Ehkä ilmaisin vähän liian pehmeästi, koska en halua nähdä asiaa täysin mustavalkoisena. Linkittämäni tutkijoiden arviot eivät perustu kuitenkaan mihinkään lyhyen aikavälin henkilöstömenosäästöjen arviointiin vaan yleisempään näkemykseen kuntaliitosten vaikutuksista. Tuo VATT:n tutkimus on sitten selvitys historiassa tehtyjen kuntaliitosten säästöistä - joita ei ole merkittävästi syntynyt.
Millä perusteella?
Ainakin tuo VATT:n tutkimus nyt on ihan nolladataa, kahdesta syystä, ensinnäkin vertailuaikaväli josta on saatu pätevää dataa on 1970-1982, jolloin nähdäkseni maailma oli melkoisen erilainen kuin nyt.
Vertailuaikavälillä joka vastaa edes etäisesti nykytilannetta, eli 90-luvulla, kuntaliitoksia tapahtui vähän, mutta niistä toki todetaan: "1990-luvun liitoskuntien menot ovat useammassakin menoluokassa ennen liitosta selvästi vertailukuntia ja kaikkien kuntien keskiarvoa korkeammat ja laskevat vertailukuntien tasolle liitoksen jälkeen."
Toki käsitykseni mukaan tämän jälkeen on tullut vuonna 2007 kuntarakennelaki (ent. kuntajakolaki) joka säätää tuosta viiden vuoden irtisanommissuojasta, jolloin ainoat relevantit vertailukohdat ovat vuoden 2007 jälkeen tapahtuneet kuntaliitokset.
Edelleen, hallintomenot ovat hemmetin pieni osa kuntien kokonaismenoista - ja on epärealistista että niistäkään voitaisiin hirveitä siivuja ottaa. Odotan kyllä mielenkiinnolla, missä ovat ne konkreettiset tutkimukset, joiden perusteella säästöjä merkittävässä määrin syntyisi?. En ole nähnyt yhtäkään. Niin, Tanskan radikaalia kuntauudistusta on joskus nostettu esille: siellä edelleen on pinta-alaan suhteutettuna selkeästi enemmän kuntia kuin meillä. Toki väkimääräkin vaikuttaa, mutta pinta-alaltaan mammuttikuntiakaan ei ole tarkoituksenmukaista luoda.
Kyllä, hallintomenot ovat pienehköht (3-4 %), mutta niistä saatava kustannushyöty on turha jättää käyttämättä vain ideologisista syistä.
Edelleen, konkreettista tutkimusdataa ei todennäköisesti juurikaan ole saatavilla johtuen kuntarakennelain voimaantulosta sekä siitä että ennen sitä kuntaliitoksia oli tehty verrattain vähän.
Kuntien tehtäväkenttä on muuttunut melkoisesti, samoin maailma kuntien ympärillä. Nähdäkseni viimeisin "konkreettinen tutkimus" jossa on Suomessa saatu jotain tuloksia on tuo VATT:n tutkimus, jossa relevantit caset ajoittuvat aikavälillä 1970-1982.
Esimerkiksi professori Arto Haveri esittää keskustan maakuntamallia ja pitää pieniä kuntia tärkeinä nimenomaan lähidemokratian, edunvalvonnan ja asukkaiden omaan lähiympäristöön vaikuttamisen vuoksi.
Asiantuntijat eivät usko kuntaliitosten tuovan säästöjä - Maaseutu - Maaseudun Tulevaisuus
On myös valitettavan totta, että kuntaliitokset ovat tietäneet usein sen pienemmän kunnan
palveluidenkin heikentymistä.
Jaa, en tiedä, miten tämä demariketjuun kuuluu, mutta ehkä siten, että SDP on yhtenä puolueena kuntauudistusta ajamassa.
Näkisin Haverilla melkoista periaatteellista ämpyilyä kuntaliitoksia vastaan, mitä nyt lyhyesti olen hänen kannanottoihinsa tutustunut, ovat ne järjestään olleet kuntaliitoksia negatiivisesta tulokulmasta lähestyviä.
Toki myös Maaseudun tulevaisuuden käyttäminen ylipäätään lähteenä kuntaliitosasiassa on sama kuin perustelisin monikulttuurisuuden hyötyjä Suomelle käyttäen lähteenä Perussuomalainen-lehteä.
Lähidemokratia on toki tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on se että kunnissa on ammattimainen johto. Jotkut viiden tuhannen asukkaan kunnat ovat ihan nesteessä mm. hankintalain, kilpailutuksien, terveydenhuollon järjestämisen jne. kanssa, jos eivät ole poikkeuksellisella tuurilla saaneet pestattua joka hallinnonalalle pätevää jantteria.
Ymmärrän Keskustan ideologisen vastustuksen, koska kuntakoon kasvattaminen söisi todella merkittävästi heidän valta-asemaansa Suomessa (18,7 % kunnallisvaalien äänistä vs. 31,8 % kunnallisvaalien valtuustopaikoista).
Maakuntamalli tuntuu taas uudelta himmeliltä, jossa helposti syntyy päällekkäisiä menoja.
Toki se on faktaa, että pienet kunnat (poikkeuksia kuten Eurajoki lukuunottamatta) tulevat olemaan entistä pahemmin nesteessä esimerkiksi terveydenhuollon järjestämisen kanssa. Tähän jos yhdistetään eläköityvä väestö ja rakenteellista työttömyyttä, niin lähidemokratian hinta on mielestäni liian kova. Eli jotain täytyy tehdä, joko sitten ajaa maakuntamalli isojen asioiden järjestämiseen tai kasvattaa kuntakokoa.