Olen samaa mieltä. Urpilaisen yksittäisiä populistisia heittoja kuunnellessa päällimmäisenä tuntona on myötähäpeän tunne, vähän sama juttu kuin Kataisen kohdalla.
Toisaalta kun ajattelee sitä, että sosialidemokraatit eivät vieläkään Suomessa (eivät kyllä Saksassakaan) näytä löytävän punaista lankaa politiikkaansa, niin tulee miettineeksi hyvinvointivaltion tulevaisuutta. Eipä hääviltä näytä.
Toista on tietysti länsinaapurissamme, taas kerran. Vaikka Reinfeldtin hallitus on sinällään toteuttanut melko maltillista politiikkaa (eipä ainakaan sen oikeistolaisempaa kuin Lipposen aikana demarit Suomessa), niin jo leikkaukset työttömyysturvaan ja sairauspäivärahaan ovat saaneet ihmiset takajaloilleen. Hallituksen kannatus on alhaisin Ruotsin historiassa.
Nyt moderaattien johtama koalitio on pakotettu panostamaan hyvinvointipalveluihin lopulla hallituskaudellaan, jos meinaa edes elätellä toiveita vaalivoitosta vuonna 2010. Ruotsissa lähtötilanne on sitä paitsi aivan eri tasoa, pienten leikkausten jälkeenkin. Tämä näkyy aivan selkeästi esimerkiksi terveydenhuollossa tai sosiaalisissa tulonsiirroissa.
Erohan on siinä, että Ruotsissa 80 % ihmisistä äänestää, täällä vain 67.9 % (vaikka samaan aikaan suurin osa katsoo, että eriarvoisuus on lisääntynyt!). Ero on myös siinä, että sosialidemokraatit eivät siellä ole menettäneet kasvojaan harjoittamalla hyvinvointivaltiota pikkuhiljaa alas ajavaa politiikkaa. Suomessa on enää erittäin vaikea saada näitä politiikasta vieraantuneita ihmisiä takaisin vaaliuurnille ajamaan omaa tilannettaan parantavaa politiikkaa. Joudutaan turvautumaan sen aktiivisen keskiluokan tukeen, jolloin keksitään näitä "unelmista totta"-älynväläyksiä, ei uskalleta tai ei sitten ymmärretä katsoa asioita laajemmasta hyvinvointiperpektiivistä.
Voisiko siis hyvinvointivaltion säilyttää tai tässä tilanteessa jo oikeammin voisiko sen rakentaa osittain uudestaan ilman SDP:tä? Siihen en usko. Keskustan äänestäjäkunnassa on painetta siihen suuntaan, mutta jos joku Lehtomäki valitaan seuraavaksi puheenjohtajaksi, niin linja ei tule omaehtoisesti muuttumaan.
Vihreät ovat paljon suoraselkäisemmin sosialidemokraattisia kuin Suomen demarit itse ja äänestäjäkunta on sitä paitsi nuorta, joten potentiaalia luulisi pitkässä juoksussa sitäkin kautta olevan. Mutta kannatus keskittyy suuriin kaupunkeihin ja kouluttautuneeseen väestöön. Ne ihmiset, jotka eivät tällä hetkellä äänestä, tuskin ovat Vihreitä ensimmäisenä harkitsemassa, valitettavasti. Enemmänkin Vihreät voisi olla apupuolue sille linjansa löytäneelle SDP:lle, joka uudelleen aktivoisi duunariväestön antamaan äänensä hyvinvointivaltiolle.