Näin järjelliseen kysymykseen ei kai voi muuten vastata, kun että kyseessä ovat ihmiset, eivät kansallisuudet ja jos tarpeeksi olisi ollut jonkinlaista järjeksi kutsuttua elintä kantavia ihmisiä, ne olis jättäneet ne sotaherrat tinaukkojaan siirtelemään sinne esikuntiin ja eläneet elämäänsä. Suomi sinänsä ei ole muuta kun venäläisten kätilöimä maapläntti, jonka ihmiset lopulta elelis kokolailla samoin tavoin, vaikka maan nimi olis mikä, ja kansalaisetkin olis yhtä urpoja, vaikka lippu olis sateenkaaren väreissä.
Tästä on pakko olla eri mieltä. Jos Suomi olisi joutunut NL:n valtaamaksi, olisi todennäköisin seuraus ollut Baltian maissa koettua suurempi kansanmurha.
Vähäinen älymystömme olisi teloitettu suoralta kädeltä, jotta vieroksumaasi "kansallista identiteettiä" tai "revanssihenkeä" ei työväen ja kansan joukkoon olisi lietsottu (vrt. NL:n suorittamat ainakin 28.000 puolalaisen upseerin, yliopistomiehen ja sen sellaisen älymystön edustajan murhat Katynissa ja muualla Puolassa 1939-40).
Unohtamatta toki niitä porvareita, "kulakkeja" ja suurta osaa vasemmistolaisista, jotka olisi Stalinin kyydillä kuljetettu hytisemään Siperian tundralle. Kun Suomi oli jo lyhyen historiansa aikana osoittanut esimerkiksi Viroa suurempaa "uppiniskaisuutta" vieraita valloittajia ja vallanpitäjiä kohtaan, olettavine sissisodan riskeineen (joka huolestutti esimerkiksi Molotovia hänen muistelmiensa perusteella), olisivat tällaiset toimet saavuttaneet mitä todennäköisemmin huomattavasti vielä Baltian maissa toteutettuja suuremmat mittasuhteet.
Ja toisaalta, kun suomalaisia oli vähemmän kuin puolalaisia - maamme sivistys- ja muiden aineettomien arvojen suhteellisesta vähäisyydestä puhumattakaan - olisi "uudelleenkoulutus" kaikissa muodoissaan mitä todennäköisimmin aiheuttanut melkoisen katastrofin, kaiken vähäisenkin "osaamisen" poistaminen maasta olisi varmasti johtanut vielä nälänhätäänkin. (Suomihan eli ensiksi Saksan viljalla sodan aikana ja suhteiden katkaisemiseksi Saksaan tarvittiin Ruotsin vilja-apua) Ei olisi NL:n tarvinnut viljaa tänne tuoda, koska Suomella olisi paljon vähäisempi strateginen merkitys kuin Berliinillä tai muilla Neuvostoliiton käsiin joutuneilla Saksan alueilla, eihän Suomen tai sen kansan kohtalo kiinnostanut enää vuonna 1944 kuin ehkä Ruotsia (siis esimerkiksi Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella vallitsi 1940-luvun keskivaiheilla useamman vuoden avoin nälänhätä, mihin tilanteeseen eri kansojen ja väestöryhmien uudelleensijoitukset ja kyyditykset vaikuttivat oleellisesti)
Tuskinpa olisivat kommunistitkaan välttyneet repressiivisiltä toimilta, nämähän olivat osoittaneet puutteellista omistautumista "aatteelle", kun eivät olleet onnistuneet estämään tai haittamaan Suomen taistelua Neuvostoliittoa vastaan. (vrt. miten kävi NL:n käsiin vuosina 1944 ja 1945 joutuneille saksalaisille kommunisteille). Mitkään vakuuttelut uskollisuudesta eivät olisi NKVD:n komissaareille riittäneet, eihän huomattava valtaosa kommunisteista onnistunut/yrittänyt loikata NL:n puolelle, toiminut partisaaneina tai edes ollut aktiivisia vakoilijoita kummankaan sodan aikana, ennen sotaa ja sotien välissä perustetuista laajoista sotilaslinjan maanalaisista organisaatioista huolimatta. (siis joiden julkisivuina ja houkuttimina olivat SKP:n peitejärjestöt sekä Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura)
En toki väitä, että Suomen tai sen kansan säilymisellä hengissä nyt mitään itseisarvoa olisi ollut. Olisihan se saattanut olla jopa maailman mittakaavassa tervettäkin, kovin umpiossa elävää väkeähän se näyttää olevan. Kun nyt kuitenkin po. kansaan satun kuulumaan, halusin sitä tai en, arvotan puhtaasti itsekkäistä syistä sitä vaihtoehtoa enemmän, ettei Suomesta tullut "rauhantahtoisen" NL:n provinssia tai nimellisesti itsenäistä vasallivaltiota, jossa väestön valtaosan olisi muodostanut muualta NL:sta tänne siirretyt.