Jos opiskelijat siivotaan tilastoista, nuoria työttömiä on neljä prosenttia 15–24-vuotiaista.
Tuo ikäluokka tapaa olla Suomessa opiskelemassa, jolloin he eivät ole edes potentiaalisia työttömiä. Täällä on ihan yleistä tehdä tutkinto toisensa perään ja aina siinä välissä yrittää työllistyä. Kaikkialla muualla työttömiä ei siivota turhiin opiskeluihin. Siksi EU:n nuorisotyöttömyysluvut ovatkin korkeita.
Suomessa nuorisotyöttömyyttä hoidetaan turhalla kouluttamisella ja keinotekoisten höpötyöpaikkojen luonnilla, enkä ole oikein vakuuttunut, onko se kannattavaa. Olisi kiva tietää, mihin kaikki humanistit, yhteiskuntajurnuuttajat ja syrjäseutukaislikoista esiin mönkivät suomörkömaakuntainsinöörit sijoittuvat.
Esimerkiksi
sote-alalla työttömyys lisääntyy nopeasti. Kun ei ole rahaa maksaa, niin ei ole rahaa maksaa.
"Työttömien määrä kasvaa sosiaali- ja terveysalalla nyt suhteellisesti nopeammin kuin millään muulla alalla. Kuopiossa yhtä avointa lähihoitajan paikkaa kohden oli edellisellä hakukierroksella yli kymmenen hakijaa."
Suomen ja Ruotsin kaltaisissa yhteiskunnissa työttömyys piilotetaan. Maissa joissa ei ole ilmaista koulutusta eikä tempputyöllistämistä, harjoitteluja, kurssitusta ja muita yhteiskunnan kurmuutus- eli tukitoimia, nuorisotyöttömyysluvut ovat todellisempia. Niissä työttömiä ei siivota päivähoitoon.
Varttuneita ei kukaan tahdo, jos heillä ei ole merkittävästi parempaa ammattitaitoa kuin nuoremmilla hakijoilla. Nuoria taas ei kukaan tahdo, koska hakijajonossa on osaavampia tehokkaassa työiässä olevia ammattilaisia.
Koulutuskupla tulee puhkeamaan 5-10 vuoden sisällä. On pakko myöntää, että koulutus ei ole tie työllistymiseen. Koulutus on toiminut niin kauan kuin globaali kilpailu ei ole ollut todellista ja kuin suorittavia töitä ja veroin maksettuja suojatyöpaikkoja on ollut olemassa, mutta nyt kun automaatio vie suorittavat työt, insinöörityöt voidaan siirtää halvempiin maihin eikä yleissivistävää puuhastelua ole enää varaa maksaa, havahdutaan siihen, että
koulutamme helvetisti, mutta kansakuntaa hyödyttävään tuottavaan työhön koulutetuista päätyy harmittavan pieni osa.
Kauhistuttavinta tilanteessa on se, että kansa saattaa puolustaa erilaisia veroelättiläitä kuten kielten opettajia. Mitään iloa ei niistäkään loisista yhteiskunnalle ole, mutta silti he saavat pitää työpaikkansa perinteen vuoksi. Työttömiksi joutaisivat. Onneksi asiaan on havahduttu ja vähän opiskeltujen kielten karsiminen on alkanut. Kauppaa voi tehdä saksalaisen tai venäläisen kanssa englanniksi. Siihen ei tarvita väliin filologia säheltämään.
Tapana on syyttää byrokraatteja, mutta suurempia säästöjä syntyisi, kun tarkastelisimme erilaisten ammattiryhmien taloudellista merkitystä Suomelle. Sitä ei vain tahdota tehdä, koska rytäkässä hyvin moni joutuisi kohtaamaan hyödyttömyytensä. Esimerkkinä jo mainitut kieltenopettajat, jotka englannin opettajia lukuun ottamatta riistävät enemmän kuin tuottavat.