Demari (nimi muutettu) on yhtä kuin makkarakeitto suolalla ja maustepippurilla. Demari on kolme vuotta vanha 1.6-litrainen Opel Astra, kakkukahvit isänpäivänä ja juoksulenkki syyskelissä. Niin arkisen harmaa, että pää poksahtaa tylsyydestä, mutta samalla niin tuttu ja turvallinen, että kaikki sen tuntevat ja kaikki siihen luottavat. Sen kanssa ei viitsi riidellä, koska se keittää kuitenkin kahvit ja tarjoaa Oululaisen pullapitkosta siivun kaikille, myös mulle, vaikka juuri äsken kehuin, miten meillä ei juoda Juhla Mokkaa ja pullakin leivotaan aina itse. No hyväähän se oli, valmispitkokin. Valmiiksi viipaloitu, kaikille yhtä paljon.
Vaan vastakkainasettelu olisi helpompaa. Jatkaa Demarille huutelua, koska mulla on Tdi Octavia ja maustan keittoni eksoottisilla mausteilla. Tai luulen niitä eksoottisiksi, todellisuudessa Demari maistoi niitä jo kymmenen vuotta sitten, kun kävi joululomalla Phuketissa. Tykkäsi, mutta kotona syö perinteistä. Kuulin, kun kertoi kahvipöydässä, joten en naljaile siitä. Miksipä lopulta naljaisin, kun tykkään itsekin arkisista asioista.
Salaa kyllä olen tyytyväinen, kun Demarin Opelissa ei ole automaattista ilmastointi. Hahaa, palelkoon sosialisti, mun Skodani tuulilasi sulaa 30 sekuntia nopeammin! Mutta Demari raaputtaa ikkunansa ja kysyy, että voisiko raaputtaa odotellessaan myös mun tuulilasini. On se mukava tyyppi - vaikkei osaa pukeutua yhtään, sponsoripipo ja viime kauden farkut. Varmaan pitkät kalsaritkin. Olkoonkin, että farkut ovat laadukkaat ja pipo lämmin. Pitkistä kalsareista en tiedä, enkä viitsi kysyä. Luulisi vielä homoksi. Tai ei luulisi, koska sehän on jokaisen oma asia, eikä sillä ole Demarille mitään väliä.
Niin, lopulta ihan hyvä tyyppi tuo Demari. Itsekin pidän samanlaisista jutuista, paitsi pullani leivon mieluummin itse. Yhtä suuriksi pyörittelen ne kuitenkin, tulee hyvä mieli ja tasapuolinen olo. Salaa maistan taikinaa raakana, mutta tulee huono mieli ja annan muillekin palat. Niin kai Demarikin tekisi.