Ai että, ikuisuusväittely aiheesta indeksin voittamisen helppous. Tässä keskustelussa ei taida maalia olla, vaikka minä uskallan myös väittää ettei kukaan tällä(kään) foorumilla kykene indeksiä voittamaan kymmeniä vuosia putkeen. Se on kumma juttu että nämä indeksien voittajat eivät koskaan avaa salkkuaan julkisesti missään. Omakehu on suurta ja peruutuspeiliä kiillotellaan jotta voidaan kertoa miten hyviä tuottoja on revitty. Harvemmin kuitenkaan on tarjota mitään lihaa luiden päälle, vaan kaikki perustuu vain netissä kirjoitettuun sanaan. Siinä olisikin eräänlainen haaste indeksivoittajille, mainitkaapa joku tunnettu indeksivoittaja joka oikeasti avaa kaikki sijoituksensa julkisesti. En itse keksi yhtään. Meitä salkkunsa avanneita indeksille hävinneitähän on netti pullollaan. Itse olen avannut salkkuni kokonaisuudessaan omassa blogissani (linkin saa YV:llä pyytämällä), ja minä otin ainakin turpaan indeksiltä. Dollari heikkeni, REIT-yhtiöt ottivat pataan ja H&M mureni silmissä. Siinä vuoden 2017 satoa salkussani.
Yksi hassu havainto muuten on kuten
@ernestipotsi yllä mainitsikin, että vain voitoista puhutaan. Häviämisistä ei. Sellaisenkin hassun havainnon olen tehnyt, että indeksinvoittajia ei näe Nordnetin Sharevillessä huutamassa samalla äänentasolla kuin näillä netin keskustelupalstoilla. Shareville on siinä mielessä nerokas sivusto, että se on yhteydessä Nordnetin osakesalkkuusi. Eli siellä saa hyvin lihaa luiden päälle, sillä mikäli olet oikeasti indeksin kyennyt voittamaan, niin se myös näkyy salkussasi. Osakepoimimisesta puhutaan Sharevillessä paljon vähemmän, koska kuka tahansa kykenee tarkistamaan salkustasi millä tuloksella olet osakkeitasi oikeasti poiminut. Ja mikäli salkkusi näyttää indeksille häviötä, joku varmasti siitä kommentoi.
Se mitä mä ihmettelen eniten näissä indeksinvoittajissa, on se ettei osata edes ymmärtää indeksisijoittamisen hienoutta. Luulisi nyt senkin osaston tajuavan että vaikka he itse ovat (ainakin omasta mielestään) mahtavia sijoittajia, niin kaikki eivät välttämättä sitä ole. Siksi indeksisijoittaminen on järjevää valtaosalle kansasta. Sen sijaan aina lähdetään selittelemään miten indeksit ovat helposti lyötävissä "
jos vaan vähän viittii perehtyy asiaan". Esimerkkinä vaikkapa paljon arvostamani Ilkka Parviainen. Jätkä puhuu muuten Facebookin Sijoituskerhossa asiaa, mutta välillä tulee totaalisia aivopieruja osakepoiminnan ylistämiselle. Esimerkiksi joskus muistan lukeneeni miten "
jokaisen sijoituskerholaisen (20 000 jäsentä) tulisi voittaa indeksi, koska he ovat perehtyneet sijoittamiseen." Mitä helvettiä? Noistakin jäsenistä varmaan puolet ovat jotain juuri aloittaneita tai sijoittamista harkitsevia. Pelkkä FB-ryhmän jäsenyys on kaukana itse perehtymisestä osakemarkkinoihin.
Meikäläinen "kasvoi ulos" indeksin voittamisesta joskus 2016. Vuosi 2015 oli minulle suorastaan mahtava, vuoden alussa laitoin oikeastaan kaiken käteiseni + opintolainat kokonaisuudessaan kiinni Nordeaan hitaan 9,23e muistaakseni. Jo tuossa vaiheessa varmaan 20 % salkustani oli kiinni Nordeassa. Pari viikkoa ja tilinpäätös vuodelta 2014 tuli. Nordea teki mahtavan tuloksen ja kurssi pomppasi hetkessä päälle 12 euron. Meikäläinen oli repinyt noin 30 % tuotot isolla painolla ja lyhyessä ajassa. Indeksit oli voitettu selvästi. Siinä kohti tuli paukuteltua henkseleitäni ja mietittyä miten helppoa indeksin voitto on kunhan vain vähän jaksaa perehtyä. Todellisuudessahan en ollut edes perehtynyt, ennemminkin ajattelin vain hyvää osinkotuottoa sekä lyhyttä kurssihistoriaa. Ihan puhtaasti tuurilla siis osuin maaliin, enkä niinkään omalla taidollani.
Sen jälkeen kyyti onkin ollut paljon kylmempää. Nordea on lillunut pääasiassa 10-12 euron välissä ja tuotot ovat olleet lähinnä osinkotuottoja. Alkuvuodesta 2016 tankkasin lisää Nordeaa kurssiin 10,5e samalla ajatuksella (perustelin muistaakseni mm. tulevalla osinkokiimalla ostoa). Puoli vuotta myöhemmin sama osake maksoi 7 euroa. Tuolloin oli taskut tyhjät, koska kuvittelin osakkeen olleen tarjouksessa jo 10,5 euron hintaan (näin itse osakkeen arvon noin 12 eurossa). Sen lisäksi että kesällä 2016 olin persauki, en olisi myöskään uskaltanut tankata lisää Nordeaa. Se oli jo suurin sijoitukseni kurssilaskusta huolimatta, sekä toisekseen kurssilasku pelästytti. Jos joku olisi minulle talvella puhunut Nordean maksavan alle 9 euroa, olisin käskenyt laittaa korkin kiinni ja lopettaa juomisen. Olin varma ettei se osake nyt vain voi laskea niin alas.
Henseleitä indeksin voittamisella ehdin paukutella useita kuukausia. Yksi onnekainen osuma siis sai minut voittamaan indeksin kuukausien ajan. Meikäläinen kuvitteli sen olevan mahtavan sijoitustaitoni ansiota, mutta jälkikäteen olen oppinut siitä paljon. Onneksi opinkin, oli lähellä etten tehnyt samaa virhettä uudelleen. H&M:n kanssa pohdiskelin muistaakseni viime kesänä, että alle 220 SEK osake on jo halpa ja alle 200 SEK täytyy jo pantata mummo ennen ostoksia. Mitä se H&M maksaakaan nyt, 160 SEK? En aio koskea pitkällä tikullakaan. Siitä "halvasta 220 SEK" hinnasta osake on laskenut yhä 30 % lisää, eikä laskulle näy päätöstä vieläkään.
Nykyään vetelen aika harvoilla suorilla osakepoiminnoilla. Superrahastoja tankkaan säällöllisesti, suorat osakesijoitukset lähinnä täydentävät salkkuani.