L-Mies kirjoitti:
Perusperiaatteena on myös sellainen, että jos kertaalleen on jostain rangaistu, ja silti ei opi, vaan jatka samalla linjalla, niin yleensä seuraava rangaistus on kovempi.
Aika olennainen periaate on myös se, että rangaistusasteikko ja rangaistusten perusteet on
ennalta määrätty. Miten tällainen itsestäänselvyys on joillekin niin vaikea asia?
L-Mies kirjoitti:
Tämä meuhkaaminen alkaa oleman aivan käsittämätöntä. Mikään tuomio ei olisi tietyille nimimerkeille kelvannut, vaikka se rike on siinä aivan silmien edessä. Takerrutaan nyansseihin ja haetaan jostain teknisistä seikoista perustelua tuomion vääryydelle. Rangaistuksen syy on kuitenkin ilmeinen. Etukäteen tuomittiin kaikki variaatioit, joissa vähänkin jotain rangaistusta tulee. SM-Liigassa tappeluiden käyttäminen pelitaktiikkana ei ole pelin hengen mukaista ja älkäät nyt vain väittäkö, ettei se olisi lähes kaikkien tiedossa - nyt myös Sheddenin.
Jaa. Kentällä tapahtuu paljon pelin hengen vastaista, kuten esim. kahvaamista ja jäähynkalastelua. Ja aivan Sheddenin käskytysten tapaan kaikkien tiedossa kyllä on, mitkä seurat ja ketkä valmentajat näitä edellämainittuja keinoja käyttävät taktisena aseena. Pitäisikö niistäkin alkaa taikoa jotain musta-tuntuu-linjalla päätettyjä sääntökirjan ulkopuolisia sakkoja joukkueille?
Ei, ei ja ei. SM-liiga ei ole mitään pihaneppailua, jossa kohottaminen on kiellettyä ja välillä aloitetaan nollista uusin jaoin, että kaikilla olisi kivaa. Kyseessä on ammattimainen kilpaurheilusarja, jota pelataan lajin sääntöjen pohjalta. Totta helvetissä jokainen valmentaja haluaa hyödyntää kaikki keinot voiton saavuttamiseksi, eikä Doug Shedden ole liigan ensimmäinen tai viimeinen porsaanreikien hyödyntäjä. Alkukaudesta HIFK on käyttänyt hyödykseen SM-liigan sääntöä, jonka mukaan nyrkkitappelun molemmat osapuolet lentävät suihkuun. Jos säännöissä olisi esim. lisäpykälä, jonka mukaan selvissä noutotapauksissa vain aloittaja lentäisi suihkuun, eikä itsensä puolustaminen johtaisi automaattiseen pelirangaistukseen, näitä taktisia hakemisia ei nähtäisi. Samoin jos tappelemisen joukkuekohtaiset rangaistusperusteet olisi kirjattu, valmentajan kynnys käskeä pelaajansa tappelemaan nousisi heti potenssiin x.
Näin ei kuitenkaan ole, ja jos SM-liigasta löytyisi munaa seistä haluamansa linjan takana, se häpeäisi hetken nurkassa ja paikkaisi ne sääntökirjan puutteet, jotka mahdollistavat HIFK:n valitseman taktiikan hyödyntämisen. Mutta kun liiga on Kummolan viitoittamana omaksunut paavillisen erehtymättömyyden linjan, päättäjien haluamaan linjaan sopimatonta pelitapaa joudutaan suitsimaan mielivaltaisilla rangaistuksilla, joita perustellaan tarkoitushakuisesti hurskailla mielikuvilla.
Mikään tästä ei kyllä tule minulle lainkaan yllätyksenä, sillä suoraselkäisyys ja SM-liiga eivät ole ikinä mahtuneet samaan lauseeseen. Jotenkin sitä vaan jaksaa toivoa, että rangaistuskäytäntöön saataisiin joskus jotain ryhtiä, ja ettei kurinpitoa käytettäisi julkisuuskuvan kiillottamisen keppihevosena.