Jankataan nyt, kun on kerran vielä kahviakin termosmukissa. Kellekään ei ole epäselvää, etteikö Wäinö ollut parhaina vuosinaan täysin ylivoimainen pelaaja NHL:ssä. Kellekään ei pitäisi olla epäselvää, että Wäinöllä oli myös erikoisasema a) joukkueessaan b) vastustajien suheen. Kukaan muu ei pelannut tuollaisia minuutteja tuohon aikaan, ylivoima-ajasta puhumattakaan. Tämän todistaminen on vaikeaa, koska netistä ei löydy kattavia tilastoja kovin kauas taaksepäin. Tiedonmurusia keräämällä olen kuitenkin tullut tähän lopputulokseen. Jos jollain on parempaa tietoa, saa korjata.Moni on jo tuon kysymyksen ottanut esille, mutta toistetaan se taas, eli jos 80-luvulla oli niin helppoa, miksei kukaan muu tehnyt yli 200 pistettä?
Kaudella 83/84 joka oli Wäinön paras kausi pistesuhteella Wäinö teki 205 pistettä ja pistepörssissä seuraavana ollut ei-Oilers-pelaaja teki 121 pistettä.
Ensimmäinen mielenkiintoinen vertailukohta on, kun Mario astui kehiin umpisurkeassa Penguinsissa. Toki Wäinö vanheni samaan aikaan kun Mario alkoi kukoistaa. Toinen (ainakin minulle) mielenkiintoinen hetki on se 90 pinnan kausi 97-97, jolloin Jagr voitti pistepörssin vaatimattomalla 102 pisteellä, kun Wäinö nakutti vielä 90 (-11 btw, kun kärkikymmeniköstä vain Ziggy Stardust onnistui lisäksi jäämään miinuksille).
Sidiin vertaaminen on sekä epäreilua että vaikeaa. Eivät nuo Sidin hehkutukset kuitenkaan täysin tuulesta temmattuja ole. Hän on joka tapauksessa tänä päivänä poikkeuksellinen kiekkoilija. Onhan siellä muitakin huippupelaajia, kuten on toitotettu, Ove etunenässä. Miksei siis kukaan enää vedä 50 pinnan kaulaa muihin, jos kerta on paras? Mutta kertooko se enemmän tämän päivän harjoittelusta ja tason laajuudesta, vai 80-luvun kaljanhuuruisesta todellisuudesta ammattikiekkoilussa ihan superstaroja myöten?
Mulla ei ollut pleikkaa, oli vain pip-peli lainassa pari kuukautta. Jotkut saattavat jopa muistaa tämän härvelin.