Perustelu sille, miksi keskivertosijoittajan kannattaa valita rahastot, löytyy Facebookin sijoitusryhmistä. Siellä heitellään joka päivä ehdotuksia, että pitäiskö lähteä Finskin, Outokummun vai Nokian kelkkaan.
Osakepoiminnan ongelma on siinä, että ihmisen psykologia ohjaa tekemään virheitä. Saatetaan uskoa omilta kyvyiltä liikoja, olla kärsimättömiä tai ottaa tiedostamattomia riskejä. Nämä ovat todella yleisiä.
Voin kuitenkin keksiä muutamia syitä, miksi lähteä "voittamaan indeksiä". Ensimmäinen on se, että haluaa oppia taloudesta ja yrityksistä. Tämä onnistuu, kun on rahallista panosta ja motivaatiota seurata yhtiöiden toimintaa. Toinen syy on korkeampien tuottojen tavoittelu: kun valitsee vain tiettyjä yhtiöitä, voi voittaa tai hävitä isosti. Kyllä nousumarkkinassakin on aika isoja eroja tuottojen suhteen.
Kolmas syy on aika. Jos aloittaa pienillä summilla ja nuorena, voi olla ihan mielekästä ottaa isompaa riskiä. Mitä merkitystä keskituloiselle on, jos häviää muutaman tonnin? Fortumin osakkeissa ne varmaan tuottaisivat tasaista 5%:n osinkovirtaa, mutta ei sillä varsinaisesti rikastu. Jos sen sijaan osuu kultasuoneen varhaisessa vaiheessa, saa kunnollisen "alkukassan", jonka voi sitten myöhemmin laittaa siihen Fortumiin tai vaikka yleisindeksiin. Enkä tällä ehdota sitä, että kaikki kannattaisi laittaa Teslaan tai kryptoihin, vaan riskiä voi säädellä omien tavoitteiden ja halun mukaan.
Pienillä summilla sijoittajilla on myös se hyvä puoli, että pääsee mukaan kaikkiin pienimpiinkin yhtiöihin. Näissä voi olla kilpailuetua, koska niitä ei ole koon vuoksi noteerattu, tai rahastot eivät voi ostaa niitä likviditeettipulan vuoksi. Eli vaikka jossain OMX25-yhtiöissä ei taviksella ole käytännössä minkäänlaista informaatioetua, niin tonkimalla pikkuyhtiöitä tai seuraamalla erilaisia keskusteluja voi löytää "hinnoitteluvirheitä".
