Tässä vähän aikaa sitten oikein säpsähdin, kun muisteltiin serkkujen kanssa mitä tehtiin joskus juhannuksena ja havahduttiin siihen, että niistä ihanista kesistä onkin kulunut jo kymmenen vuotta. Tämän ikäisen ihmisen elämässä se on kokonainen... ihmisikä. Yli puolet elämästä.
Me muistelimme serkkupoikien kanssa juhannuksena, että kuinka tuota juhlaa lapsina vietimme yli parikymmentä vuotta sitten. Toiset muistelevat 70 vuoden takaisia juhannuksiaa kuin eilistä, kuten isoisäni kanssamme juhannuksena. Näin se elämä menee. Aika kuluu sitä nopeammin mitä enemmän ikää tulee.
Vastahan istuin aamupalapöydässä, ja äidin sekä siskojeni kanssa kuuntelimme radiosta, että Freddie Mercury on kuolllut. No, siitäkin on jo parikymmentä vuotta aikaa.
Juurihan se ralliauto meinasi Suurajoissa ajaa päälleni, ja ajoikin 37 ihmisen päälle, joista yksi kuoli, Jyväskylän Harjulla. Tuostakin on jo 15 vuotta aikaa.
Tuli muuten hetkeksi tuon onnettomuuden jälkeen täydellinen hiljaisuus paikalle. Se oli omituista. Sitten alkoi kuulumaan huutoa ja valitusta.
Aika on siitä hieno käsite, että se kuluu meillä kaikilla yhtä nopeasti.