Silloin kuumotti

[Blue J]

Tämä ei tapahtunut minulle, mutta yksi lumenpudottaja kertoi hauskan tarinan. Luiskahti katolta alas ja valjaat olivat jostakin syystä päin helvettiä kiinnitettyinä. Jäi roikkumaan 2 metriä kadun yläpuolelle ja työkaveri huuteli katolta että "mitäs helvettiä sinne menit, mennään sinne baariin vasta ruokatauolla."

 

[Blue J]

Olin tällöin ala-asteella ja kaverini kanssa ulkona koulun jäkeen.. Jostain kumman syystä saimme älynväläyksen heitellä busseja ruusunmarjoilla.

Joskus penskana tein vastaavaa, mutta jäinkin kiinni. Se muuten kuumotti hieman kun 13-vuotias Blue J oli asianomistajan ja maijan vieressä toteamassa että taisinpa hieman hölmöillä. No, rahalla siitä selvisi onneksi vaikka onnistuin pistämään paskaksi sen jannun auton konepellin kun tähtäsin vahingossa niin hyvin..

Muuten ei ole moneen vuoteen enää ollut kuumottavia tilanteita. Perus turpajutut ym. ovat aina hiipuneet diplomatian taidoilla. Ok, muutama vuosi takaperin oli kuulemma tilanne että sammuin keskelle tietä ja joku joutui jarruttamaan kunnolla. Pari metriä oli välimatkaa lopulta. Mutta ei se erityisesti silloin kuumottanut, koska en muista asiasta mitään.

 

[-Niks-]

Enpä ole hirveän paljoa kokenut mitään kummallista tai pelottavaa.

Tuli vain äkkiseltään mieleen tilanne kun jätin kännykän autoon ja tulimme juuri salilta pois ex muijan kanssa, annoin avaimet muijalle että menee edeltä autoon kun jätin jotain pukuhuoneeseen, noh kun tulin autoon niin muija oli tutkinut kännykkäni ja sinne oli tullut eräältä vanhalta naispuoliselta koulukaverilta viesti "oli todella ihana nähdä sinua, toivottavasti kohtaamme taas". Kuumotti lähinnä se kun oikeasti tilanne oli 3 minuuttia kestänyt tapahtuma, vaihdoimme kuulumiset keskellä kauppakeskusta, toki tuossa ehtisi vaikka panemaan kuten exä tuon tilanteen käsitti. Lähinnä se tilanteen vaikeus ja kun se meni selittelyksi niin tilanne todellakin vaikutti hämärältä. "no mutku mutku"

Itse myös käytän aina sanontaa "ai ai nyt meni selittelyksi" kun joku alkaa epätoivosesti puolustelemaan, nyt se osui omaan nilkkaan vaikka olinkin täysin puhtailla papereilla liikkeellä. Vai olinko? NIINPÄ. Selittelyksi meni!!

 

[Rautapohkeet]

Joskus pikkupoikina oli talvella suurinta hupia heitellä lumipalloja talojen ikkunoihin. Yleensä kuului vaan kovaa kiroilua perään ei muuta. Kerran sitten heitettiin kaverien kanssa lumipallot erään rivitalon ikkunaan. Komeat osumat tuli ja äijä tuli vihaisena ulos huutamaan. No kova jätkä kun olin tein vielä yhden lumipallon ja heitin sen kohti taloa. No kuinka ollakaan pallo napsahti äijää suoraan kupoliin :D. Tässä vaiheessa alkoi kuumottaa, kun äijä oli melkoisen vihainen ja lähti juoksemaan meidän perään. Hajaannuttiin kaikki kolme eri suuntiin ja tietty äijä lähti juoksemaan mun perään, olihan se nähnyt kuka sitä kupoliin heitti. En sitten tiennyt minkälainen pikajuoksija se äijä oli ja eihän pikku-Anzta siinä mitään mahtanut vaan äijä sai kuin saikin mut kiinni. Tässä vaiheesa kuumotti niin helvetisti, mutta niin vain toinen kavereista oli jostain kiertänyt samaan paikkaan kuin minä ja pelasti tilanteesta yrittäessään heittää äijää uudestaan. Tämän jälkeen pääsin jo karkuun läheiseen metsään. Vielä pari vuotta tuon tapahtuman jälkeenkin kuumotti mennä kyseisen talon ohi.

 

[asyouwere]

Enpä ole hirveän paljoa kokenut mitään kummallista tai pelottavaa.

Tuli vain äkkiseltään mieleen tilanne kun jätin kännykän autoon ja tulimme juuri salilta pois ex muijan kanssa, annoin avaimet muijalle että menee edeltä autoon kun jätin jotain pukuhuoneeseen, noh kun tulin autoon niin muija oli tutkinut kännykkäni ja sinne oli tullut eräältä vanhalta naispuoliselta koulukaverilta viesti "oli todella ihana nähdä sinua, toivottavasti kohtaamme taas". Kuumotti lähinnä se kun oikeasti tilanne oli 3 minuuttia kestänyt tapahtuma, vaihdoimme kuulumiset keskellä kauppakeskusta, toki tuossa ehtisi vaikka panemaan kuten exä tuon tilanteen käsitti. Lähinnä se tilanteen vaikeus ja kun se meni selittelyksi niin tilanne todellakin vaikutti hämärältä. "no mutku mutku"

Itse myös käytän aina sanontaa "ai ai nyt meni selittelyksi" kun joku alkaa epätoivosesti puolustelemaan, nyt se osui omaan nilkkaan vaikka olinkin täysin puhtailla papereilla liikkeellä. Vai olinko? NIINPÄ. Selittelyksi meni!!

Eikös se tässä tilanteessa ole se ex-muijasi, kenen olisi pitänyt selitellä?

 

[Kourujärven Ponnistus]

Porukoiden sängyllä tuli pikkupoikana vähän sätkyteltyä. Tärisin kuin haavanlehti ja mutsi hätääntyi tästä. Mentiin siitä sitte sairaalaan, jossa ottivat kokeet ja tekivät kaikki perinteiset testit.
Yllätys yllätys, mitään ei löytynyt, eivätkä osanneet arvata mikä meikäläisessä oli vikana.

Muistan tuon tärinän varmasti lopun ikäni ja silloin kuumotti kyllä kohtalaisesti.

 

[d.campero]

Itseäni on muutaman kerran kuumottanut oikein kunnolla, mutta parhaiten on jäänyt mieleen muutama vuosi takaperin sattunut tapahtuma. Olin tuolloin 15-vuotias pojankoltiainen ja olin nuoremman siskoni kanssa kotona kahdestaan. Silloin oli talvi, ja lunta oli satanut jonkin verran. Ovikello soi ja oletin siellä olevan kaverini jonka olin kutsunut aikaisemmin meille. Oven avattuani ketään ei näkynyt missään. Kurkattuani talon molemmille kulmille näin jalanjälkien johtavan oman ikkunani alta naapurin pihalle. Eipä tuossa vielä mitään, mutta painallukset olivat aivan valtavan kokoisia. En omia kenkiäni niihin jäänyt vertaamaan, mutta varmaan jotain ~50 kokoa. Siinä tuli kyllä helvetin kovaa juostua sisälle ja lyötyä ovi lukkoon.

Toisen kerran "kuumotti" kun olimme jalkapallojoukkueemme kanssa Saksassa. Tuolloin suurta hupia oli pimpotella ihmisten ovikelloja ja juosta karkuun. No, päätimme sitten iltahämärässä lähteä kiusaamaan paikallisia ja löysimmekin varsin otollisen talon, joka oli pienellä sivukujalla. Pienen matkan päästä näimme kuinka talon isäntä tuli ovelle, mutta palasi kuitenkin sisälle. Hetken kuluttua päätimme palata talolle. Juoksimme 5-6 kaveria peräkkäin talon ohi, minä viimeisenä. Pimpotettuani ovikelloa toiselta puolelta tietä, jostain autokatoksesta juoksi tuon talon isäntä aivan helvetillistä kyytiä. Hän sai kaadettua minut, ja hyvä ettei kuset tullut housuun kun rupesi tivaamaan saksan kielellä vastauksia. Mitään muuta en ymmärtänyt, muutakuin että mies selitti jotain poliiseista. Vastasin ääni väristen vain että "no police". Mies tuijotti minua hetken ja päästi minut menemään, vielä jotain poliiseista huudellen.

 

[banaaninviljelijä]

Tulipa tuosta KP:n jutusta mieleen asia, joka on kuumottanut minua eniten ikinä.
Olin laittanut lapseni nukkumaan ja katselin televisiosta Manaaja elokuvaa ja katsoin sen loppuun asti. Menin siitä vielä tietokoneelle istumaan ja lastenhuoneesta alkoi kuulua huutoa. Menen huoneeeseen ja minun silloin noin 3 vuotias tyttöni veti sängyssä samanlaista loukkoa, kuin tyttö Manaaja elokuvassa. Teki mieli pinkaista karkuun, mutta kun kyseessä oli oma tyttö, niin eiku ottamaan tyttö syliin ja rauhoittelemaan. Kuumetta oli tytöllä selkeästi ja paljon. Laitoin tytön sohvalle ja sanoin, että haen sille lääkettä, niin siinä päästi taas semmoisen kauhun huudon, että minulta meinas oikeasti tulla kuspaskat housuun. En muuten nukkunut sinä yönä kovin hyvin, ei tohtinut ummistaa silmiä.

 

[fourtyone]

Muistan tämän kuin eilisen päivän, joskus lapsena oli tapana hiipiä pihapiirissä kavereiden kanssa ja pimpotella lähinnä naapureiden ovikelloja. Naapurissamme asui vanha ja melko kärttyisä pariskunta, joiden pihalla oli hervoton määrä sellaisia keraamisia pihatonttuja, sitten kaverini heitti kerran että "et muuten varmaan uskalla pölliä yhtä tonttua tuolta pihasta". No minä poika päätin näyttää että ei pidä paikkaansa, ja lähdin hiipimään naapurin ulkovarastoa kohti missä nämä pihatontut olivat. Nappasin yhden niistä kainaloon ja lähdin helvettiin ja päätin oikaista pihan poikki enkä mennyt pihatietä, mutta kuinkas muuten kun talvi oli niin jalkani jäivät siihen nietokseen kiinni kun lunta oli sellaiset puoli metriä maassa. En päässyt millään irti, ja eikös se naapurin ukko tallusta sieltä ulkovarastosta suoraan meikäläistä kohti. Sitten kun huomasin että ukolla oli kirves kädessä ja tämä tallustaa minua kohti, niin silloin kyllä kuumotti ja olin saatanan peloissani.

Ukko sai tietenkin mut rysän päältä kiinni itse teossa, ja nöyränä poikana palautin tontun takaisin ulkovaraston eteen, pyysin anteeksi ja lähdin menemään. Ukko kertoi että oli huomannut mut ryöstämässä sitä kun oli pilkkomassa halkoja ulkovaraston takana. Se olikin viimeinen kerta kun astuin jalallakaan naapurin tontille.

 

[wunderveba]

Väitän, että videolla esiintyviä lenkkeilijöitä hieman kuumotti tuo kohtaaminen:

Pawzing Workout Resuming Workout. - YouTube

 

[Murskaaja]

Juuri nyt kuumottaa. Tässä selailin Jatkoaikaa , kun huoneeni raollaan olevan ikkunan takaa kuului täysin selvää ihmisen puhetta. Kieli ei kylläkään ollut suomea, ja luulin äänen tulevan päälle jääneestä telkkarista, sillä jollain tavalla tämä hieman raakkuva miesääni oli minulle tuttu. Telkkari ei kuitenkaan ole päällä, ja olen sataprosenttisen varma, että paikansin äänilähteen olevan juuri ikkunani takana.Olen vieläpä täysin hereillä, vaikka kello onkin jo melkoisen paljon. Huoneeni on toisessa kerroksessa.

Osaavatko jotkin suomalaiset linnut päästää puheenkaltaisia ääniä? Ei se ainakaan vastannut, kun kysyin, onko se jotain vailla. Ei tule ainakaan sisään perkele, laitoin ikkunan saman tien lukkoon. Hetken pelkäsin näkeväni jotkut kasvot verhoja raottaessani.

 

[Kaukosäädin]

Mentiin kerran Maken kanssa bussilla aikuisten lipuilla vaikkei ollut edes ikää. Arvatkaa kuumottiko?

 

[Poro24]

Intissä olin sotilaspoliisina yöllä vartiovuorossa. Yön aikana muutamia tupamme sankareita oli livistänyt baariin ja sana tästä oli jotenkin lähtenyt leviämään.

Seuraavana päivänä täytyi noin tunnin yöunien jälkeen lähteä esitutkintaan istumaan Herra Kapteenin eteen ja väittämään pokerinaamalla, että kyllä siellä tuvassa oli kaikki paikalla kun minä kävin katsomassa. Siinä oli kilotonnin kokoiset paskat housussa kun ei halunnut omia kavereita lähteä käräyttämään. Sovittiin vielä vartioparin kanssa etukäteen tarkasti mitä sanotaan ja mitä valehdellaan, että tarinat pysyvät synkassa. Vieläkin tulee kylmiä väreitä Kapteenin punaisesta naamasta ja "JOS MÄ SAAN KIINNI ETTÄ VALEHTELET NIIN LÄHDETTE SAMAN TIEN SIVARIIN" karjaisusta.

Huiii... omalla kohdallani tämän ohi ei varmaan enää nouse mikään.

 

[morningstar]

Kerrottakoon nyt vaikka tällainen tarina toissa syksyltä.

Olin päättänyt toteuttaa yhden haaveeni ja mennä paikan päälle Buffaloon katsomaan Billsin NFL-ottelua. Reissun suunnittelu ja valmistelut oli aloitettu hyvissä ajoin jo kai juhannuksen tienoilla. Netistä olin onnistunut hankkimaan lipun suhteellisen hyvälle paikalle kauden (muistaakseni) toiseen kotiotteluun, jossa vastaan oli asettumassa ei enempää eikä vähempää kuin arkkivihollinen New England Patriots. Lennot New Yorkiin varattu, samoin matkat New Yorkin ja Buffalon välillä. Päätin mennä menomatkan junalla, jotta näen samalla hieman syksyistä New Yorkin osavaltiota. Takaisin sitten lentäen, Buffalossa liikkuisin vuokra-autolla. Kaikkinensa puhutaan siis rahallisestikin ihan kohtalaisen hintavasta paketista näin keskituloiselle. Reissun urheilullis-kulttuurilliset odotukset olivatkin sitten jo hinnoittelun tavoittamattomissa.

Kesä meni mataen, lopulta koitti syyskuu ja matkakuume jatkoi nousuaan. Kuten monesti ennen pitkään odotettua reissua, nytkin alkoi kasvaa pelko siitä, että jospa sairastun juuri reissun alla ja homma menee puihin. En sairastunut. Saapuu syyskuun viimeinen viikko ja minä lennän Nykiin. Hieman helpotusta matkajärjestelyihin ja -budjettiin tarjosi se, että minulla on NYC:ssä sukulaisia, joten saatoin punkata tädin nurkissa ennen muutaman päivän pistokeikkaani Buffaloon. Juna lähti Penn Stationilta perjantaina aamulla, matsipäivä oli tavalliseen tapaan sunnuntai. Junamatka kesti pitkään ja olinkin hotellillani Buffalon keskustan liepeillä vasta illan hämärryttyä. Seuraavana aamuna menin taksilla lentokentälle noutamaan vuokraamani Dodge Chargerin. Taksikuski oli vaikuttunut, kun kehaisin tulleeni Suomesta asti Billsin otteluun. Halusi jopa paiskata kättä.

Auton saatuani vietin lauantain kuuliaisen turistin tapaan tutustuen Niagaran putouksiin ja alkuperäisiin kanansiipiin. Kävin myös jo lauantaina pistäytymässä Ralph Wilson Stadiumilla Orchard Parkissa varmistuakseni, että osaisin ajaa sinne. En halunnut jättää asiaa sattuman varaan, vaikka minulla olikin navigaattori. Sitten tuli sunnuntai. Ottelun alkamisajankohta oli standardin mukainen klo 13. Olin hotellin aamiaispöydässä jo melko varhain aamulla, samalla aamiaisella oli monia muitakin kaupungin ulkopuolelta tulleita faneja, useimmilla Patriotsin kamat päällä. Moni porukka lastaili noihin aikoihin jo tail gating -tarvikkeita autoon ja tekivät lähtöä. Tuossa vaiheessa satoi kaatamalla, mutta sade onneksi taukosi ennen ottelua.

Kuten odottaa sopi, stadionia lähestyttäessä ruuhka alkaa pahentua. En ollut kuitenkaan huolissani, sillä olin lähtenyt matkaan hyvissä ajoin. Stadionin pysäköintialueen pysäköimisohjeet olivat olleet hieman sekavat, mutta stadionia lähestyttäessä periamerikkalainen yrittäjähenki nosti päätään. Useiden yksityiskotien pihoissa heiluteltiin plakaatteja ja lippuja, joissa houkuteltiin tuomaan auto heidän pihaansa parkkiin. Tartuin mieluusti tähän tilaisuuteen ja maksoin eräälle paikalliselle 15 dollaria tästä palvelusta. Näin vältyin viemästä vuokra-Chargeriani keskelle kymmenien tuhansien enemmän ja vähemmän päihtyneiden Bills-fanien joukkoa, joka oli valmistautumassa otteluun (ehkä vielä tappioon) New Englandia vastaan, ja minun autossani oli kirsikkana iin päällä Massachusettsin kilvet.

Saavun stadionin alueelle ehkä noin tuntia ennen porttien avaamista. Katselen sivusta tail gating -pippaloita ja kiertelen alueella muutenkin. Sitten menen stadionin viralliseen fanikauppaan hommaamaan itselleni fanipaidan (Stevie Johnson #13) ja vähän muuta krääsää. Kaupassa tapahtuu sitten jotain, joka tuottaa ne tämän ketjun aihepiiriin kuuluvat tykytykset.

En tiedä mihin olen jättänyt matsilipun.

Minulla oli ollut printattu lippu mukanani ja olin hypistellyt sitä tämän tästä, joten tiedän että se ei voi olla kaukana, mutta onko mahdollisesti joku ehtinyt nyysiä sen. Säikähdys oli kova, mutta se jäi lyhytkestoiseksi. Pystyin nopeasti jäljittämään reittini fanikaupassa ja lähes arvaamaan, minkä paitaräkin vierellä olin todennäköisesti laskenut lipun käsistäni. Siellä se odotti hyllyn kulmalla.

Jälkikäteen ajateltuna tuntuu uskomattomalta että noin alkeellinen ja fataali virhe voi tapahtua, mutta sellainen se ihmismieli on kun sen päästää vaeltelemaan. Loput ottelutapahtumasta sujui kommelluksitta. Kentän ulkopuolella siis, kentällä tuli pataan niin että tukan mukana lähti jo päälaen nahatkin, mutta sellainen nyt ei Bills-fania kuumota. Vituttaa kyllä.

 

[NDT665]

Joskus aikoinaan olimme persaukisina opiskelijoina menossa pummilla sisään juhannusfestareille. Tiesin aidassa olevan reiän ja vein pari kaveria mukana sinne. Paitsi, kyseinen reikä oli korjattu paksulla rautalangalla ja jostain syystä voimapihdit olivat unohtuneet kotiin.

Eipä muuta kuin kiipeämme metalliaidan päälle ja tietenkin juuri silloin tulee ulkopuolelta järkkäri koiransa kanssa. Heilumme aidan päällä ison tyhjennetyn viskilekan tahdittamina ja tämä valopää kyselee, että mitäs teemme. Miltähän se näytti?

Osoitin keskimmäistä kaveria ja kerroin hänellä olevan helvetillinen ripuli ja meidän pitää tuonne metsikköön sontimaan ja kuseksimaan, ”kaveria ei jätetä” -periaatteella. Järkkäri kertoi, että jos poistumme festarialueelta, niin joudumme maksamaan sisäänpääsymaksun uudestaan.

Kysyimme (huusimme), että pitääkö meidän paskoa täältä aidän päältä hänen mielikseen? Hän kertoi, että meidän pitää kayttää bajamajoja kuten muutkin. Heitimme laskeutuessamme festivaalialueelle asiaankuuluvat kommentit pikkuhitleristä ja esitelimme ystävällisesti molempien käsien pystyyn nostetut keskisormet.

Juhannuskonsertointi julkkisesiintyjistä huolimatta oli silti melko paska.

Aidan päällä keikkuessa kuumotti komeasti.

 

[FASlapsi]

Kerrottakoon nyt vaikka tällainen tarina toissa syksyltä...

En tiedä mihin olen jättänyt matsilipun.

Myötäkuumotuin tästä stoorista, voi hyvin kuvitella millainen äkillinen paniikkihiki tilanteessa puski pintaan. Tommosia stiplujahan sitä ihminen tekee kun on muutenkin jo jännän äärellä. Onneksi kuitenkin lippu löytyi, vitutus olisi muuten voinut olla siellä kuolemaa aiheuttavalla tasolla.

 

[Pavlovin Koira]

Tämä tilanne nousee mieleeni useinkin. Olin ulkoilemassa silloin noin 2 vuotiaan poikani kanssa ja lasketin häntä pulkkamäessä. Poika makasi pulkassa ja minä työnsin mäen päältä pulkan liikkeelle. Se kaartoi mäessä suuntaan johon ei ollut tarkoitus ja laski suoraan päin puista aitaa tai oikeastaan ja onneksi sen ali - kovalla vauhdilla. Jos poika olisi siitä makuuasennosta vähänkin noussut olisi hänen päänsä iskeytynyt aitaan ja jälki olisi voinut olla kamalaa. Onneksi pysyi makuulla ja meni aidan alimman poikkipuun ali. Muistan että jalkani tärisivät kun se lasku oli ohi.

 

[Murskaaja]

Tämä tilanne nousee mieleeni useinkin. Olin ulkoilemassa silloin noin 2 vuotiaan poikani kanssa ja lasketin häntä pulkkamäessä. Poika makasi pulkassa ja minä työnsin mäen päältä pulkan liikkeelle. Se kaartoi mäessä suuntaan johon ei ollut tarkoitus ja laski suoraan päin puista aitaa tai oikeastaan ja onneksi sen ali - kovalla vauhdilla. Jos poika olisi siitä makuuasennosta vähänkin noussut olisi hänen päänsä iskeytynyt aitaan ja jälki olisi voinut olla kamalaa. Onneksi pysyi makuulla ja meni aidan alimman poikkipuun ali. Muistan että jalkani tärisivät kun se lasku oli ohi.

On näköjään noussut ennenkin mieleen (ks. sivu 1). Ei tietenkään millään pahalla.

Varmasti pahin kuumotus liittyy juuri omiin läheisiin, joista on vieläpä vastuussa, kun jotain vahinkoa meinaa sattua. Itse poikasena nykäisin pikkusiskon parvekkeen kaiteelta roikkumasta sillä seurauksella, että siskon pää kolahti parvekkeen oven kulmaan. Isä lähti sitten viemään sairaalaan, kun verta tuli aivan mahdottomasti. Silloin kuumotti, mutta onneksi tilanteesta selvittiin liimailemalla haava umpeen.

 

[Pavlovin Koira]

On näköjään noussut ennenkin mieleen (ks. sivu 1). Ei tietenkään millään pahalla.

No sorry. En jaksanut käydä ketjua alusta asti läpi ja onhan tuosta jo yli 2 vuotta. Enpä muista muitakaan viestejä joita olen silloin kirjoitellut, toistoa voi siis olla muissakin ketjuissa.

 

[Murskaaja]

No sorry. En jaksanut käydä ketjua alusta asti läpi ja onhan tuosta jo yli kaksi vuotta. Enpä muista muitakaan viestejä joita olen silloin kirjoitellut, toistoa voi siis olla muissakin ketjuissa.

Ketjun vieressä on se symboli, mistä huomaa, että on kirjoittanut jo ketjuun. Kyllä siitä pitäisi jo muistaa. Vai eikö tällaisista asioista saisi huomauttaa? Päätin kommentoida kirjoitustasi ja silloin muistin, että olen joskus aikaisemmin lukenut saman tarinan. Jotkut ottavat vaan kaiken vittuiluna.

 

[Kumielvis]

Jokusen kerran on kuumottanut. Ei missään erityisessä järjestyksessä:

-oltiin joskus yläasteella pelaamassa lätkää. Näin kun kaverit kaatuivat maalin edessä ja toinen jäi polvilleen jotenkin kummasti. Olin kaverini selän takana joten en nähnyt mitä oli käynyt, mutta säikähdin aivan helvetisti kun näin, kuinka verta valui jäälle solkenaan. Silloin kuumotti ihan hulluna, olin varma että luistin oli viiltänyt kaulan auki. Tosiasiassa luistin oli viiltänyt kaverini vasemman käden auki selkäpuolelta, katkaisten kaikista muista sormista jänteet paitsi pikkurillistä. Haava oli sen verran syvä että luut ja kaikki ällöttävät tutisevat osat näkyivät, sillä nahka oli rullaantunut sormien päälle. Kaveri itse oli aivan shokissa, ja siksi täysin tyyni ja rauhallinen, nojaili vain maaliin ja totesi että sattuu hei aika perkeleesti kaverit kun yritimme tyrehdyttää verenvuotoa.

-viime kesänä olin siskoni ja kavereittemme kanssa Latviassa isoilla festareilla. Taisi olla viimeinen ilta menossa, joten putkea oli neljän päivän verran alla. Mulla oli opiskeluhaalarit päällä ja olin todella kännissä. Festarialueen porteilla poket nappasivat mut kiinni ja vetivät sivulla olevaan telttaan. Mut riisuttiin/käskettiin riisumaan bokserisilleen jonka jälkeen mut iskettiin naama eeltä pöytään kädet harallaan. Pari kaapin kokoista latvialaiskorstoa tivasi jotain multa tiukasti latviaksi ja kävivät mun haalareita läpi, eivät puhuneet sanaakaan englantia. Samaan aikaan sisko itkee paniikista ja huutaa että mitä mä olen tehnyt, miks ne on ottanu mut kiinni. Silloin kuumotti myös melkoisesti.

-ulkomaanmatkat on muutenkin hyvä kuumotuksenaihe. Oltiin erittäin nistihtävän lapsuusajan kaveriporukkani kanssa Amsterdamissa matkalla, jonka sisältö heidän osiltaan on hyvin arvailtavissa. Itse en jaksanut erityisesti innostua pelkästään coffee shopeissa jumittamisesta mutta heidän kanssaan päädyin yksi ilta johonkin syrjäiseen vanhaan teurastamoon tehtyyn strippibaariin, jossa poket pitivät varsin näkyvästi aseitaan esillä ja meininki oli muutenkin varsin kriminaalin oloista. Ei paljoa huvittanut.

Paluumatkalla pojat päättivät vielä vetää päät täyteen juuri ennen lentokentälle saapumista. Kaikki meni hyvin siihen asti että päästiin Suomen puolelle ja ensimmäiseksi vastassa odottaa huumekoirat. Siinä vaiheessa mieleen nousi tavaroita pakatessa kuultu lause "minne se mun viimeinen pussi oikeen on hävinnyt". Kuumotti ihan perkeleesti että kamut olisivat jotenkin onnistuneet hävittämään minigrip-pussin laukkuihini. No, yksi kavereista napattiin sitten kiinni ja erityiseen kuulusteluhuoneeseen. Siitä mitä siellä tapahtui, ei koskaan olla puhuttu mutta melko hiljaista poikaa oli kun pääsi vihdoin pois.

-myös kaiken maailman nistit, piripäät ja puukkohullut kuumottavat. Mikkelin kirkkopuisto on mainio paikka törmätä heihin. Viime kesän alussa jouduimme soittamaan vissiin neljästi poliisit viikon sisään. Erityisesti jäi mieleen joku tyyppi joka väkisin istui rinkiimme. Hän selitti kuinka oli viimeksi ollut vapaalla markka-aikaan, oli lusinut kahdesta murhasta. Siinä yritettiin sitten olla kohteliaita, hän erityisesti vaati että kättelisin häntä, joten lopulta kättelin, koska ajattelin että hän olisi kilahtanut jos olisin vielä kieltäytynyt. No hänpä ottikin ranteeni johonkin vankilan kääntölukkoon, pelkäsin sekä peukalon että ranteen puolesta. Lopulta kaverit saivat soitettua poliisit paikalle ja ukko lähti menemään, hän oli lisäksi aivan verinen kun oli kaatunut pyörällä tms.

-poliisitkin osaavat olla kuumottavia. Olinpa kerran erään kaverini kanssa taistelemassa natseja vastaan, eli niitä patriootti-idiootteja jotka niitä skinitarroja liimailevat. Meillä oli sellainen taktiikka että liimattiin poni, prinsessa ja perhostarroja niitten natsitarrojen päälle ja mulla oli lisäksi iso musta tussi jolla niitten yli viivailin. Oltiin suht myöhään liikenteessä joten kiinnijäämisen riski oli melkoisen pieni. En tajunnut edes pelätä poliiseja, enemmän pelkäsin että joku pilottitakki tulee ja hakkaa. Kuitenkin kävikin niin että maija ajeli siitä ohi juuri kun olin kirjoittamassa yhteen tarraan jotain tyyliin että "tämä on kyllä melkoista paskaa". No siinä tietenkin rupesi melkosesti kuumottamaan kun poliisit lähestyivät mutta tajusin että ihan turha on lähteä juoksemaan pakoon, mieluummin ottaa vaan vastaan mitä on tulossa. Kaverini oli alaikäinen, ja lisäksi otin kaiken vastuun muutenkin (lisäksi hän on suloinen kiltti tyttö joten poliisit eivät häntä viitsineet kurmutella) joten poliisit lähinnä tenttasivat minua että mitä helvettiä oikein teen. Se juttu mitä kirjoitin, siitä osui tolppaan osa joten olin siis töhrijä. Tarkemmin sanoen -sta ja -skaa luki tolpassa (tämän tiedän niistä papereista jotka sain) Siinä sitten sakot kirjoitettiin, 60e yht, josta 20e "törhimiseen soveltuvan välineen hallussapidosta julkisella paikalla ilman hyväksyttävää syytä". Porukoille soittaminen kuumotti vähän, että nyt kävi sitten näin. He lähinnä nauroivat...

 

[Pavlovin Koira]

Ketjun vieressä on se symboli, mistä huomaa, että on kirjoittanut jo ketjuun. Kyllä siitä pitäisi jo muistaa. Vai eikö tällaisista asioista saisi huomauttaa? Päätin kommentoida kirjoitustasi ja silloin muistin, että olen joskus aikaisemmin lukenut saman tarinan. Jotkut ottavat vaan kaiken vittuiluna.

Joo saa. Enkä ottanut, ihan vilpittömästi vastasin vilpittömään viestiin. En tiennyt tuosta symbolista mutta nyt tiedän. Koetan siis petrata jatkossa.

 

[NDT665]

Lapsena oli aika eeppisiä kuumotuksia vesirokon jälkitautien kanssa. Olin 7-vuotias ja keuhkokuumeen jälkeisessä enkefaliitissa eli aivokuumeessa. Kuumetta oli ihan saatanasti, 42 astetta. Henki oli lähteä varmaan, näin kun jälkeenpäin ajattelee, silloin asia ei tullut mieleen, eikä aihe oikeastaan kiinnostanutkaan. Ahdistavat houreet olivat niin viimeisen päälle, ja ilmeisesti enkefaliitti aiheutti sen, että näköhäiriöitä ja tuntoaistin ihmeellisiä herkistymisiä oli vielä 11 vuotta taudin jälkeen. Maisema alkoi paeta kauemmas, ihmisten puhe kuulosti huudolta ja kätöset painoivat vähintään tonnin.

Kävin selaamassa vanhoja juttuja ketjusta ja sieltä löytyi oheinen, aikamoinen sattuma, sillä myös seitsemän vuotiaana podin saman taudin. Minun lähtökohtana oli poskiontelon tulehdus, joka laajeni otsaonteloihin ja niiden kautta aivokalvontulehduksesksi ja viimein aivokuumeeksi.
Kuumetta löytyi 42,7 ja silloin periaatteessa pitäsisi tapahtua jo radikaalimpikin asioita. Aivojen sidekudoksissa olevan valkuaisaineen kuuluu hyytyä tuossa lämpötilassa, seurauksenahan on retiisi.

Vietin lastensairaalassa 28 päivää, joista muistan vain kolme selkäydinpunktiota. Muistamattomuuskin olisi ihan tervetullut. Älkää kokeilko kotona itsellenne selkäydinpunktioita...

Oudoksi homman tekee, etten hukannut noin hurjan kuumeen mukana mitään ominaisuuksia. Ensimmäisenä lähtee kuulo. Ex-tyttöystäväkavalkaadia muistellessa kuulo on tarpeettoman paljon mainostettu ominaisuus.

Vanhemmat jaksavat vieläkin muistuttaa sen aikaista ohjaavaa lausuntoa: Tuolla lämpötillalla ihminen periaatteessa kuolee tai tulee hulluksi...

 

[winston]

Vanhemmat jaksavat vieläkin muistuttaa sen aikaista ohjaavaa lausuntoa: Tuolla lämpötillalla ihminen periaatteessa kuolee tai tulee hulluksi...

No mutta sähän oot Turusta. Mitä eroa?

Mutta joo, itsekin selkäydinpunktion kokeneena en kyllä suosittele.

 

[Mälkiä]

Kuumotusta herättänyt takaa-ajo tapahtui 7. tai 8. luokan keväänä pääsiäisen tienoilla.

Olin kaveriporukalla istuskelemassa välituntia koulun pihan laidalla, jonne olimme raahanneet penkin. Edestä kulki pyörätie, ja päätimme viksuina poikina huudella ohikulkijoille kaikenlaista. Yhdessä kohtaa sitten päätimme yhteistuumin huutaa seuraavalle ohikulkijalle "PAHAA PÄÄSIÄISTÄ" niin kovaa kuin ikinä lähtee. Ohikulkija tuli kohdalle, mutta kaikki muut jäätyivät, ja pelkästään Rimpula huusi PAHAA PÄÄSIÄISTÄ. Pyörällä kulkenut kaljupäinen, nyt varsin vihainen ukko heitti (!) välittömästi pyörän ojaan ja lähti tulemaan kohti karjuen uhkaavasti. Tässä kohtaa kuumotti aika kympillä. Lähdin toisen kaverin kanssa karkuun paskat housuissa, ja noin puolet porukasta jäi tämän ukon uhreiksi. Raivosi kuulemma aika kovin ja tenttasi, että "KUKA TEIJÄN OPETTAJA ON JUMALAUTA PERKELE".

Pelastava kello soi juuri sopivasti, ja pääsimme sisälle turvaan. Ennen tunnin alkua katseltiin ikkunasta kun se berserk-moden päälle saanut ukkeli juoksi ympäri koulun aluetta etsien opettajainhuonetta. Eksyi toisessa rakennuksessa sijaitsevaan ruokalaankin, mistä irtosi makeat naurut, varsinkin kun pääkeittäjä tuli häätämään ukkelin vihaisena ulos. Jotenkin on parhaiten jäänyt mieleen se vihainen elekieli ja ovien aukominen pää punaisena, ja se miten kuumottavalta tuntui kun tämä hirviö liikuskeli ympäri koulua.

Lopulta raivopää löysi opettajainhuoneen ja oli kuulemma matkallaan sinne raivonnut kaikille vastaantulleille varsin sekavana. Jouduimme luokanvalvojan puhutteluun, mutta onnistuin vakuuttelemaan rouva luokanvalvojalle olevani lähes syytön, ja että toivottelin vain ohikulkijalle pääsiäiset.

Myöhemmin kävi ilmi, että kyseinen berserkki on kuulemma jopa suhteellisen tunnettu lappeenrantalainen raivoaja, joka tykkää raivota yleisillä paikoilla.