Tarinankertoja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Yhteisö määrittelee. Jos enemmistö on sitä mieltä, että valehtelemine on väärin, saa toista mieltä oleva osakseen halveksuntaa ja muun yhteisön tuomion. Siitä sen tietää. Lapsi oppii moraalirajat kokeilemalla ja vanhempien kieltorajoitteista alkaa rajojen omaksuminen. Nämä rajat ovat yhteisö ja kulttuurikohtaisia. Demokratiassa ne siirtyvät lakeihin ja näin voit siis tarkastella esim. lakien kautta mikä on Suomalaisen kulttuurin mukaan hyväksyttävää
Et voi. Yhteiskunnan jäsenen tappaminen on moraalisena arvona tässä yhteiskunnassa kielletty. Ja tapasi toteuttaa ”moniarvoisuutta” luo yksiarvoisuutta.
Ei sitä ”joku” ole keksinyt, vaan se on syntynyt ihan eloonjäämisvietin ja yhteisöllisyyden tuloksena. Ei kannata heikentää oman joukkonsa menestymismahdollisuuksia vähentämällä yhteisön jäseniä tappamalla, samalla kun se vie ihan energiapanoksen työnteosta, se luo ristiriitoja ryhmään, niinpä tappamisesta omassa ryhmässä tulee ”murha”. Naapurin kilpailevan ryhmän toiminnan vaikeuttamiseksi sitten voidaan tapaa naapurin porukkaa, kuten sodassa. Ihmisten tietomäärän lisääntyessä myös se kilpailevan ihmisryhmän ihmiset ymmärrettiin tärkeiksi ja ka tappaminen toisestakaan ryhmästä ei ollu enää kovinkaan hyväksyttävää.
Eli sinä edustat edelleen tätä käsitystä, jossa oman ryhmän toimintaa haittaavat (sun mielestä haittaavat) ihmiset voi poistaa yhtälöstä sen yhteisöä haittaavista tekijöistä huolimatta. Se ei ole moniarvoisuutta, vaan nimenomaan pyrkimystä yksiarvoisuuteen, eli omien arvojen pakottamisesta muille pelon ja uhkailun voimalla, tai kuten aatu yritti, tappamalla muuta mieltä olevat.
Ja taas on ”aatu suodattimen” läpi viety Darwinismi.
Ei todellakaan näin.
ensinnä, ei ole ihmisrotuja. Olemme samaa alkuperää kaikki. Viimeisin toinen ihmisrotu kuoli tuossa jääkauden jälkeen pois täältä Euroopasta (Neandertalinihminen). Javan ihminen sitten vähän myöhemmin (himan kiistanalaista)
Ja ei tuo Darvinismin evoluutioteoria ole sovellettavissa ”kansakuntiin” koska kansakunta on hyvin tuore käsite ja tapa mallintaa yhteisöä jossa elää. Ja ennen kaikkea, tuo ” vahvemmat säilyvät” on myös evoluutioteorian väärintulkinta ja tahallista väärin ymmärrystä. Vaan ne jotka soputuvat parhaiten, saavat enemmän elinkelpoisia jälkeläisiä ja näin niiden ominaisuudet lisääntyvät toisten kustannuksella.
Ensinnä. Evoluutio ei ole mitään eteenpäin kehittymistä, joka automaattisesti johtaa aina parempaan lopputulokseen. Evoluutio on täynnä umpikujia, ja ihminen näinkin nuorena lajina on sen verran lyhytikäinen, ettei lajina meistä tiedä miten tulemme pärjäämään.
<scifi visio>
Ihminenhän on päässyt jos siihen vaiheeseen, että se pystyy pitämään omia mutaatioitaan elossa pitkiä elinikiä. Sellaisia vammaisiksi kutusuttuja ihmisiä, jotka eivät olisi olleet elinkelpoisia aiemmin. Näistähän saattaa joku vielä osoittautua älyltään sen verran ylivoimaiseksi, että evoluutio johtaa perusihmisten osalta vain tämän älykkäämmän rodun hoivaajiksi
<scifi visio>
Eli täyttä puppua. Nimenomaan se ”laakereilla lepäily” on mahdollistanut vaikkapa tämän meitin keskustelun täällä netissä. On ollut aikaa ajatella, eli keksiä asioita. Asioita jotka helpottavat elämää. Se on luonut vielä enemmän aikaa ajatella vielä isommalle joukolle jne. Ihmisen poikkeuksellinen kyky siirtää opittuja asioita sukupolvelta toiselle ja yhteistyön tuoma vapaa aika mahdollistaa kehityssuunnan jossa me nyt menemme. Tuossa scifi esimerkissä on esitetty se, mihin se voi biologiaevoluutiona johtaa.
”Vakaat olot” ovat se asiantila, mihin yhteisö pyrkii, jotta sen menestyminen olisi mahdollisemman hyvää (ruokaa riittää jne.)
Tässäkin paistaa jo ihmisen vapaa-ajan ajattelun tulo. Sama joka johtaa vegaaneihin ja ns. ”lehmän katse” syndroomaan.
Eli jonkin syömisen peruste on jokin muu kuin ravinnonsaanti ja oman elämänsä turvaaminen. Yltäkylläisessä lännessä on varaa ajatella näin. Liha on kuulunut ihmislajin ruokavalioon lähes koko tunnetun ihmishistorian ajan. Se on ollut vaan suht harvinaista herkkua, sillä sen saamiseksi on pitänyt riskeerata aika paljon. Vasta kotieläimen myötä lihansaannista tuli isompi osa ruokavaliota. Ylipäätään maanviljelys mahdollisti tarpeeksi ravintoa, jotta väkimäärät alkoivat nousta jne.
Nyt kun ruuasta ei ole pulaa, voidaan ajatella millä perustella minkäkin eläimen saa tappaa ja syödä. Länsimaissa on vallalla ns. ”lehmän katse” (Antropologi Stephen J. Couldia mukaillen), eli tilanne, jossa eläimen, tai tarkemmin sanottuna nisäkkään silmissä nähdään tunteita (tämän vuoksi monille käy kala, vaan ei liha). Se on sopö, säälittävä jne, ja siksi ei voida esimerkiksi syödä lihaa, ”kun se ammu katsoi mua niin hellyttävästi ennekun se teurastettiin”. Nyt kun vielä ollaan vieraannuttu täysin siitä teurastamistapahtumasta, ja ostetaan HK:n sinistä kaupan hyllyltä, voimistuu ajatus tuntevista eläimistä. Ja se johtaa eläimine oikeuksien pohtimiseen jne. Ajatuksessa ei ole mitään väärää, mutta täytyy muistaa että se syntyy yhteisön yltäkylläisyyden seurauksena. Normaalissa luonnon järjestyksessä toiset tulevat syödyiksi jotta toinen voi elää. Tämä totuus ei poista sitä tosiasiaa, että tehomaatalous ja ruuantuotanto kohtelee elämiä tarpeettoman julmasti ja tuottaa tarpeetonta tuskaa. Siinä aktivistit ovat täysin oikeassa. Mutta pitääkö sen johtaa lihansyönnin lopettamiseen onkin eri asia. Ja sitä taas voi puolustella sitten jo monella muulla ekologisella argumentilla paremmin, kuin elinten oikeuksilla.
Näköalattomuutta. Lennonin Jussihan laulaa juuri siitä, että lähimenneisyyttä ja lähitulevaisuutta katsovat realistit eivät koe, että tällainen olisi mahdollista.
” I hope someday you'll join us” ja vasta sitten ” the world will be as one”
Kansallisuuksia ja rajoja on ollut aika vähän aikaa. Kyllä mun mielikuvitus pystyy kuvittelemaan maailman jälleen rajattomaksi tulevaisuudessa (huom ”imagine, theres no country”, eli kuvittele)
Ihmiset käyvät sotaa, de facto. Ja käyvät taatusti niin kauan kun ihmisillä on perustarpeet tyydyttämättä. Ei ehkä ihan heti ole nähtävissä poikkeamaa tästä, mutta meillä, joilla olisi varaa ajatella toisin, niin meistähän sen pitäisi alkaa. Meistä, jolla ei ole syytä sotia, kun kaikkea on yltäkylläisesti. Siinä se Lennonin Jussin sanoman ydin, toive siitä, että ehkä joskus. Jos ei edes toivo, niin ei taatusti mitään saavuttaakaan.
No sellaistahan ei voi edes teoriassa käydä tuhoamatta kaikkia ihmisiä. Sodassa on aina häviäjä, joka katkeroituu. Nämä vihan kierteet on käsittämättömän pitkiä.
Ja tämä taas on armeijassa opetettavaa Suomen armeijan liturgiaa. Asia ei ihan nuin yksinoikoinen ole. Ahvenanmaa ja vaikka etelänapamanner on alueena demilitarisoitu yhteisellä päätöksellä. Miksi siis ei isompia alueita tulevaisuudessa sivistystasojen ja elintasoerojen tasoittuessa (juu ei tapahdu tällä väestönkasvuvauhdilla ihan heti)
Viimeksi muokattu: