, että hän pääsisi onnessa eteenpäin. Äärimmäisissä tapauksissa tyytymättömyys elämään purkautuu esimerkiksi itsemurhaan, joskus myös muiden tappamiseen.

On perinjuurin naiivia väittää junan alle menneestä tai vaikka osastolle anoreksian vuoksi joutuneesta, että hän ei ottanut vastuuta onnestaan. Sellainen käsitys on tieteellisesti kestämätön niin kuin on oikeastaan mikä tahansa tahtoon vetoava käsitys, jos ei sitten usko materian ulkopuoliseen todellisuuteen. Ateistiseen maailmankatsomukseen tahto sopii huonosti.

Hyvä on myös huomata, että psykologian tuntema Matteus-vaikutus on kiistämätön. Toisin sanoen onnistujat saavat aina vain lisää, kun taas epäonnistujilta menee olemassa oleva vähäkin. Keskiluokkaisesta vakiintuneesta elämäntavasta onkin siksi helppo harhautua kuvittelemaan, että onni on omissa käsissä.

Onni on polku, jolle ihminen suuntautuu. Polulla on ajoittain esteitä, mutta jos on löytänyt sopivassa iässä oikean polun, niin esteistä kyllä selviää. Tilanne on erilainen, jos ei ole päässyt edes matkaan. Tämä näkyy hyvin, kun tarkastellaan tilastollisesti erilaisista perhetaustoista tulleita ihmisiä. Vaikka joukossa on aina poikkeuksia, niin varsin voimakkaasti perhetausta silti determinoi.

Onneen uskominen on samanlaista kuin usko Jumalaan. Sillä luodaan hallintaa. Onnellisuustutkimuksissa ihmiset säännönmukaisesti uskovat parempaan tulevaisuuteen. Eiköhän se kerro onnen tavoittelusta oleellisen. Onneen ja onnen hallintaan on uskottava, jotta elämässä säilyisi toivo.

 

[13~]

Vähän on topicin aihe hukasssa, mutta...

Tämä näkyy hyvin, kun tarkastellaan tilastollisesti erilaisista perhetaustoista tulleita ihmisiä. Vaikka joukossa on aina poikkeuksia, niin varsin voimakkaasti perhetausta silti determinoi.

Millä on suurin vaikutus siihen, että ihminen, suuntaain tai toiseen, etenee taustaansa vastaan? Yksilöllä itsellään.

 

[Hemingway]

Millä on suurin vaikutus siihen, että ihminen, suuntaain tai toiseen, etenee taustaansa vastaan? Yksilöllä itsellään.

Ei, vaan perimän ja ympäristön vuorovaikutuksella, kansankielellä siis sattumalla.

Jos henkilöllä A on aivoissaan GMYYKFMASJFLGAESVM ja ympäristössä ASFOJGASVVJDEI, hän voi menestyä elämässään huonoista lähtökohdista huolimatta.

Jos henkilöllä B on aivoissaan sama GMYYKFMASJFLGAESVM, mutta ympäristöstä puuttuu VJ eli ympäristö on ASFOJGASVDEI, niin se voi kääntää hänen elämänsä huonolle polulle.

VJ voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka motivoitunut ihminen on ponnistelemaan eteenpäin. Kahden ihmisen kyvykkyys voi olla yhtäläinen, mutta jos toiselle ei kehity motivaatiota päästä eteenpäin, niin siihenhän se homma tyssää.

Kaksi yhtä lahjakasta huippujunioria jääkiekossa, ikää 16 vuotta. Kummallakin on mahdollisuus menestyksekkääseen uraan NHL:ssä. Kuitenkin vain toinen selviää perille. Miksi? Siksi, että toinen jostain syystä motivoitui tekemään kovemmin töitä. Sitä, mikä motivaation synnyttää, ei tiedä kukaan. Jos tietäisi, maailma olisi aivan erilainen kuin se nyt on. Jos kaikkia huvittaisi rikastua eikä ketään huvittaisi alkoholisoitua eikä kenenkään tekisi mieli sairastua masennukseen, niin jo vain.

 

[13~]

Kaksi yhtä lahjakasta huippujunioria jääkiekossa, ikää 16 vuotta. Kummallakin on mahdollisuus menestyksekkääseen uraan NHL:ssä. Kuitenkin vain toinen selviää perille. Miksi? Siksi, että toinen jostain syystä motivoitui tekemään kovemmin töitä. Sitä, mikä motivaation synnyttää, ei tiedä kukaan. Jos tietäisi, maailma olisi aivan erilainen kuin se nyt on. Jos kaikkia huvittaisi rikastua eikä ketään huvittaisi alkoholisoitua eikä kenenkään tekisi mieli sairastua masennukseen, niin jo vain.

Vedät mutkat suoraksi joko siksi, että et ymmärrä tai siksi, että et halua ymmärtää; motivaatiota voi tulla sekä ulkoa, että sisältä.

Kaksi identtisillä ambitioillakin varustettua ihmistä voi tietysti päätyä samasta pisteestä lukemattomaan eri pisteeseen, koska ympäristön vaikutus on mitä on. Mutta yksilö voi tietoisesti kamppailla ympäristön vaikutusta tai omia lähtökohtiaan vastaan. Se ei välttämättä ole helppoa tai kaikille edes mahdollista, mutta on täysin järjetöntä väittää, että olemme täällä ainoastaan ympäristön ja sattuman heiteltävinä.

 

[Hemingway]

mutta on täysin järjetöntä väittää, että olemme täällä ainoastaan ympäristön ja sattuman heiteltävinä.

Miten niin? Kun puhutaan aivojen alapuolisesta alueesta, kaikki sivistyneet ihmiset ovat sitä mieltä, että se on aineellisen maailman juttuja. Kukaan koulutettu ihminen ei usko, että kun pitää harmaata kiveä 30 senttiä maksan yläpuolella, niin maksa paranee.

Jostain syystä tämä aineellinen maailma ei jatku kaulan yläpuolelle. Loogista perustelua siihen ei ole.

Miksi muu kroppa on biologinen kone, joka toimii omalakisesti monenlaisten muuttujien ohjaamana, mutta aivot eivät ole? Miksi aivoihin vaikutetaan lääkkeillä, sähköllä tai leikkauksilla jos ne eivät ole kone? Miksi on niin, että mitä pitemmälle tiede etenee, sitä enemmän saadaan selville siitä, miksi ihminen toimii niin kuin toimii?

Tahtoon suhtaudutaan samalla tavalla kuin kristityt suhtautuvat Jumalaan. Se, minne tiede ei vielä yllä, selitetään tahdolla. Kristityt selittävät sen Jumalalla. Aina kun tiede löytää selityksiä, annetaan vähän periksi, mutta tahdon tai Jumalan ideasta ei tahdota luopua.

Koska ihmisiä pelottaa ajatus siitä, että kaikki on sattumaa, hallinnan illuusiota pidetään yllä mm. rangaistuksilla. Vangeista jopa 15 % on psykopaatteja eli he eivät kykene tuntemaan myötätuntoa, mutta silti heitä työnnetään vankilaan, vaikka he ovat syyttömiä tilanteeseensa. Kukaan kun ei valitse tulla psykopaatiksi.

"Tuoreen tutkimuksen mukaan psykopaattisten ihmisten aivoissa ei tapahdu myötätuntoon viittaavia muutoksia tilanteissa, jotka normaalisti saavat tuntemaan empatiaa. Tulokset viittaavat hermostolliseen poikkeavuuteen, jonka takia psykopaatit eivät reagoi normaalilla tavalla muiden ihmisten ahdinkoon."

Psykopaatin aivot eivät tunne myötätuntoa | Yle Uutiset | yle.fi