toki jos sattuu tsägällä kuulumaan menestyjiin (kait se on aika selviö kaikille, että se on tsägää suurimmalta osin?), niin good for you
Tätä väitettä olisi mielenkiintoista palastella osiin. Ja määritellä mikä on menestymistä.
Onko se tsägästä kiinni, että onko peruskoulun päättötodistus vähintään kahdeksan tietämillä vai onko tähän kaikilla mahdolliisuus? Tekisi mieli sanoa, että kaikilla terveillä ihmisillä on tähän lahjojen puolesta mahdollisuus ja ehkä 99%:lla olosuhteiden puolestakin. Varmasti löytyy yksilöitä, joiden kotiolot eivät mahdollista normaalia koulunkäyntiä, mutta he ovat ehdottomasti pieni vähemmistö. Toki esim ulkomaalaislähtöisillä lapsilla voi olla tilanne, että kielitaito asettaa hetkellisiä haasteita, mutta toisaalta he ovat myös usein nopeita oppimaan uudenkin kielen.
Onko se sitten tsägästä kiinni, että yksiköllä on halu ja mahdollisuus hakea lukioon? Lukion käynnistä on yksilölle jonkinlainen taloudellinen vaikutus, mutta väittäisin että rahasta homma ei jää kiinni taaskaan 98%:lla. Varmaan jossain Lapissa ja etelemmässäkin on sen verran syrjäisiä paikkoja, joista lukion käynti vaatii muuttamista (muistan että meilläkin oli pari tällaista tapausta luokalla), mutta yhteiskunta tukee valintaa vähintäänkin kohtuullisesti. Varmasti löytyy myös tapauksia joissa kotoa ohjataan vahvasti muualle kuin lukioon enkä sano, että on helppo 14-15 vuotiaana toimia pyrkästi perheen toiveita vastaan, mutta edelleen puhutaan pienestä vähemmistöstä.
Lukiossa pärjääminen on pykälän pari vaikeampaa kuin peruskoulussa, mutta tekisi mieli edelleen sanoa että kellään joka on normaalijärkinen ihminen ja joka hommaan panostaa tosissaan ei homma jää kiinni osaamisesta. En siis tätäkään laske tsägäksi.
Yliopistoon tai korkeakouluun pääsemisessä on oma kynnyksensä, jonka ylittää 40-50% ikäluokasta. Toki menestyksen edellytykseksi voidaan laskea, että sinne ei mennä lukemaan slaavilaisten kielten historiaa tai teologiaa, mutta senkään ei pitäisi olla yllätys että millä aloilla on edellytykset ovat parhaat. Lääkis, Oikis, Kauppatieteet, Tietojenkäsittelytieteet ja luonnontieteet yleensäkin. Näihin osaan kynnys on korkeampi, mutta varsinaisesti sisäänpääseminen ei ole nähdäkseni tsägästä kiinni. Väittäisin myös että jos kynnyksen yli pääsee, niin itse opistelu ei siitä vaikeammaksi muutu.
Niinpä kysymys on, että minkälaisia edellytyksiä kolmannen asteen opiskelut vaativat. Suomessa on sen verran kattava tukijärjestelmä, että asumis ja opintotuilla pärjää taloudellisesti, joskin jonkun kohdalla se voi edellyttää opintolainan ottamista. Toki omilla valinnoilla, kuten lasten hankinnalla voidaan urakkaa mutkistaa, mutta mitä biologian tunneilta muistan niin tämäkään ei ole puhdas tsägäkysymys.
Sitten jäljellä on työelämä, joka varmasti on se vaikein kynnys ja ensimmäinen työpaikka on varmasti kriittisimpiä asioita koko työuran kannalta. Valmistumisen taloudellinen suhdanne on pitkälti tsägäkysymys yksilön kannalta ja siihen on vaikea vaikuttaa kuin mahdollisesti jatko/tukemalla koulutuksella. Toki tässä vaiheessa kunnianhimoisella yksilöllä on kohtuullisen hyvät lähtökohdat pohtia muitakin vaihtoehtoja kuin luovutttamista, eli katsoa esim ulkomaankuviot katsoa työmahdollisuuksia oman paikkakunnan ulkopuolelta. Opiskelujen aikana hankitut kontaktit ja harjoittelut ovat myös tärkeitä mahdollisuuksia, mutta tämä on osa-alue jossa voi huonolla tsägällä tulla mutkia matkaan.
Omana näkemyksenä esittäisin että jos Suomessa on päässyt työkuvioihin sisään, niin homma helpottuu. Suomalaiset ovat nähdäkseni aika kunnianhimottomia ja vähään tyyytyviä ihmisiä, eikä esimies yms tehtäviin ole sellaista innokkuutta, kuin mitä kuvittelen monista muista maista löytyvän. Toki verotuksen progressiot ja palkkarakenne ovat omiaan saamaan ihmisiä jäämään paikoilleen, kun käteenjäävä summa ei hirveästi etenemisten myötä nouse. Varsinaisesti tsägä ei tässä vaiheessa enää ole ratkaisevassa roolissa, sillä fiksujen alavalintojen myötä työnpaikan vaihtaminen on realistinen ja usein järkeväkin vaihtoehto urankehityksen ja menestymisen kannalta.
