Itselleni ei oikein taas aukea joidenkin nimimerkkien kannanotot, joista voisi tulkita että osakkeiden myynti ei olisi kannattavaa juuri milloinkaan. Tai siis ehkä siinä mielessä voisi aueta jos lähtökohtaisesti sijoittamisen tavoitteena olisi mahdollisimman suuren omaisuuden kerryttäminen omia hautajaisia tai perintöä varten. Oma sijoitushorisonttini on kuitenkin huomattavasti lyhyempi. Mutta kukin tyylillään.
Toki osakkeiden myynti on aina kannattavaa silloin, kun siitä saatava hinta on kyllin hyvä ja rahat saa tuottamaan paremmin jossain muualla. Oma pointtini on se, että on vain aika naiivia ajattelua, että tämän hinnan arvioiminen onnistuisi markkinoita paremmin pitkällä aikavälillä minun tai sinun kaltaisilta amatööreiltä. Helppoa se toki on sanoa, että ostetaan silloin kuin osake X on aliarvostettu ja myydään kun aliarvostus on purkaantunut. Käytäntö onkin sitten toinen asia.
Entä jos olikin väärässä, eikä osakkeen X aliarvostus ollutkaan purkautunut, eikä koko osake itse asiassa edes ollutkaan aliarvostettu, vaikka kurssi olikin viime aikoina noussut? Helppoa katsoa menneitä kurssikäyriä ja sanoa esimerkiksi Remedyn aliarvostuksen purkautuneen koska kurssi on tikannut ylöspäin viime aikoina. Tästä vedetystä johtopäätöksestä sitten Remedy lihoiksi, kunnes huomataankin, että kurssi lähtee kiitämään paria päivää myöhemmin hurjaa vauhtia vielä enemmän ylöspäin. Onko koko markkina todella niin tyhmä, että arvioi Remedyn osakkeen jatkuvasti vielä entistä enemmän yläkanttiin vai onko arvioija arvioinut oman arviointitaitonsa yläkanttiin? Itse olen holdannut Remedyä hyvillä mielin alkuvuodesta 2019 lähtien, enkä puolestani ole aikeissakaan myydä, vaikka kurssi onkin noussut melko rajustikin. Hyvät uutiset yleensä seuraa hyviä uutisia, enkä näe syytä sille, minkä takia kurssikehitys ei jatkuisi suotuisana myös tästä eteenpäin. Sen sijaan jollekin laskeneelle Nokian Renkaille ennustan vaikeaa myös jatkossa ja tämä näkynee kurssikehityksessä. Ei kannata myydä kultamunia munivaa hanhea. Myös akateemiset tutkimukset tukevat tätä, enkä tarkoita sitä, että olisi ainoa oikea tapa sijoittaa, joku tekee ylituottoa myös täysin päinvastaisella tavalla.
Kuten kuitenkin sanoit, sijoitustyylejä ja -horisontteja on yhtä paljon kuin sijoittajiakin. Oma sijoitushorisonttini mitataan kymmenissä vuosissa. Tällä hetkellä (ikää vajaat 30v) tavoitteena on kasvattaa osakepottia ja vuotuista, passiivista tulovirtaa osinkojen muodossa ainakin sinne 50 ikävuoden korville. Pitkän aikavälin tavoitteena on taloudellinen riippumattomuus. Se, että passiivisten tulojen ansiosta saisi valinnanvaraa tehdä sellaisia asioita, joista todella nauttii. Raha itsessään ei minua kiinnosta tai motivoi juuri yhtään, vaan pointtina on vapaus. Jos kuvitellaan, että esimerkiksi 25 vuoden kuluttua saisin osinkojen muodossa ylimääräistä tuloa 20k€ vuodessa, ei se motivoisi minua myymään omistuksiani. Silti minulla olisi se tieto, että mahdollisuuksien mukaan osakkeissa olisi kiinni 500k€ irrotettavaksi, mikäli tarve sitä vaatii. Tosin fiksumpi vaihtoehto tässä tapauksessa voisi olla esimerkiksi hakea lainaa osakesalkkua vastaan, jolloin myöskään passiivinen tulovirta ei kärsisi. Voin myös kuvitella, ettei kymmenien vuosien jälkeen ole kovin helppoa pistää kerralla koko salkkua lihoiksi, kun on sitä tottunut holdaamaan koko elämänsä. Enkä ainakaan itse tähän mennessä koe jääneeni mistään paitsi, vaikka en olekaan pistänyt jokaista tienaamaani euroa kiinni (turhaan) kulutukseen, toisin kuin monet muut. Ja ihan hyvin noilla Seppo Saarioilla tai Nalle Wahlrooseillakin tuntuu pyyhkivän, vaikka vielä vanhoilla päivillään omistavatkin ison pinon osakkeita.
Eräs asia, jonka Seppo Saariokin mainitsee klassikkokirjassaan, on hyvä pitää mielessä. Nimittäin se, että markkinoilla suuri osa tuotoista tehdään lyhyen aikavälin sisällä. Jos istut silloin käteiskassan päällä odottelemassa romahdusta, menetät tuotot, joita et saa välttämättä vuosienkaan odottelulla "takaisin". Kannattaako tällaista riskiä ottaa?
Pitämällä kiinni omistuksistaan varmistaa sen, että salkkuun kertyy dippien lisäksi hurmokselliset nousut. Jos jaksaa odottaa tarpeeksi kauan, saa lähes varmaa tuottoa. Toki voi lähteä ottamaan kantaa markkinoita vastaan, mutta siinä on mielestäni aina iso mahdollisuus epäonnistumiseen.
Kyllä teki silloin maaliskuussa mieli pistää koko salkku lihoiksi ja antaa markkinan laskea "pohjille". Mutta ei sitä silloin(kaan) tiennyt, onko pohjat -20, -30 vai -60 prosenttia. Sitäkään ei nähnyt ennalta, että nousu tapahtuu rivakasti ja että kyydissä olisi hyvä olla samantien.
Monesti pohdin, kannattaako ylipäätänsä harrastaa osakepoimintaa. Indeksirahastot ovat tavalliselle kellokorttilaiselle aivan riittävä instrumentti, jota hyödyntämällä ei tarvitse jännittää, osuuko oma markkinavainu kohdilleen. Toisaalta, onhan noita osakemarkkinoita kiva seurata, ja olenkin yrittänyt perustella asian itselleni niin, että osakepoiminta kehittää ymmärrystä pörssistä/taloudesta. Mielenkiintoita nähdä joskus 20 vuoden päästä, maksoinko hintaa ja minkä verran.
Tästä pitkälti sanasta sanaan samaa mieltä. Itsekin omistan tällä hetkellä pelkästään suorista osakesijoituksista koostuvan salkun, vaikka olenkin melko varma, että 30 vuoden päästä katsottuna S&P500 -indeksi olisikin tuottanut enemmän. Haluan kuitenkin lievää jännitystä, onnistumisen tunteita, osinkovirtaa sekä mahdollisuuden sille, että entä jos jostain syystä voitankin indeksin (tällöin kyse tod.näk. tuurista). Lisäksi juuri tuo mainitsemasi yritysten sekä osakemarkkinoiden seuraamisen kiinnostavuus. Pelkkää indeksiä omistamalla ei tulisi yhtä tarkasti seurattua markkinoita, opittua, kehityttyä tai ajateltua. Osakemarkkinoiden seuraaminen auttaa ymmärtämään paremmin myös aika paljon paremmin ympäröivää maailmaa. Esimerkiksi politiikasta en ollut kiinnostunut juuri lainkaan ennen osakesijoittamisen aloittamista.
Kyllä muutkin veivailee hetkellisiä ylituottoja, mutta aika harva asiaa opiskellut sitä mainostaa minään varteenotettavana "strategiana" ilman kaupallisia intressejä. Kenties viime vuosien haipatuimman suomalaisen arvosijoittajan Jukka Oksaharjun julkinen salkku muuten näyttää hävinneen koronakriisin myötä merkittävästi markkinoille.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää Oksaharjun salkun tuotto. Ainakin jossain vaiheessa salkku taisi olla pitkälti Nokian ja Nordean varassa. Olisiko ollut mukana vielä H&M ja Coca Cola. Tosin Oksaharju on jo rahansa tehnyt ja ainakin itse sanonut, ettei häntä kiinnosta yritysten kurssikehitys, vaan osingot. Miljoonasalkulla toki osinkovirta onkin jo kohtuullisen mukava. Vieläpä kun uudelleensijoittamalla vuosittain osingot, saa ihan tehokkaasti kasvatettua osinkovirtaa kurssikehityksestä huolimatta. Vieläpä kun laadukkaat yritykset tuppaavat kasvattamaan ulos jaettavaa osinkoa vuosittain, jos ei nyt mitään koronavuotta oteta huomioon. Omassa sijoitustoiminnassani on puolet tämänkaltaista ajattelua, jonka lisäksi puolet salkustani on kiinni omasta mielestäni laadukkaissa kasvuyhtiöissä, jotka tuovat peliin oman mausteensa.
Toinen mielenkiintoinen nimi tietää olisi Aki Pyysing, jonka strategia tuntuu perustuvan toinen toistaan roskaisempien yritysten poimintaan ja näiden kanssa veivailuun. Hänelle laskenut kurssi tuntuu tarkoittavan halpaa hintaa ja päinvastoin. Olen melko varma, ettei Pyysing kovasta haippauksestaan huolimatta ole päässyt viime vuosina lähellekään markkinatuottoa. Hän tosin kuittaa tämän sillä, ettei häntä edes kiinnosta mikään markkinatuotto, vaan ainoastaan oman salkkunsa tuotto. Tuntuu joka tapauksessa olevan isosti kiinni kaiken maailman Ovaroissa ja kurssin laskiessa entisestään, lisää omistuksiaan, kunnes puolestaan kurssin hieman korjatessa ylöspäin, myy omistuksensa täyteen mutuun perustuen ja kehuskelee kuinka taas tuli tehtyä hyvät tuotot veivaamalla.