Kun lukee Rinteen lupauksia, niin alkaa vaikuttaa siltä, että mopo karkaa käsistä. Jos Rinteen vallattua valtionvarainministerin paikan ja demareiden puheenjohtajuuden Kataisen hallitus alkaisi ottaa reippaasti lisää valtion velkaa, panisi velkarahat valtion “uusiin" yrityksiin ja viittaisi kintaalla kestävyysvajeen kuromiseen, niin kohta ovelle kolkuttavat kansainväliset luottoluokittajat.
Sitten vielä vanha AY-jäärä ajaisi palkankorotuksia sinne ja tänne.
Suomen kolmen Aan sijoitus tulisi kohisten alas ja velkojen korot ampaisisivat nousuun. Suomeen tehtävät investoinnit heikkenisivät entisestään eivätkä rahaa saaneet valtionyritykset saisi tavaroitaan kaupaksi. Ja mitä ne itse asiassa olisivat? Uusi valtion kuvaputkitehdas a la Valko Imatralle, joka oli Kalevi Sorsan kuningasajatus? Suomi siis ajaisi itsensä nopeasti syvemmälle suohon.
En ole Urpilaisen ihailija enkä äänestäjä, mutta ilman muuta toivon, että kaikesta Jutankin venkoilusta huolimatta hän pitäisi paikkansa. Tavallaan karsea ajatella, että 500 demarien puoluekokousedustaa voi todella tyhmällä valinnallaan tehdä koko Suomelle saakelin paljon hallaa.
