Demareita ei pelasta enää mikään muu kuin se, että johto vaihdetaan täysin ja mennään oppositioon kasvattamaan kannatusta. Lindtman ja Marin kärkipaikoille, vanhat jäärät pois. Demareilla ei ole enää mitään hävittävää, joten nyt jos koskaan tuo pitäisi tehdä. Tappiollisten vaalien jälkeen demareiden itsetutkiskelu on ollut perinteisesti sitä, että kyllä puolueella on hyvä sanoma, mutta kun kansa ei vain sitä ymmärrä. Ehkä osittain näin onkin, mutta tätä korttia on heiluteltu jo niin monta kertaa, ettei se enää toimi.
Lisäksi demareilla pitäisi olla joku (lue: puoluesihteeri), joka pitäisi puolueen kulissit pystyssä. Nyt kaikki riidat tulevat julkisuuteen. Varmasti Taru Tujusen aikaisessa kokoomuksessakin oli keskinäistä vääntöä, mutta oli juuri Tujusen ansiota, että puolue näyttäytyi ulospäin yhtenäisenä. Tosin Taru Tujunen olikin poikkeuksellisen hyvä puoluesihteeri, vähintäänkin 2000-luvun paras. Demareissa Reijo Paananen ei ole tähän pystynyt. Sitä en tiedä, onko sitä häneltä odotettu, mutta olisi ainakin pitänyt odottaa. Rinteen ja Urpilaisen kannattajien keskinäinen vääntö näyttää jatkuvan edelleen, ja voittajia siinä ei ole. Suurin häviäjä on sen sijaan puolue itse.
Varmasti Urpilainenkin joukkoineen ruokkii vastakkainasettelua, mutta jos Rinteen porukka yrittää vieläkin kyykyttää Urpilaista, niin siinä he vasta omaan nilkkaan ampuvatkin. Paras tapa olisi antaa Urpilaiselle näkyvää vastuuta ja hyväillä tämä kuoliaaksi, mutta Rinne ei tätä ilmeisesti tajua. Demareiden kannalta paras vaihtoehto olisikin siivota nämä molemmat riitelijät pois, mutta milläs siivoat, kun valtataistelu vie mielenkiinnon hiipuvasta kannatuksesta. Tällä hetkellä kukaan ei tunnu ajattelevan koko puolueen etua. Ja kun tämä valtataistelu on tärkeämpää, niin kukaan ei myöskään halua uusia kasvoja puolueen johtopaikoille.
He tekevät sen itse.
