Paikasta, jossa asun on kolmen kilometrin säteellä 4 terveyskeskusta ja toista kymmentä yksityistä klinikkaa.
Tähän liittyy sellainen hauska huomio, että tämän soten myötähän tämä valinnan vapaus näyttäytyy hiukka koomisesti ja ideaalisi vastaisestikin, kun hommahan menee niin, että valitsen sen terveyspalvelun ja sitoudun siihen vuodeksi kerrallaan( sitten voi valita uudelleen), näin se ainakin minulla meni, joskin tuurilla ei ole mitään valittamista asiasta. Niinpä sitä ei noin vain marssiskella ovelta toiselle oman mielen mukaan.
Mutta edelleen noista hoivapalveluista. Minusta on paikkansa pitämätön analyysi, että se vanhus, kehitysvammainen tai kuka tahansa hoivapalvelun tarvitsija ei todellakaan ole pääsääntöisesti kykenevä itse valikoimaan sopivinta, kykene vertailuun, omaa tietopohjaa valintaan eikä suurimman osan varallisuus edes riitä mihinkään valitsemisiin, vaan sinne on mentävä mihin on varaa ja missä on tilaa. Näilläkin ihmisillä on kuitenkin oikeus saada ihmisarvoista hoivaa sen sijaan, että makoilee märissä vaipoissa ja haaveilee, että joskus saa ruokaa.
Itse asiassa vaimoni kautta minullakin on alaan jotakin kosketuspintaa, ehkä kipeimmältä kuulla tuntui, kun lapsemme ollessa pieni vaimo teki seurelle satunnaista keikkaa ja erään kerran sattui vahingossa liika buukkaus, joten oli vuorossa yksi extraa, niinpä vaimo päätti, kun kerrankin aikaa oli kylvettää erään ysikymppisen mummeron rauhassa ja ajan kanssa, sitten kylvyn jälkeen kampasi hänen hiuksensa rupatellen. Huomasi sitten kesken kampaamisen, että mummon hartiat jotenkin nytkähteli ja tarkemmin katsellessaan huomasi, että hän itki vuolaasti. No, vaimo selvittämään, että mikä on ja itkun syy oli, että mummo ei edes muistanut, kuinka monta vuotta siitä on ollut aikaa, että joku on koskettanut häntä ilman kiirettä ja hosumista. Juteltiin siitä kun vuorostaan palasi ja vaikka hänenkin työnkuvansa sisältää oikeasti rankkoja ihmiskohtaloita ja kärsimystä, tuntui se järkyttävän häntäkin syvästi.
En minä tiedä, oletko ideologioinesi oikeammassa kuin minä, mutta minä en surminkaan haluaisi kenellekään ikääntyneelle tai laitoshoitoon pakosti joutuvalle tämmöistä säästöjen ja leikkausten tuomaa säilössäoloa ihmisarvoisen elämän sijaan, siksi minä olen valmis maksamaan veroja ihan reilusti lisääkin, jotta tämä ihmisille tässä yhteiskunnassa voidaan taata ja katson, että ainoa tapa se koordinoidusti hoitaa hallintokoneiston kautta, kuten muukin infra, koululaitos etc. Niissä ei ole kertakaikkiaan varaa olla voittoa hakevien firmojen pelinappulana, sen hinta on aivan liian korkea väistämättä, niin rahassa, kuin ihmisten hyvinvoinnin kustannuksellakin.