Kova palkkakatto.
Siinä on ratkaisu millä Sm-liigasta saataisiin jälleen todella mielenkiintoinen liiga. Sm-liigassa on takana juuri ehkä kaikkien aikojen tylsimmät playoffit. Mestarijoukkue Kärpät ei hävinnyt peliäkään pudotuspeleissä ja finaaleissa sille taipunut Jokeritkin taipui ensimmäisen kerran vasta finaaleissa Kärpille. Kevään ainoa yllättäjä oli Blues, joka ei sekään pelaajabudjettinsa ansiosta mikään jättiyllätys ollut.
Toista se on NHL:ssä. Pudotuspelien juuri alettua ei mitään joukkuetta voi pitää lähimainkaan yhtä selvänä finaalijoukkue suosikkina kuin Kärppiä ja Jokereita ennen playoffien alkua. Toki NHL:län pudotuspeleissä on useampi kierros, joten siellä on helpompi ennakkosuosikkienkin sinänsä helpompi pudota. Tähän syyhyn ei voi kuitenkaan vedota, sillä Kärpät olisi luultavasti voittanut mestaruuden, vaikka olisi joutunut pelaamaan kaikki Suomen joukkueita vastaan peräjälkeen omat sarjansa.
Palkkakaton toimivuudesta kertokoon omaa kieltään kaksi seuraavaa seikkaa. Viime kaudella Läntisen konferenssin pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella jokainen vierasjoukkueena sarjaan lähtenyt joukkue voitti sarjansa. Toisekseen viime vuoden konferenssifinaali joukkueista: (Anaheim, Edmonton, Carolina sekä Buffalo) ei veikattu (esimerkiksi Jääkiekkolehden toimesta) edes pudotuspeleihin kuin yksi joukkue (Anaheim), joka ei edes selviytynyt finaaleihin.
Sen sijaan, jos Jääkiekkolehden veikkauksia tämän kauden Sm-liiga kaudesta, niin voi todeta, että finaalipari oli perinteisessä toimittajien veikkauksessa arvattu oikein kuudessa kymmenestä veikkauksesta. Ainakin toinen finaaleissa pelanneista joukkueista oli veikattu finaalijoukkueeksi jokaisella veikanneista toimittajista. On siis perusteltua todeta, ettei Sm-liiga kausi päättynyt kovinkaan yllätyksellisesti.
No tähän väliin taas skeptikot sanovat, että: "Olihan viime vuonna finaalissa HPK ja Ässät, ei Sm-liigassa ole mitään vikana." No en tuota faktaa tietenkään voi mihinkään muuttaa, mutta sen voin sanoa, että ihan kiva juttu se oli, mutta eipä taida tuollainenkaan toistua aivan pian. Tällaisia yllätyksiä sattuu vain ani harvoin ja kuten sanotaan: "poikkeus vahvistaa säännön."
NHL:ssä joukkueiden tasoeroahan vähentää vuosittainen draft-tilaisuus, mutta sen lisäksi palkkakatto tasoittaa liigan tasoeroja huomattavasti. No jätän palkkakaton toimivuuden taustoittamisen Pohjois-Amerikassa tämän kirjoituksen osalta tähän.
Mutta miksi siis palkkakatto pitäisi tulla Sm-liigaan ja miksi taas se ei olisi sovelias ratkaisu liigaamme?
Keskeisimmät argumentit tässä väittelyssä ovat:
Positiivisellä puolella
- Palkkakatto tasoittaisi liigaa huimasti.
Negatiivisellä puolella
- Se lisäisi entuudestaan tähtipelaajien virtaa ulkomaille ja veisi Sm-liigan kilpailukykyä verrattuna muihin Euroopan kilpailusarjoihin.
Nyt onkin sitten pohdittava sellaista kysymystä, että mikä pohjimmiltaan määrittää urheilusarjan tason? Onko se tähtipelaajien määrä sarjassa vai peräti sarjan tasaisuus?
Sehän on tiedetty fakta, että hyvät pelaajat nostavat pelin tasoa aivan varmasti. Mutta entäs sitten, kun nämä todelliset tähti pelaajat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta miehittäneet nämä muutamat kärki/rahaseurat? Nostaahan se isät vastaan pojat ottelun tasoa, jos isien joukkueeseen tulee yksi todella hyvä lätkätaustainen isä, mutta entäs, jos pari isää menisikin pelaamaan poikien puolelle?
Vaikka se maksaisi muutaman tähtipelaajan lähdön liigasta olisi mielestäni parempi, että hyviä pelaajia jakautuisi ympäri liigaa. Eikö olisikin hienoa, että jos Sm-liigaan kauteen lähdettäessä olisikin 6 mestaruudesta realisitisesti taistelevaa joukkuetta, nykyisen maksimissaan kolmen joukkueen sijasta.
Kova palkkakatto toisi urheilulliset perusteet ansaitsemaansa kunniaan ja vähentäisi rahan mahtia. Silloin olisi ratkaisevaa kuinka palapelin palaset kokoisi, ei se kuinka monta niitä olisi. Lisäksi kun Sm-liiga ei ilman palkkakattoakaan näyttäne pystyvän kilpailemaan Euroopan kovimpien liigojen kanssa, joten tuskin pieni maksimipalkkojen pudotus nyt aivan mahdottomasti liigan tasoa pudottaisi.
Tietenkin täytyy sanoa tähän väliin, että palkkakatto pitäisi tietysti asettaa järkeviin raameihin, jottei liigan taso nyt aivan liikaa romahtaisi. Lisäksi, jotta kaavailemani tasaisuus toteutuisi pitäisi liigaan säätää myös joku raja kuinka pieni pelaajabudjetti saisi olla. Esimerkiksi 1,5 - 2 miljoonaa saattaisi olla realistinen raami palkkakatolle Suomessa. Tietysti pitäisi muistaa, että palkkakaton kanssa pitäisi NHL:än tyyliin liikutella suuntaan, jos toiseen riippuen siitä kuinka paljon seuroilla on varaa panostaa.
Ja jos rikkaiden seurojen kannattajat kysyvät : Miten he nyt hyödyntäisivät nämä rehellisesti hankitut rahat ja, ettei ole reilua, että meiltä viedään tämä rehellisesti hankittu etu, niin vastaisin, että jääkiekkojoukkue voi panostaa paljon muuhunkin kuin edustusjoukkueensa pelaajabudjettiinsa parantaakseen joukkuettaan pitkällä ja lyhyellä juoksulla.
Rahoja voisi panostaa esimerkiksi: laadukkaampaan valmennukseen, osaavampaan henkilökuntaan muutenkin joukkueen yhteydessä, harjoitteluolosuhteisiin, markkinointiin ja ennen kaikkea junioritoimintaan. Palkkakaton "alla" juniorien tason merkitys nousisi huomattavasti entisestä. Monelle NHL-seuralle halvat ja hyvät nuoret pelaajat ovat suorastaan elinehto. Ja jos joukkueet panostaisivat junioritoimintaan enemmän hyötyjänä olisi myös luonnollisesti koko Suomalainen jääkiekko. Joten kyllä palkkakaton allakin rahasta olisi hyötyä.
Vapaan urheilullisen kilpailun kannattajana minulle suurin ongelma palkkakatossa olisi se, että tuon palkkakaton alarajan takia sarjan joukkue määrää jouduttaisiin luultavasti karsimaan ja täysin urheilulliset karsinnat eivät olisi mahdollisia. Ainoa järkevä tapa hoitaa palkkakaton ja karsintojen luoma dilemma olisi: asettaa karsintojen ainoaksi ehdoksi mestis joukkueelle kyky nostaa pelaajabudjetti vähintään palkkakaton alarajaan. Olisi itse asiassa parempi, että joku ulkopuolinen taho (ei liigan johto) tarkistaisi tämän mestis joukkueen arvion pelaajabudjetin riittävyydestä liiga tasolle. Tärkeää olisi, että asiassa vältyttäisiin nykyiseltä kyräilyltä ja asia hoidettaisiin julkisesti, eikä siten, että vielä viikkoa ennen mahdollisia karsintoja pitäisi jännittää, että tuleeko koko karsintoja.
Minulle formulat ovat menettäneet aivan mielenkiintonsa yllätyksettömyytensä vuoksi (ei sillä, että siellä asian laita olisi nyt tässä viime vuosien saatossa muuttunut) ja Sm-liigalle uhkaa käydä samoin. Nykyajan markkinatalouden mukaan rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, joten jos asialle ei tehdä mitään saamme tulevaisuudessa muistella, että kuinka tasainen se SM-liiga silloin 2006-07 olikaan.
Sen lisäksi, että pienten seurojen mahdollisuudet voittaa jotain suorastaan kokisivat rakettimaisen nousun, uskon, että rikkaiden seurojen kannattajille mestaruuksien voittaminen tuntuisi paremmalta, kun ne eivät tulisi niin usein ja ne tulisivat entistä kovemman taistelun jälkeen, saatikka jos esimerkiksi Jokerit voittaisi mestaruuden "puskista", niin miltä se heistä tuntuisikaan.
HvH kiittää ja kuittaa ja toivoo, että edes joku lukisi tämän kirjoituksen ja sen jälkeen kommentoisi, sillä minusta tämä on hyvinkin keskeinen asia Sm-liigan kehityskeskustelussa.