Mainos

Sheddenin ja Jalosen aika Leijonissa

  • 191 014
  • 1 082
Eiköhän voi jo sanoa, että hienosti on toiminut tämä yhteistyö valmennuskaksikon välillä. Mustaa minuuttia lukuunottamatta loistava puolivälieräottelu jenkkejä vastaan. Hienoa peluutusta Sheddeniltä ratkaisevassa ottelussa Jalosen johtaman pelitavan ympärillä.

Olen samaa mieltä. Jatkoajalla oli rauhallinen tunnelma, kun parivaljakot Olli-Ville, Saku-Teemu, Mikko-Tuomo ja Niko-Antti pelasivat. Tähän mennessä kaikki pelin osa-alueet on saatu toimiviksi jossain vaiheessa turnausta. Tänään kaikki osa-alueet toimivat hyvin. Nyt tavoitteena on saada seuraavaan peliin kaikki toimimaan hieman paremmin.
 

Paukku

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Katsoitko Petteri Sihvonen aamuyön peliä? Jos katsoit, niin varmaan rutistit kaljatölkkisi rusinaksi kun Suomi teki maalin. Olet dissannut Suomen maajoukkuetta siitä asti kun Shedden sen päävalmentajaksi nimitettiin.

Muistan kun haastoit riitaa Kummolan kanssa kyseisessä tiedotustilaisuudessa, jossa hänet valmentajaksi nimitettiin. Mielestäni jäit kakkoseksi silloin ja jäit kakkoseksi taas. Suomi eteni välieriin vastoin sinun kaikkitietävää ennustustasi. Sen verran voin ollan kuitenkin sinun puolellasi tässä vaiheessa, että ei se Kummola minunkaan suosikki ole.

Sinun tämä dissaamisfilosofiasi on kuitenkin perustunut siihen, että kaikki virheet mitkä Suomi tekee on Sheddenin syytä ja kaikki mikä onnistuu on Jalosen ansiota. Ja jos pakkeja peluuttavasta Jalosesta on pahaa sanottavaa, siirrät huomion esimerkiksi tähän: "pieni maalivahtikriisin poikanen tässä leijuu ilmassa". Tämä oli kommenttisi Kanada-pelin jälkeen, joka oli ensimmäinen TAPPIOLLINEN peli turnauksessa.

Itseäni suuresti harmittaa se, että olet itse "alasarjojen" alasarjan -tason valmentaja ja haukut MAAJOUKKKUEEMME valmentajaa "havumetsäsarjojen valmentajien koulukuntaan" -kuuluvaksi. Pidän värikkäistä kommenteista, mutta yhtä paljon pidän tyypeistä, jotka osaavat myöntää virheensä. Shedden on vain yhden kauden valmentaja, jota harrastetaan Kanadassa joka vuosi. Miksi et heitä arvostele jatkuvalla syötöllä?

Mielestäni olet siis tarrautunut yhteen asiaan hyvin tarkoin viimeisen kahden vuoden aikana ja saanut palkan siitä, että haukut jatkuvalla syötöllä maajoukkueen valmentajaa. Mitä aiot tehdä seuraavalaa kaudella? Taitaa loppua aiheet kesken kun et ole muuhun keskittynyt. Voit tietysti palata penkin taakse, mutta eihän se onnistu "havumetsäsarjojen valmentajalta".

Itse olen kuitenkin TODELLA tyytyväinen siihen, että olemme saaneet penkin taakse uutta verta ja valmentajan, joka on valmis vaikka kokeilemaan uusia yhdistelmiä ylivoimassa. Vaikka sinä, Petteri, kuinka niitä vastustat.
 

sixtus

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Barcelona
Propsit molemmille!

Nyt täytyy antaa tunnustusta jo Sheddenillekin, ero suomen ja jenkkien valmistautumisessa ja sitä myötä peliotteessa oli varsinkin ottelun alussa todella suuri.
Lisäksi 1-2-2 trap toimi kuin unelma, lukuunottamatta tuota mustaa minuuttia ja tämä trap oli kuin suoraan kerhon ajoilta. Lisäksi pakeille tuli varsin harvoin kiire ja tästä kiitos hyökkääjille, jotka tällä kertaa tarjosivat poikkeuksellisen hyvin itseään pelattavaksi.

Kiitos Shedden ja kiitos Jalonen, tästä on hyvä jatkaa Venäjän kimppuun.
 

saluzci

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Sheddenin saama kritiikki on suurilta osin aiheellistakin. Ilman kanadalais-statusta ukko olisi täysin nobody. Ja näköjään lanttu ei kestä paineita ensinkään, hopeakettu ei kuulu tälle tasolle, piste.

Perusteluja olisi kiva kuulla lähinnä tuosta Sheddenin paineen kestämisestä.
Kiitos.
 

chieffi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekko
Hieno voitto todellakin ja paketti pysyi hyvin kasassa. Varsinkin tuo omanpään levoton sekoileminen ja pakkien epävarmuus oli huomattavasti parempaa. Se mistä se johtui, niin tiedä sitten. Pelin tärkeys, lepopäivä ja ehkä kuitenkin USA:n heikompi hyökkääjien yksilötaito selittää osan. Toivottavasti myös Sheddenillä oli osansa mukana.

Mutta, ei meidän pelaaminen vielä mitenkään maximaalisen hyvää ollut, mikä tietenkin lupaa hyvää jatkon kannalta. Voidaan siis vielä parantaa roimasti. Meidän ykkönen edelleen on kohtalaisen sekaisin ja ihmettelenkin miksei Shedden ole tähän mitenkään puuttunut, kun joka paikkaa muuten menee muutteleen. Kokeilisi sen Peltosen paikalle parin vaihdon ajan vaikka sitä Philströmmiä tai vaikka OJ:tä. Kylmä tosiasia rupee kuitenkin olemaan, että Peltosen panos pitää parantua. Nyt veteli kyllä ihan vihkoon ja aivan onnettomia suorituksia Koivun jakelemissa maalipaikoissa ja monessa kulmaväännössä jne.

Sitten edelleen meidän ykkös YV on hieman hukassa, vaikka maali tulikin. Tällä koostumuksella ollaan nyt jo niin paljon reenattu, että Venäjää ja Kanadaa vastaan tarvitaan parempaa peliä. Mun mielestä ensimmäisessä USA pelissä ykkös YV on toiminut parhaiten ja silloin pelattiin kahdella puolustajalla. Eli edelleen kritisoin Sheddenin itsepäistä YV-koostumuksen pitämistä.

Peluutuksessa mentiin hyvään suuntaan, kun laajemmalla rintamalla peluutettiin ja potkua riitti. Mutta en edelleenkään nää oikein mitään lisäarvoa sille, että Selänne vetelee vaihdon siellä vaihdon täällä jonkun kolmosen mukana tai että Pirnes ja J.Jokinen vaihtaa pariksi vaihdoksi paikkoja jne.. Tämä toivotaan toivotaan kokeilut tulee myöskin Sheddenin vihosta ja mitään näyttöä tämän toimimisesta ei vielä ole. Tietenkin pakkienkin peluutuksessa on ollut samanlaisia piirteitä, joten ajatteleeko myös Jalonenkin näin sitä ei pysty sanomaan. Ainakin "epäjalosmaista" se on.

Eli ei täältäpäin vielä Sheddenille hirveesti kunnioitusta vielä tule, koska en nähnyt eilisessä pelissä oikein mitään sellaista mistä nimenomaan Sheddeniä pitäisi kiittää.. Päinvastoin. Vastoin Sheddenin oppeja tässä mentiin.. Pois lukien tietysti vähentynyt vaihtoralli ja ykkös YV, jotka kumpikaan ei oikein onnistunut. Ehkä hyvästä valmistautumisesta voi kiitosta antaa, jos se Shedden aikaan samaa oli. Mun mielestä se ei vielä ole sellainen näyttö, jolla voidaan hehkuttaa..
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Yksinkertainen on kaunista

Olipas hyvää jääkiekkoa yöllä, ei voi muuta sanoa. Kun tuolla tavalla vielä kääntyi Suomelle, niin hieno homma! Aikalailla oppikirjamaista playoffia, jos näin voi sanoa. Maalit suorista hyökkäyksistä ja erikoistilanteista.

Vihdoin ja viimein saatin puolustajan tekemä maali yv:llä (jos tätä Koistisen kutia ei lasketa). Tätä olen itse odottanut eniten, peli kun muuten on ollu 5-5 vastaan ihan hyvällä mallilla isoja vastaan. Jopa Kanadaakin, vaikka siellä omissa kolisikin. Niistä kuitenkin kaksi av:lla ja yksi Lepistön rinnasta.

Eipä sen ylivoiman tuon kummoisempaa tarvitse olla, kiekkoa viivaan ja pakin veto kohti maalia --> takuuvarma tilanne maalinedustalle. Jos eilisestä pitää vielä jotain poimia, niin Ruotsin ensimmäinen maali samantyyppinen tilanne, tosin riparista. Mutta peruskaava sama. Poikittaissyöttöjä turha harrastaa, jos niitä ei ole ennenkään tehty. Sopii kenties Venäläisille, ei Suomelle.

Hyvältä näytti eilen, toivottavasti nälkää ei ole vielä tyydytetty..
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Valmennuksellisesti katsottuna eilen pelattiin faktisesti kisojen paras matsi. Suomi vei peliä ja teki vain yhden virheen: se oli USA:n 2-2 -tasoituksen tarjoaminen. USA:n 2-1 -maali oli pirun hyvin tehty, ei kukaan normaalijärkinen voi odottaakaan, että Suomi tai kukaan muukaan maa pitää nollan MM-kisojen puolivälierissä. Kehissä on sen verran paljon hyviä maalintekijöitä kuitenkin. 2-1 -maaliin asti Suomi pelasi pomminvarmasti ja yllättävän riskittömästi. Ei ollut tarpeen painaa sata lasissa, koska tällä kertaa vastustaja oli se, joka tuli huonosti psyykattuna jäälle. Suomen valmennus pystyi siis korjaamaan edellisen ottelun alku-uneliaisuuden heti seuraavaan peliin.

Jälkiviisautta: USA:n 2-1 -kavennuksen jälkeen olisi ollut aikalisän paikka. Siinä suorastaan näki kuinka 55 minsaa peliä vienyt Suomi kipsaantui täysin. Siis koko joukkue; pelaajat ja myöskin valmennus. Tämän USA käytti mestarillisesti hyväkseen ja teki upean tahtomaalin 2-2. Kolmen minuutin ajan myös Suomen valmennus oli jossain aivan muualla kuin paikan päällä. Mutta jatkoajalle luisteli yllättäen sen näköinen Suomi, joka ottelun aloitti. Suhteellisen itsevarmasti Suomi hoiti hommat. Valmennus sai joukkueen kasaan tauon aikana.

Valmennukselle eli Sheddenille + Jaloselle arvosanaksi 9+. Aika kohtalokas oli se yksi nukahtaminen, mutta pelkästään sen vuoksi, että jatkoajan maali ei ollut Suomelle mikään onnenkantamoinen, on pakko nostaa valmennukselle hattua. He pääsivät takaisin peliin. Sitäpaitsi Suomi olisi voinut johtaa enemmänkin kuin 2-0 silloin, kun jenkit kavensivat. Tässä ottelussa selvisi, että Ville Peltosen ja Teemu Selänteen aika näissä kinkereissä ja nimenomaan 1-ketjussa on kiistatta ohi. Molemmilla oli paikka, josta pitää 1-ketjun miehen laittaa sisään tällä tasolla! Selänteellä oli jopa syöttömahdollisuus oman vedon lisäksi 3-1 -hyökkäyksessä. Hän ryssi tilanteen kiekollisena ihan totaalisesti ja pian soi jo omissa 2-1. Kanada olisi tehnyt jenkkejä vastaan 4-6 maalia Suomen tilanteista. Valmennus ei voinut olla noteeraamatta Mikko Koivun ketjun ylivoimaa verrattuna ns. ykköseemme. OJ pelasi helvetin hyvin siinä laidassa, hänen sijoittamistaan ketjuihin ei tarvitse miettiä yhtään enempää.

Shedden on saavuttanut nyt minimitason vaatimuksensa, pidetään siitä tai ei. Toki hänessä on paljon jääkiekon Uuno Turhapuroa: vähän huojuen ja horjuen ja mutkia epäortodoksisesti oikoen äijä aina vaan selviää eteenpäin taipaleellaan. Se ei ole enää sattumaa tai tsägää näin pitkässä turnauksessa, Shedden osaa ottaa pisteitä turnaustilanteessa ja hän välittää vain pisteistä. Ei siitä, miten ne tulevat ja onko taktiikka sama jokaisessa ottelussa. Ei se aina kovin kaunista ole, mutta tulos ratkaisee. Vaikka Suomi häviäisi Venäjälle, on Shedden tehnyt hommansa hyvin. Riippuu tietenkin siitä, tuleeko mahdollinen tappio taistellen vai surffaillen. Mutta 9+:n hän saa tästä turnauksesta joka tapauksessa. Arvosanaa voi vielä nostaakin. Aina en jaksanut uskoa minäkään, mutta lempiteesini on seuraosioissakin: katsotaan homma tappiin asti ennenkuin annetaan lopullisia arvosanoja. Muu on pelkkää keskeneräisen arvostelua ja ihan sallittuahan sekin on. Kunhan arvostelijakin tajuaa, että lopulliset tulokset saadaan kuitenkin vasta kauden jälkeen.

Ajoittain ennen eilistä Suomen pelistä ei todellakaan voinut antaa kovinkaan korkeaa arvosanaa. Sekin on faktaa, Sheddenin taival välieriin on tullut aivan eri tyylillä kuin edeltäjiensä. Silloin meillä on ollut paketti kasassa alusta alkaen. Nyt on haettu ihan kalkkiviivoille asti ja välillä pelaaminen on ollut järkyttävän huonoa. Mutta väliarvosanojen merkitys pienenee sitä mukaa, kun pelit kovenevat ja niihin siis päästään kuitenkin. Samoihin välieriin päästiin kuin Erkka ja kumppanitkin ja tulosurheilussa se on loppujen lopuksi pääasia. On paljon parempi kompuroida alussa ja olla parhaimmillaan silloin, kun pelataan tärkeimpiä otteluita. On paljon parempi voittaa huonollakin omalla pelillä kuin hävitä hyvin pelaten. Näin se menee lyhyissä kv. turnauksissa, näistä jää oikeastikin käteen vain tulokset. Pitkä kausi seurajoukkueessa on eri asia, silloin valmentajalta pitää odottaa myös tasokasta ja voitollista monen kuukauden runkosarjaakin. Jengi sentään maksaa kausikorteistaan aika paljon.
 

scholl

Jäsen
Shedden on saavuttanut nyt minimitason vaatimuksensa, pidetään siitä tai ei.


Niin menestyksen ja epäonnistumisen välinen raja on hiuksenhieno. Nyt kun Venäjällä ja Kanadalla on kovat joukkueet niin odotuksissa kaikki kulminoituu todellakin vain yhteen peliin ja se on tuo puolivälierä.

Huvittavaa se, että Sihvonen jaksaa kitistä siitä jostain lisäarvosta, mitä Shedden tuo tuohon yhteen turnaukseen. Hän ei taida tajuta sitä, että liitto ei uskonut, että Jalonen on valmis coachaamaan noissa karkeloissa joukkuetta. Tuossahan on S&W tilanne. Erkka oli tutkinut lätkää loputtomiin, mutta hän tarvitsi sinne seinähullun veljen huutamaan fuckia. Se kasvatti Erkasta menestysvalmentajan. Kun seinähullu lähti niin pystyi ehkä huutamaan itsekin fuck. Se on samantekevää, että heillä oli vuosien varrella vaihtunut se kumpi ykkönen ja kumpi kakkonen. Nyt liitto katsoi, että Hämeenlinnasta on pirun pitkä matka. Jalosen pitää ottaa vielä yksi askel ja siihen tarvitaan fuckia. Eli voi unohtaa sen, mitä Shedden oppii Jaloselta tai kenen pelikirjalla mennään. Jatkon kannalta on olennaista, mitä Jalonen oppii Sheddeniltä. Fuckia ainakin ja sitten toivon mukaan sitä itseluottamusta, ettei romahdeta aina lopussa, vaan tehdään otteluissa ruotsit.
Ajoittain ennen eilistä Suomen pelistä ei todellakaan voinut antaa kovinkaan korkeaa arvosanaa. Sekin on faktaa, Sheddenin taival välieriin on tullut aivan eri tyylillä kuin edeltäjiensä. Silloin meillä on ollut paketti kasassa alusta alkaen.


Mutta mihin asti? Nyt Suomi oli Ruotsi. Katsokaapa Ruotsin peliä. Alussa ollaan järkyttävissä vaikeuksissa Valko-Venäjän kanssa, mutta niin sitä ovat taas välierissä! Ei Ruotsi joka turnausta ole voittanut, mutta Bengt-Åken ajan isot voitot ovat syntyneet niin, että joukkue on kasvanut kisojen aikana ja sitten kun on tiukka paikka niin Sundin, Foppa ja kumppanit ovat laittaneet suomalaisia satanolla. Suomalaiset ovat tyytyneet vetämään samaa vauhtia koko turnauksen läpi.
 

yki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Eli ei täältäpäin vielä Sheddenille hirveesti kunnioitusta vielä tule, koska en nähnyt eilisessä pelissä oikein mitään sellaista mistä nimenomaan Sheddeniä pitäisi kiittää.. Päinvastoin. Vastoin Sheddenin oppeja tässä mentiin.. Pois lukien tietysti vähentynyt vaihtoralli ja ykkös YV, jotka kumpikaan ei oikein onnistunut. Ehkä hyvästä valmistautumisesta voi kiitosta antaa, jos se Shedden aikaan samaa oli. Mun mielestä se ei vielä ole sellainen näyttö, jolla voidaan hehkuttaa..

No ei kai kukaan odottanut, että Shedden toisi taktisesti jotain uusia tuulia Leijoniin. Itse odotin, että Shedden toisi mukanaan vähän lisää äijämäisyyttä tuohon jengiin: aktiviisempaa karvausta, enemmän taklauksia ja siivottaisiin ainakin oma maalinedusta kunnolla. En sitten tiedä, onko mitään tullut lisää, mutta ainakin laidat ryskyvät ja maalinedustalla Suomella ei ole hätää. Mutta nämähän ovat ihan perusasioita, jotka jokainen valmentaja laittaa kuntoon.

Shedden kuitenkin on johdattanut Suomen välieriin asti ja se on jo hyvä suoritus, mutta ei tarpeeksi hyvä. Yksi tärkeä peli takana ja sitä ei ainakaan hävitty erien alussa (World Cup 2004 finaali). Lataus oli paljon parempi kuin USA:lla. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Tästä kunnia Sheddenille. Kolmannen erän alku ei ollut sitten niin vakuuttava kuin ensimmäisen ja toisen erän alku. Ehkä alettiin tuijottaa kelloa liikaa.

Vaikea kyllä sanoa, mitä Shedden on tuonut mukanaan. Itse en ainakaan osaa tuohon vastata, mutta kyllä varmasti jotain. Tällä hetkellä ollaan jo välierissä enkä tiedä oltaisiinko siellä Jalosen toimiessa päävalmentajana. Sitä tuskin kukaan tietää. Jos meidän tie käy finaaliin asti, niin silloin ehkä nähdään, tuoko Shedden jotain lisäarvoa. Suomalaisen ollessa valmentajana ollaan aina hävitty finaalit: World Cupin finaali hävittiin erien alussa ja olympialaisissa kaikki eivät toimineet. Ja viime vuonna tuli liikaa virheitä tärkeimmässä pelissä.

Valmennus on kuitenkin ykkösvalmentajan ja kakkosvalmentajan yhteistyötä. Shedden ja Jalonen tukevat hyvin toisiaan. Kuten joku jossain ketjussa totesi, niin meillä om tahtovalmentaja ja taktinenvalmentaja. Hyvä kombinaatio. Ja en ymmärrä yhtään tuota Sihvosen lässytystä, jonka mukaan jääkiekossa ei voi mennä kakkosvalmentajan pelikirjalla. Siis täh? Kyllähän jalkapallossa kakkosvalmentaja yleensä luo pelitaktiikan.

Tähän asti turnaus on mennyt ihan hyvin. Alussa meni huonosti, mutta ratkaisupelien alkaessa paketti näyttää toimivan helvetin hyvin. Tästä on hyvä jatkaa. Jos ja kun päästään finaaliin, niin toivotaan että tällä kertaa paketti pysyy myös kasassa siinä tärkeimmässä ottelussa. Viime vuosina näin ei ole käynyt. Ehkä Shedden tuo juuri tämäntapaisen lisän.
 

Kiekoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Україна
Mutta mihin asti? Nyt Suomi oli Ruotsi. Katsokaapa Ruotsin peliä. Alussa ollaan järkyttävissä vaikeuksissa Valko-Venäjän kanssa, mutta niin sitä ovat taas välierissä! Ei Ruotsi joka turnausta ole voittanut, mutta Bengt-Åken ajan isot voitot ovat syntyneet niin, että joukkue on kasvanut kisojen aikana ja sitten kun on tiukka paikka niin Sundin, Foppa ja kumppanit ovat laittaneet suomalaisia satanolla. Suomalaiset ovat tyytyneet vetämään samaa vauhtia koko turnauksen läpi.
Olen aivan varma, että Sheddenilläkin tavoitteena oli alusta alkaen toimivat ketjut, eli siis paketti kasassa siltä osin. Miten ihmeessä se olisi estänyt joukkueen kasvamista turnauksen aikana?

Kyllä oikeiden kokoonpanojen löytäminen on tuottanut todellisia ongelmia Suomen joukkueessa tänä vuonna.
 

scholl

Jäsen
Olen aivan varma, että Sheddenilläkin tavoitteena oli alusta alkaen toimivat ketjut, eli siis paketti kasassa siltä osin.

Oli ehkä tavoite, muttei ykkösprioriteetti. Olennaista on voittaa oikeat pelit.
Miten ihmeessä se olisi estänyt joukkueen kasvamista turnauksen aikana?

Ei estänyt, mutta jos on prioriteettina tehdä asiat kauniisti niin se voi kostautua. Suomella taisi olla yhtenä vuonna turnauksen paras jengi ja hävisi vain yhden erän siinä turnauksessa - luonnollisesti väärässä paikassa. Nyt materiaali ei ole samaa luokkaa, mutta mennään sitten sillä heikommalla matskulla riskillä. Yritetään voittaa ne isot pelit. En millään jaksa uskoa, että Sheddeniä kiinnostaa oliko paketti kasassa jossain alkusarjan peleissä. P-Amerikassa yleensä on tapana katsoa vain sarjataulukkoa. Ei kukaan muistele jälkeenpäin mitään Latvia-peliä. Vain se muistetaan, että oltiin neljän parhaan joukossa.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Valmennus on kuitenkin ykkösvalmentajan ja kakkosvalmentajan yhteistyötä. Shedden ja Jalonen tukevat hyvin toisiaan. Kuten joku jossain ketjussa totesi, niin meillä om tahtovalmentaja ja taktinenvalmentaja. Hyvä kombinaatio. Ja en ymmärrä yhtään tuota Sihvosen lässytystä, jonka mukaan jääkiekossa ei voi mennä kakkosvalmentajan pelikirjalla. Siis täh? Kyllähän jalkapallossa kakkosvalmentaja yleensä luo pelitaktiikan.

Näin valmennuksen jonkinasteisena ammattilaisena toteaisin tuohon, että se ei ole ihan noin yksinkertaista - otetaan tahtovalmentaja ja taktinen valmentaja, ravistetaan, pistetään yhteen ja tsadaa, saadaan hyvä kombinaatio. Pelikirjaosastolla Sihvonen on minun lasieni läpi korostanut sitä, että koska kyseessä on kaksi täysin eri koulukunnan pelikirjamiestä, silloin ei voi mennä kakkosen pelikirjalla. Eilisyön peli näytti ainakin kaksi erää (sitten nukahdin) kuitenkin todella hyvältä ja saumattomalta ja voidaan todeta, että ainakaan tässä pelissä ei näyttänyt tuo valmentajien erilaisuus häiritsevän.

Suurempi ongelma tässä Sheddenin valinnassa on koko ajan ollut se, että hänen valintansa ei perustu kuin intuitioon, tässä kohtaa Kummolan kuningasajatukseen. Näyttöjä Sheddenillä ei yksinkertaisesti ole. Valintaa tehtäessä ei olla ymmärretty jääkiekon tai yleensäkin urheilun lainalaisuuksia ja tämä on se suurin asia, joka mielestäni tässä on kussut. Jos siis Kummolan valinta osoittautuu tässä yhdessä turnauksessa hyväksi, siinä on aika iso ripaus tuuria ja tuuri ei ole se palikka, jonka varaan Suomen maajoukkuetta pitäisi rakentaa. Minä tuuletin Suomen maaleja ja olen koko ajan toivonut, että peli alkaa luistaa, mutta samalla hieman huolettaa, että jos tämä nyt osoittautuu menestyksekkääksi ratkaisuksi (loppuottelupaikka olisi sellainen), Kummola vetelee näitä valintoja jatkossakin fiilispohjalla.

MM-kisoissa niillä kiekon pompuillakin on iso merkityksensä ja sen takia mielestäni yhden turnauksen projektit ja muut hihasta nykäissyt ratkaisut ovat vaarallisia irtiottoja. Iso kuva on tärkeämpi, se että Suomi pelaa niissä kärkikahinoissa jatkuvasti, se että Suomi tunnetaan tietynlaisesta omasta pelillisestä identiteetistään jne. Menestyspiikit eivät lämmitä mieltä, mikäli se iso kuva vaarantuu. Ehkä se tässä ei ole mihinkään vaarantunut, mutta ei tämä ole sitä eteenpäinkään vienyt. Ymmärrän, että menestysnälkä on suomalaisessa jääkiekossa kova - maailmanmestaruuksia on tasan yksi ja siitä on jo 13 vuotta aikaa.

Tällaista tällä kertaa. Mutta hienoa, että voittivat. En olisi uskonut, että pystyvät pelaamaan noin hyvin, olin väärässä.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Pelikirjaosastolla Sihvonen on minun lasieni läpi korostanut sitä, että koska kyseessä on kaksi täysin eri koulukunnan pelikirjamiestä, silloin ei voi mennä kakkosen pelikirjalla. Eilisyön peli näytti ainakin kaksi erää (sitten nukahdin) kuitenkin todella hyvältä ja saumattomalta ja voidaan todeta, että ainakaan tässä pelissä ei näyttänyt tuo valmentajien erilaisuus häiritsevän.

Suurempi ongelma tässä Sheddenin valinnassa on koko ajan ollut se, että hänen valintansa ei perustu kuin intuitioon, tässä kohtaa Kummolan kuningasajatukseen. Näyttöjä Sheddenillä ei yksinkertaisesti ole.

Tässä pitäisi minusta korostaa, että Sheddenillä ei ole näyttöjä Sihvosen kriteereillä eli modernissa pelikirjamielessä. Sheddenin joukkueilla on kuitenkin aina ollut muutamia erinomaisia vahvuuksia, joilla joukkueet ovat pärjänneet: mm. sitoutuminen, aktiivisuus, rohkea peliote, maalineduspeli, erikoistilanteet, peluutus.

Se on totta, että menestys ja henki ei kumpua viimeisen päälle harjoitetusta pelikirjasta ja taktisesta briljanttiudesta, vaan pikemminkin tällaisesta lätkäjätkämäisyydestä ja vahvuuksien kautta pelaamisesta.

Tilanne on mielenkiintoinen: Sihvonen on luonut teesin, Shedden antiteesin ja jostain tulee se synteesi ja tämä kaiketi oli lopulta Sihvosenkin missio? Mutta paljon paskaa on kyllä virrannut Vantaassa tällä välillä:)

Valintaa tehtäessä ei olla ymmärretty jääkiekon tai yleensäkin urheilun lainalaisuuksia ja tämä on se suurin asia, joka mielestäni tässä on kussut. Jos siis Kummolan valinta osoittautuu tässä yhdessä turnauksessa hyväksi, siinä on aika iso ripaus tuuria ja tuuri ei ole se palikka, jonka varaan Suomen maajoukkuetta pitäisi rakentaa.

Mitä lainalaisuuksia? Kuka sanoo, etteikö tällainen yhteistyö varsin erilailla jääkiekosta ajattelevien kesken voisi toimia? Monessa NHL-joukkueessa tilanne on varsin pitkälle sama, samoin jalkapallon puolella. Tärkeintä on henkilöiden välisen yhteistyön kemia ja molempien vahvuuksien löytäminen. Kummolan ja muun liiton johdon puolella usko on ollut kuitenkin alusta asti kova, että valmennuksessa on Kurrin sanoin hyvä "package". Ja tämän paketin tulokset ovat olleet varsin hyviä. Itse pidin riskinä tätä Sheddenin kaksoispestiä ja se olikin erityisesti Harkimolta järkyttävä päätös, jonka kärsijäksi joutui Jokerit, maajoukkueelle ei lopulta niinkään Jukka Jalosen ansioista.

Sihvonen on ollut suurin ja äänekkäin kriitikko ja saanut tuekseen jonkin verran muutakin mediaa. Ja tässä kritiikissä täytyy myös muistaa mikä on ollut tämän ns. kahden leirin valtapelin osuus. Se ei varmastikaan koskaan tule kokonaisuudessaan selville, mutta muutamat viime vuodet ovat näyttäneet, ettei Summasen lähdön jälkeiset arvet kovin helpolla umpeutuneet.
 

chieffi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jääkiekko
Näin valmennuksen jonkinasteisena ammattilaisena toteaisin tuohon, että se ei ole ihan noin yksinkertaista - otetaan tahtovalmentaja ja taktinen valmentaja, ravistetaan, pistetään yhteen ja tsadaa, saadaan hyvä kombinaatio. Pelikirjaosastolla Sihvonen on minun lasieni läpi korostanut sitä, että koska kyseessä on kaksi täysin eri koulukunnan pelikirjamiestä, silloin ei voi mennä kakkosen pelikirjalla. Eilisyön peli näytti ainakin kaksi erää (sitten nukahdin) kuitenkin todella hyvältä ja saumattomalta ja voidaan todeta, että ainakaan tässä pelissä ei näyttänyt tuo valmentajien erilaisuus häiritsevän.

Suurempi ongelma tässä Sheddenin valinnassa on koko ajan ollut se, että hänen valintansa ei perustu kuin intuitioon, tässä kohtaa Kummolan kuningasajatukseen. Näyttöjä Sheddenillä ei yksinkertaisesti ole. Valintaa tehtäessä ei olla ymmärretty jääkiekon tai yleensäkin urheilun lainalaisuuksia ja tämä on se suurin asia, joka mielestäni tässä on kussut. Jos siis Kummolan valinta osoittautuu tässä yhdessä turnauksessa hyväksi, siinä on aika iso ripaus tuuria ja tuuri ei ole se palikka, jonka varaan Suomen maajoukkuetta pitäisi rakentaa. Minä tuuletin Suomen maaleja ja olen koko ajan toivonut, että peli alkaa luistaa, mutta samalla hieman huolettaa, että jos tämä nyt osoittautuu menestyksekkääksi ratkaisuksi (loppuottelupaikka olisi sellainen), Kummola vetelee näitä valintoja jatkossakin fiilispohjalla.

MM-kisoissa niillä kiekon pompuillakin on iso merkityksensä ja sen takia mielestäni yhden turnauksen projektit ja muut hihasta nykäissyt ratkaisut ovat vaarallisia irtiottoja. Iso kuva on tärkeämpi, se että Suomi pelaa niissä kärkikahinoissa jatkuvasti, se että Suomi tunnetaan tietynlaisesta omasta pelillisestä identiteetistään jne. Menestyspiikit eivät lämmitä mieltä, mikäli se iso kuva vaarantuu. Ehkä se tässä ei ole mihinkään vaarantunut, mutta ei tämä ole sitä eteenpäinkään vienyt. Ymmärrän, että menestysnälkä on suomalaisessa jääkiekossa kova - maailmanmestaruuksia on tasan yksi ja siitä on jo 13 vuotta aikaa.

Tällaista tällä kertaa. Mutta hienoa, että voittivat. En olisi uskonut, että pystyvät pelaamaan noin hyvin, olin väärässä.

Tämän kommentin allekirjoitan lähes sanasta sanaan... Kyllä pitkän linjan pelitapa ja tyyli luo menestyspohjan pitkällä tähtäimellä. Varsinkin suomen kokoisella pelaajakapasiteetilla on aina joukkueessa samoja pelaajia vuodesta toiseen ja tämä on itse asiassa suuri etu, mikäli sitä osataan oikeanlailla hyödyntää.

Curreakin aikoinaan hehkutettiin suurena poppamiehenä. Todellisuudessa suomen jääkiekkoilu oli mennyt muutenkin niin paljon eteenpäin ja kun siihen yhdistettiin NHL-pelaajien puuttuminen kisoissa, niin päästiin päätyyn saakka. Curren tulokset on sen jälkeen olleet aika mitäänsanomattomat, toisin kuin esimerkiksi Aravirran.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Kyllä oikeiden kokoonpanojen löytäminen on tuottanut todellisia ongelmia Suomen joukkueessa tänä vuonna.

Pitää paikkansa. Joten olisikohan se, mitä Shedden on tuonut mukanaan, se kuuluisa Pohjois-Amerikkalainen ajattelu: win the right games. Eurooppalainen tyyli, poislukien Ruotsi, on sen sijaan : win all the games (and play by the book). Nyt näemme Suomen maajoukkueelta sitä mitä olemme aiemmin usein ja karvaasti nähneet sveduilta ja Pohjois-Amerikan joukkueilta. Ne perkeleet kokoavat rivinsä vasta kisojen lopussa alun konttauksien jälkeen ja vievät taas meiltä ilkeästi mitalit. Epistä! Luulisi nyt kelpaavan, kun vedämme itse näin? Tai sitten -ja tähän uskon tosissani- pelkkä menestys ei riitä kiekosta jotain ymmärtävälle väestönosalle. Esimerkiksi Jatkoaikalaisille. Halutaan tehdä Suomen maajoukkueesta ennemmin -heh- Brändi: pääasia että tyyli eli pelikirja on kunnossa, menestys tulee jos on tullakseen! Mulla ei ole sinänsä mitään sanomista tuohon, ymmärrän täysin, koska olen HIFK-fani ja haluan HIFK:n menestyvän tietyllä tyylillä. Maajoukkue ei sitten vastaavasti ole meikäläiselle henki ja elämä, diggaan siitä että Suomi voittaa kulloinkin tilanteeseen parhaiten sopivalla systeemillä. Eli pelityyli tulee valmentajan mukana ja sen pitääkin tulla. Nyt vedetään Dougin ristikulmiin ja kaikki perään -meiningillä ja sillähän ei saisi laillisesti pärjätä, koska se ei ole fiksua? Höpöhöpö. Lyhyessä turnauksessa pärjäävät parhaiten eniten voittoa haluavat joukkueet. Pitkässä sarjassa materiaalien ja pelikirjojen ero sen sijaan jauhautuu armottomasti esiin. Shedden ei ole kummoinen seurajoukkueen valmentaja eli pitkän kaaren rakentaja, mutta näköjään ja odotetusti erinomainen turnauskoutsi. Mistä tullaankin hänen lisäarvoonsa eli pohjoisamerikkalaisuuteen: kuten alussa totesin, näinhän ne USA ja Kanadakin ovat turnauksia vedelleet, erittäin odotettavaa, että pohjoisamerikkalainen Shedden rakentaa samanlaisen kaaren turnaukseen - win the right games.

Tämä on tulosurheilua ja Shedden on nyt tehnyt maajoukkueessa vähintään hyvän tuloksen. Piste. Sitä ei voi ottaa häneltä pois. Ei, vaikka hän dyykkasi Jokereissa. Epäilin silloin jo, että Dougille paljon tärkeämpää tulevat olemaan mm-kisat ja mahdollisuus ponnistaa sieltä NHL-valmentajaksi. Oli lähellä, että se ei toteutunut, mutta hyvä kun meni välieriin. Minäkään en usko pätkääkään siihen, että J. Jalosen rahkeet olisivat vielä riittäneet. Hänellä on kova näyttöpaikka ensi keväänä.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Mistä tullaankin hänen lisäarvoonsa eli pohjoisamerikkalaisuuteen: kuten alussa totesin, näinhän ne USA ja Kanadakin ovat turnauksia vedelleet, erittäin odotettavaa, että pohjoisamerikkalainen Shedden rakentaa samanlaisen kaaren turnaukseen - win the right games.

Vai pitäisikö puhua vain kanadalaisuudesta? USA:lla kun on tuntunut varsinkin Suomea vastaan olevan olleen mottona "lose the wrong games":)
 

Cooley

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Olet itse ilmeisesti niitä jääkiekon seuraajia, joille pikkuseikat, kuten sarjataulukko, ovat täysin irrelevantteja asioita pelaajien kehitysprosessissa. Eräs huonoimmista jääkiekkoilullisista argumenteista jääkiekkosaitilla on pitää Alpo Suhosen valmennustaitoja minkäänlaisessa arvossa. Stevie Wonderkaan ei pitäisi, jos seuraisi suomalaista jääkiekkoa. Tässä joukkueita, joista Alpo on buuattu, naurettu ja itketty ulos "never again" -leimalla: maajoukkue, Chicago, Jokerit, HIFK. Ässä-osiosta voi käydä katsomassa aitojen Ässä-fanien näkemyksiä Suhosesta koskien kulunutta kautta. Tokihan sokeakin kana joskus löytää jyvän, joten ehkäpä kausi 08/09 Ässissä on se ensimmäinen Alpon onnistunut kausi kautta aikojen SM-liigassa. Hänen joukkueensa SM-liigassa ovat sijoittuneet keskimäärin sijan 7 alapuolelle. Alpon voittoprosentti SM-liigan runkosarjan otteluissa ja playoffeissa? Pelottavan pieni, varsinkin playoffeissa. Meillä se oli 0%. Joten paljon todennäköisempää on se, että mies saa Porin Ässistä saman kuin Pori Jazzista: monoa perseeseen. Tämä on kliininen fakta, Alpon urakaari on selvästi nähtävissä, jos sen haluaa havaita.

Jos Alpo menestyy ja nousee fanien suosikiksi, myönnän virheeni. Mutta en ota silloinkaan mitään takaisin ajasta ennen 08/09. HPK:ssa hän olisi varmasti odotettu hahmo Rautakorven jälkeen? Väitän, että Alpo Suhosen suosio HPK:nkin valmentajana olisi alustavan kyselyn tuloksena olematon. Kun kuuntelee hänen jorinoitaan MM-studiossa, asiassa ei ole ihmettelemistä. Hän on varmasti mukava ja humaani ihminen, mutta jääkiekko-osaajana täysi nolla. Näytöt puhuvat, jos ei sulje korviaan. Kummola, Juti ja Kurrikin ovat fiksumpia jääkiekon suhteen kuin Alpo. Tämä ei ollut kehu Kalelle & co:lle. Itse asiassa ensimmäistä kertaa jouduin kehaisemaan tätä voimakolmikkoa. Se ei olisi mahdollista muuten kuin vertaamalla heitä Alpoon.

Johan oli turhautunut avautuminen. Voit olla mitä mieltä olet hyvistä tai huonoista jääkiekkoilullisista argumenteista netissä ja julistaa näkemyksiäsi yleisenä totuutena, koska suurin osa ihmisistä on samaa mieltä kanssasi. Samalla periaatteella voi toisen ihmisen musiikkimaunkin teilata sillä perusteella, että musiikki on myynyt vähemmän, kuin se mitä itse kuuntelee. Makuasia, sanoi koira kun muniaan nuoli.

Itse pidän Suhosta arvossa siksi, että humaanin miehen ideologialla joukkueiden on pakko olla pääosin todella hyvän ryhmähengen omaavia porukoita, koska valmennustapa on pelaajalähtöinen. Ja ryhmähengen merkitystä ei voi joukkuelajeissa väheksyä. Siinä ollaan jo puolimatkassa menestykseen.
Toiset 50% voi tulla jääkiekkoilullisista asioista, joista Suhonen on varmasti monia valmentajia perässä, mutta se ei tee täysin huonoa valmentajaa.
 
Viimeksi muokattu:

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Pitää paikkansa. Joten olisikohan se, mitä Shedden on tuonut mukanaan, se kuuluisa Pohjois-Amerikkalainen ajattelu: win the right games.

Ehdottomasti! Naganossa, Torinossa, World Cupissa, ja ties kuinka monessa viime vuosikymmenien MM-kisoissa Suomi on vahingossa voittanut kovia ja tärkeitä kuolemanpelejä, mutta sitten viimeistään finaalissa muistaneet, että suomalainen ajattelu onkin: ”loose the wrong games.”

Huomasit kai itsekin ettei tuossa ole mitään järkeä? ;)
 

Lapanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Roihu
Vai pitäisikö puhua vain kanadalaisuudesta? USA:lla kun on tuntunut varsinkin Suomea vastaan olevan olleen mottona "lose the wrong games":)

Itse olen koko ajan ihmetellyt kuinka yllättävänkin moni ei tunnu näkevän Sheddenin tuomaa lisäarvoa maajoukkueelle. Tietenkin meitä on moneen junaan ja monilla kritiikki kumpuaa joistain muista kuin pelillisistä lähtökohdista, mutta yllättävän kovaa on itku ja vaikerrus ollut.

Tiedä sitten löytyykö vaikertavimpien nikkien takaa kuinkakin monta eri kuppikuntien edustajaa. Niitä kun Suomessa tuntuu piisaavan, samoin kuin muutakin selkäänpuukottajaa.

Jatkuva eläminen mukana pelissä eikä roikkuminen puoli vuotta sitten sovituissa ketjumuodostelmissa sun muissa. Koko ajan haetaan rohkeasti parempaa, eikä hirttäydytä liiaksi ennalta sovittuihin kuvioihin. Tässä yksi tärkeimpiä asioita, joista toivoisi Suomessa otettavan oppia. Ei tarvitse aivan noin innovatiivinen olla kuin Shedden, mutta jotain luovuutta lisää jatkossa, please. Eletään hetkessä ja paikan päällä.

En muista milloin maalivahtipeli olisi viimeksi ollut näin rauhoitettu näin pitkälle turnausta. Entisinä aikoina olisi Nikkeä saattanut aitio kutsua Kanada-pelin jälkeen, jos olisi niinkään pitkälle päässyt, kun 'pitäähän muillekin maalivahdeille antaa otteluja' jne. Just just.

Sheddenin tavassa lähestyä ja antaa palautetta pelaajille on selvästi opittavaa monellakin. Tähän suuntaan ovat vihjanneet myös monet eri kuppikuntaan kuuluvat toimittajat. Hyvä että maajoukkueen seuraava koutsi on aitiopaikalla seuraamassa tätäkin.

Joillain tuntuu olevan suuri huoli siitä, ettei ketjuja ole vakiinnutettu. Juu, siitähän siellä pelataan, että kellä ne ketjut ekana on ja kuka saa ne pidettyä pisimpään kasassa. Ihme ettei olla voitettu enempää mestaruuksia, kun tauno tasalakkikin on noin hienosti perillä jääkiekon syvimmästä olemuksesta. Vielä kun saisi pelata pleikkarilla MM-kisat tai mieluummin jätkänshakkina, niin sit pääsis todellinen kiekko-osaaminen oikeuksiinsa.

Hienoja ja jännittäviä hetkiä ovat Shedden ja Jalonen tähän saakka kisoissa tarjonneet. Kiitos heille.
 

scholl

Jäsen
Vai pitäisikö puhua vain kanadalaisuudesta? USA:lla kun on tuntunut varsinkin Suomea vastaan olevan olleen mottona "lose the wrong games":)

No toisaalta USA:lla on ollut aika usein heikot joukkueet. Ei tosin Canada Cupissa 1991, mutta yleisesti ottaen.

Kyllä yhdysvaltalaiselle joukkueurheilulle on tyypillistä sellainen mieletön venymiskyky maansa värejä edustaessaan, mitä Suomessa ei välttämättä ole. Miracle on Ice '80 ei ole ainoa tapaus. Myöskin esim. lentopallon olympiakultamitalit 80-luvulla sekä naisten joukkuevoimistelun kultamitali 1996 olivat huikeita suorituksia. Ehkä niitä on jotain muitakin. Yleensä se on tyypillistä niin, että joku tähtipelaaja saa keskinkertaisetkin joukkuekaverit vedettyä aivan huikeisiin suorituksiin.

Ne on jotenkin mielettömän patrioottista porukkaa ja joukkuekisoissa erityisesti antavat kaikkensa.
 

TwentyThree

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
En muista milloin maalivahtipeli olisi viimeksi ollut näin rauhoitettu näin pitkälle turnausta. Entisinä aikoina olisi Nikkeä saattanut aitio kutsua Kanada-pelin jälkeen, jos olisi niinkään pitkälle päässyt, kun 'pitäähän muillekin maalivahdeille antaa otteluja' jne. Just just.

Mielestäni tämä maalivahtien peluutus johtuu aivan täysin siitä että Bäckström on niin selkeä ykkönen. Yleensähän tilanne on ollut se että ykkönen ja kakkonen ovat olleet tasollisesti todella lähellä toisiaan.

Siinä vaiheessa kun Suomi voittaa kultaa voidaan perustellusti sanoa että Shedden on tuonut Suomikiekkoon sen viimeisen silauksen, mutta sitä ennen mielestäni todella turhaa selitellä mitään peluutuksesta tai mentaalipuolenasioista koska mitään uutta ei vielä ole näkynyt joka poikkeaisi jotenkin esim. viime vuodesta.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Siinä vaiheessa kun Suomi voittaa kultaa voidaan perustellusti sanoa että Shedden on tuonut Suomikiekkoon sen viimeisen silauksen, mutta sitä ennen mielestäni todella turhaa selitellä mitään peluutuksesta tai mentaalipuolenasioista koska mitään uutta ei vielä ole näkynyt joka poikkeaisi jotenkin esim. viime vuodesta.

No, finaalipaikka olisi sekin aika kova juttu, ottaen huomioon kuinka vahvat joukkueet Kanadalla ja Venäjällä on. Toisaalta, nuo kivenkovat niput on kaatunut parin vuoden säteellä, Venäjä jopa pariin otteeseen. Ja finaaleissa on oltu noissa kisoissa, heikommallakin materiaalilla, joskin häviävänä osapuolena - ehkä Sheddenin taikalaatikosta löytyy se työkalu, joka auttaa Leijonia sen viimesen kumpareen yli.

Maailmanmestaruus, eihän sellaista voi luvata mikään joukkue. Mutta ei sitä tule keskinkertaisuuteenkaan tyytyä. Vaikuttaa siltä, että Sheddeniin kohdistunut grillaus on muodostanut kuppikuntia ja antipatioita millon mihinkin suuntaan. Isoin huomio tuntuu kiinnittyvän siihen yhteen analyytikkoon ja kuinka hän saa nenilleen, näin Sheddenin -miehen joka tuotiin hallitulla riskillä opettamaan voittamista- rima on asetettu poikkeuksellisen alhaalle. Koska viimeksi USA:n kaataminen puolivälierissä on riittänyt kiitettävään arvosanaan? Tai kuten IL Kunnarin ja Jalosen toimesta suitsutti, Suomi on jo kisojen tässä vaiheessa ylittänyt odotukset. Se on melko paljon sanottu se...olkoonkin että tuo lehti on se kauhun tasapainon toinen osapuoli.

USA-peli oli kyllä pääpiirteittäin vakuuttavaa jälkeä Leijonilta, palikat oli paikallaan ja onnistumisia tuli niiltä peluutuksen osa-alueilta, jotka ovat saaneet kritiikkiä: OJ kakkosen laitaan, erikoistilanteet ja Niskala yv-spesialistina. Jotkut tosin kritisoivat edelleen Suomen pakiston peluutusta ja kuinka kuudella pakit pääsisivät paremmin peliin kiinni, seikka joka korostuu entisestään Venäjää vastaan. Jalonen peluuttaa pakistoa, onko hän yksin vastuussa tästä pakkien lukumäärästä ja jos, niin mitä tällä haetaan? Kun huippulaatua ei ole, niin luotetaan määrään?
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Koko ajan haetaan rohkeasti parempaa, eikä hirttäydytä liiaksi ennalta sovittuihin kuvioihin.

CLIP

Joillain tuntuu olevan suuri huoli siitä, ettei ketjuja ole vakiinnutettu.

Niin noh, eiköhän täällä kritisoitu nimen omaan sitä, että Shedden ei saanut esim. ylivoimaa toimimaan vaikka maanisesti piti kiinni "vakiintuneesta kokoonpanosta" ja S.Koivun kenttä on saanut tumputtaa laatikossa periaatteessa ihan mitä sattuu, se on koskematon. Vastavuoroisesti on sekoitettu pääasiassa kohtuullisen hyvin toimivia kokoonpanoja (M.Koivun ja Kapasen kenttiä) => tätä meikäläinen ei ole ymmärtänyt (mutta ei hätää, ei ole ainoa asia tässä maailmassa jota en ymmärrä;-)...

Mutta toivotaan nyt, että P-K-S ketju lyö kaikille kriitikoille luun kurkkuun ja nostaa pelinsä edes lähelle Mikko Koivun kentän peliä => taivas rajana!!
 

morningstar

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Buffalo Bills
Yhtä asiaa en ymmärrä. Tai no eivät ne yhteen jää, mutta tämän haluan ottaa esiin tässä. Mikä ihmeen läppä tämä on, jota monet (ammatti)kirjoittajat viljelevät, että "Tämä oli se ottelu, jota Shedden palkattiin voittamaan."? Onko Suomella muka ollut jotain erityisiä ongelmia puolivälierien voittamisessa? Ei minun mielestäni.

Yleisesti aihetta arvioiden eilinen voitto varmisti sen, että valmennusjohto saanee turnauksesta vähintäänkin puhtaat paperit. Tästä eteenpäin kaikki on plussaa.
 

Swearengen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fortress Europe, turvattomat tilat
Mutta toivotaan nyt, että P-K-S ketju lyö kaikille kriitikoille luun kurkkuun ja nostaa pelinsä edes lähelle Mikko Koivun kentän peliä => taivas rajana!!

Kylmästi pelaajatyyppejä arvioimalla voi todeta ettei se ole mahdollista. Ketjusta puuttuu vääntövoimaa ja kiekotonta aggressiivisuutta. Hölmöä odottaa, että lopettamisiässä tai sitä lähellä olevat muuttaisivat yhtäkkiä radikaalisti pelityyliään. Eivät he siihen pysty vaikka yrittäisivät.

Lätkää pitää pelata kunkin pelaajan vahvuuksilla. PKS -ketjusta puuttuu luontainen rouhija ja tämän ovat tällä monet ansiokkaasti huomanneetkin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös