Politiikkaa tarkasti seuravaat ovat huomanneet että Urpilaisen esiintyminen on kohentunut huomattavasti parissa vuodessa. Jää nähtäväksi pystyykö hän haastamaan Kataisen ja Kiviniemen huhtikuussa, itse pidän sitä täysin mahdollisena. Sillä edellytyksellä että perustyö tehdään kunnolla, faktat ovat kohdillaan ja sammakot poissa. Tulee muistaa että oikeistopuolueiden johtajat eivät ole kaksisia esiintyjiä itsekään, joten kaikki on mahdollista.
Kuulun niihin, jotka seuraavat politiikkaa tarkasti. Pidän Urpilaista hyvänä esiintyjänä eikä ulosannissa ole mitään vikaa. Tosin ei ole muidenkaan puoluejohtajien kohdalla, poislukien Sinnemäki. Ilman hyvää ulosantia on vaikea päästä puheenjohtajaksi, joten tässä kohdin ei eroja juuri synny puoluejohtajien välille. Hyvä ulosanti on siis itsestään selvyys.
Ongelma ja erot tulevat siitä, että puheiden sisältö, karisma ja johtajuus eivät ole pääministeritasolla. Sammakoita tosiaan tulee silloin tällöin ja kun sisältökysymyksissäkään Urpilainen ei pysty esittämään hyviä vaihtoehtoja hyvine perusteluineen, on hän kaikkea muuta kuin vakuuttava pääministeriehdokas. Demareiden puolesta valitettavasti ne hyvätkin ulostulot tahtovat hukkua näiden puutteiden alle. Sen vuoksi on hälyytetty vanha pj. apuun, jotta demareiden viesti saisi uskottavuutta eikä Soini voisi yksinään hääriä kukkona tunkiolla kritisoimassa hallituspolitiikkaa.
Minun on melkeimpä mahdotonta kuvitella Urpilaista pääministerinä juuri näiden em. seikkojen vuoksi. Myös suuri osa demareista on samoilla linjoilla ja näkisi mielummin jonkun muun sillä tontilla. Urpilaisen rahkeet riittää tällä hetkellä kyllä ministerin salkkuun, mutta siihen se sitten jääkin. Heinäluoman voisin hyvinkin nähdä pääministerinä (vaikkeen persoonasta niin tykkääkään), mutta se on taas mahdoton ajatus. Kritisoin jo aikanaan Urpilaisen valintaa, koska hän joutui kokemattomana poliitikkona aivan liian pahaan paikkaan. Torjuntavoittoja voi toki tulla vaaleissa, muutta uuteen nousuun en usko Urpilaisen avulla. Korkeintaan se voi tapahtua muiden isojen puolueiden täydellisesti muniessa itse omat mahdollisuutensa. Menestyksen avaimet ovat siis muiden kuin Urpilaisen käsissä ja onko tämä se mihin demareiden kannattaa tyytyä?