En ymmärrä, miten tämä vaikuttaa asiaan. Suomalainen SM-liigajoukkue tekee lupaavan junnun kanssa esimerkiksi neljän vuoden sopimuksen. Jos joku toinen seura haluaa hänet, seuran on maksettava sopimuksen purkamisesta summan, jota sopimuksen omistava seura pitää oikeudenmukaisena.
Tietenkin on maksettava, mutta kun tällä hetkellä lätkässä ei ole pelaajista niin paljoa kilpailua että kukaan ei sitä maksa vaan odottelee mieluummin että soppari loppuu.
Makis kirjoitti:
Toisaalta se SM-liigajoukkue saa sitten nauttia pelaajan palveluksista koko tuon ajan. Samahan se on futiksessakin, jos pelaajan sopimus loppuu, hän saa siirtyä vapaasti. Sitten on tietysti sekin, että junnun kanssa on saatettu tehdä aika halpa sopimus. Pelaako junnu tosiaan huvikseen vielä pikkupalkalla vuoden tai kaksi kun voisi neuvotella uuden sopimuksen kunnon korotuksilla nykyisen seuransa kanssa?
Kai sä nyt sen tajuat että mikäli noissa liigapelaajien sopimuksissa ei olisi NHL-purkupykälää, kukaan täysijärkinen ei tekisi mitään neljän vuoden soppareita?
Makis kirjoitti:
Tänä päivänä sitä paitsi venäläisseurat ovat valmiita maksamaan pelaajistaan ihan reilusti (case Wallinheimo), joten kilpailua on.
Kyllä, tilanne on onneksi muuttumassa kun ryssät ovat päässeet rahallisesti NHL:n tasolle. Venäjä vain ei ole maana vielä lähimainkaan Kanadan tai USA:n tasolla kiinnostavuudessa, eikä ole pelaajille lähimainkaan samanlainen tavoite kuin NHL, joten ryssien on ostettava pelaajat rahalla. NHL:ään pelaajat puolestaan menevät vaikka ilmaiseksi jos vain pääsevät. Siinä on aika iso ero.
Makis kirjoitti:
Meinaatko, että pelaajia ostetaan varalle? Sitähän tuo tarkoittaisi, kun NHL-seura voi odottaa pelaajaa vuosikaupalla, mutta eurooppalainen futisseura ostaa pelaajan välittömästi itselleen.
Onko nimi Lauri Dalla-Valle tuttu? Mitäs luulet olisiko Liverpool tehnyt kyseisen pojan kanssa sopimusta jo 16-vuotiaana, ellei heillä olisi ollut kilpailijoita hänestä?
Makis kirjoitti:
Ja onko sinusta tosiaan NHL-seuralle parempi jättää kaveri Suomeen vielä vuodeksi tai kahdeksi kuin maksaa esimerkiksi puoli miljoonaa - miljoonan siirtokorvauksia suomalaisseuralle? Huippulupaavalle kaverillehan tulee pelkkiä allekirjoitusbonuksia tuon verran.
Tietyssä mielessä kyllä. Miljoonakin on kuitenkin aika iso summa rahaa jopa NHL-joukkueelle, joten miksi maksaa sellaista summaa jos kaverin saa kuitenkin esim. vuoden päästä ilmaiseksi?
Suurimpana syynä oikeiden siirtokorvausten puuttumiseen on NHL:n varausjärjestelmä, jolla tapetaan NHL-joukkueiden keskinäinen kilpailu lahjakkaista kavereista. Mikäli varauksia ei olisi, lahjakkuudet lähtisivät aikaisemmin ja kovemmalla rahalla änäriin. Mutta minkäs teet? Pitäisikö IIHF:n sanoa NHL:lle että teidän varausjärjestelmänne on perseestä emmekä me hyväksy sitä? Voihan se sen toki tehdäkin mutta arvaapa onko sillä vaikutusta? Eli niin kauan kuin tilanne on mikä on, on parempi ottaa suosiolla vastaan ne kasvattajarahat eikä vinkua asioista mihin ei voi todellisuudessa vaikuttaa.