Antti Rinne avasi sitten viikonlopun aikana puheenjohtajapelin varsin räväkästi. En Rinnettä sen enempää tunne taikka tiedä, kuin mitä julkisuudessa hän (vähäisesti) on esiintynyt, mutta fiksulta mieheltä hän on vaikuttanut ja juuri sellaiselta kuin mielestäni demarin pitäisikin. Ja minä kun ihan oikeasti toivoin, että vihdoin saataisiin demarien johtoonkin jotain järkeä ja unohtaisivat unelmahötöt sun muut, ja Rinne vaikuttikin järjen mieheltä, kunnes sitten avasi suunsa demarin ominaisuudessa.
Ensimmäiseksi hän haukkui heti kärkeen kaikki perussuomalaiset. No eipä siinä sinänsä mitään uutta ole, mutta aika mielenkiintoinen pelinavaus kuitenkin. Kun demarien kannatus tunnetusti on vuotanut pahasti nimenomaan Perussuomalaisten hyväksi, niin nyt hän siis käytännössä haukkuu entiset demarien äänestäjät ja toivoo niiden sillä konstilla tulevan takaisin? Joku logiikka tuossakin kai on, mutta kovin kummalliselta kyllä kuulostaa.
Toiseksi hän ilmoittautui feministiksi. Siinäpä sitä on niillä viimeisilläkin karvaperseduunareilla, jotka puoluetta ovat äänestäneet, tiukka paikka kesällä edessä: toivoako Urpilaisen jatkoa vai toivoako miespuolisen feministin valintaa? Eikä siinä mitään, saahan puolue ja sen puheenjohtaja profiloitua juuri kuten haluaa ja ihan hyväkin että profiloituu kuin että ei uskaltaisi sanoa mitään, mutta turha on kyllä ihmetellä, että miksi ne duunarit ei demareita enää äänestä.