Oikein oppikirjamainen anteeksipyyntö. Epäilemättä Hussein on saanut apua puheiden kirjoittajilta ja mainehaittojen ehkäisyn ammattilaisilta. Mutta niin on moni muukin alkaen Esperi Caren toimitusjohtajasta ja päättyen Aku Louhimieheen.
Tekstin narratiivi ei kuitenkaan vakuuta. Hussein puhuu aivan kuin hänen mauttomat julkaisunsa olisivat jostain ajalehtivan varhaisteinin yksioikoisesta maailmasta, mutta kaikki näkevät, että ulostulot ovat päivättyjä tälle vuosikymmenelle - osa jopa aivan viime vuosille. Toisin sanoen on epäuskottavaa, että hän on yhtäkkiä löytänyt valon ja pistänyt Samuli Edelmanin "parempi mies"-kappaleen soimaan taustalle. Noloa.
Tapaus herättää myös kysymyksiä siitä, minkä verran CMI onnistuu seulomaan oman henkilökuntansa taustoja tai aatemaailmoja. Tämän esimerkin valossa ei vaikuta lainkaan mahdottomalta, että ääriajatteluun taipuva henkilö soluttautuu rauhanvälitysorganisaatioon.
Demareiden kannalta tämä on noloa sen takia, että kirjoituksista huhuttiin jo ennen vaaleja. Olisi ollut melko vaivatonta aloittaa prosessi, jossa arvioidaan al-Taeen kelpoisuutta eduskuntavaaliehdokkaaksi. Nyt katseltiin sormien läpi ja toivottiin, että huhut olivat perättömiä. Jälkeenpäin on enää paha lähteä selittelemään.